Joissakin wanhoissa suomenkielisissä teksteissä v kirjoitettiin w:nä. Minä wuonna tuplawee alettiin kirjoittaa tawallisella veellä?
tuplawee
.........
3261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhat suomenkieliset tekstit kirjoitettiin fraktuuralla, jossa v-kirjain on w:n näköinen. Kun myöhemmin ruvettiin kirjoittamaan antiikvalla, käytettiin yleisesti w:tä v:n tilalla eräänlaisena jäänteenä fraktuurasta.
Siirtyminen w:stä v:hen tapahtui hyvin pitkän ajan kuluessa 1700-luvulta alkaen jonnekin 1900-luvun puolivälin tienoille. Vieläkin sen jäänteenä käytetään w:tä monissa nimissä.
Olisiko syytä ottaa w suomen aakkostoon omana kirjaimenaan? Itselleni on harmia siitä, että, aakkostaessa esim. lähdeluetteloa, suomenkieleiset tekstinkäsittelyohjelmat pitävät v:tä ja w:tä "samanarvoisina". Ulkomaan elävät pitävät hölmönä, jos ei käsin korjaa.
Periaatteessa w-kirjain käsitetään suomen aakkostuksessa edelleen v-kirjaimen muunnelmaksi, samaan tapaan, kuin é on e:n muunnelma. Käytännössä niiden aakkostaminen erikseen esimerkiksi puhelinluetteloissa on jo tavallista ja myös standardissa hyväksytty vaihtoehto, muodollisesti vain ”monikielisissä aineistoissa”; ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/abc.html
Sellaisesta aakkostuksesta toisaalta seuraa, että Wirtaset eivät löydy Virtasten joukosta.
Sekava tilanne on rasittava ja hankala, ja Ruotsissa (jossa tilanne on ollut samanlainen kuin Suomessa) onkin jo viime vuonna päätetty siirtyä w:n aakkostamiseen erikseen. Tekeillä ei kuitenkaan taida olla suomalaisen standardin muutosta, ja aakkostus kokonaisuutena on iso ongelmavyyhti, jota kukaan ei oikein uskalla nostaa pöydälle. Lisäksi käytössä olevat tietokoneohjelmat aakkostavat mikä mitenkin, ja tämä kirjavuus jatkuisi pitkään, vaikka asia standarditasolla lyötäisiinkin lukkoon.