Hei kaikki.Oliko teillä paha kriisi, kun huomasitte 24v., naisena kenties, että biletys on lopetettava kuin seinään, koska juna oikeasti ajoi ihan seinään?
Oma tarinani: olen 80-ja 90-luvun skidejä, nyt ehkä se viimeinen oljenkorsi, homeinen, joka jäi sen vuosikerran "oudoista tyypeistä".Olin herkkä ja taiteellinen lapsi ja minuun varastoituivat ikävä kyllä kaikki noiden aikojen narkomaanien neuroosit sen taiteen välityksellä.
Ja ja, sattuipa niin, että itsekin joutui piiloutumaan teininä, vaaleanpunaisen sateenkaaren suojaan, mutta viihtyen roolissa ns. normaalina heterona.
Puoliakateemisesti käynyt läpi asiat.Sattuu katsoa taaksepäin.Mutta ihquinta on, että nykyhetki ei enää tunnu miltään.Tulevaisuus on tässä, ja siinä ei enää ole mitään ikäviä sattumia.Voin täten sulkea tilikirjat menestyksekkäälle nousujohteiselle menneelle nuoruudelleni, voittona nähtävä sikäli että en itse mennyt taivaaseen neula hauiksessa.
Hyvästi!Rakkaudella siellä jossain..
Oma tarinani: olen 80-ja 90-luvun skidejä, nyt ehkä se viimeinen oljenkorsi, homeinen, joka jäi sen vuosikerran "oudoista tyypeistä".Olin herkkä ja taiteellinen lapsi ja minuun varastoituivat ikävä kyllä kaikki noiden aikojen narkomaanien neuroosit sen taiteen välityksellä.
Ja ja, sattuipa niin, että itsekin joutui piiloutumaan teininä, vaaleanpunaisen sateenkaaren suojaan, mutta viihtyen roolissa ns. normaalina heterona.
Puoliakateemisesti käynyt läpi asiat.Sattuu katsoa taaksepäin.Mutta ihquinta on, että nykyhetki ei enää tunnu miltään.Tulevaisuus on tässä, ja siinä ei enää ole mitään ikäviä sattumia.Voin täten sulkea tilikirjat menestyksekkäälle nousujohteiselle menneelle nuoruudelleni, voittona nähtävä sikäli että en itse mennyt taivaaseen neula hauiksessa.
Hyvästi!Rakkaudella siellä jossain..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle tuli tollanen olo joskus 21-vuotiaana. Mä huomasin, et mä olen oikeasti vanha, tosi vanha ja kulunut nuori nainen. Peilistä katsoi vastaan langanlaiha, väsynyt kuvajainen, jolla olisi pitänyt olla muiden mielestä voimavaroja ties mihin kaikkeen. Ja vieläpä sillä sekunnilla. Tuli tosi outo, hämärä ja surullinen olo. Et APUA! Mä vanhenen! En jaksanut sekoilla enää, elimistö ja pää eivät olisi enää pitkään kestäneet.
Nyt voin jo hieman paremmin. Tosin menneisyys kolkuttelee ikävästi oven takana, mutta sitä se tulee tekemään valitettavasti lopunelämäni tavalla tai toisella. On parempi ja helpompi olla ajattelematta ihan kaikkea tuota "pahaa" aikaa koskevaa. Elää vain nykyhetkessä, sen kummemmin suunnittelematta, pelkäämättä, rankaisematta itseä.
On ollut tosi vaikeaa opetella antamaan itselleen anteeksi, mutta sekin vain on koettava. Menee mielenterveys kyllä ihan täysin, jos rupeaa orjallisesti suorittamaan pelkkää toipumista. Siten vaatii itseltään niin hirveän paljon.
P.S
Pitää muistaa aina joka tilanteessa, että täytyy pitää hauskaa, täytyy pystyä pitämään hauskaa. Elämä ei tuossa vaiheessa ole enää ollenkaan kuolemanvakava asia.
Oli todella paha kriisi. Se tuli sitten, kun sai hieman omaa aikaa ja omaa päätä kasaan.
Kyllä se elämä kuitenkin tässäkin kriisissä voitti. Täytyi vain miettiä, että mitä nyt. Missä olisin mieluiten? Mitä mieluiten tekisin? Ei tuollaisen jälkeen oikein voi vain olla, oman itsensä kanssa loputtomiin. Yksinäisyyttä ja yksityisyyttä kyllä osaa arvostaa edelleen.
Voimia toipumiseen, jos sellaista tarvitset.
Itsenäisyyttä. Sitä kun voit jälleen kerran olla oman itsesi voittaja. Oman itsesi hallitsija. Se on hienoa ja tavoittelemisen arvoinen asia.