olutmäyräkoirasta

Kysymykseesi en osaa valitettavasti vastata.

Matkaradio sellaisena kuin me sen miellämme on tuskin puolen vuosisadan ikäinen kapistus. Vanhempiakin raahattavia radioita (putkiaikakauden paristokäyttöisiä vekottimia erillisine hehku- ja anodiparistoineen) museoista löytyy, mutta vasta puolijohdetekniikan kehittyminen ja halpeneminen joskus 1950- ja 60-lukujen vaihteessa alkoi tuoda markkinoille transistoroituja, kevyitä jokamiehen matkaradioita.

Itse ostin ensimmäisen matkaradioni kesätyörahoilla 1964. Tuo Telefunken Bajazzo oli vähän erikoisempi malli: siinä oli kahdet lyhyet aallot! Suorituskykyä muutenkin aikalaisekseen melkoisesti - kuten myös hintaa. Köyhdyin laitteesta alennuksineenkin liki 400 markkaa. Tuntipalkkani oli 1,40 mk, että repikää siitä...

Monet yöt sillä kuunneltiin Radio Luxembourgia (jos kohta muutakin)!

Miksi meninkään noin kauas hakoteille - oluesta ja mäyriksestähän piti olla puhe? No siksi, että sana 'transistori' oli aikanaan monelle matkaradion synonyymi eikä niinkään tietynlaista puolijohdekomponenttia tarkoittava sana. Ja siksi, että Alkosta sai takavuosikymmeninä ostaa pahvisia kuljetuslaatikoita, joihin mahtui 6 kpl olutpulloja. Tuollaista laatikkoa kutsuttiin 1960-luvulla nimellä "jätkän transistori".

Mäyräkoirien (oikeiden) harrastajat kutsuvat haukkunsa rotua usein nimellä "mäykky" - tai mäykkyrotujahan on varsinaisesti useampiakin. Olutpullotusinaa en ole vielä kuullut nimitettävän mäykyksi, mutta en ihmettelisi, jos sellaista kuulisin.

mäyräkoiraan sain muistaakseni tammikuussa 2004 palaillessani muutaman kuukauden poissaoloiltani takaisin Suomeen. Taksin takapenkillä äimistelin tienvierustolpissa roikkuvia mustia pahvipostereita, joissa ihan pienellä luki "osta mäyräkoira". Soitin sitten lopulta mäyräkoirakennelinomistajakaverilleni ja kysyin. Eivät olleet ryhtyneet laajaan markkinointiin.

Etymologia on sitten sumuisampi juttu.

... kun muistaisi. Hesarissa oli juttu, jossa keksijäksi ilmeni kotimaisen suuren panimon markkinointipäällikkö (tms.).

Kun Suomessa on vain yksi suuri panimo, niin sen tiedotusosasto varmaan osaa kertoa henkilön nimenkin. Henkilö oli varttuneempi, ehkä juttu oli eläkkeelle siirtymisen kunniaksi. Täten termi voi hyvinkin olla assosiaatio muinaiseen patteriradioon.

P.S. Itse muuten suosin isänmaallisesta periaatteesta "trustivapaita" pienempien panimojen tuotteita. Etenkin, ja erityisesti, kun maku ja laatu on parempi. Satsaavat siihen, eikä yleisjuottamiseen (vaikka pyrkimys siihen tietysti on, hyvähyvä, jos laatu ei kärsi). Kauhulla odotan, milloin Budweiser, tuo maissin- ja riisinhuuhdontaveden vähänkäytetty jatke tulee alehintaisena pilaamaan suomalaisten vähänkin ymmärtämyksen oluen mausta. Yleissääliä, enhän minä sitä juo ... ;-).