Miten teillä hoidetaan perheessä raha-asiat?Maksaako kummatkin puolisot kaikki menot tasan huolimatta tulojen suuruuseroista?
Meillä mies tienaa jatkuvasti huomattavasti enemmän ja siitä huolimatta maksamme KAIKKI laskut tasan puoliksi...Meille syntyy syksyllä vauva ja mietinkin, kuinkahan monessa perheessä on myöskin tapana toimia näin, että nainen hoitaa raskauden, synnyttää ja hoitaa lasta kotona pienillä tuloilla- miehen elellessä normaalin työtätekevän palkoilla. SUUTUTTAA tosi paljon ja kun otan asian puheeksi, mies hermostuu totaalisesti ja sanoo, että enkö yhtään arvosta rakkautta vaan pelkästään katsoisin muka rahaa! Ja pah-mitä rahaa, kun en siihen millään tavalla osalliseksi pääse, vaan kituuttelen omilla pienillä opiskelija-(ja syksyllä äitiys-)rahoillani.Siitä huolimatta olen jokaikisen laskun maksanut puoliksi.Rakkautta kyllä arvostan suuresti, mutta toivoisi näin raskaana ollessa ihan konkreettistakin tukea-raha kun on tosi tiukalla!
Raha-asiat ja raskaus
32
2576
Vastaukset
- raisuli85
maksetaan laskut aina sen tilitä, kummalla on rahaa. Ja muutenki tehdään yhdessä kaikki vaateostokset ja muut. En vois kuvitella, että kaikki maskettais aina puoliksi! Tai että vaan toinen maksais kaikki! Meillä on yhteiset rahat, koska yhdessä eletään, eikä ole mitään ongelmia sen suhteen. Kummallakin on aina silti omia menoja, mitkä ei ole toisen mielestä niin tärkeitä. Ja nekin maksaa se kummalla on sillä hetkellä rahaa, koska se on toiselle tärkeää. Pelkän rahan takia tulee parisuhteisiin niin paljon turhaa stressiä ja ongelmia, niin me ollan kyllä vältytty siltä, hoitaa tällä tavalla asiat.
Tottakai sinun miehen täytyy maksaa ainaki se puolet vauvan kuluista! Sinunkin tulot määräytyy hänen tulojen perusteella! Kun jos ette asuis yhessä, sulla ois oikeus periä elatustukea ja korotettua lapsilisää. Ei kai kukaan kunnollinen isä voi olla niin älyttömän rahan ahne, ettei maksa mukisematta lapsensa menoja! Alat kyllä nyt pitämään tiukkaa linjaa, ettet yksin joudu hoitamaan kaikkea... Kuulostaa tosi huolestuttavalta, että joutuisit elämään yksinhuoltajaäidin taloutta, kun miehes käy töissä. Toivottavasti teillä järjestyy asiat ja miehes tajuais, että elämässä on tärkeämpää ku raha!!! Ei kai se nyt tosissaan halua nähä, ku sie kituutat rahattomana. Mie en jaksais sellasta.- Jihuuu
Ollut yhteiset rahat siitä lähtien kun kimppaan muutettiin. Yhteinen elämä, yhteiset menot. Ja etenkin kun kyseessä on yhteinen lapsi jota jään kotiin hoitamaan, niin onhan se selvää että miehen palkka on enemmän käytössä, millä sitä itse puolia maksaisikaan kun ei mitään tukia saa toisen tulojen takia :O
- tellu80
Jihuuu kirjoitti:
Ollut yhteiset rahat siitä lähtien kun kimppaan muutettiin. Yhteinen elämä, yhteiset menot. Ja etenkin kun kyseessä on yhteinen lapsi jota jään kotiin hoitamaan, niin onhan se selvää että miehen palkka on enemmän käytössä, millä sitä itse puolia maksaisikaan kun ei mitään tukia saa toisen tulojen takia :O
Yhteiset on rahat ja menot. Mies tienaa enemmän kuin minä ja aina on tienannut mutta loppupelissä kummallakin on saman verran rahaa käytössä....eli kaikki menee mikä tuleekin. Mä en jaksais laskean pennejä paljonko toinen on velkaa toisella jostakin kauppareissusta (näitä tapauksia on nähty). Yleensä jompikumpi maksaa kaikki laskut.... ja sit tarpeen tullen pyydän miestä siirtää rahaa tililleni jos tarvin jotain kun "omat" rahat on loppu.Mies yleensä hoitaa ruokaostokset töistä tullessaan. Meille on tärkeintä että rahaa on laskuihin ja ruokaan eikä sillä ole väliä kumman tililtä ne rahat tuleepi.
Kyllähän se niin on että jos on tuollainen systeemi että kaikki maksetaan puoliksi niin kyllähän siinä tarvis kattoo paljonko molemmat tienaa. Onhan se vähän epäreilua kun sinä joudut äp-rahasta kustantamaan puolet asioista. Ehdota että sä meet töihin ja mies saa jäädä kotiin koti-isiksi kitkuttelemaan pienellä vanhempainrahalla:)
- henki
Meillä isäntä maksaa talouteen liittyvät laskut esim. yhtiövastike, sähkö yms. Minä hoidan ruoka kulut ja yhdessä sitten maksamme suuremmat hankinnot.
- Minä vaan
Meillä tehtiin yhteinen tili, kun mentiin naimisiin. Molempien palkat tuli samalle tilille. molemmat ottavat tililtä rahaa, kun tarvii. Käytännössä minä maksan laskut (siis käyn koneella maksamassa) ja mieheni tällä hetkellä tienaa rahat sinne. Itse olen nyt kotihoidontuella, eli enpä voi hurrata omilla rahoillani.
Tämä tietysti toimii vain jos molemmat luottavat toistensa rahankäyttöön.
Jos molemmilla on omat tilit, niin kyllä silti se joka enemmän tienaa pitää myös enemmän osallistua maksuihin.- yhteinen tili
Meillä kans on ollut yhteinen tili alusta lähtien, eli molempien palkat menevät samalle tilille. Laskut maksetaan tilipäivänä ja yleensä sen jälkeen ei jääkään mitään =) Joten eipä tartte pelätä, että toinen tuhlaa omiin menoihin enemmän kuin ite, koska siihen ei yksinkertaisesti pystytä =) Näin yksinkertaista meillä, 8 vuoden aikana ei olla yhtäkään kertaa riidelty rahasta..... muista asioista kylläkin =)
- kannattaa huomioida
Jokainen tietysti taaplaa tyylillään, mutta suosittelisin, että kaikki tulot eivät tulisi suoraan yhteiselle tilille. Nordean asiakaslehdessä neuvottiin näin, etenkin vanhempia pariskuntia. Jos toinen tilin haltija kuolee, pankin on pakko jäädyttää tili, jos perikunta niin vaatii (ja usein vaatii). Silloin se toinen puoliso ei pääse edes niihin omiin tuloihinsa käsiksi ennen perunkirjoituksen valmistumista, jos ne ovat tulleet yhteiselle tilille. Perunkirjoitus vie helposti kuukausia. Ja voi kestää jonkinkin aikaa, ennen kuin ehtii siirtää esim. palkkatulonsa tulemaan uudelle tilille.
Eli jos on yhteinen tili, sen lisäksi voi olla oma tili, jolle palkka tulee, ja josta sen siirtää tuolle yhteiselle. Tai sitten voi olla kummallakin omat tilit ja puolisoilla käyttöoikeudet ristiin toistensa tileihin.
- avio
Kuullostaa vähän huolestuttavalta!
Parisuhteiden suurin yksittäinen riitojen aihe on raha. Kannattaa hoitaa asia kuntoon niin, ettei kumpikaan katkeroidu. Mikä ratkaisu nyt kenellekin sopii.
Suosittelen yhteistä tiliä! On todella paljon rakentavampaa ja yhteishenkeä luovempaa, kun perheellä on yhteiset rahat. Ei ole minun ja sinun rahoja enää. "Meillä" on "meidän" rahat.
Jos olette sellaista sorttia, että tekisitte avioehdon, jos menisitte naimisiin, tai olette sellaisen jo tehneetkin, miettikää ratkaisua, jossa on omat tilit ja kolmas yhteinen tili, jonne molemmat laittavat esim. 80 % palkasta. Loput 20 % molemmat pitävät omilla tileillään ja niillä saa tehdä, mitä huvittaa. Tämä on kyllä hankalaa, kun toinen on kotona eikä ole tuloja, vaikka on "kotona töissä". Katkeroitumisen vaara. Ehkä työssäkäyvä voisi panna tilille sen 80 % ja toinen 50 %? Miettikää itse.
Paras ratkaisu on kuitenkin täysin yhteiset rahat, joka konkretisoituu yhteiseen tiliin!
Ei tule riitoja ja kotona olevakin saa rahaa käyttöönsä eikä katkeroidu. Tosin yhteiset pelisäännöt ja luottamusta täytyy olla. Isommista hankinnoista aina keskusteltava, ettei toinen tuhlaile aina koko tiliä...
Jos miehesi ei muuten ymmärrä, voitte yhdessä laskea, miten paljon sinulle jää tällä hetkellä puoliksi maksettujen laskujen jälkeen rahaa vaatehankintoihin, kampaajaan jne. Ehkä sitten ymmärtää!
Meillä toimii hyvin yhteiset rahat, sillä emme kumpikaan oikein pidä rahasta. Ei ole tärkeää. Omia rahoja meillä ei ole. Olemmehan me yksi yksikkö. Isommista ostoksista (n. 40 e, riippuu vähän hankinnasta) keskustellaan etukäteen. - yhen-äiti-80
avioliitossa rahat on yhteisiä, meillä on omat pankkitilit mutta solo-tunnukset lojuu tietokonepöydällä ja voin koska vaan maksaa laskuja miehen tililtä ja mies voin mennä mun tilille milloin vaan koska kaikkihan menee kuitenkin yhteisen hyvän puolesta. Meillä on tosin todella pienet tulot, ollaan molemmat opiskelijoita, meillä on yksi lapsi ja toinen syntyy joulukuussa
- meillä
yhteiset laskut maksetaan puoleksi,esim. sähkö,vesi,tv-lupa,vuokra. sit omat henkilökohtaiset laskut maksetaan ite,eli omat puhelinlaskut,osamaksujutut/luotot/lainat jne jos sellasia on.yhteiset hankinnat puoleksi ja kaupassa käynnit hoidetaan siten kumpi sinne ehtii ensin,eikä siitä koituvia kuluja puoliteta vaan se maksaa kumpi siellä käy.sit jos toiselta loppuu rahat niin kyllä meillä se jolla sitä rahaa on antaa toiselle jos tarve niin vaatii.meillä mies tienaa 2x niin paljon kun minä eli mies saa kaivaa vaimokkeelle kuvetta harvase kk :).onneks meillä menee näin hyvin näissäkin asioissa,monilla tutuilla on turhan tiukat ja tarkat säännöt näissä asioissa,meillä ei tulis toimimaan muulla tavalla...onneks tää käytäntö passaa molemmille..
- laitatte
yhteisiin menoihin vaikka 40% kummankin tuloista. Silloin olisi tasapuolisempaa. Kumpikin maksaa yhtä suurenosan tulojensa mukaan.
- suhina86
Sen verran valoitan meidän tilannetta, että asuimme hieman yli puoli vuotta yhdessä niin, että minä opiskelin itselleni ammatin ja kävin siinä sivussa muutamana päivänä viikossa tekemässä iltavuoroja eräässä kaupassa. Avomieheni on vakituisessa työsuhteessa. En saanut kelalta mitään tukia, koska vanhempieni tulot vaikuttivat vieläkin, vaikken asunut enää heidän luonaan ja myös avokkini tulot vaikuttivat. Sain aina kuussa semmoiset 400 € käteen ja sillä maksoin oman puhelinlaskuni yms. Lopuilla ostin ruokaa, enkä sen koko 7 kuukauden aikana ostanut oikeastaan mitään itselleni. Avokki maksoi vuokrat ja isoimmat laskut.
Valmistumisen jälkeen (tästä on nyt vuosi) minä pääsin samaiseen kauppaan töihin vakituiseksi. Nyt meillä on autolainakin maksettavana, mutta enemmän rahaakin. Meillä on kummallakin omat tilinsä, mutta samassa pankissa, joten rahan siirtämisessä ei mene kuin hetki. Tienaamme suunnilleen saman verran, avokkini hieman enemmän. Hän maksaa edelleen vuokran ja minä maksan autolainan ja ostan ruokaa. Laskut maksamme niin, että kumman tilipäivä on laskun eräpäivää lähempänä, hän hoitaa sen. Välillä tietysti "lainaamme" ja siirrämme toisillemme rahaa, jos toiselta on rahat loppu. Isot ja kalliit hankinnat, kesälomareissut yms me maksamme kumpikin osamme. Periaatteessa meillä ei ole "sun rahat - mun rahat"-tilannetta, asummehan yhdessä ja olemme kihloissa, kaikki on oikeastaan yhteistä.
Tämä on toiminut meillä loistavasti ja kun meidän vauvamme näkee marraskuussa maailman, minun tuloni tietysti tipahtavat. Kaikki vauvantarvikkeet me hankimme yhdessä.
Tilanteenne kuulostaa kyllä hieman omituiselta, parisuhteessa voi muutenkin olla itsenäinen, raha-asioissa se ei kannata. Pitää vain ottaa härkää sarvista kiinni. Jääkö mieheltäsi omista tileistänsä sitten "rahaa yli" laskujen jälkeen? Jos jää niin mihin hän sen käyttää, itseensä ja omiin tarpeisiinsa? On epäreilua, jos miehesi tienaa sinua paljon enemmän ja silti maksat saman verran kustannuksissa kuin hän. Jos raha-asiat ovat huonossa jamassa niin se rakkaus ei vain yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka toista rakastaisikin. Usko pois, nyt on viimeistään aika tulla ns. miehesi tossun alta pois! Nostat kissan pöydälle, saanko sinulta hieman rahaa, omat pienet tuloni kun eivät tahdo riittää edes kaikkeen tarpeelliseen. Kysy häneltä miten hän aikoo järjestää raha-asiat sitten kun vauvanne on syntynyt, sama peli ei voi jatkua. Toivottavasti tilanteenne järjestyy. - tiliä
eli kummallakin oma ja yksi yhteinen, joihin kaikkiin on kummallakin täydet käyttöoikeudet.
palkka tulee kummankin omalle tilille, mistä joka tilistä siirretään kiinteä summa yhteiselle mistä menee kämpän kulut.
loput laskut ja kaikki muut menot maksetaan sen tililtä missä rahaa sattuu olemaan. tai jos toisella tili tyhjä ja kauppaan menossa niin netin kautta käy rahansiirto minuutissa.
en voisi kuvitellakaan mitään ihme sentinlaskentasessioita. varsinkaan, kun on yhteinen asunto ja lapsia.... - emo83
Mua on hämmästyttänyt se, miten lainsäädäntö ja esim. verottaja suhtautuvat aviopuolisoiden "yhteiseen" omaisuuteen. Lainsäädännön mukaan kun puolisoiden omaisuudet ovat erilliset, samalla tavalla kuin kenen tahansa kahden tuntemattoman ihmisen omaisuudet.. puoliksi laitetaan vasta eron hetkellä (jollei avioehtoa). Eipä silti, tuohan tuntuu näin yleisesti ajateltuna ihan järkevältä. Mutta esimerkiksi meidän tilanteessamme, jossa olemme hankkimassa yhteisä asuntoa (=omistus tulee puoliksi kummankin nimiin), täytyy molempien oikeasti maksaa puolet ja puolet asunnosta: jos mieheni maksaa isomman osan, on tuo erotus "lahja" minulle, josta minun tulee maksaa lahjaveroa! Yksinkertainen sääntö, mutta tuntuu hullulta...
Meillä mieheni on se tienaava osapuoli tällä hetkellä, itse vielä opiskelen ja tulot ovat käytännössä nollassa tällä hetkellä. Raha-asiat on hoidettu meillä niin, että mies hoitaa auto- ja asumiskulut (vesi-, sähkö- ym. laskut) ja minä suurimmaksi osaksi päivittäiset ruokaostokset ja esim. sanomalehden ja oman kännyliittymäni maksut. Olen itse ajatellut, että lapsilisä (100 e/kk) on tarkoitettu kattamaan lapsesta johtuvat juoksevat kulut (vaipat ym.), isommat hankinnat olemme joko ostaneet yhdessä tai mieheni rahoista.. Mutta kyllä se taidan olla minä, jonka rahoista esim. lapselle ostettavat vaatteet maksetaan, se kun olen minä, joka niitä tuolla kaupoissa ja kirppareilla hypläilee.. Mieheni on luvannut antaa rahaa, jos sitä tarvitsen. En ole kyllä vielä kovin usein pyytänyt. Mielellään hän meitä elättää...- Karpitar
"Mutta esimerkiksi meidän tilanteessamme, jossa olemme hankkimassa yhteisä asuntoa (=omistus tulee puoliksi kummankin nimiin), täytyy molempien oikeasti maksaa puolet ja puolet asunnosta: jos mieheni maksaa isomman osan, on tuo erotus "lahja" minulle, josta minun tulee maksaa lahjaveroa!"
Olet nyt kyllä käsittänyt jotain väärin. Ei naimisissa olevien ihmisten raha-asioita ihan tuolla tavalla katsota. Vasta, jos eroatte ja itse alatte tästä asiasta riidellä, voidaan alkaa katsoa, kuka on maksanut ja mitä ja milloin.
Avioparin kohdalla on hyvin usein tilanne se, että kummankin palkasta pannaan sovittu prosenttiosuus yhteiselle tilille, mistä nuo asuntolainakulut sitten maksetaan. Eikä verottaja missään vaiheessa tule kysymään, kumpi puolisoista on pannut tilille enemmän ja kumpi vähemmän rahaa. - verotus!
Hei!
Huomasin, että olette ostamassa omistusasuntoa 50-50 kummallekin!
Älkää ihmeessä tehkö niin, jos olet syntynyt vuonna -83 (nimimerkkisi)! Menetätte siinä molemmat ensiasunnon ostajan verohyvityksen! Tekisitte mieluummin niin, että vanhempi osapuoli teistä ostaa 51 % ja nuorempi 49 %. Tällöin jää toiselle vielä ensiasunnon verohelpotukset käyttämättä, jos joskus alle 30-vuotiaina ostatte isomman asunnon. Tietenkin jos ette aio ostaa isompaa asuntoa alle kolmekymppisinä, niin sitten ei kannata. 51-49 % menee tosin ensiasunnon ostajilla normaalit verot tuosta 49 % osuudesta.
En nyt edes ole varma, oletteko te ensiasunnon ostajia, mutta kannattaa ottaa tämä taktikointi huomioon! Miettikää!
Avoliitosta en kyllä tiedä, että vaikeuttaako tämä eri omistussuhde sitä mahdollisessa erotilanteessa. - emo83
verotus! kirjoitti:
Hei!
Huomasin, että olette ostamassa omistusasuntoa 50-50 kummallekin!
Älkää ihmeessä tehkö niin, jos olet syntynyt vuonna -83 (nimimerkkisi)! Menetätte siinä molemmat ensiasunnon ostajan verohyvityksen! Tekisitte mieluummin niin, että vanhempi osapuoli teistä ostaa 51 % ja nuorempi 49 %. Tällöin jää toiselle vielä ensiasunnon verohelpotukset käyttämättä, jos joskus alle 30-vuotiaina ostatte isomman asunnon. Tietenkin jos ette aio ostaa isompaa asuntoa alle kolmekymppisinä, niin sitten ei kannata. 51-49 % menee tosin ensiasunnon ostajilla normaalit verot tuosta 49 % osuudesta.
En nyt edes ole varma, oletteko te ensiasunnon ostajia, mutta kannattaa ottaa tämä taktikointi huomioon! Miettikää!
Avoliitosta en kyllä tiedä, että vaikeuttaako tämä eri omistussuhde sitä mahdollisessa erotilanteessa.Kiitos vinkistä. Tiesin tosin tuon jo etukäteen, ja tämä ratkaisu on harkittu.. Mieheni on jo käyttänyt ensiasunnon ostajan edun, joten aluksi mietimmekin, että minun nimiini tulisi vielä isompi osuus... Mutta muut seikat (= kaikki ne järjenvastaiset) ohjasivat tähän ratkaisuun. Muutenkin, olemme nyt hankkimassa sen verran isoa asuntoa, että tarkoitus olisi asua siinä ihan pitempi aika, "koko elämä", jos niin voi vielä nykypäivänä suunnitella (töiden suhteen ym.)...
Karpitar: Olet varmasti ihan oikeassa tuossa, että käytännössä verottaja ei kovin usein lähde syynäämään aviopuolisoiden välisiä raha-asioita. Suurella osalla aviopareista (ja avopareistakin) taidetaan käytännössä elää niin, että rahat ja omaisuus ovat yhteisiä. Mikä minua ihmetyttää, on tuo, mitä lakiteksti virallisesti sanoo: lain kirjain ei tunne tällaista käytäntöä, vaikka se arkielämää onkin.. Ja sitten jos tulee riitaa tai ero, toimitaan lain kirjaimen mukaan - lain, joka ei tunne käytännön elämää.. Joten lain antama ratkaisu voipi olla aika ... no, ei-toimiva.
Vähän samaan asiaan liittyvää keskustelua on käyty nk. perheverotuksesta: olisiko parempi, että puolisoiden tuloja verotetaan erikseen, vai olisiko oikeudenmukaisempaa, jos puolisoiden tuloja tarkasteltaisiin verotuksen kannalta kokonaisuutena? Esimerkiksi tapauksessa, jossa toinen puolisoista on kotona hoitamassa lapsia eikä tienaa ja toinen tekee töissä pitkää päivää ja ansaitsee "kahden edestä" elättääkseen perheensä, tulee nykyisellä systeemillä tuolle perheen elannon ansaitsevalle kovat veroprosentit, vaikka perheen kokonaistulot olisivatkin kohtalaisen pienet.. (Onneksi "elättäminen" ei ole lain mukaan "lahja" -> lahjavero! Se tästä vielä puuttuisi!) Nykyinen laki ja verotus ei tunnu tuntevan käsitettä "perhe". Siinä pointtini. Juttu karkasi vähän aloittajan antamasta aiheesta... =) - emo83
Karpitar kirjoitti:
"Mutta esimerkiksi meidän tilanteessamme, jossa olemme hankkimassa yhteisä asuntoa (=omistus tulee puoliksi kummankin nimiin), täytyy molempien oikeasti maksaa puolet ja puolet asunnosta: jos mieheni maksaa isomman osan, on tuo erotus "lahja" minulle, josta minun tulee maksaa lahjaveroa!"
Olet nyt kyllä käsittänyt jotain väärin. Ei naimisissa olevien ihmisten raha-asioita ihan tuolla tavalla katsota. Vasta, jos eroatte ja itse alatte tästä asiasta riidellä, voidaan alkaa katsoa, kuka on maksanut ja mitä ja milloin.
Avioparin kohdalla on hyvin usein tilanne se, että kummankin palkasta pannaan sovittu prosenttiosuus yhteiselle tilille, mistä nuo asuntolainakulut sitten maksetaan. Eikä verottaja missään vaiheessa tule kysymään, kumpi puolisoista on pannut tilille enemmän ja kumpi vähemmän rahaa.Vastasin sinulle jo tuonne alemmaksi, mutta vielä vähän tarkennusta tilanteestamme. Tämä asia ei nyt kyllä enää kuulu tälle palstalle, pitäisi ehkä kohta siirtyä jonnekin "Raha ja talous"-palstalle, jos kovasti vielä tulee tästä asiaa. =)
Olemme siis ostamassa asuntoa puoliksi. Käytännössä asunto kuitenkin maksetaan suureksi osaksi puolisoni rahoista, koska minulla ei sellaisia rahoja ole (olen opiskelija, ansiotuloja ei ole). Minun kohdallani tämä siis tarkoittaa sitä, että nimissäni olevan omaisuuden arvo yhtäkkiä moninkertaistuu. Miltäköhän tämä näyttää verottajan silmissä? Verottaja kun ei katso meitä pariskuntana, vaan yksittäin.. Siis: verottaja kysyy minulta, mistä olen saanut omaisuuteni, kun en kerta tulojakaan ole ilmoittanut. Mitä vastaan? Kolme vaihtoehtoa: "Voitin lotossa!" - oikeassa
Karpitar kirjoitti:
"Mutta esimerkiksi meidän tilanteessamme, jossa olemme hankkimassa yhteisä asuntoa (=omistus tulee puoliksi kummankin nimiin), täytyy molempien oikeasti maksaa puolet ja puolet asunnosta: jos mieheni maksaa isomman osan, on tuo erotus "lahja" minulle, josta minun tulee maksaa lahjaveroa!"
Olet nyt kyllä käsittänyt jotain väärin. Ei naimisissa olevien ihmisten raha-asioita ihan tuolla tavalla katsota. Vasta, jos eroatte ja itse alatte tästä asiasta riidellä, voidaan alkaa katsoa, kuka on maksanut ja mitä ja milloin.
Avioparin kohdalla on hyvin usein tilanne se, että kummankin palkasta pannaan sovittu prosenttiosuus yhteiselle tilille, mistä nuo asuntolainakulut sitten maksetaan. Eikä verottaja missään vaiheessa tule kysymään, kumpi puolisoista on pannut tilille enemmän ja kumpi vähemmän rahaa.Emo83 on ihan oikeassa. Eli sitten avio- tai avoliitossa, omaisuus on erillistä. Jos toinen maksaa puoliksi omistetun asunnon yhteisestä asuntolainasta enemmän, se katsotaan lahjaksi toiselle. Kun lahjan arvo on vähintään 3400 euroa kolmessa vuodessa, siitä tulee maksaa lahjavero. Ja kyllä verottaja näitä syynää ihan oma-aloitteisesti, eikä ainoastaan erotilanteissa. Useammalta perhevapaalta olleelta ystävältäni on verottaja pyytänyt veroilmoitusta tarkempaa selvitystä tuloista ja omaisuudesta, kun tulot on olleet pienet verrattuna hankitun tai omistetun omaisuuden (eli asunnon) arvoon nähden. Verottajahan saa tiedot asuntolainoista suoraan pankeilta.
Ennakkotapauksia löytyy mm. Oikeusministeriön www-sivuilta, joissa pienempiä summia maksanut puoliso on joutunut maksamaan suolaiset summat lahjaveroa. Ja oikeusministeriön sivuilla on kerrottu myös, miten omaisuus ja muut lakikoukerot avioliitossa menevät. - kunnon linkki
oikeassa kirjoitti:
Emo83 on ihan oikeassa. Eli sitten avio- tai avoliitossa, omaisuus on erillistä. Jos toinen maksaa puoliksi omistetun asunnon yhteisestä asuntolainasta enemmän, se katsotaan lahjaksi toiselle. Kun lahjan arvo on vähintään 3400 euroa kolmessa vuodessa, siitä tulee maksaa lahjavero. Ja kyllä verottaja näitä syynää ihan oma-aloitteisesti, eikä ainoastaan erotilanteissa. Useammalta perhevapaalta olleelta ystävältäni on verottaja pyytänyt veroilmoitusta tarkempaa selvitystä tuloista ja omaisuudesta, kun tulot on olleet pienet verrattuna hankitun tai omistetun omaisuuden (eli asunnon) arvoon nähden. Verottajahan saa tiedot asuntolainoista suoraan pankeilta.
Ennakkotapauksia löytyy mm. Oikeusministeriön www-sivuilta, joissa pienempiä summia maksanut puoliso on joutunut maksamaan suolaiset summat lahjaveroa. Ja oikeusministeriön sivuilla on kerrottu myös, miten omaisuus ja muut lakikoukerot avioliitossa menevät.kun en ole aiemmin moisesta lahjaverosta kuullutkaan. Meillä ei ole ikinä kyselty mitään, vaikka aviopuolisoni on ollut töissä ja minä opiskelijana pelkällä opintotuella.
Avioliittolakihan sanoo, että aviopuolisot osallistuvat kumpikin kykyjensä mukaan sekä yhteisiin, että toisen henkilökohtaisista tarpeista johtuviin kustannuksiin. Tuota lahjaverojuttua en ole ikinä kuullutkaan, eikä äitinikään vaikka koko ikänsä on ollut kotiäitinä. - emo83
kunnon linkki kirjoitti:
kun en ole aiemmin moisesta lahjaverosta kuullutkaan. Meillä ei ole ikinä kyselty mitään, vaikka aviopuolisoni on ollut töissä ja minä opiskelijana pelkällä opintotuella.
Avioliittolakihan sanoo, että aviopuolisot osallistuvat kumpikin kykyjensä mukaan sekä yhteisiin, että toisen henkilökohtaisista tarpeista johtuviin kustannuksiin. Tuota lahjaverojuttua en ole ikinä kuullutkaan, eikä äitinikään vaikka koko ikänsä on ollut kotiäitinä.Minä olen lukenut tietoa veroviraston sivuilta www.vero.fi, siihen kun sivun ylälaidassa olevaan hakukoneeseen kirjoittaa "lahjavero" niin saa linkkiä eteenpäin.
Suomen ajantasainen lainsäädäntö löytyy osoitteesta
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/
ja siihen kun sivun vasemmassa laidassa olevaan hakukoneeseen laittaa sopivan hakusanan, niin johan pukkaa pykälää. =) En suosittele kapulakieltä kammoaville!
Tuota lakitekstiä kun lukee, niin siellä tosissaan mainitaan, että "Lahjaveroa ei suoriteta: 1) tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 3 400 euroa suurempi; 2) siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin antanut toiselle näihin tarkoituksiin sellaisessa muodossa, että lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin..." Eli tuossa on tuo 3400 euron raja (3 vuoden sisällä), ja toisaalta elättäminen ei ole lahjaa. Onneksi! Mutta esim. tässä meidän tapauksessamme, sitä, että puolet asunnosta tulee minun nimiini, ei mielestäni voida tulkita elatukseksi.. Se, että mieheni antaa minun tällä hetkellä asua omistamassaan asunnossa ilman, että joudun maksamaan hänelle vuokraa, on elatusta... =) - oikeassa
Karpitar kirjoitti:
"Mutta esimerkiksi meidän tilanteessamme, jossa olemme hankkimassa yhteisä asuntoa (=omistus tulee puoliksi kummankin nimiin), täytyy molempien oikeasti maksaa puolet ja puolet asunnosta: jos mieheni maksaa isomman osan, on tuo erotus "lahja" minulle, josta minun tulee maksaa lahjaveroa!"
Olet nyt kyllä käsittänyt jotain väärin. Ei naimisissa olevien ihmisten raha-asioita ihan tuolla tavalla katsota. Vasta, jos eroatte ja itse alatte tästä asiasta riidellä, voidaan alkaa katsoa, kuka on maksanut ja mitä ja milloin.
Avioparin kohdalla on hyvin usein tilanne se, että kummankin palkasta pannaan sovittu prosenttiosuus yhteiselle tilille, mistä nuo asuntolainakulut sitten maksetaan. Eikä verottaja missään vaiheessa tule kysymään, kumpi puolisoista on pannut tilille enemmän ja kumpi vähemmän rahaa.kannattaa tarkistaa asiat verotoimistosta, ennen kuin tulee ikäviä yllätyksiä. niitä on meinaan odotettavissa kummallisemmistakin asioista kuin asunnon omistusosuudesta =/
itse esim. jouduin ottamaan henkivakuutuksen VAIN verottajan takia, koska olen halunnut säästää lapsillemme ajokortti ja opiskelurahaa heidän lapsilisistään. näin en voi tehdä ilman, että kierrätän rahan henkivakuutuksen kautta. muutoin joutuisin tekemään kaikista siirroista lahjaveroilmoituksen, ja lapseni maksamaan lahjaveroa kun tuo sallittu lahjoitussumma ylittyy =/
eikä ole mikään tuulesta temmattu juttu, pankissa ottivat asian esille (ONNEKSI) ihan muussa yhteydessä siellä käydessäni, koska he olivat juuri törmänneet tähän samaiseen asiaan erään asiakkaansa kohdalla. ja niin kävi että verot mätkähti 18 vuotta takautuvasti. arvatkaas minne ne korttirahat meni.... - kunnon linkki
emo83 kirjoitti:
Minä olen lukenut tietoa veroviraston sivuilta www.vero.fi, siihen kun sivun ylälaidassa olevaan hakukoneeseen kirjoittaa "lahjavero" niin saa linkkiä eteenpäin.
Suomen ajantasainen lainsäädäntö löytyy osoitteesta
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/
ja siihen kun sivun vasemmassa laidassa olevaan hakukoneeseen laittaa sopivan hakusanan, niin johan pukkaa pykälää. =) En suosittele kapulakieltä kammoaville!
Tuota lakitekstiä kun lukee, niin siellä tosissaan mainitaan, että "Lahjaveroa ei suoriteta: 1) tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 3 400 euroa suurempi; 2) siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin antanut toiselle näihin tarkoituksiin sellaisessa muodossa, että lahjansaajalla ei ole mahdollisuutta käyttää lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin..." Eli tuossa on tuo 3400 euron raja (3 vuoden sisällä), ja toisaalta elättäminen ei ole lahjaa. Onneksi! Mutta esim. tässä meidän tapauksessamme, sitä, että puolet asunnosta tulee minun nimiini, ei mielestäni voida tulkita elatukseksi.. Se, että mieheni antaa minun tällä hetkellä asua omistamassaan asunnossa ilman, että joudun maksamaan hänelle vuokraa, on elatusta... =)Mutta kunnon linkki siihen kohtaan, jossa sanotaan, että toiselle puolisoista voi tulla lahjaveroja, jos toinen maksaa enemmän asunnosta! Mistään en ole sellaista vielä löytänyt vaikka kuinka olen etsiskellyt ja laittanut hakusanoja millon minnekin!
- yksi linkki
kunnon linkki kirjoitti:
kun en ole aiemmin moisesta lahjaverosta kuullutkaan. Meillä ei ole ikinä kyselty mitään, vaikka aviopuolisoni on ollut töissä ja minä opiskelijana pelkällä opintotuella.
Avioliittolakihan sanoo, että aviopuolisot osallistuvat kumpikin kykyjensä mukaan sekä yhteisiin, että toisen henkilökohtaisista tarpeista johtuviin kustannuksiin. Tuota lahjaverojuttua en ole ikinä kuullutkaan, eikä äitinikään vaikka koko ikänsä on ollut kotiäitinä.No tässä nyt esimerkiksi yksi tapaus, jossa 30 vuotta naimisissa ollut pariskunta oli yhteiseltä tililtä maksanut yhteistä omakotitaloa ja kahta muuta asuntoa. Pienempituloisen katsottiin saaneen lahjan, josta mätkäistiin lahjavero.
http://www.oikeus.fi/35253.htm
Ihmeen monella on joku kumma käsitys, että toisen asuntolainaa voi tosta vaan maksaa. Se on kiinteän omaisuuden hankkimista, ei mitään elatusta. Elatusvelvollisuus avioliitossa koskee ruokaa, sähköä ym. juoksevia menoja, ei kiinteän omaisuuden kartuttamista. Kannattaa tehdä vaikka puolisoiden välille velkakirja tai hakea lainaan lykkäystä, jos tilapäisesti ei pysty omia lyhennyksiään hoitamaan. Tunnen kyllä useampia ihan tavallisia asuntovelkaisia ihmisiä, joiden tuloista ja lainanhoitokyvystä on verottaja vaatinut tarkempia selvityksiä. - emo83
kunnon linkki kirjoitti:
Mutta kunnon linkki siihen kohtaan, jossa sanotaan, että toiselle puolisoista voi tulla lahjaveroja, jos toinen maksaa enemmän asunnosta! Mistään en ole sellaista vielä löytänyt vaikka kuinka olen etsiskellyt ja laittanut hakusanoja millon minnekin!
Niin, ei siellä varmaan ihan yksityiskohtaisesti jokaista tapausta luetella. =) Mutta yritetään.
Määritellään aluksi sana "lahja": Lahja = jotain, mistä ei makseta korvausta. Eli jos joku ihminen ostaa minun nimiini/antaa minulle jotain, esim. puoli taloa tai kaulakorun ilman, että maksan siitä hänelle korvausta, on tuo puoli taloa/kaulakoru lahja. Ymmärrettävää?
Avioliitosta huolimatta mieheni rahat ovat hänen omaisuuttaan, eivät "meidän", näin siis lakipykälien mukaan (Avioliittolaki 13.6.1929/234, 34§). Jos mieheni noista omista rahoistaan maksaa jotain, on se silloin hänen omaisuuttaan. Jos tuo miehen rahoista maksettu omaisuus laitetaan minun nimiini, on mieheni luovuttanut minulle omaisuuttaan. Jollen maksa tästä luovutetusta omaisuudesta hänelle korvausta, on kyseessä lahja. Lahjasta on maksettava lahjaveroa:
Perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378:
" 3 LUKU
Lahjaveron suorittamisvelvollisuus ja määrä
18 § (8.12.1995/1392)
Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:
1) jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa; sekä
2) Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.
--
Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi."
Kyselin tästä myös verovirastosta, jossa myös tulkittiin lahjan saamiseksi tuollainen tilanne..
En nyt pystynyt antamaan "kunnon linkkiä", mutta tässä nuo lakipykälät, joiden pohjalta olen yllä esittämäni tulkinnat tehnyt. Minuakin kiinnostaisi päästä lukemaan noita oikeusministeriön sivuilla(?) olevia ennakkopäätöksiä vastaavista tilanteista, en itsekään ole niitä etsinnöistä huolimatta löytänyt. Sinä, joka tiesit niistä paremmin, osaisitko antaa suoraa linkkiä?
- systeemi...
Mies saa käteen n. 2700 euroa kuussa ja mulla tulot putoo n. 1400 euroon kuussa.
Lainan lyhennys 1400 euroa/kk ja yht. vastike 320 euroa. Kaikki maksetaan puoliksi :-(
...ei ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa enemmän, kun kerran mulla on niin HUONO palkka/äitiyspäiväraha....
Kyllä mä tolla rahalla pärjään, mutta kun toinen käy hyvällä hiustenleikkaajalla, jatkuvasti ulkona syömässä ja ostelee
150 euron villapaitoja, niin joskus vaan alkaa nyppiä.... - yksi tapa jakaa kulut
Meillä kumpikin maksaa menoista puolet. Päivittäismenoissa emme seuraa pennilleen menoja, molemmat maksaa vuorollaan esim. ruokaostoksia, ja aika tasan ne tiliotteen perusteella taitaa mennäkin. Isommat hankinnat (mm. vauvan tarvikkeet tai asumiskulut) tasataan suurinpiirtein. Miehelläni on parempi palkka, joten hänelle jää siten rahaa enemmän omiin menoihinsa.
Nyt kun jäin mammalomalle, en ainakaan aluksi odota mieheni minua elättävän, koska saan 3 kk palkkaa ja sitten aikanaan päivärahanikin on riittävä. Lapsen menot toki puolitetaan. Keväällä varmaankin puolitamme perhevapaan eli palaan töihin osa-aikaisesti, jolloin molempien tulotaso on palkan ja päivärahan välistä. Olemme keskustelleet kyllä sen selväksi, että jos/kun jompikumpi jää ensi kesänä hoitovapaalle, siinä vaiheessa työssä käyvän täytyy elättää kotiin jäänyttä.
Minusta teidän tulisi kyllä johonkin sopimukseen päästä. Avioliitossa miehellä on elatusvelvollisuus, ja kyllä se avoliitossakin olisi kohtuullista, että kotona lasta hoitavan ei tarvitsisi kituuttaa toisen kuluttaessa entiseen malliin. Ehdota miehellesi, että jää perhevapaalle itse vuorollaan, jos se auttaisi ymmärtämään :-)!- perusteella
väität että avioliitossa miehellä on elatusvelvollisuus?? Käsittääkseni molemmat osallistuvat elämisen kustannuksiin parhaan kykynsä mukaan tasavertaisina...
- elatusvelvollisuus
perusteella kirjoitti:
väität että avioliitossa miehellä on elatusvelvollisuus?? Käsittääkseni molemmat osallistuvat elämisen kustannuksiin parhaan kykynsä mukaan tasavertaisina...
aviopuolisoilla, toinen toisistaan.
se kumpi tienaa enemmän (ts. jos toinen esim. kotiäiti) on velvollinen elättämään toisen ja osallistumaan häntä koskeviin kuluihin.
toisen katsotaan hoitavan oman osansa perheen elatuksesta hoitamalla kotia ja lapsia silloin, kun ei esim. palkkatuloja ole.
lueskelepa vaan esim. verotoimiston ja kelan sivuja. taitaa maistraatinkin sivuilta tuo lakipykälä löytyä. - epäselvästi kirjoitin
perusteella kirjoitti:
väität että avioliitossa miehellä on elatusvelvollisuus?? Käsittääkseni molemmat osallistuvat elämisen kustannuksiin parhaan kykynsä mukaan tasavertaisina...
Tarkoitin nimenomaan tuota alkuperäisen tilannetta, eli vaimolla elatukseen riittämättömät tulot ja miehellä paremmat palkkatulot, tsori epäselvä ilmaus. Eli toki elatusvelvollisuus on avioliitossa molemmilla, alkuperäisen kirjoittajan tilanteessa (ja aika usein lapsiperheissä) vain se mies sattuu olemaan se, joka enemmän tienaa. Viittasin tuohon vain siksi, että siitä voi olla ihan hyvä nuukaa siippaansa muistuttaa, senhän takia pienituloinen vaimo ei esim. saa toimeentulotukea, jos puolisolla on tuloja.
- mä..
epäselvästi kirjoitin kirjoitti:
Tarkoitin nimenomaan tuota alkuperäisen tilannetta, eli vaimolla elatukseen riittämättömät tulot ja miehellä paremmat palkkatulot, tsori epäselvä ilmaus. Eli toki elatusvelvollisuus on avioliitossa molemmilla, alkuperäisen kirjoittajan tilanteessa (ja aika usein lapsiperheissä) vain se mies sattuu olemaan se, joka enemmän tienaa. Viittasin tuohon vain siksi, että siitä voi olla ihan hyvä nuukaa siippaansa muistuttaa, senhän takia pienituloinen vaimo ei esim. saa toimeentulotukea, jos puolisolla on tuloja.
takerruin tohon sun ilmaukseen että miehellä on avioliitossa elatusvelvollisuus:D siksi ihmettelin sitä, mutta ymmärsin kyllä tuon pointtisi nytten ja tajusin toki sen itsekkin, mutta kato ku piti viilata pilkkua;) ei pahalla...
- korjaus
mä.. kirjoitti:
takerruin tohon sun ilmaukseen että miehellä on avioliitossa elatusvelvollisuus:D siksi ihmettelin sitä, mutta ymmärsin kyllä tuon pointtisi nytten ja tajusin toki sen itsekkin, mutta kato ku piti viilata pilkkua;) ei pahalla...
Juu, no affence taken ;-). Itseänikin häiritsi, kun menin ajatuksissani kirjoittamaan vain miehen elatusvelvollisuudesta, onhan niitä paljon tänä päivänä perheitä, joissa tilanne on toisinkinpäin. Niin sitä vaan vanhat mallit istuu tiukassa omassa ajattelussakin :-).
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuolemanrangaistus
Mielestäni kuolemanrangaistus on väärin kaikissa tilanteissa. Vaikka joku olisi murhannut 10 ihmistä, hänen surmaaminen735579Muistakaa persut, että TE petitte, ei kokoomus
Miksikö kukaan ei arvostele kokoomusta? No sen vuoksi, että kokoomus noudattaa vaalilupauksiaan. Sen sijaan TE persut,2744890Riikka Purra ei estä tehomaksun käyttöönottoa
Sähkön hinnoittelua koskevan määräyksen on määrä astua voimaan vuoden 2029 alusta, Energiavirastosta kerrotaan. Määräyk453214Outo ilmiö - vasemmistolaiset eivät kirjoita mitään kokoomuksesta
joka sentään johtaa hallitusta, ja jonka talouspolitiikkaa noudatetaan. Nämä muutamat vasemmistolaiset jotka täällä aina1052653Lopetan ikävöinnin
Ei meistä enää koskaan tule mitään. Olen ikävöinyt ja kaivannut enkä saa mitään vastakaikua ja lämpöä. Parempi erillään52282Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?
Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä. Joidenkin mielestä t21566Väestöstä vain vassarit vaihtuvat nopeammin kuin persut
Kevääseen 2023 verrattuna vassareita 50 prosenttia enemmän, ja persuja 25 prosenttia vähemmän.151555Vihervassarit
Vihervassarit sitä, vihervassarit tätä. Minulla on paha mt-ongelma. Se tuli lobotomian jälkioireina. Vihervassarit tät291408Sinä olet minun forEver
Sinä olet minun sielussain, sydämessäin, huulillain, sinä olet ain, Sinä olet vieressäin, kainalossain, sylissäin, ain,211220Mies joka vetäytyy osoittaa teoillaan
Ettei halua olla tekemisissä. Mies joka ei vastaa viesteihin, ei halua sua. Mies joka jättää sut epätietoisuuteen, ei127855