Olemassa olon, ollakseen olemassa, tarvitsee olla myös olematta (ei oleva). Nämä kaksi muodostavat olemassa olon todellisuuden, joka on pohjimmiltaan yksi.
Tähän olemassa olon todellisuuteen olemme me kaikki (fyysinen olemuspuolemme) syntyneet. Siinä me olemme, elämme ja liikumme. Ja kun fyysinen ruumiimme kuolee, kuolee myös subjektiivinen kokemuksemme olemassa olosta, mutta olemassa olon todellisuus jää silti olevaksi.
Siinä on sielun kuolemattomuus. Olemassa olon todellisuudessa, joka on yksi. Mutta jos myös olemassa olon todellisuus päättyy, siitä tulee ei oleva. Tämä on päätepysäkki, nirvana.
Tähän olemassa olon todellisuuteen olemme me kaikki (fyysinen olemuspuolemme) syntyneet. Siinä me olemme, elämme ja liikumme. Ja kun fyysinen ruumiimme kuolee, kuolee myös subjektiivinen kokemuksemme olemassa olosta, mutta olemassa olon todellisuus jää silti olevaksi.
Siinä on sielun kuolemattomuus. Olemassa olon todellisuudessa, joka on yksi. Mutta jos myös olemassa olon todellisuus päättyy, siitä tulee ei oleva. Tämä on päätepysäkki, nirvana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niistä suitsuke jutuista menee pälli sekaisin, kannattaisi lopettaa...
Eksistenssi on nimenomaan ulos astumista olemattomuudesta, tulemista olevaisuuteen.
(Exist = ulos astua, Latinaa )