Löytyykö joltain vinkkiä miten pystyn käsittelemään niitä negatiivisia tunteita, joita ei lapsuuden kodissani ole syystä tai toisesta saatu puhuttua selväksi. Nämä negatiiviset tunteet ovat siinämäärin pinnassa, että ne häiritsevät suoriutumistani arkielämässä pahasti, ja käyttäydyn päinvastoin kuin tässä iässä pitäisi, kuin pikkulapsi.
Negatiivisten tunteiden
käsittely
5753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alitajuisia mielteitä parhaiten tuulettaa uusien tajunnansisältöjen opiskelu.
Esim. kirjastostoista tai netistäkin saaduilla vihjeillä voi alkaa muuttamaan maailmankuvaansa uusiksi.
Tosin se on pitkä tie - onneksi vain elämänpituinen.
Sen minkä 20v. on vääristänyt, ei oikene muutamassa kuukaudessa.
Vaikka tunne-elämä on jäänytkin kehittymättä esim. parisuhteen edellyttämälle tasolle,
mahdollisuuksia sen eheyttämiseen on mahdollisuuksia.
Puhun tässä eräänlaisesta siedättämisprojektista.
Lapsuuden maisemat ja ihmiset kummittelevat mielessä vaikka
vaikka muuttaisit maailman ääriin. Niitä ei voi paeta, niitä täytyy
käsitellä päivittäin. Tätä uussopeutumista olen harjoitellut 47v.
Tuskin kenenkään aikuisen tunne-elämä on jäänyt kehittymättä parisuhteen tasolle. Riippuu hyvin pitkälti parisuhteen luonteesta, kumppaneiden toisilleen sopivuudesta, molempien elämänkokemuksesta sekä suhteen aikana koetuista kriiseistä, kuinka kumppanit tulevat toimeen keskenään ja sopeutuvat toisiinsa, mikäli haluavat sopeutua.
Kaikki kestää aikansa, mikään ei ole ikuista. Jos toinen päättää lähteä, se on vain hyväksyttävä ja silloin tämän lähtevän osapuolen on vain kerättävä roinansa ja lähteä käveleen ja ettiin sitä suopeampaa elämäntyyliä.
Heittopussiksi tai nyrkkeilysäkiksi ei kannata koskaan jäädä. Toisin sanoen koskaan ei saa antaa pompotella, koska siitä voi tulla väärä kuva. Riitaa haastavat ja hakevat miehet ovat kaikkein rasittavimpia. Pitäisi muka aina olla niin äärettömän ehdoton ja taas päästään mahdollisesti tuhoamaan, syyllistämään tai muuten koettelemaan hermoja. Tekeehän kyllä naisetkin tätä, et ei voi yleistää.
Montako parisuhteenmallia sulla on ollut läheltä seurattavana lapsuudessa? Toivottavasti edes muutama turvallinen, kunnollinen ihminen... Itselläni oli useita. Nykyään aikuisena asioita käsittäen hyvinkin kummallisia avioliitto- ja eroratkaisuja. Parisuhteita ja muiten ihmissuhteita on aivan yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Lapsuudenaikaisten traumojen purkamiseen. Perinteisesti vanhaan aikaankin
osattiin irrottautua kodin ahdistavasta ilmapiiristä.
Omat vanhempani pysyivät parisuhteelleen uskollisina elämänsä loppuun asti.
Tapa oli sellainen syrjäisellä maaseudulla.
Monien tilapäisten suhteiden jälkeen sitten tielle sattui nainen, jota mies ei voi ilman sisäisiä vaurioita jättää.
Tätä tapahtuu nykyään liian usein. Lähdetään ovet paukkuen suhteesta, usein omaksi vahingoksi.
Moni mies katuu tekoaan, joskus alkoholisoituukin.
Parisuhteeseen sitoutuminen ja sopeutuminen on joskus pitäprosessi.
Joskus reilu ero olisi parempi kuin läheisriippuvuussuhde.
Sellaisistakin liitoista on paljon esimerkkejä.
Minä pääsin nuista sähköshokki hoidolla, otin sitä 5 kertaa.