Mistä johtuu

Voisiko joku psykologian tuntija selittää, miksi eräs ihminen on jääny junnaamaan mieleeni?

Tämä henkilö on mies (itse olen nainen) ja minua varmaan noin 15 vuotta vanhempi. Hän on ollut opettajani ja on noilta ajoilta pinttynyt ajatuksiini. Tällä hetkellä en seurustele, mutta aiemmin seurustellessanikin nämä ajatukset häiritsivät minua, tosin olivat enemmän taka-alalla.

Kyseessä voi olla jokin etäihastuminen, sillä pidin kovasti hänen opetustyylistään. Mutta oikeasti en esim. voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä ko. henkilön kanssa. Olen myös tavannut hänen vaimonsa, joka oli kertakaikkisen mukava ihminen ja he ovat mielestäni ihastuttava pariskunta.

Tämä on ihan hullua, koska tämä henkilö väijyy taustalla ajatuksissani jatkuvasti. Ja jos olen ulkona, ajattelen, että hän on varmaan jossain ohi ajavassa autossa, tms. ja näkee minut. Ja siksi minun täytyy yrittää tehdä kaikki mahdollisimman fiksusti.

En tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta teininä en oikein koskaan digannut mitään bändiä tms, eli siten en silloin kokenut ns. turvallista ja etäistä ihastumisen kohdetta. Mutta opettajiin olen kyllä ihastunut aiemminkin ja ne ovat menneet ohi ajan myötä. Nyt olen kuitenkin jo vähän alle kolmekymppinen ja epäilen, että onko tämä normaalia.

Voisiko joku neuvoa kuinka pääsen näistä ajatuksista yli? Nämä vievät ihan turhaan henkistä kapasiteettiani ja minun on vaikeaa kohdata tämä ihminen (jos sellainen tilanne sattuisi eteen).
3452
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

en ole asiantuntija millään lailla, mutta itsekin voit päätellä tekstisi perusteella muutaman tosiseikan:

hän saattoi olla sinulle roolimalli silloin kun oli opettajasi.

saatoit jopa olla ihastunut häneen toden teolla, siksi se on jäänyt alitajuntaasi. kuitenkin tuollainen ajattelutapa saattaa häiritä todellista elämääsi, ja jokapäiväisiä askareita.

ehdottaisin, että kävisit puheterapiassa pari kertaa ellet pysty itse itseäsi parantamaan.

itse pidän parempana ajtuksena itseterapiaa.
mietiskele. päättele.

jokainen on itsensä paras psykologi. kukapa muu meitä paremmin ymmärtäisikään?

Äänestä
  • Ja tuo itseterapointi. Olen kyllä miettinyt asiaa jo niin kauan ja monelta kantilta, että nyt ajattelin kysyä sitä täällä.

    Ja nyt huomasin sen, että kyseessä on sellainen henkilö, johon haluaisin tehdä ammatillisessa mielessä vaikutuksen, mutta se on nyt ainakin toistaiseksi mahdotonta.

    Ja minua kiinnostaisi se, että onko tällainen tunne, että joku seuraa tekemisiäni yleistä ja normaalia vai ei. Vai onko se merkki huonosta itsetunnosta? Ts. en luota omaan pätevyyteeni, minkä takia minun pitää koko ajan varmistaa selustani toimimalla filmaattisesti (mikä ei tosin välttämättä näy ulospäin). Selityksiä voi tosin olla muitakin.

    Joka tapauksessa kiitos vastauksesta!

    Äänestä

Vallitsee >joku käyttää konettasi< tila. Ehkä tietämättäsi hyödyt kuvajaisestasi.
Kun tulet seuraavalle tasolle kiinnityt uuteen miehen ikoniin.

Näin siinä tapauksessa, että elän nousujohteista hyvää elämää. (pohdiskelee mies)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


päähänpinttymä? kirjoitti:

Voisiko joku psykologian tuntija selittää, miksi eräs ihminen on jääny junnaamaan mieleeni?

Tämä henkilö on mies (itse olen nainen) ja minua varmaan noin 15 vuotta vanhempi. Hän on ollut opettajani ja on noilta ajoilta pinttynyt ajatuksiini. Tällä hetkellä en seurustele, mutta aiemmin seurustellessanikin nämä ajatukset häiritsivät minua, tosin olivat enemmän taka-alalla.

Kyseessä voi olla jokin etäihastuminen, sillä pidin kovasti hänen opetustyylistään. Mutta oikeasti en esim. voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä ko. henkilön kanssa. Olen myös tavannut hänen vaimonsa, joka oli kertakaikkisen mukava ihminen ja he ovat mielestäni ihastuttava pariskunta.

Tämä on ihan hullua, koska tämä henkilö väijyy taustalla ajatuksissani jatkuvasti. Ja jos olen ulkona, ajattelen, että hän on varmaan jossain ohi ajavassa autossa, tms. ja näkee minut. Ja siksi minun täytyy yrittää tehdä kaikki mahdollisimman fiksusti.

En tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta teininä en oikein koskaan digannut mitään bändiä tms, eli siten en silloin kokenut ns. turvallista ja etäistä ihastumisen kohdetta. Mutta opettajiin olen kyllä ihastunut aiemminkin ja ne ovat menneet ohi ajan myötä. Nyt olen kuitenkin jo vähän alle kolmekymppinen ja epäilen, että onko tämä normaalia.

Voisiko joku neuvoa kuinka pääsen näistä ajatuksista yli? Nämä vievät ihan turhaan henkistä kapasiteettiani ja minun on vaikeaa kohdata tämä ihminen (jos sellainen tilanne sattuisi eteen).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu