Kaksi erilaista ihmistä+yhteinen elämä

tummatus

Nyt tahdoisin kuulla kokemuksianne sellaisesta suhteessa jossa nainen ja mies ovat kuin yö ja päivä.
Miten olette päässeet yhteisymmärtykseen elämästä vai onko liiallinen erilaisuus koitunut eroksi?
Itse olen siinä tilanteessa että olemme mieheni kanssa pohtineet että onko syytä jatkaa enää yhteiseloa kauaa.
Minä olen rauhallisuuden perikuva. Pidän helposta ja rauhallisesta elämästä ilman mitään suurta jännitystä. Mieheni taas on seikkailua ja vauhtia rakastava huimapää. Itse vältän kaikin mahdollisin tavoin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Mieheni mielestä olen tylsä ihminen. Liian kuolemanpelkoinen. Toki minua kiinnostaisi tehdä kaiken näköistä kivaa. Mietin vain liian pitkälle kaikki asiat.
Rakastan miestäni ja tahtoisin toki osallistua joskus näihin hänen rakastamiinsa juttuihin. Mutta päässä pyörii vain "mitä jos".
En tahdo uskoa että meidän tarina alkaisi pikku hiljaa hiipua.
Omia kokemuksia??

10

1983

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Joe Joosua

      Annanpa hyvän neuvon. Opetelkaa puhumaan. Kaikesta ja paljon. Ja sittenkin vielä lisää. Erilaisuus ei erota kahta ihmistä, ei jos on kykyä ja ennen kaikkea *halua* ymmärtää toista. Kun ollaan erilaisia, on tärkeää puhua paljon - se toinen ihminen kun ei ymmärrä automaattisesti asioita samalla tavalla kuin sinä. Sinä pidät jotain itsestään selvänä, hän taas toista - kaikista pahinta on olettaa että toinen automaattisesti ymmärtää. Sen sijaan kun puhutte paljon, niin todennäköisesti jos on halua ymmärtää toista niin sitten niin myös tapahtuu. Ihminen arvaa helposti väärin - mutta kun asioista puhutaan, paljon vähemmän jää arvailun varaan. Vaikea lähtökohtahan tuo todellisuudessa on suhteelle (ei siis pelkälle seksisuhteelle), mutta ei ylitsepääsemätön. Se vain vaatii tietoista työtä näiden ongelmien voittamiseksi. Ja silloin tarvitaan paljon puhetta - jos ihminen joutuu arvaamaan paljon, silloin mennään todennäköisesti metsään, mutta kun tietää hyvin mitä toinen ajattelee, miksi ajattelee, silloin asiat todennäköisesi kääntyvät hyvin eri tavalla.

    • .........................

      mutta se edellyttää, että kumpikin tosiaan rakastaa toista, ja että kummallakin on halua panostaa suhteeseen.

      Itsekin seurustelen hyvin erilaisen ihmisen kanssa. Aluksi mietin, pystynkö arjen astuessa kuvioihin enää kunnioittamaan hänen erilaisuuttaan tarpeeksi. Jo alussa meillä tuli tietyistä asioista semmoisia väittelyitä elämän perusasioista, että mietin pitäiskö jo tässä vaiheessa heittää kirves kaivoon. Ettei myöhemmin sattuisi tuhat kertaa enemmän. No päätin kuitenkin ottaa riskin...eihän elämää voi elää jos riskinottoa pelkää liikaa.

      Olemme vasta hiljattain muuttaneet yhteen. Joten olen ehkä huono kertomaan mitä se TODELLINEN arki sitten on. Edellisen vastaajan tavoin sanon, että se keskustelu on hyvin tärkeää. Vaikka joskus ei kiinnostaisikaan toisen vouhkaaminen jostain itseä tylsistyttävästä jutusta, muista silti kuunnella ja arvostaa hänen intressejään. Toinen täytyy hyväksyä sellaisena kuin on. Tapoihin yms voi saada muutosta aikaan, mutta vain asiallisesti keskustelemalla. Ei kannata olettaa, että toinen alkaisi tanssimaan toisen pillin mukaan. Sitten suhde varmasti ajautuu ennen pitkää karikkoon.

      Joskus on kyllä todella vaikeaa. Esim tuo toisen harrastuksiin osallistuminen. Minulle sydämen asia on matkailu. Miestä nyt ei kummoisemmin kiinnosta. Hän lähtee kuitenkin mukaan siksi, koska rakastaa minua ja tahtoo myös tehdä minun mielekseni asioita. Annas olla kun on paha päivä, niin eihän tämä tietenkään riitä. Kun toisen pitäisi haluta vilpittömästi samaa kuin minä, miksi ihmeessä hän ei halua...voi plääh, niin turhauttavaa. Mutta noin se usein menee, vaikka kuinka koittaisi takoa järkeä päähän. Toinen vaan on erilainen. Kyllä sen ajan kanssa ymmärtää, ja sitä osaa arvostaa. Vastavuoroisesti tehdään asioita, ja kehitellään myös jotain yhteistä uutta puuhaa. Toivottavasti kummaltakin löytyy avoin mieli, tahtoa tehdä asioita yhteisen hyvän eteen.

      Ei kannata maalailla piruja seinille. Itsekin kuitenkin joskus syyliistyn siihen. Aika pitkälti ollaan miehen sisukkuuden ansioista porhallettu eteenpäin. Arvostan suuresti hänen mielenlujuuttaan ja tahdonvoimaa. Itse olisin varmaan luovuttanut ekojen vastoinkäymisten kohdalla... ehkä tällaisessa suhteessa on enemmän vaikeita hetkiä, mutta toisaalta tällä voi olla myös paljon enemmän annettavaa...kumpikin voi oppia toiselta asioita, joita itsessä ei ole. Onnea teillekin!

    • Manfred

      Ei kaikkiin toisen harrastuksiin tarvitse osallistua, eikä pidäkään. Parisuhteessa pitää molemmilla olla myös ihan omat henkilökohtaiset harrastuksensa. Jos toisen yrittää pakottaa omaan muottiinsa, ei pitkälle pötkitä yhdessä.

    • tyttönen vain

      Mie olen joskus räiskyvä, mies aina rauhallinen. Mie puhua pulputan tauotta ja mies taas puhuu vain jos on asiaa. Mie tykkään suunnitella, mies taas ei mielellään tee asioita jotka vaativat etukäteispohdintaa. Mie saatan tehdä myös äkkipikaisia päätöksiä, mies taas harvoin tekee mitään harkitsematonta. Mie olen rutiköyhä, mies nauttii melkoisen hyvästä palkasta. Mie olen valmis tekemään päätöksiä ja valintoja, mies aristaa niitä lähes poikkeuksetta.

      Rahankäyttömme on hyvin erilaista; miun pitää saada reissata silloin tällöin ulkomaille ja ostaa sitä oikeaa shampoota vaikka vähän kalliimmallakin, mies taas käyttää rahaa hyvin säästäväisesti paitsi ruokaan ja elektroniikkaan =) Mies ei oikeastaan koskaan valita, minä taas osaan narista aika turhastakin. Mies elää jalat maassa ja mie haaveilen. Mies työskentelee koneiden kanssa, mie ihmisten. Mies tapaa äitiään noin kahdesti vuodessa, minä kahdesti viikossa.

      Mies viihtyy paljon kotona, mulle taas passaisi välillä tuulettuminen. Syön mielelläni ulkona, mies taas pitää enemmän arvossa kotiruokaa. Mies pitää hedelmäkarkeista, minä suklaasta. Mies kuuntelee heviä, minä purkkapoppia. Mies on pitkä ja hoikka, minä pieni ja pullea. Ikäeroakin meillä on lähes kymmenen vuotta.

      Voisin jatkaa tätä aika kauan, ja todeta joka tapauksessa loppuun, että:
      RAKASTAN kyseistä miestä aivan mielettömästi ja tiedän hänen rakastavan minua. Erilaisuus ei ole koskaan meille ollut este vaan voimavara, olemme yhteensä yksi lähes normaali persoona =)

      Kaikkia asioita ei tarvitse eikä saakaan tehdä yhdessä. Pitää osata olla kaksi ihmistä yhdessä suhteessa, ettei päädy yksinäiseksi kahteen suhteeseen...

      • Erilaiset kans

        vastaus:) Oli hauska lukea.

        Minä olen toistamiseen aviossa ja mies on rauhallinen, järjestelmällinen, matemaattis-tieteellinen järkeiljiä. Minä taas eloisa, kova puhumaan (meilläkään mies kovin paljoa puhu), hyvin sosiaalinen hetkessä eläjä. Toit paljolti mieleen itseni kun kerroit luonteestasi.

        Meillä on kolme lasta, joista yksi yhteinen. Seitsemän vuotta olemme selvinnet hirmuvaikeasta yhteiselämästä, jossa välillä on väistämättä tullut mieleen, että koitetaanko meitä väkisin repiä irti toisistamme. Meidän perheeseen on sadellut lähes kaikki vaikeudet ja pahmpana minun viime vuosien raju sairastelu, joka todella jo meinasi repiä meidät erillmme.

        Nyt olemme pitäneet pitkät keskustelut ja molemmat haluavat jatkaa täysillä eteenpäin. Uskomme, ettei meille voi enää tulla kasapäin ongelmia. Terveydentilani on kohenemassa kaikesta rääkistä. Perheemme on kaikesta huolimatta ihanteellisen tasapainoinen ja alkuaikojen erilaisuusriidat ovat jääneet taakse, tai ainakin aivan minimiin.

        Rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut ja välillämme palaa intohimo edelleen ja sen luulen osittain johtuvan erilaisuudestamme.

        Luulen, että mikäli kahdenvälinen intohimo ja kunnioitus/arvostus ja rakkaus säilyy, erilaisuus on vain rikkaus. Molemmat voivat harrastaa omia juttujaan, mutta silti täytyy tietenkin olla vapaa-aikana yhteisiäkin juttuja.

        Tärkeää on, että molemmat arvostavat samoja asioita elämässä, eli että arvomaailmat kohtaavat. Se, minkä itse olen huomannut kaikkein tärkeimmäksi työkaluksi on PUHUMINEN. Lähes kaikki selviää puhumalla- ainakin silloin kun molemmat sitä haluavat ja TAHDOSTAhan avioliitossa on kyse. Tahdotko Sinä rakastaa .. puolisoasi- kuuluu avioliittovalan kysymys. Sen merkityksen huomaa silloin kun elämä ei kohtele silkkihansikkain eikä rakkaus säily itsekseen. Siinä kohtaa tarvitaan tahtotilaa.

        Onnea erilaisille pareille!


      • alkaa vaan tympiä?
        Erilaiset kans kirjoitti:

        vastaus:) Oli hauska lukea.

        Minä olen toistamiseen aviossa ja mies on rauhallinen, järjestelmällinen, matemaattis-tieteellinen järkeiljiä. Minä taas eloisa, kova puhumaan (meilläkään mies kovin paljoa puhu), hyvin sosiaalinen hetkessä eläjä. Toit paljolti mieleen itseni kun kerroit luonteestasi.

        Meillä on kolme lasta, joista yksi yhteinen. Seitsemän vuotta olemme selvinnet hirmuvaikeasta yhteiselämästä, jossa välillä on väistämättä tullut mieleen, että koitetaanko meitä väkisin repiä irti toisistamme. Meidän perheeseen on sadellut lähes kaikki vaikeudet ja pahmpana minun viime vuosien raju sairastelu, joka todella jo meinasi repiä meidät erillmme.

        Nyt olemme pitäneet pitkät keskustelut ja molemmat haluavat jatkaa täysillä eteenpäin. Uskomme, ettei meille voi enää tulla kasapäin ongelmia. Terveydentilani on kohenemassa kaikesta rääkistä. Perheemme on kaikesta huolimatta ihanteellisen tasapainoinen ja alkuaikojen erilaisuusriidat ovat jääneet taakse, tai ainakin aivan minimiin.

        Rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut ja välillämme palaa intohimo edelleen ja sen luulen osittain johtuvan erilaisuudestamme.

        Luulen, että mikäli kahdenvälinen intohimo ja kunnioitus/arvostus ja rakkaus säilyy, erilaisuus on vain rikkaus. Molemmat voivat harrastaa omia juttujaan, mutta silti täytyy tietenkin olla vapaa-aikana yhteisiäkin juttuja.

        Tärkeää on, että molemmat arvostavat samoja asioita elämässä, eli että arvomaailmat kohtaavat. Se, minkä itse olen huomannut kaikkein tärkeimmäksi työkaluksi on PUHUMINEN. Lähes kaikki selviää puhumalla- ainakin silloin kun molemmat sitä haluavat ja TAHDOSTAhan avioliitossa on kyse. Tahdotko Sinä rakastaa .. puolisoasi- kuuluu avioliittovalan kysymys. Sen merkityksen huomaa silloin kun elämä ei kohtele silkkihansikkain eikä rakkaus säily itsekseen. Siinä kohtaa tarvitaan tahtotilaa.

        Onnea erilaisille pareille!

        ..siis jos vaan tympii se erilaisuus. 3,5 vuoden jälkeen yhtäkkiä tajuaa että hei, mä haluaisin niin jonkun vähän erilaisen miehen !! se on ihan kauheeta.

        Mulle kävi just näin, kun ensin tutustuin erääseen paljon mielenkiintoiseempaan, oman ikäiseen jne tyyppiin, johon täysillä menin sitten ihastumaan ja jopa suutelemaan pariin eri otteeseen. nyt en ole häntä nähnyt tai kuullut vähään aikaan mutta joka päivä mietin, että pitäisikö lempata muuten hyvä mies ja varma rakastava mutta ehkä kuitenkin "tylsä" avomieheni.

        Tämä turvallinen ratkaisu on vaan niin erilainen. ei harrasta mitään, ei ole kunnianhimoinen, liian jalat maassa normaalista klassisesta perhe-elämästä pitävä suomalainen mies. Ja minä taas olen 10v nuorempi ja intohimoisempi, elämännälkäisempi, harrastavampi, tekevämpi, sosiaalisempi, syvällisempi ja lennokkaamman haaveilijamielen omaava nuori joka ei välttämättä edes tiedä vielä mitä haluaa tulevaisuudelta tai edes nykyhetkeltä !!!!!!

        mitä pitäisi tehdä..olen todella onneton tähän tilanteeseen.haaveilen vieraista miehistä ja toinen ihanan luotettava ihminen rakastaa minua täysillä..rupee vaan itkettää kun ajattelee, että mitä jos jätän tuon miehen, katuisinko sitä koko lopun ikäni ja olisin vieläkin onnettomampi,jos ei esim. tämä nykyinen ihastukseni olisikaan loppupeleissä minulle se oikea enkä ketään muutakaan koskaan löytäisi?! argh, olen tätä asiaa tässä pohtinut jo pian 3 kk, enkä osaa tehdä minkäänlaista ratkaisua ! kohta varmaan olen henkisesti täysin tyhjä ja kuolen murehtimiseen..


      • edellinen
        alkaa vaan tympiä? kirjoitti:

        ..siis jos vaan tympii se erilaisuus. 3,5 vuoden jälkeen yhtäkkiä tajuaa että hei, mä haluaisin niin jonkun vähän erilaisen miehen !! se on ihan kauheeta.

        Mulle kävi just näin, kun ensin tutustuin erääseen paljon mielenkiintoiseempaan, oman ikäiseen jne tyyppiin, johon täysillä menin sitten ihastumaan ja jopa suutelemaan pariin eri otteeseen. nyt en ole häntä nähnyt tai kuullut vähään aikaan mutta joka päivä mietin, että pitäisikö lempata muuten hyvä mies ja varma rakastava mutta ehkä kuitenkin "tylsä" avomieheni.

        Tämä turvallinen ratkaisu on vaan niin erilainen. ei harrasta mitään, ei ole kunnianhimoinen, liian jalat maassa normaalista klassisesta perhe-elämästä pitävä suomalainen mies. Ja minä taas olen 10v nuorempi ja intohimoisempi, elämännälkäisempi, harrastavampi, tekevämpi, sosiaalisempi, syvällisempi ja lennokkaamman haaveilijamielen omaava nuori joka ei välttämättä edes tiedä vielä mitä haluaa tulevaisuudelta tai edes nykyhetkeltä !!!!!!

        mitä pitäisi tehdä..olen todella onneton tähän tilanteeseen.haaveilen vieraista miehistä ja toinen ihanan luotettava ihminen rakastaa minua täysillä..rupee vaan itkettää kun ajattelee, että mitä jos jätän tuon miehen, katuisinko sitä koko lopun ikäni ja olisin vieläkin onnettomampi,jos ei esim. tämä nykyinen ihastukseni olisikaan loppupeleissä minulle se oikea enkä ketään muutakaan koskaan löytäisi?! argh, olen tätä asiaa tässä pohtinut jo pian 3 kk, enkä osaa tehdä minkäänlaista ratkaisua ! kohta varmaan olen henkisesti täysin tyhjä ja kuolen murehtimiseen..

        Niin. Sinun ongelmasi on vaikea.

        Elämää kun voi katsoa niin monelta kantilta. Yksi näkökohta on uskollisen ja luotettavan elämänkumppanin kanssa eläminen. Jos tulet vaikka sairaaksi, jota asiaa siis ei kukaan ennalta voi tietä, säilyy varmsti tämä turvallinen rinnallasi.

        Toinen katsantokanta on elämän erilainen rikkaus. Ymmärrän, että haluat tulta ja paloa ja tehdä asioita. Mielestäni tärkeää sinulle on miettiä, tunnetko miestäsi kohtaan paloa ja intohimoa edes joskus. Toisin sanoen, onko teillä hyvä seksielämä. Se on aika tärkeä mittari kun pohditaan suhteen jatkuvuutta, vaikka pinnalliselta kuulostaakin.

        Minulle itselleni ei passiivinen ihminen sopisi. Vaikka olemme erilaisia luonteeltamme ja suurin minua kohdannut kysymys on tuo syvällisten asioiden pohtiminen (minä pohdin, mies mieluummin lukee autolehteä:), mieheni kuitenkin harrastaa liikuntaa ja on hyvin aktiivinen kaikessa kotiin ja yheiseen elämään liittyvässä.

        Pelkästään ihan turvallisuussyistä ei ehkä kannata suhdetta jatkaa, jos varsinkin koko ajan katselee muita. Minulla henk.koht on ollut se onni, että ensimmäinen mieheni oli laiska ja helposti puolloon tarttuva. Hän oli mukava ja selvinpäin kiltti, mutta minulla oli hyvä syy erota. Viina. En kuitenkaan muutenkaan olisi saanut hänestä sitä, mitä mieheltä kaipaan. Meillä oli seksiä kerran kuussa (minun valinta) ja sekin oli minulle pakkopullaa. Sitten ymmärsin, että koska minua kiinnosti niin paljon muut miehet, ei ollut kyse siitä, etteikö seksi kiinnosta vaan siitä, että pari oli väärä. Olimme kuin sisko ja veli.

        Tämän miehen jälkeen sain sain kyllä erotiikkaa, mutta sellaisen petturimiehen, että kyllä voi sanoa suden tulleen vastaan kun karhua pakeni. Tämä suhde ei kauaa kantanut. Kiehtova mies on usein vaarallinen.

        Kolmas ja nykyinen mieheni, jonka kanssa olen elänyt nyt seitsemän vuotta, on sekoitus kahta edellistä. Tähän olen tyytyväinen, vaikka olemmekin erilaisia. Siinäkin on puolensa ja näinhän se menee, että täydellistä ihmistä tai liittoa ei vielä ole nähty.

        Toivottavasti tämä antaa Sinulle jotain osviittaa oman ratkaisusi kanssa. Itse voin sanoa, etten päivääkään ole katunut mitään päätöksiäni.


      • miehen kanssa
        edellinen kirjoitti:

        Niin. Sinun ongelmasi on vaikea.

        Elämää kun voi katsoa niin monelta kantilta. Yksi näkökohta on uskollisen ja luotettavan elämänkumppanin kanssa eläminen. Jos tulet vaikka sairaaksi, jota asiaa siis ei kukaan ennalta voi tietä, säilyy varmsti tämä turvallinen rinnallasi.

        Toinen katsantokanta on elämän erilainen rikkaus. Ymmärrän, että haluat tulta ja paloa ja tehdä asioita. Mielestäni tärkeää sinulle on miettiä, tunnetko miestäsi kohtaan paloa ja intohimoa edes joskus. Toisin sanoen, onko teillä hyvä seksielämä. Se on aika tärkeä mittari kun pohditaan suhteen jatkuvuutta, vaikka pinnalliselta kuulostaakin.

        Minulle itselleni ei passiivinen ihminen sopisi. Vaikka olemme erilaisia luonteeltamme ja suurin minua kohdannut kysymys on tuo syvällisten asioiden pohtiminen (minä pohdin, mies mieluummin lukee autolehteä:), mieheni kuitenkin harrastaa liikuntaa ja on hyvin aktiivinen kaikessa kotiin ja yheiseen elämään liittyvässä.

        Pelkästään ihan turvallisuussyistä ei ehkä kannata suhdetta jatkaa, jos varsinkin koko ajan katselee muita. Minulla henk.koht on ollut se onni, että ensimmäinen mieheni oli laiska ja helposti puolloon tarttuva. Hän oli mukava ja selvinpäin kiltti, mutta minulla oli hyvä syy erota. Viina. En kuitenkaan muutenkaan olisi saanut hänestä sitä, mitä mieheltä kaipaan. Meillä oli seksiä kerran kuussa (minun valinta) ja sekin oli minulle pakkopullaa. Sitten ymmärsin, että koska minua kiinnosti niin paljon muut miehet, ei ollut kyse siitä, etteikö seksi kiinnosta vaan siitä, että pari oli väärä. Olimme kuin sisko ja veli.

        Tämän miehen jälkeen sain sain kyllä erotiikkaa, mutta sellaisen petturimiehen, että kyllä voi sanoa suden tulleen vastaan kun karhua pakeni. Tämä suhde ei kauaa kantanut. Kiehtova mies on usein vaarallinen.

        Kolmas ja nykyinen mieheni, jonka kanssa olen elänyt nyt seitsemän vuotta, on sekoitus kahta edellistä. Tähän olen tyytyväinen, vaikka olemmekin erilaisia. Siinäkin on puolensa ja näinhän se menee, että täydellistä ihmistä tai liittoa ei vielä ole nähty.

        Toivottavasti tämä antaa Sinulle jotain osviittaa oman ratkaisusi kanssa. Itse voin sanoa, etten päivääkään ole katunut mitään päätöksiäni.

        Seksihalut loppuvat suhteessa kuin suhteessa, kun ei kunnioita kumppania enää ja kaikki syy kaadetaan omaan niskaan. Miehen halut jylläävät teoriassa ja mielikuvituksella ei ole rajoja, mutta käytännössä mies syö itse itsensä. Pelaa itsensä suhteen ulkopuolelle, kun on täysi nolla naissuhteissa, eikä hajuakaan käytöstavoista.


      • ihan samanlainen tilanne
        alkaa vaan tympiä? kirjoitti:

        ..siis jos vaan tympii se erilaisuus. 3,5 vuoden jälkeen yhtäkkiä tajuaa että hei, mä haluaisin niin jonkun vähän erilaisen miehen !! se on ihan kauheeta.

        Mulle kävi just näin, kun ensin tutustuin erääseen paljon mielenkiintoiseempaan, oman ikäiseen jne tyyppiin, johon täysillä menin sitten ihastumaan ja jopa suutelemaan pariin eri otteeseen. nyt en ole häntä nähnyt tai kuullut vähään aikaan mutta joka päivä mietin, että pitäisikö lempata muuten hyvä mies ja varma rakastava mutta ehkä kuitenkin "tylsä" avomieheni.

        Tämä turvallinen ratkaisu on vaan niin erilainen. ei harrasta mitään, ei ole kunnianhimoinen, liian jalat maassa normaalista klassisesta perhe-elämästä pitävä suomalainen mies. Ja minä taas olen 10v nuorempi ja intohimoisempi, elämännälkäisempi, harrastavampi, tekevämpi, sosiaalisempi, syvällisempi ja lennokkaamman haaveilijamielen omaava nuori joka ei välttämättä edes tiedä vielä mitä haluaa tulevaisuudelta tai edes nykyhetkeltä !!!!!!

        mitä pitäisi tehdä..olen todella onneton tähän tilanteeseen.haaveilen vieraista miehistä ja toinen ihanan luotettava ihminen rakastaa minua täysillä..rupee vaan itkettää kun ajattelee, että mitä jos jätän tuon miehen, katuisinko sitä koko lopun ikäni ja olisin vieläkin onnettomampi,jos ei esim. tämä nykyinen ihastukseni olisikaan loppupeleissä minulle se oikea enkä ketään muutakaan koskaan löytäisi?! argh, olen tätä asiaa tässä pohtinut jo pian 3 kk, enkä osaa tehdä minkäänlaista ratkaisua ! kohta varmaan olen henkisesti täysin tyhjä ja kuolen murehtimiseen..

        paitsi että olen mies ja ollaan oltu jo 7 vuotta yhdessä. Meillä ei ole enää oikein mitään yhteistä ja päivät vietämme omissa oloissamme. Meillä tämä erilaisuus tuottaa aivan todellisia ongelmia, riitoja pukkaa kun missään asiassa ei ole oikein yhteisymmärrystä ja keskustelu on aika vähäistä kun ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksen aiheita.

        Minulla oli myös n. vuosi sitten lyhykäinen suhde, se oli todella ihanaa aikaa, kaipaan sitä aivan kamalasti.

        Haluaisin erota, olen oikeastaan halunnut jo pitkään, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
        Kuitenkin minusta tuntuu, että yksinkin olisin onnellisempi kuin nykyisin.


    • tylsäksi???

      Kirjoitit: Mieheni mielestä olen tylsä...
      Miten kuuntelet tuollaista?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16685
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5370
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2545
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2010
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1742
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      975
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      941
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      849
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      843
    Aihe