Hei, olen luonteeltani aika hiljainen ja minua kiinnostaisi tietää miksi. Psykologia alkaa ensi vuonna lukiossa ja olen siitä tosi tyytyväinen. Miten voin kehittää sosiaalisia taitojani? En ole mielestäni ujo, vaikka nuorempana olinkin. Saan kyllä hyvin mielipiteeni julki jne mutta puhun silloin kun asiaa.
Toisaalta esim. humalassa olen usein hyvinkin puhelias. Öö ja lisäkysymyksiä voi kysyä siis jos joku haluaisi auttaa. Niin ja olisi mielenkiintoista tietää miten voisin "tehdä" itsestäni puheliaamman ja onko se edes mahdollista.
Toisaalta esim. humalassa olen usein hyvinkin puhelias. Öö ja lisäkysymyksiä voi kysyä siis jos joku haluaisi auttaa. Niin ja olisi mielenkiintoista tietää miten voisin "tehdä" itsestäni puheliaamman ja onko se edes mahdollista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ratkaisun: Mielialalääkkeitä löytyy joka lähtöön ja kukkarolle, lisäksi kaduilta saat ostaa kivoja koe-eriä.
Äääh, unohda ne, ne muuttavat muuksi kuin on. Sekä sisältävät hallitsemattomia vaaratekijöitä.
Samoin viina on kaksi piippuinen juttu, vähän auttaa, mutta enempi ei.
Kuten tiedetään, niin liian monta terävää tekee tylsäksi.
Kaikki mikä vaikuttaa aivojen kemiaan muuttaa sitä.
Kukaan ei tiedä mikä on niiden kaikkien lääkkeiden, kasvinsuojeluaineiden ja ympäristömyrkkyjen summa jota elimistöön kerääntyy muutenkin.
Ujous ja hiljaisuus on osa luonnetta, sitä voi kehittää.
On olemassa kaikenlaisia kursseja ja kirjoja.
Voi myös itse ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoa mielessään että minä pystyn.
Kun jotain tekee jonkin aikaa siihen tottuu, siis myös ihmisten kanssa olemiseen ja kanssakäymiseen.
Tietyt fraasit ja käyttäytymismallit toimii hyvin pitkälti.
Ikä auttaa, mutta se on myös kaksipiippuinen juttu: Vanhaa koiraa on turha opettaa istumaan.
Siis koska olet opiskelija, niin sulla on elämä edessäsi ja voit tehdä siitä sellaisen kuin haluat.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Psykologia on hömppätiede.
Mutta siitä saattaa saada kuitenkin jotain irti.
Oikeasti, sanon tämän koska tiedän näin vanhempana: Jos olisin käyttänyt prosentin siitä ajasta joka meni turhuuteen talouden perusteiden opettelemiseen olisin voinut lopettaa työnteon jo aiemmin. En ole lopettanut nytkään, vaikka voisin rahallisesti.
Asioihin tottuu, ihmisiin ja työntekoonkin.
Jos ihmiset pystyisivät suoraan vaikuttaan johonki, saadakseen aikaseksi jotain. niin tuskin mielen vaivoja edes olis.
se menee varmaan jotenkin tähän tapaa. Kun sulla pääsee verta aivojen puhealueelle, puhut.
Keskustelutilanteessa sulla on se veri (virta) jossain muualla esim. kuuntelu tai assosiaatioalueella tai päättelyalueella. Nää kaikki eivät sijaitse samassa paikassa. Mulla tulee puhe helpommin, kun en keskity keskustelutilanteeseen täydellisesti.
Itse olen saanut puheen keskustelutilanteisiin tulemaan helpommin harjoittelemalla itsekseni. Toisaalta kaikki eivät oleta, että puhuisit. Joskus voi olla hyväkin olla hiljaa. Säästyy todella monelta pahalta.
veri on virta, hormonit ovat avain, jolla virran saa päälle. Niihin voi vaikuttaa paitsi lääkityksellä, myös ruokavaliolla ja harrastuksilla. Sun tapauksessa mä miettisin, että olenko aina ollut seurassa hiljainen, jos en miksi tilanne on muuttunut. Jos sulla on aikaa harrasta vaikka ryhmässä tapahtuvaa liikuntaa.
Voiko hormoneista saada yliannostusta? Voiko ihminen muuttua pysyvästi esim. psysyvästi vihamieliseksi, pysyvästi hyökkääväksi tai vaikkapa pelokkaaksi, jos hänellä on monta tällaista asiaa päällekkäin elämässään, jotka tuottavat jotakin hormonia enemmän kehoon tai jos niitä tuotetaan lisää keinotekoisesti.
Itse olen vanhemmiten enemmän sisäänpäin kääntyvä ja mulla on vähemmän tarvetta pulputtaa muiden kanssa turhia--ja tämä sopii mulle. Ennen olin sosiaalisempi, nyt vaalin hiljaisuutta ja omaa aikaa. Myös tunnen itseni paremmin ja olen sujut myös vaikenemisen suhteen--pidän ihmisistä, mutta minulla ei ole tarvetta miellyttää.
Olen sitä mieltä, että kun ihminen tuntee itsensä ja on suht eheä persoonallisuus, niin kaikki kommunikaatio muiden kanssa on luontevaa. Joskus vilkkaampaa, joskus hiljaisempaa. Ja vielä: kaikki tykkää hyvistä kuuntelijoista :D
Ensimmäinen luonteen "hiljaisuuteen" vaikuttava tekijä on temperamentti. Se on määrätty jo geeneissä, niitä ei voi vaihtaa =) Mutta eri asia on se miten niitä voi käyttää. Ympäristö ja sen vuorovaikutussuhteet vaikuttavat tietysti asiaan.
Tuollainen ominaisuus on yleensä suhteellisen pysyvä, MUTTA teini-iässä siihen tulee helposti väliaikaisia muutoksia. Esimerkiksi epävarmuus voi tehdä henkilöstä joko vetäytyvän tai hyökkäävän.
Yksikään temperamentti ei ole yksiselitteisesti toista parempi, miksi sinun siis pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olet? Jos et pelkää avata suutasi tarpeen tullen ja tulet hyvin toimeen ympäristösi kanssa, ei ole mitään syytä yrittää jauhaa sontaa sen enempää. Usko pois, minä yritin lukiossa ja tein itsestäni pellen =)
Mitä pahaa on hiljaisissa ihmisissä? Tarvitseeko kaikkien olla suuna päänä? Monesti hiljaiset ihmiset saattavat olla fiksuimmasta päästä. He ovat pohdiskelijoita ja ympäristön tarkkailijoita. Mistä puheliaat ihmiset sitten puhuvat? Oletteko huomanneet että yleensä itsestään...
Olen pahoillani siitä, että yhteiskunta tai lähinnä media ym. rinnastaa ihmisen hiljaisuuden tai ujouden huonoihin luonteenpiirteisiin. Miksi? Miksi hiljaisuus olisi huonompi luonteenpiiri kuin puheliaisuus?
Olisin enemmän huolissani ihmisistä joilla on ainainen ja jatkuva tarve tuoda itseään esille. Millainen heidän itsetuntonsa on? Tarvitsevatko he toisten hyväksyntää enemmän kuin hiljaiset. Puhutaanko tästä yhtä paljon kuin hiljaisuudesta?
että nimimerkki "uteliass" on nuori ihminen.
Ja enimmäkseen itsestään kiinnostunut