Niin...
Nykyinen tilanteeni on se että minulla on todettu vaikea masennus ja syön mielialalääkkeitä.
Ja olen pitkällä sairaslomalla...
Mistä tämä kaikki on tullut?
Tapasin kauniin ja ihanan ihmisen.
Aloimme tapailla ja soitella.
Muutin hänen luokseen.
Suunnittelimme tulevaisuutta...menimme kihloihin.
Minä hyväksyin hänen lapsensa edellisestä suhteesta ja sen että ex-mies pyörii huoltajuuden merkeissä kuvioissa, vaikkei se aina ollutkaan helppoa.
Kihlajaisjuhliin asti meni oikeastaan hyvin.
Sitten alkoi puolisoni (nainen) todellinen luonne paljastua.
Hän alkoi raivota ihme asioista ja ihan tosta noin vain...Kerran olin pyhkinyt pölyjä ja näin joutunut siirtämään tavaroita alta. Hän suuttui hirveästi ja heitti ulos, otti avaimet ja pisti turvaketjun oveen.
Sillä hänen papereihinsa ei kosketa, ja kuitenkin hän pyysi että siivoaisin kun minulla on aikaa.
Jos astiat oli hieman erilailla kaapissa tiskauksen jälkeen, lensin pihalle ja aina jouduin luovuttamaan avaimet.
Kaupassakin piti käydä välillä yksikseen ja sovittiin että tuon ruuat. Kun tulin kauppakassin kanssa kotiin, mikään ostamistani elintarvikkeista ei kelvannut. Ja taas sai tämä poika lähteä pihalle.
Pari kertaa hän kävi myös päälleni, vain siksi että olin esim, mekastanut liikaa pestessäni hampaita.
Tämä kaikki oli todella raskasta ja minä vain yritin ymmärtää ja uskoa parempaan huomiseen.
Jouduin nukkumaan kasvot seinään päin, koska hänestä tuntui että tuijotan häntä.
Hänellä on myös paha neuroosi.
Parhaimmillaan voi mennä yli tunti siihen että hän tarkistaa hellan olevan pois päältä, vaikka sulakekin on otettu irti.
ja usein illalla mennessämme nukkumaan, hän seisoi useita minuutteja poikansa sängyn päädyssä...en tiedä mitä hän teki, ilmeisesti yritti olla varma siitä että poika hengittää ja niin edelleen...
Minä aloin itse saamaan paniikkikohtauksia...viimeksi olin saanut niitä lapsena.
Kaaduin kerran pahasti kylppärissä ja menin naapuriin hakemaan apua, hän soitti ambulanssin
ja lopulta ambulanssilääkärit soittivat puolisoni paikalle. No hän tietysti saapuessaan ,syytti minun kaatuneen tahallani juuri kun hän olisi päässyt rauhassa shoppailemaan.
Kaikkien loukkausten jälkeen ja henkisten kärsimysten jälkeen...otin yhteyden hänen ex-mieheensä...joka yllättäen kertoi minulle samanlaisia tarinoita.
Minulle oli iso kynnys soittaa tälle miehelle, koska puolisoni oli haukkunut hänet moneen kertaan ja itkenyt kuinka ilkeä hän oli ollut ja väkivaltainen. Minä kuitenkin näiden kokemusten jälkeen soitin, sillä halusin tietää että onko vika todella minussa ,että olenko ansainnut tällaisen kohtelun, että olen joka ilta ulkona kylmissäni ja minulle huudetaan ties mistä ja loukataan henkisesti?......
Niin...Tämä exä todella kertoi paljon samankaltaisia asioita, kuinka hän oli joutunut viettämään öitä autossaan, kun puolisoni ei uskonut hänen olleen myöhään töissä.
Hän kertoi paljon aivan yhteneväisiö seikkoja ja se tuntui minun kohdallani hyvältä, että sain ainakin tiedon siitä ettei vika ole minussa, vaikka kyllä minussa varmasti on vikaa...mutta en ikinä tehnyt puolisolleni mitään mikä antaisi oikeuden loukata ja uhkailla, käydä päälle, heittää ulos kun siltä tuntuu...
Vai onko kahvikuppi väärällä hyllyllä syy ajaa toinen pakkaseen ilman puhelinta ja rahaa, ja antaa odottaa siellä kunnes hän on "rauhoittunut"
Useasti tahdoin puhua asioista, mutta kaikki oli vain ruikuttamista jos tahdoin jutella.
Ja minun piti vain "Get used to it"!!
Minä olin ulkona usein ja aivan ymmälläni, ja aivan yksin
jatkuu toisella kertaa.....
Nykyinen tilanteeni on se että minulla on todettu vaikea masennus ja syön mielialalääkkeitä.
Ja olen pitkällä sairaslomalla...
Mistä tämä kaikki on tullut?
Tapasin kauniin ja ihanan ihmisen.
Aloimme tapailla ja soitella.
Muutin hänen luokseen.
Suunnittelimme tulevaisuutta...menimme kihloihin.
Minä hyväksyin hänen lapsensa edellisestä suhteesta ja sen että ex-mies pyörii huoltajuuden merkeissä kuvioissa, vaikkei se aina ollutkaan helppoa.
Kihlajaisjuhliin asti meni oikeastaan hyvin.
Sitten alkoi puolisoni (nainen) todellinen luonne paljastua.
Hän alkoi raivota ihme asioista ja ihan tosta noin vain...Kerran olin pyhkinyt pölyjä ja näin joutunut siirtämään tavaroita alta. Hän suuttui hirveästi ja heitti ulos, otti avaimet ja pisti turvaketjun oveen.
Sillä hänen papereihinsa ei kosketa, ja kuitenkin hän pyysi että siivoaisin kun minulla on aikaa.
Jos astiat oli hieman erilailla kaapissa tiskauksen jälkeen, lensin pihalle ja aina jouduin luovuttamaan avaimet.
Kaupassakin piti käydä välillä yksikseen ja sovittiin että tuon ruuat. Kun tulin kauppakassin kanssa kotiin, mikään ostamistani elintarvikkeista ei kelvannut. Ja taas sai tämä poika lähteä pihalle.
Pari kertaa hän kävi myös päälleni, vain siksi että olin esim, mekastanut liikaa pestessäni hampaita.
Tämä kaikki oli todella raskasta ja minä vain yritin ymmärtää ja uskoa parempaan huomiseen.
Jouduin nukkumaan kasvot seinään päin, koska hänestä tuntui että tuijotan häntä.
Hänellä on myös paha neuroosi.
Parhaimmillaan voi mennä yli tunti siihen että hän tarkistaa hellan olevan pois päältä, vaikka sulakekin on otettu irti.
ja usein illalla mennessämme nukkumaan, hän seisoi useita minuutteja poikansa sängyn päädyssä...en tiedä mitä hän teki, ilmeisesti yritti olla varma siitä että poika hengittää ja niin edelleen...
Minä aloin itse saamaan paniikkikohtauksia...viimeksi olin saanut niitä lapsena.
Kaaduin kerran pahasti kylppärissä ja menin naapuriin hakemaan apua, hän soitti ambulanssin
ja lopulta ambulanssilääkärit soittivat puolisoni paikalle. No hän tietysti saapuessaan ,syytti minun kaatuneen tahallani juuri kun hän olisi päässyt rauhassa shoppailemaan.
Kaikkien loukkausten jälkeen ja henkisten kärsimysten jälkeen...otin yhteyden hänen ex-mieheensä...joka yllättäen kertoi minulle samanlaisia tarinoita.
Minulle oli iso kynnys soittaa tälle miehelle, koska puolisoni oli haukkunut hänet moneen kertaan ja itkenyt kuinka ilkeä hän oli ollut ja väkivaltainen. Minä kuitenkin näiden kokemusten jälkeen soitin, sillä halusin tietää että onko vika todella minussa ,että olenko ansainnut tällaisen kohtelun, että olen joka ilta ulkona kylmissäni ja minulle huudetaan ties mistä ja loukataan henkisesti?......
Niin...Tämä exä todella kertoi paljon samankaltaisia asioita, kuinka hän oli joutunut viettämään öitä autossaan, kun puolisoni ei uskonut hänen olleen myöhään töissä.
Hän kertoi paljon aivan yhteneväisiö seikkoja ja se tuntui minun kohdallani hyvältä, että sain ainakin tiedon siitä ettei vika ole minussa, vaikka kyllä minussa varmasti on vikaa...mutta en ikinä tehnyt puolisolleni mitään mikä antaisi oikeuden loukata ja uhkailla, käydä päälle, heittää ulos kun siltä tuntuu...
Vai onko kahvikuppi väärällä hyllyllä syy ajaa toinen pakkaseen ilman puhelinta ja rahaa, ja antaa odottaa siellä kunnes hän on "rauhoittunut"
Useasti tahdoin puhua asioista, mutta kaikki oli vain ruikuttamista jos tahdoin jutella.
Ja minun piti vain "Get used to it"!!
Minä olin ulkona usein ja aivan ymmälläni, ja aivan yksin
jatkuu toisella kertaa.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän kenenkään tarvitse tuollaista kohtelua sietää. En minä ainakaan kenenkään kynnysmatoksi rupeaisi. Hyvä että sinullekin selvisi pohjimmainen syy, naisesihan on narsistinen persoona. Henkistä jopa fyysistä väkivaltaa.
Ei tuollaiset ihmiset koskaan muutu mutta osaavat kyllä syyllistää toisen kaikesta mahdollisesta.
Voimia paljon sinulle ja jaksamista. Toipuminen vie oman aikansa mutta nyt se eheytyminen on jo alkanut.
Sitä vaan aina halusi uskoa
Ja nyt he ovat yhdessä ex-miehensä kanssa uhkailleet minua...että minä olen se väkivaltainen ja hullu persoona.
Nyt tämä ex-mies on kuulemma niin luotettava ja hyvä tukihenkilö...vaikka aikaisemmin puolisoni itki minulle kuinka ikävä suhde hänellä oli ja että hän toivoisi exänsä olevan kuollut.
Kun mies oli kuulemma väkivaltainen.
yhtäkkiä heillä on voimakas side ja hän luottaa exäänsä todella paljon.
Vaikka tämä puhui kaikenlaista minulle puolisostani kun kerroin tilanteestamme.
Ilmeisesti mies keskusteli kanssani vain pysyäkseen tilanteen tasalla, että pääsee sitten lohduttamaan puolisoani kun eroamme.
Minä halusin monta kertaa erota itse ja sanoin, että tilanteen on muututtava, etten kestä enää ulosheittoja ja loukkauksia.
ja kun yritin lähteä. nainen heittäytyi oven eteen ja itki vuolaita kyyneliä...
"Et saa jättää minua ja yritetään rakas ja niin edelleen.." annoin monta mahdollisuutta ja nyt minä olen se pääpaha kaikessa.
Minua pitää pelätä koska syön lääkkeitä masennukseeni.
Hän vaihtoi lukotkin kun uskoi minun satuttavan hänen lastaan tai häntä.
Vaikka pidin hänen pojastaan todella hyvää huolta ja hän kiintyi minuun.
En ikimaailmassa satuttaisi ketään.
Sairasta todella. ja nyt ex-puolisoni nauttii uudesta hyväpalkkaisesta työpaikasta ja porskuttaa eteenpäin. Puhuu asioistani työpaikallaan, "että olkaa varuillanne, ex-poikaystäväni on hullu ja saattaa yrittää mustamaalata minua"
Ja vielä kerran joudun hänet kohtaamaan kun haen huonekaluja hänen asunnosta..siellä varmaan poliisit odottaa ja ex-mies on henkivartijana.
=)
Löytäisinpä ihmisen joka arvostaa minua ja jonka kanssa on hyvä olla, ja jota ei tarvitse pelätä
Kun aletaan toista luulemaan hulluksi, onkin itse hullu.
Minullakin tuli mieleen tuossa keski vaiheella semmonen seikka että kumpihan se oli.. se narsisti..
paljon mahdollista että saatto olla toisinkipäin..
ja nyt kerää lohtua itselleen.
Itseasiassa minä tykkäisin tuommoisesta vainoharhasesta ihmisestä, ei sen puoleen että hän minua kartanolle sais vaan ylipäätään tykkäisin sekottaa ne kaapit ja ennen kaikkia vaihtaa makuuhuoneiden paikkaa..
toisinsanoen sanoa missä se kaappi seisoo..
tapauksessasi vaimosi luuli ja uskoi että jos asioita ei tee oikeen niin siitä seuraa kuolema tai joku paha sairaus.
Sitä vain jäin ihmettelemään, että miten helvetissä sinä annoit sen akan heittää itsesi ulos kämpästä!! Olet kyllä saanut tosiaan ansiosi mukaan, kun olet antanut itseäsi kohdella noin. Olisit tehnyt selväksi, että sinua ei haukuta syyttä, ei lyödä eikä varsinkaan laiteta pihalle. Yrittäisit olla mies talossa etkä tohveli.
Kun en ollut kirjoilla ja uhattiin poliisilla.
Olisit ite soittanu polisit, ja laittanu akkasi hoitoon. joka kerta kun olis alkanu möykkään.
johan siinä hänen lapsensakin kärsii.
ja minä olin kuulemma aina se joka korotin ääntäni ja pilasin ilmapiirin sekä pelotin lasta