Joissakin tutkimuksissa on todettu, että koululaitos tappaa luovuuden. Koulussahan kaikki tieto tyrkytetään ylhäältäpäin ja tiedon tyrkyttää kaikkiviisas opettaja. hyvä oppilas opettelee ilman uteliaisuutta ja viisas oppilas kovalla kunnianhimolla, mutta missä on luova-ajattelu. Tämä ei tietenkään koske ainoastaan koulua, vaan koko yhteiskuntaamme. Suoritusta vaaditaan jokapaikassa. En siis väittäisi koulua kovinkaan paljoa älykkyyttä kasvattavaksi paikaksi.
Onko kuolulaitos älykkyyttä lisäävä paikka
lunttaaja
111070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhut luovuudesta, ikään kuin sillä olisi tekemistä älykkyyden kanssa.
Koululaitos latistaa luovuutta. Tietenkin, koska koko koulu perustuu opettamiselle, eikä opetusta voida toteuttaa ellei ole valmiita oppisisältöjä. Vain valmiiden sisältöjen oppimista voidaan kontrolloida.
Samaten älykkyyttä testataan valmista muotiia olevilla tehtävillä. Kyse on periaatteessa samanlaisesta suorittamisesta kuin koulutehtävissäkin. Luovuuden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.
Nyt kyllä ihmetyttää. Mitä älykäs prosessi pitää sisällään? Ei ollenkaan ainakaan luovuutta?
Palikkatestistä selviämiseen tarvitaan nopeaa variointikykyä, mutta samalla se mielestäni on: oikean ratkaisun keksiminen edellyttää luovuuden käyttämistä.
Sana luovuus ei käsittääkseni tarkoita ns. aistillisia kokemuksia ja poikkitaiteellisia näkemyksiä, vaan kykyä nähdä asiat mahdollisuuksineen ja usein myös intuitiivisesti oikein.
Palikkatestin ratkaiseminen nimenomaan ei ole luovaa ajattelua. Siinä on ennalta olemassa kokonaisuus, joka on pilkottu palasiksi, ja ratkaisijalta odotetaan että hän kokoaa palat takaisin alkuperäiseksi kokonaisuudeksi. Tässä ei missään tarvita luovaa ajattelua.
Luova ajattelu voi ottaa lähtökohdiksi olemassaolevia elementtejä, mutta lopputuloksen on oltava jotain sellaista, jota ei aiemmin ole ollut olemassa. Esimerkiksi luova säveltäjä ottaa periaatteessa rajallisen joukon nuotteja yms. musiikin alkutekijöitä ja luo niistä uuden sävelmän.
Käsitys jonka mukaan nykyisissä älykkyystesteissä käytetyt kuviopäättelytestit edustaisivat luovaa ongelmanratkaisua on täydellinen väärinymmärrys. Itse asiassa ne edustavat paljolti samanlaista osista jo olemassaolevaan, tunnistettavaan kokonaisuuteen palauttavaa deduktiivista ajattelulaatua kuin mikä tulee kysymykseen esim. kuvakirjoituksen tulkitsemisessa. Kaukoidän kansat menestyvätkin kuviopäättelyssä eurooppalaisia paremmin. Mutta ovatko kaukoidän kansat sitten luovia? Ehkä pikemminkin imitoivia, ei-luovia.
Älykkyys on ehkä vähän enemmän kuin muodollisesti oikea vastaus palikkatestissä.
Mutta entä, jos vastausta ei ole (vielä) olemassa tai entä, jos sitä ei ole olemassakaan?
Älykäs henkilö joutuu tällaisessa tilanteessa nostamaan kätensä pystyyn, jos häneltä puuttuu luovuus. Hän siis on melko avuton jäljittämään sitä, että alkuperäinen kysymys on väärin asetettu. Tieteen suurissa harppauksissa on kysymys juuri tästä. On pitänyt osata esittää oikea kysymys, vastauksen keksiminen on itse asiassa ollut kokonaisuuden kannalta toisarvoista tai ainakin sen keksimistä on ollut helppo lykätä tuonnemmaksi.
Yhteenvedän vielä pohdintani tuloksen pelkistettynä:
1. älykkyys on vastausten löytämistä
2. luovuus on kysymysten löytämistä
3. nerous on kahden edellisen yhdistämistä
Esityksesi päättelyn prosessista ei vaikuta ristiriitaiselta, enkä voi olla oikeastaan erimieltäkään siitä.
Ratkottavat kokonaisuudet ovat osiensa summa ja fiksuille ne näyttäytyvät itsestään selviltä.
Tästä kuitenkin porsaanreikä..
Onko kokonaisuus jo valmis kaavio, joka olemassa olonsa takia on deduktiivinen prosessi?
Jos ajatellaan, että tämän pallon kokonaisuus on pääteltävissä oleva syy ja seuraus -ketju, pitää se sisällään ainoastaan ratkottavissa olevia tehtäviä. Tiede toimi tässä ja ne nerot kysyvät oikeat kysymykset ja keksivät ratkaisut.
Kysymys on: onko mallit ja ratkaisut olleet aina olemassa, vai ovatko nekin jostakin syystä esim. keksiytyneet?
Tästähän päästään kysymyssarjaan:
-(1.)Ovatko "kaikki" valmista jo ennen olemistaan?
-Kuka päätti keksiä vastaukset "kaikelle"?
-Jos ihminen päätti keksiä vastaukset "kaikelle", niin johtuiko se siitä, että ihminen on osa sen lainalaisuuksia?
-Jos ihminen on kuitenkin osa "kaikkea", jonka olemassaolo määrittyy itseisarvon kautta(kohta 1), niin kuka määrittelee itseisarvon?
-Itseisarvon määrittelyn pyrkimyksessä mättää se, että sille ei ole valmista rakennussarjaa, eikä palikkatestiä.
Eli tässä esitän sen, että ei ole olemassa kuvaa mistään, ellei joku ole tehnyt sitä. Sitä voi kylläkin katsella ja mittailla sen osien summaa.
Tila, joka synnyttää kuvan, synnyttää katsojassa saman prosessin. Katsoja seuraa tekijän jälkiä.
Minusta tämä on vähintäänkin luovuuden "jäljittelyä".
Kysymys herää, jos "kaikki" vain olisi, pyrkisi kukaan ratkaisemaan sen sisältöä?
Vai onko kysymys siitä, että koska "kaikki" ovat osa "kaikkea", on sen perimmäinen olemassaolo kuitenkin prosessi, jonka nyt sitten viimein voisin tässä väittää olevan luova?
Sitkeä väännös tässä.., mutta olemassaolevan luonne ei mielestäni ole itsessään vain oleva, vaan se on osiensa luova -prosessi.
Kirjoittelin tässä mukuloiden hyppiessä niskassa ja tyttö haluaa pelata nettibratzia. Se tätä loman irrationaalista kaaosta, mutta siinäkin mieli lepää.(:
Hyvää kesää.
Onko putoavan puunoksan ääni olemassa, vaikka kukaan ei ole sitä kuulemassa? Voiko sellaisen äänen olemassaolon jälkikäteen päätellä maasta löytyvän puunoksan perusteella?
Entä siinä vaiheessa, kun sama oksa palaa muiden oksien seassa nuotiossa? Nuotionsavun perusteella? Missä vaiheessa syy-seuraus-suhde katkeaa? Katkeaako koskaan?
Tuolla ylempänä muuten, tässä samassa ketjussa epäiltiin kaukoidän kansojen luovuutta rinnastamalla se kopioinniksi. Eikö kopiointikin voi olla luova ratkaisu, esimerkiksi talouden alalla?
Kopioidaan - valmistetaan paljon - ja halvalla - kääritään voitot - vallataan markkinat.
Paitsi luova ratkaisu, myös älykäs ratkaisu...
Kuten muistan ylä-asteen matematiikasta niin vaikeimmat tehtävät olivat aina semmosia, joihin ei ollut kirjassa esimerkkiä, eikä opettajakaan niistä puhunut... ja niitä ratkaistaakseen joutui tietenkin sitten yrittää ratkaista se kokeilemalla ja muokkaamalla ennen opetettua... tai no voisihan sitä sanoa myös soveltamiseksi enemmänkin, mutta eikös sekin ole kuitenkin luovuutta?
Matematiikassa pätee sääntö, että jos voidaan asettaa kysymys, kysymykseen täytyy olla olemassa vastaus. Näin siksi että sekä kysymyksen muotoilua että vastausta määräävät samat säännöt.
Näin noin likimain sataprosenttisesti. Matematiikan kehittäminen on sitten luovaa toimintaa. Silloin etsitään täydentäviä näkemyksiä niin kysymyksiin kuin vastauksiinkin.
Kaikki ihmisen ajattelu on kulttuurievoluution tuotosta. Ajattelun saavutukset ovat sosiaalisen lajin kehitysasteita -- ei voi olla olemassa esim. yksilön omaa "yksityistä" kieltä, tai mitään muutakaan ajattelun tarvitsemaa symbolijärjestelmää. Kaikki ajattelu on lähtökohtaisesti "sosiaalista" muodostetta, eikä siis ole olemassa mitään "ei-kulttuurista" ajattelutapaa saati "älykkyyttä".
Psykologia on nuorta tiedettä, jossa (kuten Wittgenstein osuvasti totesi) vallitsee yhtä aikaa empiirinen metodi ja käsitesekaannus. Empirian korostaminen on vienyt psykologiaa eläytyvästä tarkkailusta psykometrian suuntaan, mutta samalla on jäänyt elämään käsitteistöjä jotka eivät sovi mitattaviksi. "Älykkyys" on tyypillinen psykologinen käsite, jonka sisältö on ollut vuosikymmenten varrella varsin muuttuvainen. Sen mittaamisessa on toteutunut (näennäinen) eksaktisuus, mutta itse käsitteen sisällöllistä epätarkkuutta ei mittausmenetelmissä tapahtunut "kehitys" ole miksikään muuttanut.
Olisi kiva tietää, miksei teidän mielestänne koulu voi olla luova paikka.
Luovat ideathan eivät kuitenkaan tule tyhjästä, vaan ne ovat samanlaista ajattelua kuin kaikki muukin ja perustuu opittuihin asioihin. Siitä sana luovuudentuska. Eikö teillä ikinä ole tuonut tuskaa jonkin työ tehtävän tai koulutehtävän vaikeus? Onko kaikki mennyt aina putkeen?
Koulussa toki luovuus saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, mutta se ei kuitenkaan ole pois sujettua. Lapset oppivat käyttämään koulussa oppimaansa tietoa myös myöhemmin omien teostensa aiheina. Kuitenkin harrastetaanhan kouluissa edelleen aineen kirjoitusta, jossa oppilaalle annetaan vaikkapa valmis otsikko, kuten siirtolaisuus.
Lapset pääsevät kirjoittamaan tarinan niin kuin he asian käsittävät ja opettajat antavat lapsille positiivista palautetta asiaa koskien.
Tietysti tämä riippuu paljon opettajista, mutta yleisesti sanoen tiedon saaminen ei aina tarkoita luovuuden latistamista, eikä luovuus tiedon puuttumista.
ei vitus XD