Filosofiasta vanhana tieteenä luulisi olevan jotakin todellistakin hyötyä, kun on niinkin kauan elänyt. Mutta liian usein siinä pohditaan, kysymyksiä, joihin ihminen ei voi löytää vastausta.
Kertokaa esimerkkejä, mitä on filosofisella pohdinnalla oikeasti saavutettu?
Kertokaa esimerkkejä, mitä on filosofisella pohdinnalla oikeasti saavutettu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi kaiken pitäisi olla niin hyödyllistä? Eikö pelkkä viisauden rakastaminen riitä? Onhan filosofinen spekulaatio onnistunut ainakin selventämään monia alaan liittyviä käsitteitä ja niiden käyttöä. Mitään lopullisia totuuksia ei ainakaan minun tiedossani ole. Filosofia tuntuu etenevän suurissa linjoissa "miten asiat eivät ainakaan ole"-tyyppisesti. Jokainen suuri filosofi on varmaankin kuvitellut löytäneensä jotain hyvin merkittävää (ja ovatkin löytäneet), vieläpä lopullisen totuuden. Sen on kuitenkin aina joku toinen kumonnut tai tarpeettomaksi julistanut. Mutta käsitteitä on selvennetty ja onhan sekin jotain. Empiristi Rudolf Carnap totesikin vuosisadan alkupuolella, että filosofian tehtäväksi on jäänyt sen kielen loogisen syntaksin tutkiminen. Se on filosofiassa tärkeässä roolissa. Etenkin kun otetaan huomioon monien filosofiasta eriytyneiden ertyistieteiden kehitys. Voisin mainita monia muitakin esimerkkejä, mutta en nyt tässä siihen ala. Perehdy itse alan kirjallisuuteen. Kyllä sieltä löytyy monenlaista.
Yksi filosofian osa-alue, etiikka, voisi olla kaikkein merkityksellisin käytännön elämän kannalta. Siinähän tutkitaan eettisesti oikean toiminnan ja hyvän elämän perusteita. Etkö sinäkin haluaisi elää hyvää elämää? Monilla antiikin filosofeilla, esim. Sokrateella, Stoalaisilla ja miksei Epikurolaisillakin on varsin kauniita ajatuksia hyvästä elämästä ja oikeasta toiminnasta. Kyllä niissä on pureksittavaa nykyihmisellekin.
Mutta minun nähdäkseni filosofia ei ole sen kaltainen tiede, joka tuottaa liukuhihnalta "lopullisia" totuuksia. Filosofia ei ole eksakti tiede, se on paremminkin keskusteleva tiede, se on argumentoiva tiede. Ja minun ymmärtääkseni filosofiaan kuuluu erityisesti eräänlainen prosessimaisuus. Filosofinen tutkimus on yhtä lailla kysymysten asettelua kuin niihin vastaamista. Joskus kysymysten asettaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin niihin vastaaminen.
Ihminen ei voi itselleen mitään.Ihmisen luonteeseen kuuluu uteliaisuus ja tarve selittää asia jotenkin mitä hän ei ymmärrä.
Sitten voi ajatella myös niin että itse näet asiat omalla tavallasi.Ja niin näkee kaverisi ja hänen kaverinsa.Idea on jakaa kokemukset keskenään jolloin asia nähdään jo kolmesta eri kulmasta. :D taitaa olla ainoita tieteenaloja joissa kysymyksiä ei aina edes yritetä ratkaista eikä voittaa väittelyjä.Se on pohdiskelua ja mietiskelyä.
Filosofia on hyödytön. Se on ajatuksellisesti looginen, mutta unohtaa että ihmismielen logiikka ei ole mitenkään sidoksissa maailmankaikkeuden toimintaan.
Lisäksi ollakseen filosofisesti 'totta', useimmat ns. ajatukset ovat niin suurpiirteisiä, että ne eivät ole missään mielessä hyödyllisä. Filosofia on lapsellinen tiede ja käytännössä tarpeeton.
Hyöty?
No mitä nyt kaikkien olemassaolevien tieteiden differoituminen olevan pohdinnasta noin kahden
ja puolen tuhannen kipuilun seurauksena.
Ehkä sinun tapauksessasi se, että meillä on mahdollisuus edes ilmaista jonkinlaisia mielipiteitä.
Kuten totesin. Lapsellinen tiede, joka on hyödytön, koska rajat märitellään niin laajalle että kaikki sopii varmasti sisälle.
Kuten tässä edeltävässä kirjoituksessa, joka yrittää laajentaa filosofian käsittämään kaikki tieteet (mitä se ei ole tehnyt sitten antiikin kreikkalaisen sivistyksen).
Sopii teineille.
Piti vastata edellisellä viestillä jonon pääkysymykseen hyödystä, mutta watta hell.
"...(filosofiassa) rajat määritellään niin laajalle että kaikki sopii varmasti sisälle."
Niinpä. On vaikea sanoa oliko filosofian
"alussa" mitään sisään laitettavaa. Ihan
hauska anakronismi edelliseltä kirjoittajalta.
"... yrittää laajentaa filosofian käsittämään
kaikki tieteet."
Itse asiassa filosofian voidaan sanoa
"olevan ankara tiede" (Husserl), joka
ei ole kiinnostunut "havaitsijasta" (immanenssi) tai havaitusta kohteesta, maailmasta (transendenssi) vaan niiden välisestä suhteesta (kategorimaattisesti järjestäytyvä noeettinen struktuuri). Vain suhde on pysyvää Husserlin mukaan, mistä käsin piirtyvät filosofian rajat
ja tehtävät.
Jätetään tämä kysymys meidän "teinien"
leikiksi ja keskusteluksi, muut
voivat jatkaa aikuisena olemista ja elämistä.
"...joka
ei ole kiinnostunut "havaitsijasta" (immanenssi) tai havaitusta kohteesta, maailmasta (transendenssi) vaan niiden välisestä suhteesta..."
Siinäpä se on todistetusti.
Filosofia ei käsittele havainnoitavaa todellisuutta, eikä se ole kiinnostunut tekemään havaintoja siitä (joskus se jopa kiistää havainnoitavan todellisuuden 'logiikan' nimissä.
Filosofialle todellisuus on määriteltävissä mielen mukaan ja siten filosofiasta tulee merkityksetön todellisuuden kannalta. Siispä se on hylättävä ajatuksellisena leikkinä, pelkkänä elehtimisenä, jolla ei ole käytännön tarkoitusta ja jonka muoto muuttuu ihmisen mukana, hyödyttömänä tieteenä.
Filosofia on teini-ikäisten leikkiä, koska teini-iässä halutaan uskoa omiin ajatuksiin todisteena vailla ulkopuolista kritisismiä. Todellisuus, se jonka teini-ikäisten vanhemmat ovat jo kohdanneet, jätetään huomiotta, koska uskotaan omaan 'aikuisuuteen' ja sitä kautta siihen, että tiedetään kaikki mitä tarvitsee tietää ja tehdään johtopäätöksiä ilman tarkkailua, ilman perustietoa. Leikitään ajatuksilla. Se että on vaarallista unohtaa todellisuus ei koskaan pälkähdä päähän, koska 'olemme niin aikuisia'. Filosofia on niin lähellä teini-ikää, kuin tieteessä päästään.
"Filosofia ei käsittele havainnoitavaa todellisuutta, eikä se ole kiinnostunut tekemään havaintoja siitä"
Juuri näin. Armas opponenttini, todistat
ilmeisesti tiedostamatta esittämääni väitettä todeksi: luonnollisten tieteiden ja filosofian välinen suhde piirtyy näin näkyviin, esille.
Luonnolliset tieteet differentoituvat
filosofiosesta tarkastelusta omiin alueisiin,
joilla on omat kasvot ja identiteetti.
Ne saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa
ja ennen kaikkea suhteessa "filosofian" tekemiseen.
"(filosofia) jopa kiistää havainnoitavan todellisuuden 'logiikan' nimissä."
Itse asiassa olet Husserlia lähempänä kuin
aavistatkaan. :) Ja tämä kommenttisi sopii loistavasti jatkopuheenvuoroksi edelliseen. Kuten Husserl toteaa "filosofia on ankara tiede". Sen tulee kuitenkin viedä 'looginen' epäily äärimmäiseen loppuun asti. Sen tulee epäillä itse logiikan aluetta, jolloin piirtyvät luonnollisen logiikan ja filosofisen 'logiikan'
rajat. Filosofian tekemisen mahdollisuudet ja rajat alkavat piirtyä näin esille!
Tuo käyttämäsi teini-analogia on hyvä. Veisin sen kuitenkin vielä juuri sen johdonmukaiseen loppuun ankaran tieteen periaatteita seuraten...
Teinit (filosofit) eivät ole vielä
tarpeeksi lapsellisia suhteessa aikuisuuteen (kaikki luonnolliset tieteet huom. eivät vain "luonnontieteet").
Tullakseen lapsiksi heidän täytyy ensiksi ymmärtää, että aikuiset ovat joskus olleet lapsia. Tämä ei kuitenkaan riitä teineille (ankaran tieteen epäily). Heidän täytyy myös ymmärtää olevansa itse lapsia, jotka ovat kasvaneet teineiksi. Vasta tästä alkaa "lapseus".
Sinulla on väärä kysymys päällä. Kysymys ei ole miten filosofia toimii, vaan siitä, onko siitä mitään hyötyä.
Ja koska filosofia on nimenomaan looginen (savannilla syntyneen apinan mielestä siis), se ei välttämättä vastaa universumia, eli todellisuutta.
Tällöin se muuttuu hyödyttömäksi ja se on alkuperäinen kysymys. Mistään, mikä ei vastaa tarkkailtuja tosiasioita, ei ole konkreettista hyötyä.
Ja vielä analogiasta... Epäillä siis sopii, kyllä, mutta uskominen vain omiin epäilyksiin vie pohjan funktionaaliselta ja tarkoitushakuiselta toiminnalta, joka taas on hyödyllistä.
Jotta osaisin kysyä esimerkiksi "hyötyä", edellyttää tämä jonkinlaista filosofista kykyä
käsittää, konstruoida asioita hyödyn näkökulmasta.
Olemisen käsittäminen "hyödyn ja ei-hyödyn"
käsitteistöillä on jo filosofinen väite sinänsä.
Se että osaat eriyttää väitteitä, joiden
sisältö koskee "hyötyä ja ei-hyötyä" on filosofinen väite, osoitus kyvystäsi havainnoida olevaa tietystä näkökulmasta.
Asenteelle jota voitaisiin kutsua "luonnolliseksi" (tämäkin edellyttää
samalla ei-luonnollisen alueen kysymistä, eriyttämistä) ei osaa kysyä oman luonnollisuutensa ja ei-luonnollisuutensa perään. Joko alkaa tämä näkökulma valjeta?
Puhtaasti eläintieteellisestä näkökulmasta.
Eli mitä hyötyä filosofiasta on lajille nimeltä Homo Sapiens Sapiens?
Vastaus, ei mitään. Ja koska kaikki muut näkökulmat ovat kulttuurisidonnaisia ja siten lajin laumakäyttäytymisen tuotteita, niillä ei ole mitään merkitystä.
filosofiaa, joka perustuu mielekkäimmän teorian valitsemiseen. Subjektiivinen tulkinta...asiasta.
..elämässä. Antaa mennä vaan, kyllä elämä opettaa, vähän sieltä ja lisää tuolta. Jos valitsee teorian elämänohjeeksi, sulkee samalla tuhat muuta pois. rajoittunutta. "Heittäkäämme vain kaikki logistiikat romukoppaan ja eläkäämme oman tyhmän tahtomme mukaan".. Hah hah haa!
No tää on vaan vitsi en mä ihan noinkaan ajattele. Kyllä elämänkatsomus on hyvä hankkia joo.
Mistä tieteestä nyt ylipäänsä on mitään hyötyä? Kaikki on suhteellista. Humen giljotiinista tai Platonin luolavertauksesta on ollut minulle subjektiivisesti ajateltuna paljon enemmän hyötyä kuin suhteellisuusteoriasta tai evoluutioteoriasta. Joku saattaisi toki sanoa, että kaikki noiden esimerkkien pohdintaan käyttämäni aika on ollut pois oikeasti hyödyllisiltä puuhilta, vaikkapa kuntoilulta tai käsitöiltä.