Mulla aina maha kipee 20v. sanottiin vaan että älä stressaa ja syö oikeen. Sitten Ruottissa hokattiin että se heliko aiheuttaa vaivaa suurimalla osin. Oikeet lääkkeet niin ei mitään enään, tosin jouduttiin sitten remppaa suolet kun olivat mneet huonoon kuntoon "pääviasta".
Nyt sydän suoni tukossa (jäi) ja lääkitys päällä.
Verenpaine, koltsu ja asa. Sitten vaan sanotaan että liikuntaa pitäs harrastaa joka päivä ja syödä oikein, eli vähän niinkuin ton helikon kanssa. OOn ajatellut että onko se nyt viisasta kun Slihas alihapella ja syö VP jarrua että ei syke nouse ja tapa niin se liikunta sitten hyväksi.
Taitaa olla taas sitä kun ei tiedetä ja väliäkään ei ole. Keskimäärin kuitenkin suomalaiset voivat sairaanakin OK sen aikaa kun elävät. Harmittavaa se kuitenkin on kun populaatiossa omalle kohtaa sattuu.
Nyt sydän suoni tukossa (jäi) ja lääkitys päällä.
Verenpaine, koltsu ja asa. Sitten vaan sanotaan että liikuntaa pitäs harrastaa joka päivä ja syödä oikein, eli vähän niinkuin ton helikon kanssa. OOn ajatellut että onko se nyt viisasta kun Slihas alihapella ja syö VP jarrua että ei syke nouse ja tapa niin se liikunta sitten hyväksi.
Taitaa olla taas sitä kun ei tiedetä ja väliäkään ei ole. Keskimäärin kuitenkin suomalaiset voivat sairaanakin OK sen aikaa kun elävät. Harmittavaa se kuitenkin on kun populaatiossa omalle kohtaa sattuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se mainostettu korkea terveydenhoidon taso selviää.
Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä sinne Ruotsiin, tai muuallekkaan niihin tarkempiin tutkimuksiin. Täytyy vain tyytyä siihen mitä täällä kulloinkin vaivoista sanotaan, ja ottaa vastaan mitä on tullakseen ja annetaan!
Monta kertaa ongelmat ja rahalliset kokonaiskulutkin olisivat varmaankin huomattavasti pienemmät, jos ohjeet ja diagnoosit haettaisiin vaikkapa sieltä Ruotsista!
Itselläni meni yli 10v saada oikea diagnoosi
päänahan pahaan hilseilyyn, joka lopulta laajeni
kasvojenkin ihon hilseilyksi. Jälkimmäistäkin
kestin pari vuotta, kun lääkäri vaan kehotti
käyttämään kosteusvoidetta - joka toki lievitti
oiretta. Homma jo haittasi sosiaalista elämää
pahasti. Lopulta sitten muussa yhteydessä tuli
vastaan asiansa osaava lääkäri, joka huomasi
hilseeni ja totesi, että seborrooinen ekseema,
ja kehotti käyttämään nizoralia. Kazam. Hilse
katosi muutamassa päivässä.
Kaikki isovanhempani ovat kuolleet väärän
diagnoosin takia. Vaari meni viimeksi
suolistotulehduksen takia - eivät uskoneet,
että on kipuja, vaan luulivat että äijä vaan
käy kerjäämässä huomiota. Sitten lopulta, kun
oli siitä jo sairaalassa, kun taju lähti,
oli jo liian myöhäistä ja kuoli komplikaatioihin.
Ruumiinavauksessa selvisi, että hoitamaton
suolistotulehdus.
Mummon annettiin dementoitua, kun se on kuulemma
"normaalia" että vanhan ihmisen muistin kanssa
on ongelmia yms.. Lopulta ilman diagnoosia kädet
kouristelivat, muisti oli tasolla että kuolleet
omaiset kävivät katsomassa häntä yms.. Ihan
normaalia vanhenemista, kahden lääkärin mielestä.
Ikävä kyllä totuus ei selvinnyt koskaan, kun
en onnistunut saamaan ruumiinavausta, kun kuoli
lopulta "luonnollisesti" vanhainkodissa.
Itsellänikin pari mysteerioiretta, joista
toisesta välillä taju lähtee kivun takia,
mutta ei kumpaankaan mitään selitystä. :(
Tule uudestaan, jos toistuu. Ai sama kuin
viimeksi - no, eipä sille voi mitään tehdä,
kiitos näkemiin.
Jos olisit tullut vaivasi kanssa mihin tahansa apteekkiin, sinulle olisi ensimmäisänä suositeltu Nizoral shmapoota päänahan hilseilyyn. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Tuota kutsutaan jälkiviisaudeksi.. Helppohan
se nyt on sanoa, kun jo tietää oikean diagnoosin.
En minä nyt masokistisuuttani ole 10 vuotta
tuon vaivan kanssa kärsinyt, helvetti!
Eikä kyllä tule mieleenkään käydä apteekissa
vaivojaan valittamassa ja kysymässä hoitoa,
vaan sitä varten käyn lääkärissä.
No eikö muka lääkärin kuulu se asia tietää ? Ai meinaat, että ápteekin tiskillä selitetään ja näytellään tautia, mikä on ?
Niinpä itsekkin sairastin psoria 15 vuotta. Olin Kinkomaallakin ihotautipuolella ja se ulkolainen lääkäri, jota siihen aikaan pidettiin alan spesiaalinan, vähän epäili, että jotain outoa tässä on psoriin, mutta loppujen lopuksi itsekin päätyi psoriin. Niin olivat aiemmatkin ihotautilääkärit psoriin päätyneet. Ja 15 vuotta kuljin kaikenmoiset haisevat rikkimönjät iholla, eikä tauti ottanut onkeensa.
Sitten osuin sattumoisin ns. arveluttavalle lääkärille, jonka luona ympäri Suomea kuljettiin tilausbusilasteittain. Häneltä sittemmin evättiin muistaakseni lääkärin oikeudet, kun hän oli liian pätevä.
Hän nauroi räväkästi, ettei mun tautini ole ikänä nähnyt psoriaasista.
Että tämähän on ilmiselvä maitorupi, lasten tauti aikuisella. Sain ruoka-valio-ohjeet, ja psorini katosi taivaan tuuliin. Siis todella, ruoka-aineyliherkkyys. Kun heittelen tiettyjä ruoka-aineita, jopas alkaa iho kukkumaan ja keräämään paksua karstaa.
Mutta kun en syö haitallisia ruoka-aineita, eipä ole hilsettä eikä ihotautiakaan.
Mutta tämähän ei voi totta ollakkaan, kun häneltä otettiin lääkärinoikeudet pois, mutta meidän virallinen lääketiede uskoi asiaan vasta n. 15 vuotta myöhemmin.
Ja uskominen tapahtu vasta kun hiukset ajettiin koepalan kohdalta pois, ja otettiin koepala.
Totta on, että se praktiikka, jota komeasti kutsutaan "lääketieteeksi", on usein kaukana tieteellisestä. Monet hoitomenetelmät eivät ole näyttöön perustuvia ja diagnoosi on aivan liian paljon kiinni hoitavasta lääkäristä. Pahinta on kun tehdään väärä diagnoosi, mikä sitten johtaa väärään hoitoon tai hoidon laiminlyömiseen, mistä hinta voi olla kova potilaalle.
Mitä iäkkäämpi henkilö, sitä suurempi taipumus on selittää esim. väsymysoireet tällä, kuten äidilleni kävi. Ja outo kyhmy on tietenkin vain "rasvapatti". Kun pitkään kestäneen sekoilun ja sotkun jälkeen diagnoosi lopulta selvisi, oli kyse enää päivistä. Myeloomaa olisi sentään jotenkin pystytty hoitamaan.
Maallikkokin ymmärtää, että lääkärin ensimmäinen tehtävä on aina sulkea pois vakavan sairauden mahdollisuus. Pätevä kliinikko olisi oireiden perusteella voinut epäillä pahinta ilman kokeita ja kuvauksia.
Ruumiinavauksessa selvinnee jotakin. Hoitaneiden lääkäreiden ei tarvitse olla huolissaan. Jos hoitovirhe todetaan, maksumiehenä on aivan muu taho.
kertoa, millaista liikuntaa ja yleensä annetaan kirjallisia ohjeita. Esim. infarktin jälkeen aloitus on hyvin rauhallista, vaikkapa muutaman sadan metrin kävelylenkki rauhalliseen tahtiin. Ja pikkuhiljaa lisätään pituutta ja vauhtia ja kuunnellaan omaa vointia.
½h sykkeellisen rasituksen ,,, muu on mielenterveys
liikkumista. Edelleenkin mitä sairas/viottunut lihas pitää alihappisesta työskentelystä ? Parantaako vai jatkuuko tuho ?