Minulle biologian mystisimpiä juttuja on vaisto. Eli, että eläin (ihminenkin) taitaa syntyessään jo melko monimutkaisia toimintoja tajuamatta silti mitä tekee (tissin haku). Esimerkiksi se, että lintu haalii pesäänsä pudonneen munan, mutta yhtä lailla hämäysmielessä laitetun sileän kivenkin. Tai että linnunpoikanen pelkää ihmisen hilaamaa pahvikotkaa, mutta ei pahvijoutsenta (kulkusuunnan muutos).
Löytyiskö netistä jotain kivaa vaistoartikkelia, jota pääsis selailemaan? Entä mikä kirja olis antoisinta luettavaa?
Löytyiskö netistä jotain kivaa vaistoartikkelia, jota pääsis selailemaan? Entä mikä kirja olis antoisinta luettavaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaistot ovat aivojen hermosolujen verkostoja ja niissä kulkevia sähköilpulsseja. Ihminen, kuten mikään muukaan eläin ei ole syntyessään kuin tyhjä taulu, vaan hänen aivoissansa on valmiina joitakin hermosolujen verkostoja. Kun jokin avainärsyke saa sähköimpulssit kulkemaan näistä synnynnäisiä hermoratoja pitkin, se ilmenee vaistotoimintona, kuten rinnan imemisenä.
Ihmisellä esiintyvät vaistoiminnot, ovat olleet eduksi ihmisen selviytymiselle, joten ne ovat jääneet jäljelle luonnonvalinnan karsiessa huonot vaistotoiminnot.
Vaisto on vanhahtava sana niiltä ajoilta, kun biologian perusymmärrys oli huonoa. Se ei enään kuulu tieteelliseen sanastoon.
Minä ymmärrän vaistolla kaikkia niitä ihmisen ja muiden eläinten tietoisuuden alapuolella tapahtuvia toimintoja ja hahmontunnistusfunktioita, jota yksilö ei tietoisesti ohjaa. Aivojen toiminnan valtava enemmistö on juuri tätä. Yhtenä ihan pienenä esimerkkinä silmän fokusointi katseen kohdetta vaihdettaessa. "Vaistojen" ei tsrvitse olla synnynnäisiä (osa niistä on), vaan aivojen puolesta kehittyneemmät eläimet oppivat eläessään paljon uusia "vaistoja", enemmän, kuin niitä on vastasyntyneellä.