Rehellisiä kokemuksia

Iitta

Olen jo jonkin aikaa seurannut tätä palstaa ja miettinyt sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Mutta haluaisin nyt rehellisiä kertomuksia Sijais perheiden tavallisesta arjesta! Miten perhe elämä on lähtenyt siotettujen lapsien saavuttua? Miten mahd biolapset ovat sopeutuneet tilanteeseen? Miten tavallinen arki rullaa?? Kertokaa omia niin positiivisiä kuin negatiivisiäkin kokemuksi! kiitos!

38

1570

Vastaukset

  • negatiivisia.

  • Meille sijoitetuista kaksi vanhinta on tullut vauvoina, joten biologiset lapsemme ovat suhtautuneet heihin suurinpiirtein kuin heille olisi syntynyt biologinen pikkusisarrus. Viimeiseksi tullut oli jo 3-vuotias meille muuttaessaan, mutta ei hyvin on arki lähtenyt hänenkin kanssaan rullaamaan.
    Luonnollisesti perheemme elämä on varsin erilaista kuin se olisi ilman sijoitettuja - nyt olen kotiäitinä ja koska sijoitetuista kaksi on ns. erityislapsia en kodin ulkopuolisesta työstä vielä vuosiin haaveilekaan.
    Taloudellisesti elämämme on ollut niukempaa, kuin jos minäkin saisin normaalit kk-ansiot, asuisimme pienemmässä asunnossa, huonekalut ja tavarat pysyisivät siisteinä ja ehjinä, meillä olisi varaa matkustella kahden kotona asuvan biologisen lapsemme kanssa ja puolison kanssa voisimme käyttää vapaa-aikamme kiinnostavien harrastusten parissa sen sijaan, että minulla ei vapaa-aikaa nyt ole ja puolison vapaa-aika kuluu aika tarkkaan lasten kanssa.
    Missään tapauksessa en vaihtaisi elämääni tuohon edelläkuvattuun vaihtoehtoon, vaan tämä elämäntapa tuntuu edelleen oikealta. Biologiset lapsemme ovat kasvaneet suvaitsevaisiksi ja ymmärtäväisiksi nuoriksi, jotka eivät katso maailmaa yksisilmäisesti.
    Meille sijoitetut lapset ovat kehittyneet huomattavasti paremmin, kuin esim. neurologi aikoinaan on ennustanut. Tieto siitä, että lapsilla on ollut mahdollisuus perheessämme kasvaa ja kehittyä hyödyntäen omia mahdollisuuksiaan maksimaalisesti ja kaikki uudet taidot, joita lapset oppivat tuottavat meille lähikasvattajille sitä "palkkaa", jota ei rahalla voi mitata.

    • Tapaavatko lapsesi bio vanhempiaan ja jos tapaavat niin miten yhteistyö on heidän kanssaan sujunut?


    • Iitta kirjoitti:

      Tapaavatko lapsesi bio vanhempiaan ja jos tapaavat niin miten yhteistyö on heidän kanssaan sujunut?

      Sijaislapsista vanhimmalla on elossa yksi vanhempi, joka ei ole ottanut yhteyttä, eikä ilmoitanut olinpaikkaansa edes sosisaalityöntekijälle.
      Keskimmäisen vanhemmat ovat tavanneet hänet ristiäisissä ja äidin luona olemme kahdesti sen jälkeen käyneet lapsen ja sosiaalityöntekijän kanssa - tämän useampiin tapaamisiin äiti ei ole ollut halukas, vaikka sosiaalityöntekijä yrittää niitä sopia.
      Nuorimman biologisísta vanhemmista äiti tapaa lasta huoltosuunnitelman mukaan kerran kahdessa kuukaudessa ja isä joka kolmas viikko. Tapaamiset on sovittu vanhempien toivomusten mukaisesti ja toteutuneet n. joka toinen kerta, peruuntumiset ovat johtuneet biologisista vanhemmista.


    • Sijaisäiti kolmelle kirjoitti:

      Sijaislapsista vanhimmalla on elossa yksi vanhempi, joka ei ole ottanut yhteyttä, eikä ilmoitanut olinpaikkaansa edes sosisaalityöntekijälle.
      Keskimmäisen vanhemmat ovat tavanneet hänet ristiäisissä ja äidin luona olemme kahdesti sen jälkeen käyneet lapsen ja sosiaalityöntekijän kanssa - tämän useampiin tapaamisiin äiti ei ole ollut halukas, vaikka sosiaalityöntekijä yrittää niitä sopia.
      Nuorimman biologisísta vanhemmista äiti tapaa lasta huoltosuunnitelman mukaan kerran kahdessa kuukaudessa ja isä joka kolmas viikko. Tapaamiset on sovittu vanhempien toivomusten mukaisesti ja toteutuneet n. joka toinen kerta, peruuntumiset ovat johtuneet biologisista vanhemmista.

      Näiden vanhempien kanssa, jotka ovat lapsiaan tavanneet on yhteistyö sujunut hyvin l. ei ole ollut mistään riitaa ja kaikista asioista on sovittu yhdessä.


  • Hei!
    Miltä tuntuu, kun joku tulee kylään? Sanotaan, että kala ja vieraat alkavat haista viimeistään kolmantena päivänä.
    Joten vieraskoreaksi ei voi ryhtyä. Kun alussa ollaan vähän enemmän parhain päin ja paraatipuolta, voi se olla sellaista kuherruskuukautta puolin ja toisin. Lapsi on alussa ollut myös aika sekavasti käyttäytyvä ja tasapainoton, tietenkin.Alusta pitäen kannattaa olla oman perheen säännöt ja rutiinit. Sijoitus voi sujua jos perheessä on väljyyttä sen verran että on tilaa persoonallisuuksille ja voimaa ja sitkeyttä vastoikäymisiäkin kohdata, ja muita usein mukana tulevia ikäviä asioita kuten mahdollisesti vaikeat biot ym. Vähän niinkuin myötä- ja vastoinkäymisissä, ettei lannistuta ja sitoudutaan tosissaan. Kun hyväksyy itsensäkin vaillinaisena, eikä pyri täydellisyyteen, on jo helpompaa onnistua.

    Meillä kaikki on olleet innokkaita uusista perheenjäsenistä, ja lapset ovat ymmärtäneet, ettei näillä lapsilla ole turvallista kotia jossa kasvaa, ja tietenkin heistä on ok että koti tarjotaan.

    Sitten tulee arki ja väsyminen, ärtyminen lapsen vaikeuksiin, ja tietysti tilanteita joissa on riitaa lasten kesken, tai riitaa jopa puolisoiden välillä joka johtuu suoraan tai epäsuorasti sijoitetuista oireilevista lapsista.

    Kullannuppuja ne ovat kaikki, omat ja muiden ja ennenkaikkia lapsia, jotka tarvitsevat hoivaa. Sijaislapsilla on usein myös loputon turvan ja hellyyden nälkä, joka voi olla pitkän päälle tosi uuvuttavaa, jos sitä ei oikeasti itsekin tiedosta.
    Jos sijoitetut ovat suhtkoht terveitä sujuu elämä päivä päivältä helpommin. Jos lapset tuntevat olevansa tärkeitä ja arvokkaita, voivat he pian hyvin ja ovat kuin mitkä tahansa onnelliset lapset.
    Biojen kanssa on mennyt hyvin, siellä on paljon arvokasta rakkautta jota ei pidä mollata eikä arvostella, enhän arvostele puolisoni vanhempiakaan hänelle enkä haluaisi kenenkään moittivan minulle rakkaita vanhempiani. Lapsella on sydämessään paikka äidille, toivottavasti sen verran rakkautta ja hoivaa hän on vauvana saanut. Jos voit vielä hyväksyä sen ettet itse ole se äiti, etkä paini mustasukkaisuudessa, vaan vaalit sitä sidettä niin hyvä. Oman arvokkaan paikan saa sijarikin, lapsen jokaisen päivän tärkein aikuinen.

    Tämä siis on meidän perheestä, enkä muista osaa sanoa;tästäkin tullee moitteita. Siihenkin täytyy asennoitua, että ympäristö voi reagoida yllättävästi, ikävästi.
    Arjessa sijaislapsi meillä vie enemmän aikaa ja energiaa ja rahaa kuin omat. IHan tavallista lapsiperheen arkea en ainakaan heti ennustaisi kenellekään sijariksi ryhtyvälle, vaan aika paljon vaativampaa tämä on. Sijaislasta täytyy myös aktiivisemmin rakastaa ja hoitaa. Eikä kannata odottaa että saisi rakkautta takaisin, ainakaan ihan heti. Meillä on suloiset halaus/syli välit ja paljon hellyyttä ja rakkautta lapsia kohtaan, mutta se riippuu sekä lapsista, että sijareista. Aikuisen tulee olla rakkauden antaja. Mutta ilo on siinä että lapsi silminnähden rauhoittuu, tasaantuu ja voi paremmin, vahvistuu ja oppii. Monilla on kehityksen viivästymiä.
    Lapset ovat aina aikuisten vastuulla, ja sitoutuminen on muutamasta kuukaudesta aikuisuuteen asti. Suuria päätöksiä joita on ehkä hidas synnyttää, mutta aika pitkä aika siitä päätöksestä on pidettävä kiinni ja käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja, joskun apuakin pyydettävä.

    • että montako omaa ja montako siotettua lasta teillä on? Minkä ikäisiä?


  • Sijaisperheeseen tullessaan sijaislapset eivät käyttäydy lainkaan sijaisvanhempien odottamalla tavalla. Pienintäkään kiitollisuutta siitä, että on päässyt ehjään ym. perheeseen ei ole. Sijaislapset eivät myöskään missään elämänsä vaiheessa ole lainkaan pahoillaan sijaisperheessä aiheuttamastaan kaaoksesta (myöskään mahdollisesta biologisten lasten tavaroiden hajoittamisesta ym.)

    Biologisesta lapsesta tuntuu siltä, että koko maailma pyörii ainoastaan sijaislasten ja heidän tarpeidensa ympärillä. Biologinen lapsi tarvitsee vanhempiaan siinä missä sijaislapsetkin. Sijaislasten tullessa perheeseen biologinen lapsi kuitenkin unohtuu, hänelle jopa huudetaan ja häneen vanhemmat usein purkavat sijaislasten aiheuttaman stressin. Muutokset biologisen lapset käytöksessä (raivonpurkaukset, syrjään vetäytyminen, VIILTELY ym.) ovat VAKAVASTI OTETTAVIA hätähuutoja oman lapsen suunnalta.

    Sijaisvanhemmuus ei missään tapauksessa saa olla niin tärkeää, että "työtä" tehdään oman lapset hyvinvoinnin kustannuksella. Sosiaalityöntekijät eivät puhu sijaisvanhemmille mitään biologisen lapsen mahdollisesta kärsimyksestä, muutenhan hyvin harvat haluaisivat sijaisvanhemmiksi...

    Lukuisissa tapauksissa biologinen lapsi joutuu aikuisenkani vielä hakeutumaan terapiaan selvittääkseen lapsena kokemiaan TRAUMOJA sijaislasten vyöryessä perheeseen!!! Monet biologiset lapset ovat loppujen lopuksi niin järkyttyneitä vanhempiensa tekemisistä, etteivät halua tuoda omia lapsiaan edes näytille omille vanhemmilleen, sillä mistä he tietävät, vaikka vanhemmat pitäisivät heidän lapsiaan 2. luokan lastenlapsina, olivathan he itsekin pieninä 2. luokan lapsia omien vahnempiensa silmissä.

    Sijaislapset ovat kyllä myöhemmällä iällä yleensä hyvinkin tyytyväisiä saaneensa kasvaa sijaisperheessä kaiken huomion keskellä. Sijaisperheen omien asten mielenterveys onkin sitten eri asia...

    Kultainen neuvoni siis on: ÄLÄ RYHDY SIJAISVANHEMMAKSI, ainakaan, mikäli omat lapsesi sinulle todella jotain merkitsevät. Muistathan myös, että palkallista sijaisvanhemmuutta seuraa plakaTON sijaisisovanhemmuus sijaislasten saadessa lapsia. Sosiaalityöntekijät sanovat sinulle vaikka mitä, jotta ryhtyisit sijaisvanhemmaksi.Heidän mainontansaon kuitenkin samanlaista kuin TV-shopin mainonta, ellei pahempaa; sinulle kerrotaan vain hyvät puolet (korvaukset ym.), huonoista puolista pidetään visusti suu kiinni. Voithan myös kysyä, onko rouva sosiaalityöntekijällä itsellään sijaislapsia, tuskinpa...

    • Meillä kaikki lapset saavat huomiota. Varsinkin omat lapset. Vaikka ollaankin sijaisvanhempia ja pidetään huolta vieraasta lapsesta niin kyllä meillä omat lapset menee aina edelle. Halusi sen myöntää tai ei.


    • Olet ilmeisesti itse biolapsi. Varmastikkin tuollaisi kokemuksia on muillakin vaikkei pitäisi olla mutta onneksi on myös positiivisiä kokemuksia


    • Iitta_ kirjoitti:

      Olet ilmeisesti itse biolapsi. Varmastikkin tuollaisi kokemuksia on muillakin vaikkei pitäisi olla mutta onneksi on myös positiivisiä kokemuksia

      Eikö biolapsilta kysytä ja heitäkin haastatella, ennenkuin heidän kotiinsa myönnetään vieras paljon kärsinyt lapsi. Minkälainen asenne noilla sijaisvanhemmilla oikein on lapsiin, onhan koti paitsi vanhempien myös biolasten koti. Kaikkien on hyväksyttävä paljon kärsineen sijaislapsen tulo sinne asumaan, ettei hänen tarvitse taas kerran tuntea itseään ei-toivotuksi eikä biolapsen tarvitse tuntea, että vanhemmat haluavat muita lapsia kun hän ei riitä. Ja sitten vielä, biolapsella ei ole mitään velvollisuutta uhrata lapsuuttaa paljon kärisneille lapsille, muuten hänestä itsestään voi tulla paljon kärsinyt. Lapsuus on jokaisen rajoittamaton oikeus, luovuttamaton yksilön oikeus.


    • Helinä-keiju kirjoitti:

      Eikö biolapsilta kysytä ja heitäkin haastatella, ennenkuin heidän kotiinsa myönnetään vieras paljon kärsinyt lapsi. Minkälainen asenne noilla sijaisvanhemmilla oikein on lapsiin, onhan koti paitsi vanhempien myös biolasten koti. Kaikkien on hyväksyttävä paljon kärsineen sijaislapsen tulo sinne asumaan, ettei hänen tarvitse taas kerran tuntea itseään ei-toivotuksi eikä biolapsen tarvitse tuntea, että vanhemmat haluavat muita lapsia kun hän ei riitä. Ja sitten vielä, biolapsella ei ole mitään velvollisuutta uhrata lapsuuttaa paljon kärisneille lapsille, muuten hänestä itsestään voi tulla paljon kärsinyt. Lapsuus on jokaisen rajoittamaton oikeus, luovuttamaton yksilön oikeus.

      kun lpasilta kysytään, niin saadaan lasten vastauksia! et voi paljoakaan odottaa 6 ja 4 vuotiailta VASTUUTA SIJAISLAPSESTA, vaikka kuinka kyselisit haluaako lapsi ottaa taloon uuden siskon/veljen. lapsi mieltää tulokkaan leikkikaveriksi ja kumppaniksi.

      pettymys onkin katkera kun aika opettaa, ettei sijaislapsi olekaan ihan kaikkeen sopiVA KAVERI, ETTÄ VAIKKA IKÄVUODET SOPIVATKIN, NIIN PSYYKKINEN KEHITYS EI. TOINEN ON KOKENUT NIIN PALJON KAIKKEA KOVAA JA NIIN VÄHÄN KAIKKEA HYVÄÄ, ETTEI YHTEISLEIKKIÄ AINA LÖYDY.

      joten kun perheen biolapsi sitten toteaa, ettei sijaislapsi olekaan kiva, niin mitä tehdään? pannaanko sijaislapsi pois kuin kulunut, epäkelpolelu? kierrätykseen? vai lopetetaanko kuin kesäkissa? vai vaaditaanko kaikkia speutumaan? sittenkin.

      etkä silloin voi syyllistää sijaisperheen biolasta: että olet luvannut!

      muista toki nimimerkkisi: heli-keiju on peter panin, lapseksi jääneen pojan keiju. ja peter panin pojat olivat juuri vanhempiensa hylkäämiä ja laiminlyömiä lapsia, jotka peter varasti ja vei turvaan mikämikämaahan.


    • reservi kirjoitti:

      kun lpasilta kysytään, niin saadaan lasten vastauksia! et voi paljoakaan odottaa 6 ja 4 vuotiailta VASTUUTA SIJAISLAPSESTA, vaikka kuinka kyselisit haluaako lapsi ottaa taloon uuden siskon/veljen. lapsi mieltää tulokkaan leikkikaveriksi ja kumppaniksi.

      pettymys onkin katkera kun aika opettaa, ettei sijaislapsi olekaan ihan kaikkeen sopiVA KAVERI, ETTÄ VAIKKA IKÄVUODET SOPIVATKIN, NIIN PSYYKKINEN KEHITYS EI. TOINEN ON KOKENUT NIIN PALJON KAIKKEA KOVAA JA NIIN VÄHÄN KAIKKEA HYVÄÄ, ETTEI YHTEISLEIKKIÄ AINA LÖYDY.

      joten kun perheen biolapsi sitten toteaa, ettei sijaislapsi olekaan kiva, niin mitä tehdään? pannaanko sijaislapsi pois kuin kulunut, epäkelpolelu? kierrätykseen? vai lopetetaanko kuin kesäkissa? vai vaaditaanko kaikkia speutumaan? sittenkin.

      etkä silloin voi syyllistää sijaisperheen biolasta: että olet luvannut!

      muista toki nimimerkkisi: heli-keiju on peter panin, lapseksi jääneen pojan keiju. ja peter panin pojat olivat juuri vanhempiensa hylkäämiä ja laiminlyömiä lapsia, jotka peter varasti ja vei turvaan mikämikämaahan.

      Sisaiskotitoiminnasta näköjään syntyy paljon ongelmia sijaiskodin omille pienille lapsille eikä ole järkevää kysyä 6 ja 4 vuotiailta sitä, että otetaanko sijaislapsi, yhtä vähän kuin sitäkään että otetaanko koiranpentu. Reservi ilmeisesti lähtee siitä, että asiat pitää todella kirjoittaa ihan rautalangasta vääntäen, kun niin mielellään aliarvioi muut tajuamatta, että kirjoittajat täällä varmaan monet uskovat sijaisvanhempien tajuavan nämä viestit, kuten tuonkin itsestäänselvyyden. Mutta niin puuduttavalta kuin tämä nyt saattaa tuntua, niin kirjotetaan nyt kaikki yksityiskohtaisesti eikä huolimattomasti, että kun biolapsen ikä sallii niin eikö ole viisasta että sijaisperhe on yhteisymmärryksessä siitä asiasta, että biolapset jakavat äitinsä ja isänsä huomion, kotinsa, ja ajankäytön vieraiden, paljonkärsineiden lasten kanssa, jotka tulevat aivan eri perhetaustoista,joilla on eri arvot, eri leikkikultuuri, eri murre, eri harrastukset, eri musiikkimaku, eri elokuvamaku, eri taidot, eri tiedot ja eri sukulaiset, joitakin mainitakseni. Tästä jäi paljon pois, reserviläinen, tämä ei ollut kattava otos kaikesta siitä erilaisuudesta jonka kaikenikäiset biolapset joutuvat kohtaamaan , kenties kiintymään ja sitten menettämään vanhempiensa ryhtyessä auttajiksi. 'Mutta nyt sitten asiaan:
      Taitaa olla monelle liian iso pala haukattavaksi, tuo sijaiskotivanhemmuus. Uhrimieltä tarvitaan niin sijaisvanhemmilta kuin biolapsiltakin ja vielä pitää muistaa vältää korostamasta sitä kovaa työtä ja niitä suunnattomia uhrauksia, joita sijaisperhe tämän onnettoman, kovia kokeneen sijaislapsen eteen joutuu antamaan, ettei sijaislapsiparka ala tuntea syyllisyyttä ja pyytelemään anteeksi olemassaoloaan koko maailmalta. Tuo haaste on monelle tavikselle liian iso pala haukattavaksi.

      Itse olen sitä mieltä, että tämmöisessä pitkässä tekstissä, jolla pyritään eliminoimaan vinoilusi, niin itse se viesti hukkuu kaikkeen saivarteluun. Sinulle ei kuitenkaan varmaan ole vaikeuksia löytää punaista lankaa näin juurta jaksain selostettaessa. Tuskin tätä rautalangasta väännettyä kukaan viitsii lukea muu kuin joku masokisti. En olettaisi.


  • Älä ryhdy sijaisvanhemmaksi, jos sinulla on biolapsia. Älä myöskään jos yrität paikata lapsettomuutta. Älä oikeastaan mistään syystä.

    • Älä ryhdy sijaisvanhemmaksi, jos sinulla on vähänkin taipumusta kaltoin kohteluun ja väkivallan käyttöön sekä vääristynyt kuva omaista itsestä ja omista lapsista (tietty parempi muita, jota ominaisuutta pönkität sijoitetuilla lapsilla), halua nauttia vallankäytöstä (voit käskeä pienet lapset vaikka yöllä siivoamaan) yms. En oikeastaan suosittele minäkään tuohon tehtävään ryhtymistä.


    • Ex sijaisvanhemmat??Kuinka ei vois olla sijais vanhempi,jos on omia lapsia? Minun mielestä puhutaan niin suuresta asiasta,että ei pitäis lapsettomuutta yrittää paikata kasvattilapsella. Ne ihmiset jotka pystyy tekemään päätöksen asiasta,jossa annetaan koti lapselle joka ei ole omaa lihaa ja verta on esimerkki pyyteettömän sydämmellisestä ihmisestä! Silloin on niin omat ja kasvatti llapset ihan yhtä rakkaita, niitä ei todellakaan eritellä! Itse olen 5 henkisen perheen "pahnanpohjimmainen" Olen ottolapsi ja aina ollut yhdenvertainen muitten kanssa,koskaan ei ole minua eritelty. Nyt itse +40 avioliitossa lähes puolet elämästäni, meillä on 2 tytärtä ja kolme poikaa ja itse annan lapsille rakkautta samalla keinoin kun mitä itse olen saanut.Mutta kuinka olisi tilanne jos,olisi ajateltu ettei kannata antaa sijaiskotia minulle silloin -70 luvulla??

      ,


  • En enää koskaan tule lähtemään siihen hommaan ja kadun sitä kaikilta muilta osin, paitsi siltä, että sille lapselle se oli paras vaihtoehto. Kärsimässä on kuitenkin muitakin ihmisiä, vaikka jotkut aikuiset ei näe mitään muuta kuin itsensä. Ja sijoitus jos puretaan, sinulla ei ole MITÄÄN oikeuksia lapseen. Ajattele, vuonna 2017 vieläkin lapsi on kuin tavara, jonka joku omistaa eikä mikään laki suojaa lapselle edes tapaamisia siihen perheeseen, jossa kasvoi vuosia. Se on yllättävän riipaisevaa niin sijaisvanhemmista, kuin sijaissisaruksistakin, joiden elämä revitään palasiksi. Biovanhempi voi päättää vaikka huvikseen, ettei lapsi enää koskaan näe sijaisvanhempiaan, joilla asui useita vuosia kiintyen perheeseen. Laki suojelee ainoastaan vanhemman omistusoikeutta ja bio voi repiä lapsen vaikka ulkomaille. Miltä tuntuu ajatus? Jos sinulla on jo biologisia lapsia, mieti mitä teet heille. Omat haavat olisin vielä voinut nuolla pois, mutta lasteni osalta kadun syvästi. Sitten jos se traaginen hetki tulee, ketään ei todellakaan kiinnosta miten sijaisperhe kärsii asiasta.

    Äläkä käsitä väärin, toki toivoin, että lapsi pystyisi palaamaan joskus biovanhempiensa luokse, mutta tuo tapa ja ne puuttuvat oikeudet tekevät monien perheiden olot tuskallisiksi. En voi käsittää, miten välinpitämättömästi lapsia kohdellaan.

    Adoptoi, pääset paljon helpommalla vaikka adoptioprosessi onkin pitkä siitä alusta. Lapsettomuuden hoitaminen sijaislapsella on silkkaa hulluutta, sehän tekisi tuosta kaikesta vielä kolminkertaisesti hirveämpää!

    • Riippuu aivan sijaisvanhemmasta. Jos sijaisvanhempi luo kulttuuria, että lapselle on hyvä, että hänellä on erilaisia ihmisiä ympärillään, niin toimivat kaikki muutkin. Mutta jos sijaisvanhempi halveksii lapsen läheisiä = lasta ja eristää pois läheistensä luota, turha sitten odottaa itsekään muuta.

      Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän heille, tehkää myös samoin heille.


    • viisauttatarvitaan kirjoitti:

      Riippuu aivan sijaisvanhemmasta. Jos sijaisvanhempi luo kulttuuria, että lapselle on hyvä, että hänellä on erilaisia ihmisiä ympärillään, niin toimivat kaikki muutkin. Mutta jos sijaisvanhempi halveksii lapsen läheisiä = lasta ja eristää pois läheistensä luota, turha sitten odottaa itsekään muuta.

      Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän heille, tehkää myös samoin heille.

      Vaikka kohtelisi biovanhempia miten tahansa, kyseessä on lapsen paras eikä sinun. Itsekäs uhittelu. Sitä mieltä olen ehdottomasti, että toisia pitää kohdella kunnioittavasti, mutta ei sen pitäisi kenellekään olla ehto siihen, että lapselle parasta. Kertoo aika paljon arvomaailmastasi...


    • Hmmmmmmmmmmm kirjoitti:

      Vaikka kohtelisi biovanhempia miten tahansa, kyseessä on lapsen paras eikä sinun. Itsekäs uhittelu. Sitä mieltä olen ehdottomasti, että toisia pitää kohdella kunnioittavasti, mutta ei sen pitäisi kenellekään olla ehto siihen, että lapselle parasta. Kertoo aika paljon arvomaailmastasi...

      Kyllä antaisin lapseni pitää yhteyttä sijaisvanhempaan - mutta en sellaiseen sijaisvanhempaan, joka on kaltoin kohdellut lapsia. Valvotusti tietty voisi sopia, ei muuten.


    • valvontajatuki kirjoitti:

      Kyllä antaisin lapseni pitää yhteyttä sijaisvanhempaan - mutta en sellaiseen sijaisvanhempaan, joka on kaltoin kohdellut lapsia. Valvotusti tietty voisi sopia, ei muuten.

      Kaltoin kohtelu ei ole lapsen etu. Piste. Jos sijaisvanhempi kaltoin kohtelee, miten voi kuvitella, että hänen lastensa takia yhteyttä pidetään, Kyllä siinä kuule ensimmäisenä suojellaan omaa lasta kaltoin kohtelevalta sijaisvanhemmalta. Sijoitettujen kaltoin kohteluun näet saattavat osallistua myös sijaisperheen omat lapset.


  • Ja jos sijaisvanhempi kaltoin kohtelee, kuka sellaisen luo enää jälkeenpäin haluaa. Kunhan pois pääsee, niin hyvä.

  • Kyllä uskon, että kaltoin kohdelleetkin sijaisvanhemmat saavat valvottuja tai tuettuja tapaamisia. Näin olen kuullut. Jos oikein paljon haluaa lasta tavata, suostuu tällaisiin. Kuulemma eräät itseään muita parempina pitävät, lapsia kaltoin kohdelleet kieltäytyivät valvotuista tapaamisista. Se oli sitten oma valinta. Kyllä olisivat tapaamiset järjestyneet. Turha täällä enää itkeä. meillä ei ole ikävä yhtään.

  • Turhaan mietit.mene lastenviranomaisten juttusille,tekevät soveltavuustestin.
    Mieti sitten vasta ,sopivuuttasi sieltä annettavan tiedon perusteella.

    • Eikös tässä ollut sinun sopivuudestasi tai sopimattomuudestasi kyse. Ei minun.


  • Eiköhän pelin henki ole se, että kun osa vanhemmista ei kykene lapsiaan hoitamaan ja lapset on siksi sijoitettava, se peiliinkatsomisen paikka on siellä päässä!

    • Sijarinko ei tartte katsella peiliin? Tollasenkaan Amiskasvis-idiootin?? Jos niin on, niin eihän meillä ole yhdenkään lapsen parhaasta olemassa takeita!


  • Ja sinä sitten ajattelet, että lapselle on hyvä kostaa. Jonkun aikaa sitten sanoit, ettei aikuisella ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa. Tuollaiset p:n jauhajat eivät sovellu sijaisvanhemmiksi.

    • Ei sitä maailmaa kato aina lueta sen sun suuren egosi puolelta, kuten näytät luulevan - entinen sijaisvanhempi. Oli lasten etu päästä pois vaikutuspiiristäsi.


    • Raisio on entinen sijaisvanhempi, joka ryntää paikalle peittelemään jälkiä aina, kun omia tekosia pitää peitellä. Tyypillistä toimintaa hänelle ja hänen jälkikasvulleen oli myös sijaisvanhemmuusaikana. Jälkikasvu useimmiten riensi apuun joko avustamaan kiusaamisessa tai peittelemään jälkiä.


    • Onko kyse sellaisesta nuoresta tytöstä? Luojalle kiitos, että hänkin on päässyt parempaan paikkaan. Ja myös se poika! Huh!


  • EI tää täällä voi nykyään kysyä mitään ilman, että tuo sekopää pommittaa viestejä viestien perään, vastaa itselleen jne. Hohhoijaa eikö riittäisi, että saat jauhaa Raisiosta siihen liittyvissä ketjuissa tai tee oma niin voit keskustella itseksesi siellä.

  • Olen itse sijaisperheessä biolapsena kasvanut, nyt jo aikuinen. Olin 4-vuotias sijaissiskoni tullessa perheeseen, ja hän on aina ollut minulle täysin samalla tasolla kuin muut sisarukset. Usein jopa unohdan, että hän on sijoitettu, eiväthän muutkaan lapset mieti jatkuvasti sisarustensa syntymää. He vain ovat siellä. Minulle sijaissiskous on maailman luonnollisin asia. En erota sitä biosisaruudesta mitenkään. Lapsuuteni on ehkä tehnyt minusta avarakatseisemman. Olen kasvanut ajattelemaan ettei rakkaus kysy verta. Rakastavathan vanhemmatkin toisiaan huolimatta siitä ettei heillä ole biologista sidettä.

    Siskollani ei mitään erityisiä ongelmia koskaan ollut, enemmän meillä biolapsilla niitä oli.. Sairasteluja ja ADHD:ta jne. Hän piti yhteyttä bioperheeseensä, ja asui perheessämme aina aikuiseksi asti. Elämämme oli ja on edelleen jotakuinkin samanlaista kuin muilla perheillä.

    • Kiitos, ihana lukea ajatuksiasi. Meidän perheessä kasvaa oman lapsen lisäksi lapsi joka ei ole syntynyt meille, mutta joka on perheenjäsen ihan samalla tavalla kuin muutkin. Ei rakkaus katso sitä onko biologista sidettä.

      Tuntuu joskus vaikealta puhua tästä aiheesta, jopa syylliseltä, että eihän me saataisi rakastaa toisen ihmisen lasta kuin omaamme. Mutta kun ei se ole keneltäkään pois. Siihen on syynsä miksi lapsi meidän perheessämme asuu ja hänelle on yksinomaan hyväksi että on monia ihmisiä jotka hänestä välittävät. Se, että me olemme perhe ja lapsemme sijaissisaruksia ja heidän välinsä erittäin lämpimät, ei poista sitä tosiseikkaa että sijoitetulla lapsella on myös toiset vanhemmat jotka häntä rakastavat. Puhumme heistä lapselle ja lapsi pitää ihan luonnollisena että hänellä on tällainen perhe. Muiden mielestä ehkä vähän hullunkurinen, mutta meidän mielestä ihan tavallinen.

      Mielestäni yleisessä keskustelussa ei puhuta koskaan siitä että sijaisperhe voi ihan oikeasti rakastaa lasta hirveän paljon ja haluta lapselle pelkkää hyvää, aina puhutaan tyylillä "ei toisen lasta koskaan rakasta kuin omaansa" mikä ei pidä paikkaansa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kiitos, ihana lukea ajatuksiasi. Meidän perheessä kasvaa oman lapsen lisäksi lapsi joka ei ole syntynyt meille, mutta joka on perheenjäsen ihan samalla tavalla kuin muutkin. Ei rakkaus katso sitä onko biologista sidettä.

      Tuntuu joskus vaikealta puhua tästä aiheesta, jopa syylliseltä, että eihän me saataisi rakastaa toisen ihmisen lasta kuin omaamme. Mutta kun ei se ole keneltäkään pois. Siihen on syynsä miksi lapsi meidän perheessämme asuu ja hänelle on yksinomaan hyväksi että on monia ihmisiä jotka hänestä välittävät. Se, että me olemme perhe ja lapsemme sijaissisaruksia ja heidän välinsä erittäin lämpimät, ei poista sitä tosiseikkaa että sijoitetulla lapsella on myös toiset vanhemmat jotka häntä rakastavat. Puhumme heistä lapselle ja lapsi pitää ihan luonnollisena että hänellä on tällainen perhe. Muiden mielestä ehkä vähän hullunkurinen, mutta meidän mielestä ihan tavallinen.

      Mielestäni yleisessä keskustelussa ei puhuta koskaan siitä että sijaisperhe voi ihan oikeasti rakastaa lasta hirveän paljon ja haluta lapselle pelkkää hyvää, aina puhutaan tyylillä "ei toisen lasta koskaan rakasta kuin omaansa" mikä ei pidä paikkaansa.

      Näinhän se pitää olla, jos lapsen ottaa sijoitukseen tai muusta syystä. Sekään tosiasia, että monelle lapsella on hyvä, rakastava sijaisperhe, ei lohduta heitä, jotka joutuvat huonoon paikkaan.

      Pitäisi olla oikeus puhua sen puolesta, että sijaisvanhemmiksi ryhtyvät valittaisiin nykyistä tarkemmin ja valvontaa lisättäisiin! Se ei ole pois sellaisilta lapsilta, jotka pääsevät hyviin paikkoihin.

      Aika vähän mielestäni puhutaan sijaishuollossa kaltoin kohdelluista sekä kaikenlaisesta rakenteellisesta väkivallasta, jota siihen systeemiin sisältyy.


    • Niin kauan on puhuttava epäkohdista, kuin on olemassa yksikin lapsi, jota sijaishuollossa kaltoin kohdellaan. Lapsia rakastavat sijaisvanhemmat lienevät ymmärtävät asian, eivätkä ajattele, että heitä syytetään kaltoin kohteluista.

      Kyse ei ole mistään keskiarvosta (hyvät sijaisperheet / huonot sijaisperheet), vaan jokaisen lapsen oikeudesta tulla hyvin kohdelluksi.


  • Osa sijoitetuista laitetaan vaan niin huonolaatuisiin paikkoihin, ettei luulisi todeksikaan.

    Psykologiset testit sijaisvanhemmiksi aikoville!

  • Ja aika usein vaikuttaa siltä, että viranomaiset ja tietyt sijaisvanhemmat ikään kuin kostavat jotain lapselle ja tämän läheisille sn vuoksi, että lapsi on jouduttu sijoittamaan ja sijaisvanhempi joutuu lasta hoitamaan.

    On olemassa sijaisvanhempia, joiden ei näe koskaan hymyilevän.

Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.