Onks aina mentävä niin että esim mun isänisä hakkas ja oli sadistinen ja julma mun isää ja muuta perhettä kohtaan, mun isä oli julma ja sadistinen mua ja muuta perhettä kohtaan , tarkottaaks tää sitä että mä automaattisesti rupeen oleen sadistinen ja julma mun tulevaa perhettä kohtaan vai pitäskö pidättäytyy kokonaan pidättäytyy perheen perustamisesta? Tää kaava on toistunu isän veljienkin kohdalla ja mun serkkujen.
isältä pojalle
minavaanM
4572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kierre on katkaistavissa. Kohdallasi se on hyvinkin mahdollista, sillä asian tiedostamisesta se alkaa. Osittain se on myös luonteesta kiinni. Itselläni on ollut pinempiä juttuja, jota en ole halunnut lapsuudenkodista nykyiseen perheeseeni. Muutos on onnistunut päätöksen kautta.
Se tarkottaa sitä että sinusta tulee automaattisesti negatiivi, elikkä nynny pska joka ei uskalla ite tehä mitään vaan on aina se alistuja.
sinusta olisi tullu sadisti jos olisit pistäny isääsi turpaan aina kun hän alkaa möykätä.
sitten hoitoon ahdistushäiriön vuoksi, joka ilmeisesti aiheutuu lapsuudenkodissa sattuneista asioista. Tänään äiti soitti hyviä juhannuksia, ja kerroin mikä oikeasti on. Hän sanoi että "sä et sentään joutunut näkemään väkivaltaa kotonasi ja muuta". Tuosta muusta hän ei pystynyt puhumaan, vaan purskahti itkuun.
Eli ilmeisesti ainakin paha olo tuppaa periytymään sukupolvelta toiselle, jos kierrettä ei katkaise. Minulla on siihen nyt mahdollisuus, samoin sinulla. Pidetään huoli siitä, että kierre katkeaa tähän sukupolveen, jotta me ja perheemme voivat elää tasapainoisempaa elämää. Psykologini vakuuttaa minulle, että asioiden tiedostaminen ja työstäminen estää niiden toistamisen. Jos näin on käynyt muille, miksei sitten minulle ja sinulle?
Mulle ainakin on ollut jo tässä vaiheessa tuosta terapiasta ihan älyttömästi apua, elämä on paljon helpompaa. Hae apua, sinä ja tuleva perheesi olette sen arvoisia :-).
Mun perheessä taas on ollut työttömyyttä ja mielenterveysongelma ja mietin aivan samoja asioita, että kelautuvatko nekin vielä tulevaisuudessa pitkälle. Näistähän sanotaan, että ne periytyvät. Mutta kun asioita käsittelee asioina ja pistää niitä oikeisiin mittasuhteisiin ja alkaa ymmärtää asioiden taustoja, syitä ja käyttäytymistä, samalla joutuu ajattelemaan omaakin elämää ja mitä siltä todella haluaa. Sinulla se voi mennä niin, jos et tiedosta omaa käyttäytymismallia ja siihen johtavia syitä ja jos et osaa reagoida muuten, esimerkiksi puhua asioista, ennenkuin ne kasvavat epätoivoisiin tekoihin johtaviin asioihin. Monella vanhalla miehellä jo sodan aikaiset kokemukset ovat kovettaneet mieltä niin, että ei enää osata muuten käyttäytyä ja se on oppimiskysymys sitten tulevillekin lapsille. Toinen asia on sekin, että nykyään saa apua heti jos sitä tarvitsee. Asioita ei tarvitse hautoa itsekseen ja on hyvä, että on keinoja, apua ja mahdollisuuksia etsiä itselleen hyvää elämää. Aikaisemmin se ei ole ollut väkivallan kanssakaan niin itsestäänselvää. Myös se häpeä ja muut ongelmat mitä siihen saattaa liittyä ovat turhaa painolastia, josta viattomatkin saavat kärsiä. Isäsikin on varmaan ollut jotenkin uhri, ja ei osaa purkaa asioitaan muuta kanavaa pitkin.
EIhän siitä tarvitse tulla jatkuvaa tietenkään. Mutta ilman muuta se edellyttää ensinnäkin niiden asioiden perinpohjaista tiedostamista ja sitä, että osaa erottaa ne asiat normaalista elämästä. Ne nimittäin voi mieltää normaaleiksi tavallaan siihen elämään kuuluviksi asioiksi ja sen pahan olon, mikä perheessä voi olla. Mutta kannatta käydä keskustelemassa ammattilaisten kanssa. On erittäin hienoa, että mietit tuota ja käsität vastuun ja olet huolissasi asiasta.