Käytättekö älykkyyttänne vain joidenkin IQ-tehtävien ratkomiseen, tietokonepeleihin, älykkyydeltä vähäosaisempien kiusaamiseen, egosi pönkittämiseen tai sitten johonkin todella älykkääseen toimintaan?
Miten käytätte älykkyyttänne?
Minna.
282419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Käyttää älyäni päästäkseni helpommalla. Se vasta on vaikeeta, koska minua "älykkäämmät" (lukeneemmat) eivät pidä siitä. (Työelämässä). Olen vaan perukolupojalla liikenteessä.
Mä en käytä älyä, mutta se käyttää mua. Se käyttää mua turhautumiseen, päästelee höyryjä kauttani. Mä en tiedä mikä sitä turhauttaa, mutta se purkaa sen päivittäin hauraaseen persoonaani, joka on erityisen suojaton sen häikäilemättömien hyökkäysten edessä. Persoonani purkaa niskoillensa saaman turhautumisen mun rakkaimpiini, jotka kiroilevat työpaikoillaan tai kiusaavat lemmikkieläimiä. Olen siis kahden tulen välissä ja aiheutan ketjureaktioita.
Ehkä sille älylle pitäisi antaa vaikeammin pureskeltavaa ruokaa? Tai sitten se pitäisi jättää ravinnotta kokonaan ja ruokkia vaan haurasta persoonaa vastustuskykyä kasvattavilla jugurttituotteilla ja hellyydellä.
L´enfer C´est les autres, mutta mikä hitto minä olen?
Sanotaan nyt, harrastus itsepuolustuslajit 15 vuotta. Hahmottanut aina muita paremmin heti miten liikkeet kuuluisi tehdä. Opetus ei ole mun alaa... Sen saa tehdä joku muu.
Sodukoa kokeilin ja autoin, helppoa oli, en mieti kauheen kauan. Muutaman tein, kun tuli puhetta kerran testeistä ja muuta. Mutta en pidä niistä, niinkuin en muistakaan, se tuntuu vain joltain tyhmältä. Pelaan tietokoneella joskus, vaatiko se, en tiiä sitten. Läpi pääsen kyllä pelejä. 2 peliä vuodessa nykysin pelaan.
Todella älykästä... HAH! hmmm... Huomasin jäätelöautosta kun ostin toffeeveneitä, laitoin pakastimeeni. Pois otin ja kun kuorin, se oli kivikova, ajattelin, avasin mikron oven ja pehmensin jäätelöveneen 5 sekunnissa mikrolla 900W teholla. Hyvää oli. :))
Kerran halusin höyrytettynä lihapiirakan ja laitoin 4 haarukkaa ristiin ja kattilaan vettä, sitten kiehuessa lihapiirakka sinne haarukoitten päälle. Muut grillasi sen ja se meni mustaksi. En pidä mustasta. Mökillä ei ollu mikroa. :)
kaikki haluaisi olla älykkäitä, muttei kellään ole tietoa miten sitä käyttäisi.
Onko käyttämättömästä älykkyydestä hyötyä vai onko se vain rasite? (Käyttämätön älykkyys on sitä että teet hölmön hommaa vaikka olet älykäs)
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/mita_ovat_elaman_perimmaiskysymykset.html
Lue lopusta kappaleet itsetehostaja... ja älykkyys...
Miten sitä pitäisi sinun mielestä käyttää "oikein"?
Kysymys on siitä jännä, että kaikki antaa ohjeita jälkeenpäin kun asian ymmärtäisi. Esim. monet isät ja äidit pitäisi sellainen tietää. Ei se enään kolmikymppiselle vaikuta.
Mun mielestä periaatteessa jokainen voi valita elämänsä kuinka elää. Ei älykkyys sitä määrää suoranaisesti. Jos lähtökohdat on joillakin huonot vaikkapa niin se ei eläminen onnistu. Jos älykkyyden osaalue on huippu hyvä ja henkilö ei osaa kieliä tai ei ole sopivan kokoinen tai ei osaa koulussa olla tai ole sosiaalinen millään tavalla. Aina on jotain joka suuntaa muuttaa.
Mielestäni ei älykkyys jää käyttämättä varmaan monellakaan, on se mukana aina, tiedosti sitä tai ei. En tee mielestäni hölmön hommaa... Olen tyytyväinen elämääni.
:)) rasite se on ainakin, itse näet ettet voi mennä autolla ja lähteä risteyksestä ja toiselle osapuolelle pitää vakuuttaa tietävän asia paremmin. Näkemys erot on isoja joissakin asioissa. En nyt osannut esimerkkejä laittaa kunnolla. Mutta viikottain tulee riitaa jostain.
Luvut on lukuja, ei niitä kannata vakavasti ottaa ja miettiä. Pääasia, että on hyvä olla eikä huononna sitä.
tavallisesti käytän älykkyyttäni kun yritän päteä ja saada huomiota osakseni.
omalla kohdallani koen, että liiallinen älykkyydenkäyttö saattaa viedä tavallisesta elämisestä ja olemisesta nautinnon.
välttämättä ei tarvitse olla älykäs voidakseen nauttia elämästä.
pakkomielteenomainen älykkyydenkäyttö tai vaatimus sen käyttämisestä voi joillekin olla rasite.
Joo, muun muassa noihin.
Muutaman vuoden päästä olen universumin yksinvaltias.
En nyt oikein ymmärrä kysymystä, aivan kuin älykkyys olisi jotain joka otetaan hyllystä aina tarvittaessa johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen.
Ihminen käyttää älyn lahjojaan lähes tehtävässä kuin tehtävässä, käyttö on yhtä moninaista kuin ihmisten jokapäiväiset askareet. Yhtä hyvin olisit voinut kysyä miten ihmiset aikansa käyttävät.
Yritän käyttää älyäni jokaiseen eteen tulevan reaaliongelman ratkaisuun. En ole erityisen viehtynyt erilaisten testien ratkomiseen, sillä minua ei todellakaan kiinnosta oman älykkyyteni taso, vaikka monista asioista päätellen minulla älyä onkin.
Tuosta muiden kiusaamisesta olisin toista mieltä. Älykkäät voivat vaikuttaa tylyiltä, jos he sattumalta ohikulkiessaan kertovat ratkaisun kysymykseen, jota joku toinen on miettinyt jo pitkään. Eivät he ilkeyttään näin tee, vaan kysymys vain sattuu olemaan heistä triviaali eikä vaativan kummempaa märehtimistä.
En mielestäni käytä älyäni mihinkään nimenomaiseen kohteeseen. Kaipa se toimii kokoajan kaikissa asioissa. Hyötyä ehkä eniten työelämässä. En tunne itseäni älykkääksi vaan minusta suurin osa muista ihmisistä tuntuu usein tosi tyhmiltä.
Älykkyyden miinuksena, että kun ymmärtää ja oppii asiat nopeammin kuin muut, niin työelämässä tuppaa turhautumaan, koska uusiin tehtäviin nimitettäessä yms. usein katsotaan työvuosia. Täytyy vain yrittää nöyristellä ja odottaa vaikka tietäisi pystyvänsä parempaankin.
Harrastuksista ei älykkyyttäni huomanne mitenkään. Lukemista, tietokonepelejä, kalastusta, metsästystä jotain urheilu välillä. Tosin pidän sudokuista, älykkyystesteistä ja sanaristikoista.
Käytän älyäni seksiin. Keksin erilaisia asentoja ja kikkoja joilla tyydyttää vaimoani. Hän on aivan värinöissään käsittelyssäni.
sekä tyhmille nauramiseen ja egon kasvattamiseen
ÄO yli 150
Olen testien mukaan suhtkoht älyläs, naispuolinen.
Aikani kulutan tieteiskirjojen lukemiseen, älykkyystestien ratkomiseen, ristikoiden ratkomiseen, pasianssiin, tietokoneen ääressä istumiseen, lenkkeilyyn. Seuraan tiedepalstoja, luen tiedeaiheisia lehtiä.
Töitä en ole saanut, eli äly ei ainakaan vaikuta työn saantiin
Vaikka olisi kuinka älykäs, niin kukaan ei varmasti tule kotoa töihin hakemaan. Älyä ihmeessä käyttää sitä älyäsi itsesi kauppaamiseen työnantajille. Kerro esimerkiksi, mitä hyötyä työnantajat saavat, kun he palkkaavat älysi ja toivottavasti muunkin osaamisesi käyttöönsä.
Olen kyllä yrittänyt. Olen tietotekniikan koulutuksen saanut ja it-alalla on työpaikat hävinneet, kyselin eri firmoihin, hermostuivat jo, sanoivat kouluista tunkee uusia valmistuneita eikä niillekkään löydy hommaa.
Kävin työkkärissäkin kyselemässä mitä vois tehdä, ehdottivat kierrätyskeskushommaa, jotain vaatteiden lajittelua, tempo näytti aika uneliaalta siinä paikassa, varmaan itse einstainkin olisi taantunut debiiliksi moisessa paikassa, vaan toisaalta hän olisi varmaankin aikansa kuluksi kehittänyt teorian vaatepölyn virtauksista täyteenahdetussa huonetilassa.
olet työlaite, jonka tulee tuottaa enemmän kuin kulutat. Joten älykkyyden tarve työtehtävään määräytyy tehtävän vaativuuden mukaan. Kun haet töitä, sun täytyy tietää minkälaista hommaa on tarjolla ja sen mukaisesti myyt itsesi työnantajalle. Ei työnantajat halua palkata älykästä henkilöä vaatimattomiin hommiin, koska älykkäät henkilöt turhautuvat nopeasti hommaan ja lähtevät lätkiin.
Jos olet älykäs mutta sulla ei ole käytännön taitoja tarjolla työnantajalle, niin ei pelkällä älylläkään ole minkäänlaista arvoa.
Älykkäällä on se vaikeus, ettei se jolle ideaansa yrittää selittää ymmärrä ajatusta kovin nopeasti ja tämä aiheuttaa vastustusta ja katkeruutta. Älykäs puolestaan turhautuu ja pettyy ihmisten käytökseen. Me tuhlaamme suunnattoman määrän lahjakkuutta sillä ettei ihmisten poikkeuksellisia kykyjä haluta ottaa käyttöön muualla kuin urheilussa ja musiikissa.
Itse olen jo kovin väsynyt kaikkeen. Kun olisi vain joku joka esittäisi vaikeita ongelmia ja jokin systeemi, joka hyödyntäisi luomani ratkaisut. Lyhytjänteisyyteni estää sen että jaksaisin itse kehittää ja markkinoida jotain, johon mielenkiinto on minulla loppunut siihen kun ratkaisu on löytynyt.
Myönnän että käytän kykyjäni nettireversissä, jossa tavoitteeni on lähinnä saada vastustajat luopumaan jo kansallisuuden nähdessään (siis lähinnä kuitenkin koneeseen asennettu kieli näkyy vastustajalle). Kotimaisia on vähän ja usein tosiaan käy niin että halukkaat vastustajat loppuvat (tosin en ole voittamaton ja häviän ehkä 5% otteluista, mutta vain jos olen väsynyt).
Reversi on mielenkiintoinen pelinä, sillä en juuri mieti siirtojani ja ratkaisut tulevat jostain "aliohjelmasta".
Ennen pidin sivistyneestä väittelystä, mutta exäni sai minut luopumaan siitä koska hän ei kestänyt häviämistä. Sa minut uskomaan että vastapuolelle pitää jättää jotain, mitä ei kaada.
Sikäli en pitänyt asiaa merkittävänä, sillä väittelin aika usein joltain muulta kannalta kuin mitä itse ajattelen (kuitenkin moraalisesti hyväksyttäviä näkemyksiä). Se oli lähinnä kuin miekkailua.
Väittelyt ovat olleet ainut asia jossa olen kyennyt käyttämään kaikkia kykyjäni kerralla. Kaipaan sitä.
Pitäisikö muuten harkita jonkinlaisia fiksujen tapaamisia. Mensan jutut tuntuvat ainakin ulkoa olevan jonkinlaista elitismin pönkitystä, enkä ole edes kiinostunut senkaltaisista jäsenyyksistä.
Lisäksi monet fiksut ovat aika vaikeita ihmisinä (eli miten lauma fiksuja tulisi keskenään toimeen). Minullakin on kummallisuuteni, mutta olen vähän liiankin ystävällistä ja sivistynyttä seuraa (taiteellisesti suuntautunut teknonörtti).
Älykkäällä on se vaikeus ettei se, jolle ideaansa yrittää selittää, ymmärrä ajatusta kovin nopeasti ja tämä aiheuttaa vastustusta ja katkeruutta. Älykäs puolestaan turhautuu ja pettyy ihmisten käytökseen. Me tuhlaamme suunnattoman määrän lahjakkuutta sillä ettei ihmisten poikkeuksellisia kykyjä haluta ottaa käyttöön muualla kuin urheilussa ja musiikissa.
Itse olen jo kovin väsynyt kaikkeen. Kun olisi vain joku joka esittäisi vaikeita ongelmia ja jokin systeemi, joka hyödyntäisi luomani ratkaisut. Lyhytjänteisyyteni estää sen että jaksaisin itse kehittää ja markkinoida jotain, johon mielenkiinto on minulla loppunut jo siihen kun ratkaisu on löytynyt.
Myönnän että käytän kykyjäni nettireversissä, jossa tavoitteeni on lähinnä saada vastustajat luopumaan jo kansallisuuden nähdessään (ei näytä yksilö ja vain kansallisuus, tai lähinnä siis koneeseen asennettu kieli näytetään). Kotimaisia on vähän ja usein tosiaan käy niin että halukkaat vastustajat loppuvat (tosin en ole voittamaton ja häviän ehkä 5% otteluista, mutta vain jos olen väsynyt tai vastaan sattuu joku niistä harvoista huipuista).
Reversi on mielenkiintoinen pelinä, sillä en juuri mieti siirtojani ja ratkaisut tulevat jostain "aliohjelmasta".
Ennen pidin sivistyneestä väittelystä, mutta exäni sai minut luopumaan siitä koska hän ei kestänyt häviämistä. Sai minut uskomaan että vastapuolelle pitää jättää jotain mitä en kaada.
Sikäli en pitänyt asiaa merkittävänä, sillä väittelin aika usein joltain muulta kannalta kuin mitä itse ajattelen (kuitenkin moraalisesti hyväksyttäviä näkemyksiä). Se oli lähinnä kuin miekkailua.
Väittelyt ovat olleet ainut asia jossa olen kyennyt käyttämään kaikkia kykyjäni kerralla. Kaipaan sitä.
Pitäisikö muuten harkita jonkinlaisia fiksujen tapaamisia. Mensan jutut tuntuvat ainakin ulkoa olevan jonkinlaista elitismin pönkitystä, enkä ole edes kiinostunut senkaltaisista jäsenyyksistä.
Lisäksi monet fiksut ovat aika vaikeita ihmisinä (eli miten lauma fiksuja tulisi keskenään toimeen). Minullakin on kummallisuuteni, mutta ehkä olen vähän liiankin ystävällistä ja sivistynyttä seuraa (taiteellisesti suuntautunut teknonörtti) ja se koetaan tylsäksi.
kun yrittää postittaa juuri kun palstojen toiminta pätkii (eli ei äsken näyttänyt edellisen yrityksen lähteneen).
Sama täällä. Omia aivoituksiaan vaikeaa selittää muille. Eivät tajua ajatussysteemejä, visioita.
jos mahdollisesti sua vaivaa autismi?
mutta ehdottomasti ei autismia ainakaan minulla. Toisten tunteiden ymmärrys on vähän liiankin helppoa ja se aiheuttaa ongelmia koska ihmiset eivät ole kovin onnellisia nykyään (terveet vanhukset ja useimmat pikkulapset poislukien).
Niistä ideoiden selvittämisongelmista vielä: ihmisillä on suuria vaikeuksia myöntää mitä osaa asiasta eivät kykene ymmärtämään ja tämä vaikeuttaa kommunikaatiota huomattavasti. Lisäksi on usein vaikea ymmärtää miten niin yksinkertaiset asiat voivat olla vaikeita.
opettele viestittämään selkeästi.
mieti oisko vikaa sussa, kun et näe ympärilläsi onnellisia ihmisiä. luulen vähä että susta ajattelee kaikki muut samoin..
ongelmia meille tyhmille ainakin ja me odotetaan että kun joku keksis jotain...akkujen kesto liian lyhyt, kännyköissä siis, mieluummin paremmat akut kuin lisää leikkikalusovelluksia, Itämeren suojelu eli paskankäsittely uusiksi, ilmakehän suojelu vaikka yleistä mielipidettä manipuloimalla, joku voisi vääntää rautalangasta miten kauan talouskasvu voi kasvaa 10-n%:a vuosittain kun ei tahdo sitä millään tajuta, energiaratkaisut...no ei kai kukaan alennu näin hölmöilemään, ne sudokut ja testit on tietty fiksumpaa
keskityn suurimman osan ajastani täysin vääriin asioihin . Sitä pitäisi käyttää sosiaalisten taitojen hiomiseen, puhumisen opetteluun.
Todellisuudessa aikaa tulee lähinnä tuhlattua fysiikan opiskeluun. Ala on niin vaikea, että se vie suht. lahjakkailtakin ihmisiltä aivan mielettömän paljon älyllisiä resursseja. Samalla vaivalla kirjoittaisi parissa kuukaudessa kirjan ja opettelisi soitamaan pianoa.
Intissä pelailtiin shakkia. Ihmettelin mikseivät muut mieti siirtojansa, kunnes eräänä päivänä kirkastui etteivät ne vain pysty.En ylpistynyt, lähinnä tunsin itseni friikiksi. Armeija-aika oli aika helvettiä, olin todella masentunut ja jäässä koko ajan. 180 päivää oli pitkä aika olla yksin.
Ystävät joita minulle on kertynyt muutamia opiskelujeni varrella ovat minun tapaani melkoisia friikkejä.
Noin puoli vuotta sitten elämäni alkoi kääntyä parempaan suuntaan. Pikkuhiljaa olen huomannut olevani ihan hyvän näköinen. Taitaa olla aika harvinaista herätä yli parikymppisenä huomaamaan että naiset ympärillä flirttailevat jatkuvasti.
Äsken tapasin tuossa kävelyllä yhden puolitutun tytön joka tuli juttelemaan. Se pitää että olen hieman ujo. Asia minussa josta se pitää kaikkein eniten on ääneni. Syytä en ymmärrä. Mutta intuitioni ei ole koskaan väärässä. Se on yksi hyvä puoli sellaisessa älykkyydessä jota omaan.
Takaisin kirjojen pariin
on vain. Eipä tuo kai mikään työkalu ole,jonka ottaa hyllystä vaan ominaisuus..