Kuka jakaisi jakamattoman olemassa olon todellisuuden kanssani?
On olemassa jaettu, muista erillinen, subjektiivinen kokemusmaailma. Tämä päättyy jokaisen yksilön osalta kuolemassa.
Mutta on olemassa myös jakamaton, kollektiivinen, subjektiivisuudesta riippumaton olemassa olon todellisuus. Kuka jakaisi tämän todellisuuden, joka on lopulta ainoa todellisuus, minun kanssani?
Olemassa olon todellisuus, ollakseen olemassa, perustuu siihen mitä ei ole. Ei oleva muodostaa toisin sanoen olemassa ololle perustan. Olemassa olo on yksi. Jokainen meistä on osallinen yhdestä ja samasta olemassa olon todellisuudesta. Ainoastaaan subjektiivinen kokemusmaailmamme erottaa meidät toisistamme.
Olemassa olo yhdistää meitä. Jos olet todella olemassa, olet pohjimmiltasi yhtä tyhjän kanssa (ei oleva) niin kuin minäkin. Olemme jakamattomat. Missä olet ihminen?
On olemassa jaettu, muista erillinen, subjektiivinen kokemusmaailma. Tämä päättyy jokaisen yksilön osalta kuolemassa.
Mutta on olemassa myös jakamaton, kollektiivinen, subjektiivisuudesta riippumaton olemassa olon todellisuus. Kuka jakaisi tämän todellisuuden, joka on lopulta ainoa todellisuus, minun kanssani?
Olemassa olon todellisuus, ollakseen olemassa, perustuu siihen mitä ei ole. Ei oleva muodostaa toisin sanoen olemassa ololle perustan. Olemassa olo on yksi. Jokainen meistä on osallinen yhdestä ja samasta olemassa olon todellisuudesta. Ainoastaaan subjektiivinen kokemusmaailmamme erottaa meidät toisistamme.
Olemassa olo yhdistää meitä. Jos olet todella olemassa, olet pohjimmiltasi yhtä tyhjän kanssa (ei oleva) niin kuin minäkin. Olemme jakamattomat. Missä olet ihminen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...vaikket sitä tiedä. Kaikkihan me olemme samaa olevaista ja samaa suurempaa tietoisuutta! Emme ole yksin, vaikka tekojen tasolla kokemusmaailmassamme saattaisimme niin luulla.
Olemme niin kuin sanonta kuuluu:" yhtä tyhjän kanssa!" Siis pohjimmiltaan "minää" ei ole edes olemassa!
Totta. Olemme samaa olevaista, jonka ollakseen olemassa, täytyy olla myös olematta (ei oleva). Nämä tekijät muodostavat todellisuuden, joka on jakamaton, yksi. Kuitenkin noin 6 mrd ihmistä, kaikki eläimet ja kasvit jakavat tämän todellisuuden kanssamme. Emme siis ole yksin. Mutta kuinka moni tiedostaa olevansa jakatomaton kaiken olevaisen kanssa olemattomuudessa?
Luulenpa, että kovin moni ei tätä syvintä ykseyttä tiedosta. Ihmiselle oma erillisyys tuntuu olevan se kaikkein tärkein asia; omat rajat muihin nähden, oma erityisyys, jota pitää puolustaa. Sen tähden pelätään; pelätään, että oma itse on uhattuna, kyseenalaistettu, loukattu. On vapauttavaa päästää itsestä ja erillisyydestä irti.
Hienoa kuitenkin havaita, että on olemassa niitä jotka ovat alkaneet tiedostaa ykseysprinsiippiä. Niin kuin miljardit erilaiset solut muodostavat yhden fyysisen ruumiin, niin myös miljardit ihmisyksilöt muodostavat yhden henkisen ruumiin.
Jos solut "julistautuvat" erillisiksi muusta ruumiista, ne luokitellaan syöpäsoluiksi. Samoin voimme pitää yksilöiden erillisyys "julistusta" syöpänä ihmiskunnan universaalissa ruumiissa.
Erillisyydessään liittoutuneet ihmisyksilöt muodostavat näin ollen syöpäpesäkkeitä ja -kasvaimia. Tällaisiksi voidaan luokitella erilaiset lahkot, puolueet, valtiot ja yhteiskunnat. Ne ovat ainoastaan ihmiskunnan syöpäpesäkkeitä. Sen tähden joka niitä rakentaa, tai niiden edestä näkee vaivaa tai jopa taistelee, edistää toiminnallaan ainoastaan syöpäsairauden leviämistä ihmiskunnan ruumiissa.
Sen sijaan se, joka on julistautunut eläväksi soluksi ihmiskunnan ruumiissa, edistää toiminnallaan tavalla tai toisella ihmiskunnan ykseyttä. Hän kieltäytyy nousemasta enää sotaan omaa ruumistansa vastaan. Hän ei tunnustaudu minkään lahkon, puolueen, yhteiskunnan tai valtion omaisuudeksi. Hän on yhtä ruumista kaikkien kanssa, ja nauttii näin ollen ykseydestä kaiken olevaisen kanssa.
Täten hänestä tulee väistämättä syöpäsolujen (erillisyydestä nauttivat ihmisyksilöt) vihollinen. Elävä solu ei kuitenkaan voita pahaa pahalla vaan hyvällä. Rakkaus parantaa lopulta koko ruumiin.