Miten sana ongelma tavutetaan:
on-gel-ma
vai
ong-el-ma?
(äng-äänne sotkee alitajunnasssa asian prosessointia...)
Kiitos!
on-gel-ma
vai
ong-el-ma?
(äng-äänne sotkee alitajunnasssa asian prosessointia...)
Kiitos!
On-gel-ma?
Teijo
112218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kai tuossa isompaa on-gel-maa pitäisi olla.
Lähtisiköhän helatorstain pitkänä viikonloppuna on-gel-le?
Se tavutetaan oŋ-ŋel-ma.
Sanassa on äng-geminaatta (oŋŋelma), jotenka se pannaan puoliksi: ensimmäistä puoliskoa merkitään n:llä ja toista g:llä. Näin saamme oikeinkirjoitukseksi on-gel-ma.
Ong-gelmaa kerrakseen!
On-gel-ma näytti oudolta taitto-ohjelman tekemänä, joten oli pakko tarkistaa asia näin.
Tee sanasta Ongel-ma, niin propleemi häviää.
Kaikkee on kokeiltu. Tuo ratkaisu estyy, koska tila loppuu ja otsikon pistekokoa ei nyt sorkita... Kiitti vinkistä silti.
vai näyttäisikö sekin pahalta?
Jos tekstin ei ole pakko olla juuri mitä se on, sitä voi hienovaraisesti muuttaa. Sanan ongelma voi vaihtaa tai sitten vähän ilmaisua muuten vain.
Vaikka se on-gelma olisi oikein tavutettu, se kyllä kuitenkin jonkun silmään tarttuu, joten pieni vaiva sen välttämiseksi on ihan paikallaan.
Jos sana "ongelma" on pakko tavuttaa alkuosastaan, niin "on-gelma" on tietysti oikein. Sellainen tavutus on kuitenkin huono, koska rivin lopussa oleva osa "on-" luetaan väärin, ellei huomata katsoa seuraavan rivin alkua. Joissakin ohjeissa erikseen mainitaan, ettei yhdistelmää "ng" pitäisi jakaa. Loogista jakokohtaa ei ole, koska kirjaimia ei lueta erikseen vaan ne yhdessä ovat kaksois-äng-äänteen merkki; jakaminen on siis yhtä epäloogista kuin vaikkapa saksankielisen nimen yhdistelmäb "sch" pilkkominen.
Näkemättä tekstikatkelmaa ja kokonaistilannetta on tietysti mahdoton sanoa, miten ongelma kannattaisi kiertää tässä tapauksessa.
Kieli ei ole aivan täydellistä, jos siinä on sana, jonka tavuttamista ei suositella, vai mitä Yucca. Ongelmasta tulee näin varsinainen ongelma.
Onkohan suomessa muita vakiintuneita sanoja, joille ei suositella jotakin kieliopillisesti normaalia käyttöä?
(Esim: "Älä mielellään taivuta sanaa x muodossa y")
Kieli ei ole ollenkaan täydellistä. Tavutuksessa on kuitenkin kyse vain kirjoitetun kielen melko mielivaltaisista sopimuksista, eikä ole mitään erikoista siinä, että sanan tavuttamista ei suositella kaikilta tavunrajoilta. Eihän esimerkiksi suositella jakoja "jako-a", "e-lämä", "kansane-edustaja" ja "laula-en". Muissa kielissä on muita sopimuksia.
Syvemmin kielen rakenteeseen kuuluvia epätäydellisyyksiä on muun muassa taivutuksessa, johon viittasitkin. Sanasta "vuo" ei käytetä monikkovartaloisia muotoja (vaikka fyysikot kuulemma puhuvatkin magneettivoista). Verbillä "sataa" ei ole 1. ja 2. persoonan muotoja. Verbillä, jonka eräs muoto on "erkanee", ei ole infiniitiviä (teoreettisesti konstruoitu muoto olisi "erata").
Kirjoitappas aiheesta kirja. Kielioppikirjoja ei löydy ihan jokaisesta pokkarihallista, mutta tätä voisi porukka lueskella junissakin. Epätäydellisyys nimittäin kiinnostaa massoja. Samalla, kuin vahingossa, menisi oppiakin perille.