On uskomaton tunne, kun ihminen tiedostaa oman itsensä. Ymmärrys muita kohtaan kasvaa ja pystyy ikäänkuin lukemaan toisen ajatukset, vaistoamaan toisen mielialat ja sitten toimimaan niiden mukaan.
Oletteko muut kokeneet samaa?
Oletteko muut kokeneet samaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkäs ikäinen olet?
Varmaan tuossa tietoisuudessa on aste-eroja miten itsensä tuntee ja tiedostaa.
Kuitenkin erittäin tärkeä ja harvoille mahdollinen taito ja ominaisuus.
Meikää kiinnostaa ns. kollektiivisen tietoisuuden sisäistymisen taso.
Kukaan ei ole entisensä tuon tajuamisen jälkeen.
Alemmassa viestissä kysyttiin avaajalta, minkä ikäinen olet.
Itselle näitä ulottuvuuksia alkoi avautumaan vasta keski-iän jälkeen.
olisin meteorologi, liikuttaisiin huippulukemissa..
Se on avartava kokemus, siihen kannattaa pyrkiä. Se saattaa lisätä tuskaa, jos tietää muiden pahoista aikeista. Vastaavasti se lisää onnea jos tietää muiden olevan hyviä aikeiltaan. Pitkällinen yhdessäolo saa tuntemaan toisten ajatuksia jonkin verran, ihminen ei voi juurikaan salata ajatuksiaan. Hänen kehonkielensä kertoo ajatukset. Kasvot, asennot jne...
Itselläni on tämä taito kehittynyt joskus teini-iän jälkeen ja vahvistunut koko ajan. Se on hyvä tunne kun pystyy tuntemaan toisen tunteet. Ja toisaalta taas auttaa, kun on suuntaa vähän miten suhtautua ko. henkilöön. Joihinkin ihmisiin olen tietoisesti halunnut jättää tutustumatta niiden tunteiden takia joita minä/ hän tunsi.
minusta kun tuntuu, että iohmisen kyky tiedostaa oman itsensä on kaiken pahan alku ja juuri. Se on tehnyt ihmisestä itsekkään, itsekeskeisin ja omahyväisen otuksen joka riistää ja tuhoaa kaiken ympäriltään surutta. Sen näkee jo siinä mihin tilaan maapallo on ajettu vain jotta ihminen saisi mitä haluaa.
Pitäisikö tuntea syyllisyyttä siitä että on syntynyt ihmiseksi?
Mikä on oikein ja väärin .? Jos olet uskovainen voitko kirjaimellisesti elää Jumalan kymmenen käskyn mukaisesti?. Esim 6.käsky Älä tapa tarkoittaa kai ihmisten tappamista .
Mutta jos se käsitettäisiin kaikenlaisen elämän tuhoamiseksi tahallaan tai vahingossa ,niin kukapa meistä olisi ns."Hyvä ihminen" ?.
Kai hyvilläkin on oikeus tuhota ei "ihmisiä" raamatunkin mukaan?. Mutta kannattaako tuntea syyllisyyttä mistään vaan hyväksyä jokin selitys jotta voisi kokea jonkinlaisen "synninpäästön".?
Jos on vaikeaa omaksua jokin opetus voi nykyjään keksiä oman selityksen eikä sen vuoksi kaulaa katkota , ainakaan meillä.
Vähäisen uskon ja ymmärryksen omaavana lohduttavana ajatuksenani on se että ei kannata tuntea syyllisyyttä mistään, koska eihän meitä tai mitään pohjimmiltaan ole oikeastaan olemassa .