Epäilen eräällä lähipiirissä olevalla henkilöllä narsistista persoonallisuushäiriötä. Haluaisin kuitenkin vielä tietää tarkemmin, mistä voin narsistin tunnistaa ?
Tämä henkilö osaa käyttäyty toisinaan hyvin mukavasti ja normaalisti. Voisipa sanoa, että hänen empaattisuutensa ja myötätuntonsa on "ylitsepursuavaa". Aluksi ajattelin hänen olevan tavallista myötätuntoisempi, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että hänen juttunsa on kuitenkin jotenkin yliampuvaa, ei normaalia myötäelämistä, vaan niinkuin liioiteltua.
Hän suuttuu monesti, jos asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla. Ajaa jotenkin "loukkuun". Jos toimin yhdellä tavalla, syyllistää siitä, kun toimin toisella, syyllistää riidan tullessa siitäkin.
On todella hyvä manipuloija, ja osaa kääntää asiat uskottavasti täysin päälaelleen, minun syykseni.
Aina vika on minussa. Muistaa jälkeenpäin asiat täysin väärin, - aina omaksi edukseen.
Tässä muutamia seikkoja, miksi tätä häiriötä epäilen. Herättää minussa inhottavaa ahdistusta, tuo henkilö, ja on saanut kokemaan minut syyllisyyttä milloin mistäkin asiasta, mistä ei tarvitsisi syyllisyyttä kokea.
Tämä henkilö osaa käyttäyty toisinaan hyvin mukavasti ja normaalisti. Voisipa sanoa, että hänen empaattisuutensa ja myötätuntonsa on "ylitsepursuavaa". Aluksi ajattelin hänen olevan tavallista myötätuntoisempi, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että hänen juttunsa on kuitenkin jotenkin yliampuvaa, ei normaalia myötäelämistä, vaan niinkuin liioiteltua.
Hän suuttuu monesti, jos asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla. Ajaa jotenkin "loukkuun". Jos toimin yhdellä tavalla, syyllistää siitä, kun toimin toisella, syyllistää riidan tullessa siitäkin.
On todella hyvä manipuloija, ja osaa kääntää asiat uskottavasti täysin päälaelleen, minun syykseni.
Aina vika on minussa. Muistaa jälkeenpäin asiat täysin väärin, - aina omaksi edukseen.
Tässä muutamia seikkoja, miksi tätä häiriötä epäilen. Herättää minussa inhottavaa ahdistusta, tuo henkilö, ja on saanut kokemaan minut syyllisyyttä milloin mistäkin asiasta, mistä ei tarvitsisi syyllisyyttä kokea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naiset on aina uhreja...
Narsistien uhrien tuki ry:llä on nettisivusto keskustelupalstoineen
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Sieltä löytyy vastauksia.
Olen lukenut aiheesta jonkin verran.Suurin osa kuulemma miespuolisia nämä häiriöiset. mutta toki naisistakin voi löytyä.
t.naikkonen
Kyllä on naispuolisiakin. Satun itsekin tietämään yhden. Kuulostaa kyllä narsistilta tuo kuvaus. Jos narsisti kyseessä, kannattaa katkaista välit ja pysyä erossa hänestä.
joka tuntee/luokittelee toisen olevan narsisti onkin itse piilonarsisti - näin kävi minulle. Helvetillistä kidutusta ja syyttelyä milloin mistäkin "psykiatrisesta diagnoosista", minkä minä muka omasin. Oli itse mieleltään sairas ja sairastutti näin muutkin lähimmäiset ja ystävänsä. Onneksi se nyt ohi, eikä hän ole edes ystäväni. Nyt pääsen itsekin parantumaan hänen "uhrina olemisestaan".
Luin keskustelun avaajan tekstin ja sain aikamoisen tällin.
Asuin (mies) monta vuotta kuvatunlaisessa (naisen kanssa) suhteessa
ja keskustelun avaajan kuvaus osui täysin kymppiin.
Pitää sanoa että luettuani tekstin,
niin ikäänkuin pelästyin ,heräsin, tai jotain muuta senkaltaista.
Tätäkö se on ollutkin?
Tämäkö on ollut kaiken takana?
Tuntemattomassa sotilaassa on hyvä lause,
joka sopii todella hyvin nyt kokemaani tunteeseen:
"Mä oon niin hämmästyny,
et en mää oikeen itekään tierä,
kuink hämmästyny mä oikeast olenkaa.
(jotenkin näin.)
Olen nyt asunut muutaman kuukauden omillani
ja ihmetellyt miten osaankin tehdä oikeita asioita.
Kuinka kykenenkin tulemaan toimeen omillani
ja en olekaan enää jatkuvasti väärässä.
Tämä aika on ollut minulle kulta-aikaa.
Aiheesta innostuneena löysin hyvät linkit.
Toivottavasti ne auttaa muitakin.
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
En väitä,
että puolisoni olisi 100% narsisti.
Ei. !!!
Ei kai kukaan? ole 100 pros. narsiti.
Tämä (nars :) ) on hallitseva ja dominoiva
ja alistava luonteenpiire.
Joka hallitsee käyttäytymistä.
Ilman sarvaia ja hampaita.
Ilman erillistä mielen aktivointia.
En halua syyllistää,
tai luoda pahaa mielikuvaa,
että olisin oikessa.
NYT.! Eron jälkeen
ja toinen kokonaan, yksinomaan
ja ainoastaan väärässä.
(Ja minä oikeassa.)
Hyviä hetkiäkin on ollut.
Rakkautta, yhdessäoloa,
molemmpien hyväksyntää.
Hellyyttä.
Pupu ja Nalle.
Kuinka voisinkaan unohtaa..
nuita kaikkia ihania hetkiä.
Mutta se alituinen (minun) väärässä olo.
Et ole oikeassa.
Ajaan tasalla.
Et ymmärrä.
(0ikealla tavalla)
Anna olla Jo.
En halua keskustella. (enempää)
Enempää???
Siis alkua pidemmalle, tarkoitat?
Ja kun otan asiat esille.
Vastaus:
Itkua, suuttumusta, kiivastumusta,
raivoilua(lopuksi).
Mutta ei koskaan myöntymystä siihen,
että olisi edes osittain väärässä(syyllinen).
Aina ja kaikkeen olen ollut syyllinen.
Jos en itse käsiteltävään asiaan,
niin ainakin siihen että olin aiheuttanut hänelle pahan mielen.
Ja taas jatkoin matkaani syyllisenä.
Huonoa omatuntoa potien.
Ei enää tätä pliis, pyydän!
Onneksi olen päässyt tästä kaikesta eroon.
Ja vaikka varjo seuraa kulkuani.
Valoa on tien päässä.
Jeesus on Herra.
Joo, mulle on kans noita erilaisia diagnooseja sadellut erilaisista häiriöistä ja ties mistä. Mä olen kuulemma se apua tarvitseva ihminen, joka saa nyt selvitä yksin ongelmineen, jos välienkatkaisun otan puheeksi.
Oletko muuten mies vai nainen? Minkä ikänen?
Olen nainen ja jotain 20-25-vuoden väliltä ; )