Olen syntynyt vuonna 1984. Mielenkiintoista. Tässä sitä eletään ainutkertaista elämää ja on ihan tasaiset fiilikset. Ajatella, ainutkertaista! Luulisi, että olisi kiire tehdä jotakin, mutta en tunne mitään erityisempää kiirettä tehdä mitään.
Onko muilla tullut mieleen tällaisia asioita?
Onko muilla tullut mieleen tällaisia asioita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sitä välillä käväisee mielessä, että tulee heitettyä aikaa hukkaan. Jos ihminen tietäisi elävänsä viimeistä päivää, niin sitä haluaisi jokainen ystävien hyvästelyn lisäksi tehdä vielä jotain ainutlaatuista. Miksei joka päivä ole halua tehdä jotain ainutlaatuista ja poikkeavaa?
Olen syntynyt vuonna 1957. Tässä on siis jo eletty yli puolet elämästä, enää ei tee mieli heittää aikaa roskikseen. Teen siis antoisimmaksi huomaamiani asioita: olen hiljaa, kuuntelen rauhallista musiikkia ja tuijotan luontoa sekä auringonlaskuja.
Varmaankin elämä sujuu riittävän hitaasti, jotta keskivertoihminen ei tunne paineita kiirehtiä. Eri asia olisi, jos ihminen eläisi vain 5 vuotta. Silloin voisi olla aika tiukka tahti! =) Toisaalta tällaista asiaa on aika vaikea suhteuttaa, jos ihminen eläisi 5 vuotta niin ihmisen äly ei olisi välttämättä kehittynyt nykyiselle tasolle. Joka tapauksessa elämämme on yhtenäinen näytelmä, jolla on alku ja loppu. Siinä välissä me elämme.
Elämän ainutkertaisuuteen on turha suhtautua, ryhtymällä hosumaan paniikissa. Hosumalla ei tule kusipää kakaroita, kuten sanotaan. "Elä täysillä" on aikamoinen klisee ja voi jättää ihmisen pelkäksi tyhjäksi kuoreksi. Tärkeämpää on olla aidosti läsnä omassa elämässä, vaikka sitten kutoisi sukkaa kiikkutuolissa. Tämä läsnäoleminen on todellista "täysillä elämistä", koska silloin asiat kokeet pikemmin hengellään ja sielullaan. Läsnäoleva ihminen saa suuremman ilon pikkuasioista, kuin täysillä menevä tyhjä kuori rajuimmastakaan menosta.
Sinullako, joka elät sitä paráikaa, vai hänellä, joka sen jo jättänyt? Jos elämä on ainutkertainen, niin miten kuoltuasi tiedät sen olleen sellainen, jos et enää ole elossa? Eikö siis vain elossa oleva voi tietää elävänsä ainutkertaisesti? Jos kuitenkin ainutkertaisen elämän jälkeen ei ole elämää, eikä siis sen eläjääkään, samoinkuin sinuakaan, joka muistelisi tuota ainutkertaista elämää, niin miksi pitäisi ylipäänsä tehdä yhtään mitään?
Jos tekisimme asioita ajankuluksi ja viihtyäksemme. Taataksemme itsellemme riittävän toimeentulon ja harrastaaksemme mielekkäitä harrastuksia. Loppujen lopuksi meillä on tietty aika tehdä asioita ja me olemmekin kiitettävästi keksineet kaikenlaista ajanvietettä. Ihmisen kekseliäisyys aiheuttaa sen, että ylimääräinen aika ei pääse juurikaan muodostumaan ongelmaksi. Pikemminkin varmaan monella on ongelmana ajanpuute.