Hei kaikki!
Mitenkäs muut nuoret olette ratkaisseet sapuska-asiat kotoa lähtemisen jälkeen? Itse vetkuttelin kotinurkissa aika kauan, ja nyt sitten tuli muutos - kun poika ei lähtenyt kotoa, niin koti lähti pojan luota.
Olen aina pitänyt taloustöistä, mm. suursiivoukset ovat meillä olleet minun hommaani jo pienestä pitäen, ja leipomistakin on jonkin verran tullut harrastettua - miksikään uusavuttomaksi tunariksi en itseäni lue. Ruoanlaitto on kuitenkin ollut äidin heiniä, joka onkin siinä tosi hyvä ja näppärä.
Nyt siis kuitenkin on edessä omassa keittiössä nyhrääminen. Viikot syön töissä - monipuolista, terveellistä ja maukasta perusruokaa -, mutta viikonloppujen ateriahuollon suhteen olisi siirryttävä omatoimiseksi. Ruokahaluni ja myös makuni asettavat tilanteelle tietyt puitteet: mitään nuudeli-wokki-pasta-pitsalinjaa en edes voisi kuvitella - alle 15:n perunan ja puolen lihakilon annoksista ei edes keskustella, ja valmiit kolmen hengen perunamuusiannokset luokittelen lähinnä ruokahalun herättäjiksi. Ruoka-asioissa minulle on aina ollut tärkeää saada maha täyteen nopeasti ja edullisesti. Sellainen elämänmuoto, jossa ensin neljä tuntia laitetaan ruokaa ja sitten toiset neljä tuntia syödään sitä, on varmasti ihan mukavaa, mutta ei minun elämääni.
Otan tilanteen lähinnä haasteena: jos kerran osaan rakentaa omakotitalon ja korjata auton moottorin, niin, helkkari vieköön, osaan kyllä myös tehdä jauhelihakastiketta ja punakaalisalaattia. Lähipiirin joululahjoiksi antamista keittokirjoistakin tulee varmasti olemaan iso apu.
Mutta - millaisia kokemuksia muilla saman tilanteen edessä olevilla on? Miten olette kurnivan masunne kanssa lähteneet elämään? Kiitos vinkeistä ja kokemuksista etukäteen!
Mitenkäs muut nuoret olette ratkaisseet sapuska-asiat kotoa lähtemisen jälkeen? Itse vetkuttelin kotinurkissa aika kauan, ja nyt sitten tuli muutos - kun poika ei lähtenyt kotoa, niin koti lähti pojan luota.
Olen aina pitänyt taloustöistä, mm. suursiivoukset ovat meillä olleet minun hommaani jo pienestä pitäen, ja leipomistakin on jonkin verran tullut harrastettua - miksikään uusavuttomaksi tunariksi en itseäni lue. Ruoanlaitto on kuitenkin ollut äidin heiniä, joka onkin siinä tosi hyvä ja näppärä.
Nyt siis kuitenkin on edessä omassa keittiössä nyhrääminen. Viikot syön töissä - monipuolista, terveellistä ja maukasta perusruokaa -, mutta viikonloppujen ateriahuollon suhteen olisi siirryttävä omatoimiseksi. Ruokahaluni ja myös makuni asettavat tilanteelle tietyt puitteet: mitään nuudeli-wokki-pasta-pitsalinjaa en edes voisi kuvitella - alle 15:n perunan ja puolen lihakilon annoksista ei edes keskustella, ja valmiit kolmen hengen perunamuusiannokset luokittelen lähinnä ruokahalun herättäjiksi. Ruoka-asioissa minulle on aina ollut tärkeää saada maha täyteen nopeasti ja edullisesti. Sellainen elämänmuoto, jossa ensin neljä tuntia laitetaan ruokaa ja sitten toiset neljä tuntia syödään sitä, on varmasti ihan mukavaa, mutta ei minun elämääni.
Otan tilanteen lähinnä haasteena: jos kerran osaan rakentaa omakotitalon ja korjata auton moottorin, niin, helkkari vieköön, osaan kyllä myös tehdä jauhelihakastiketta ja punakaalisalaattia. Lähipiirin joululahjoiksi antamista keittokirjoistakin tulee varmasti olemaan iso apu.
Mutta - millaisia kokemuksia muilla saman tilanteen edessä olevilla on? Miten olette kurnivan masunne kanssa lähteneet elämään? Kiitos vinkeistä ja kokemuksista etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asustelen toistaiseksi vielä kotona ja lähes joka viikonloppu poikaystäväni ja hänen porukoidensa luona..
Mutta silti joskus joudun huolehtimaan suunnilleen koko perheeni ruokailusta... :)
Enkä tosiaan ole kovin kummonen ruuanlaittaja.. :) ja keittokirjoista tuskin on hirveästi apua minulle, ellen sitten tosissani aijo tehdä jotakin ruokaa ihan ohjeen mukaan.. Mutta silti pärjään keittiössä vallanmainiosti ja olen tyytyväinen kokkailuihini. :)
Pravuureitani taitaa olla ns.lihamakarooni-mössö, eräänlainen oma kehittelemä pasta yms. pientä ja helppoa, mutta myös monipuolista, kun ottaa mukaan myös salaatin ja välillä kalaa ja kanaa ym., ettei ihan yksipuoliseski ruoka pääse.. ;)
Kyllä sitä sitten tulevaisuudessa siis pärjää yksinäänkin omassa keittiössään ja kurnivan masunsa kanssa. :)
Ja mikä parasta osaan mielestäni tehdä edullistakin ruokaa joten rahan meno/säätö ei ole ruokaa laittaessa mikään ongelma. :)
Luulenpa myös, että joudun sen keittiön jakamaan kihlattuni kanssa joten ruuan määräkään ei ole ongelma, olenhan tottunut laittamaan ruokaa neli-kuushenkiselle perheelle.
Ja se että olen naispuolinen ihminen ei sano sitä, että olisin luonnollisesti jonkinlainen "jauhopeukalo".. :P
Tässä oma selviytymis-tarinani, joka ei tosin ole vielä kunnolla alkanutkaan.. :) Luulen silti selviytyväni tulevaisuudessa. :)
Toivottavasti näistä jutuistani oli jonkinlaista hyötyä ja mielenkiintosia ideoita tai edes jotain mitä jäi käteen.. :)
Onnea elämääsi!! :)
Kiitos kommentista! Kyllä se taitaa tosiaan olla sillee, että luonto tikanpojan puuhun vetää, ja tyhjä masu ei niin kauhean ronkeli ole.
Ja ilmeisesti tämäkin on niitä juttuja, mitä oppii parhaiten kokeilemalla ja harjoittelemalla: ensin kysyy viisaammilta (äiskä lupasi näyttää, miten tehdään kermakastiketta), tutkii ohjeita ja sitten vaan lähtee itse vääntämään. Muutaman kerran olen värkännyt lihamureketta, ja sitä popsineiden mukaan siitä on tullut tosi hyvää (öhöm).
Kun opettelin maalaamaan autoja, suurin vaikeus oli ruiskutusetäisyyden ja -nopeuden arviointi, koska itse lopputulos "syntyi" vasta tovin ruiskuttamisen lopettamisen jälkeen. Samaa arastelen maustamisessa: mitä määriä ja mitä laatua pannaan mihinkin sapuskaan? Mikä vaikuttaa mihinkin? Ja miten sitä maistetaan? No, yritys ja erehdys... :-) Ei se sen kummempaa voi olla kuin kylpyhuoneen laatoittaminenkaan...
Valmiseinekset tänä päivänä lienevät yllättävänkin monipuolisia. Ilmeisesti esim. juuri wokista saa ihan mukavaa ja terveellistä aterianlisäkettä - siihen vaan sitten kilo perunoita ja puoli kiloa jauhelihaa, eiköhän nälkä lähde.
Tälläisellä ruokahalulla eläminen on muuten ihan oikeasti aika rankkaa. Kun reissun päällä poikkeaa tienvarsiravintolaan ja hinkuaa lounasta, niin jos tilaa erikseen "ison annoksen", niin saa korkeintaan jonkin säälittävät seitsemän perunaa. Usein auttaa, kun tilaa lukumääräisesti: "Ottaisin palapaistia keitetyillä perunoilla, viisitoista perunaa, kiitos", mutta siinäkin tuntee itsensä ihan pelleksi, kun saman sanoo päätään pyörittelevälle, epäuskoiselle kassanhoitajalle toisen ja kolmannenkin kerran. Paras on tietysti seisova pöytä, mutta niihinkin kyllä saa porttikieltoja.... :-( (Olen ihan sopusuhtainen, tavallinen, kevyttä toimistotyötä tekevä nuorimies, mutta harrastukseni ovat liikuntaa ja jatkuvaa käsillä tekemistä.)
Ensi viikonloppuna ajattelin ekaa kertaa kokeilla niitä jauhelihapihvejä. Saa nähdä...
Kauhean näköistä, kun melkein joka välissä on hymiö! Hymiö-parka kärsii inflaatiosta... :(
Itse asiassa opettelin laittamaan ruokaa jo kotona asuessani, kun olin noin 14-vuotias. Vinkiksi aloittelevalle ruoanlaittajalle voisin sanoa, että kannattaa ensiksi hankkia joku perus-kotiruokakeittokirja (esim. kariston "Keittokirja", semmoinen pikkupokkari, tai Otavan laajempi "Kotiruoka") ja opetella sen reseptien avulla laittamaan ruokaa. Lisää ohjeita saa netistä ja lehdistä sekä tietty muista kirjoista! Kun hallitsee perusasiat, voi ryhtyä tekemään monikutkaisempia ruokia ja sitten alkaa säveltää omia sössöjä. Kokkailu on hauskaa!!
Kiitos vastanneille rohkaisevista kommenteistanne! Tänään (LA 4.1.) sitten väänsin ekaa kertaa (tässä elämänvaiheessa) sapuskaa ihan ensi raapaisusta alkaen. Joulupukin tuomasta keittokirjasta plarasin kohdan J niinkuin jauhelihakastike, ja eikun ostolistaa tekemään ja ruokakauppaan.
Ohje tuntui tosi pieneltä, lihaakin piti menemän vain 300 grammaa, ja kun on pitkät pyhät (ja nuoren, paljon liikkuvan jäppisen dynaaminen ruokahalu), päätin kertoa kaiken kolmella.
Vajaa kilo sika-nautaa ei tietenkään mahtunut paistinpannuun kerralla, joten ruskistin sen kahdessa osassa, kuten myös kolme sipulia - ja sipulisilppuahan muuten riittikin. Ruskistetut ainekset kolmen litran puurokattilaan, jauhot, vesi ja mausteet sekaan ja porisemaan. Yllättävän hyvää siitä tuli - öhöm!!! :-)
Ilmeisesti jokainen lukutaitoinen osaa väsätä sapuskaa ainakin välttävästi, kun vaan huolellisesti seuraa annettuja ohjeita. Paljon on sitten sellaista, mikä pitää nähtävästi vaan opetella: miten pieneksi sipuli pitää pieniä? Miten ruskeaksi jauheliha pitää paistaa? Mitä "hyppysellinen" tarkoittaa käytännössä? Millaista lihaa kannattaa ostaa mitäkin ruokaa varten? Mutta sama opetteluhan on kaikessa muussakin, eihän lattian valua tai television korjaamistakaan hetkessä opita. Ja niin se tosiaan taitaa olla, että perusasiat on ensin osattava, ennen kuin voi lähteä suhaamaan omia kokeilujaan. Äiskä pyöräyttää kahvikakun vaikka jääkaapin nurkkaan kertyneistä jämistä, ehkäpä minäkin joskus!
Tavoitteenani ei tosiaankaan ole ryhtyä kulinaristiksi tai nautiskelijaksi - sellainen elämänmuoto, jossa ensin neljä tuntia väännetään sapuskaa ja sitten toiset neljä tuntia syödään sitä, on varmasti ihan mukavaa, mutta ei minun elämääni. Vähäinen vapaa-aikani menee vallan muissa jutuissa, joten mikään kabyysivirtuoosin ura ei ole haaveena - haluan vain oppia väkertämään reilua perusruokaa, jotta saisin masuni mahdollisimman täyteen mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman terveellisesti ja mahdollisimman edullisesti. Pasta ja nuudelit ovat varmaankin ihan makoisia, mutta minulle "oikea ruoka" tarkoittaa kuitenkin sitä, että naamariin tempaistaan ensin kaksi lautasellista perunoita, kastiketta, lihaa ja salaattia, puolikas ruisleipä ja sitten päälle kaksi mukia kahvia parin viinerin kera.
Seuraava tavoite, opettelemisen kohde, taitaa olla karjalanpaisti. Ainakin keittokirjan mukaan se näyttää suhtkoht helpolta, tosin pitkän valmistusajan vaativalta, sapuskalta.
Yläasteen köksänmaikka heitti muuten meikäläisestä kerran kuolemattoman kommentin: "Vaikka maailmassa mitä tapahtuisi, sinulle on tärkeintä vain se, että saat oman mahasi mahdollisimman täyteen!" (Köksänmaikka oli tosi ihana ihminen, ja vaikka tähän ruudulle kirjoitettuna tuo näyttääkin aika tölväisyltä, se oli itse asiassa hyvin lämminhenkinen kommentti.)
Hyvää vuodenjatkoa kaikille tänne asti lukeneille, ja kiitos vielä kerran rohkaisevista ja kannustavista viesteistä!
Karjalanpaisti onkin maailman helpoimpia ruokia... siitä vaan aineet pataan, pata uuniin ja muutaman tunnin päästä herkkuruoka on valmista! Seuraksi ei tarvitse välttämättä keittää pelkkiä perunoita - perunamuusi on myös älyttömän hyvää! Salaatiksi suosittelen lantturaastetta ja kyytipojaksi tietysti ruisleipää ja maitoa. Jälkiruoaksi tähän perinteiseen suomalaiseen ateriakokonaisuuteen sopisi puolukkakiisseli.
itseäni on myöskin harmittanut ettei tullut aikoinaan kotona enemmän laitettua ruokaa - kaksi muuta ahkeraa ruoanlaittajaa piti siitä huolen.
Niin, tuli selväksi että ruoka-annoksesi tarvitsevat olla reilunpuoleisia, mutta toki olen siihen tottunut (kasvanut maatilalla)
Jauheliharuoat on siitä helppoja että voi todellakin tehdä helposti suuria määriä kerralla täyttävää& maittavaa ruokaa.
Ruokien maustamisesta: itse käytän aika ronskisti mausteita, kämmenelle pussista ja siitä sitten keitokseen. Välillä suoraankin soppaan niin että sivusta seuraajia hirvittää :)
Valko- ja mustapippurin kanssa kannattaa olla kyllä tarkkana, niillä saa helposti aikaseks liian mausteista ruokaa! Sen sijaan muita mausteita kuten basilika, paprika, oregano jne. saa käyttää reilummin ilman että haittaa vaikka olisi laittanut liikaa. Monimutkaisesti kirjoitettuna.
Maustepurkkien ja -pullojen kyljessä on usein mainittu minkä tyyppisiin ruokiin mikäkin mauste sopii. Valkopippurilla maustan useat maitoruoat: laatikkojen munamaitoon, pinaattikeittoon jne.
Sitrunaapippuria käytän kaikkiin kalaruokiin, siinä on itsessään niin paljon suolaa ettei lisää tarvitse lisätä.
Pakko nyt tähän väliin copypastella heittää oma lempparikalaohjeeni :)
Ohje kiteytettynä: lohi sitruunapippurilla ja Aurajuustolla maustettuna, päälle kermaa ja uuniin.
Uunikalavuoka (kokonainen lohi tai lohipala)
puuroutumatonta riisiä
ruokakermaa
Aura homejuustoa
sitruunapippuria
(suolaa)
(sieniä; esim. herkkusieniä)
(sipulia)
voita tms. rasvaa
Keitä riisit pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta riisiä Aurajuustolla ja sitruunapippurilla. Voitele reilunkokoinen uunivuoka. a) jos käytät kalapalaa laita pohjalle riisi ja päälle lohi b) jos käytät kokonaista lohta, laita riisiä kalan sisään niin paljon kuin mahtuu ja loput kalan viereen. Laita kala nahkapuoli päällepäin, kokonainen kala oikealle kyljelleen. Lisää kalan viereen sipuli, sienet ym. maun mukaan. Kaada päälle kerma. Laita uuniin 200 asteeseen (voi pienentää 175 asteeseen kalaa kääntäessä/ maustaessa). Noin puolen tunnin päästä ota nahka pois ja ripottele pintaan haluamiasi mausteita, ehdottomasti sitruunapippuria. Älä unohda Aurajuustoa! Käännä kala käytättäessäsi kokonaista lohta, jolloin kala siirtyy vasemmalle kyljelleen, josta sitä on helppo ottaa. Lusikioi vierelle juossutta kermaa uudestaan kalan (ja sienisipuliseoksen) päälle, voit tarpeen mukaan lisätä vielä vettä. Jatka kypsentämistä. Lohipala kypsyy yhteessä noin 50 minuutissa, kokonainen kala saa olla 1 ½ tuntia. Ota reilun tunnin jälkeen kokonaisesta kalasta toinenkin nahka pois ja tee uudelleen maustamis/ kostutusoperaatio.
Jos sulla tosiaan on muutama keittokirja, niistä pystyt lukemaan kaiken oleellisen. Itse olen vaan niin nuori kapinallinen etten halua noudattaa ohjeita vaan väsään oman mieltymysten mukaan - ja välillä sen kyllä huomaa.
Sipulin pilkkomisesta: sen voi pilkkoa juuri niin pieneksi kuin haluaa - jos pidät sipulin mausta, sinua ei varmastikaan haittaa vaikka välillä saisitkin "sipulisattuman". Jos taas et pidä sipulista, ei sitä ole pakko käyttää...
Jauhelihan ruskeus on mielipidekysymys - pääasia että jauheliha kypsyy viimeistään sitten keitettäessä.
Ja millaista lihaa mitäkin varten ... lähinnä kai se on kukkarosta kiinni mitä käyttää :)
Esim. jauhelihasta: sika-nauta on halvinta, rasvaisinta ->epäterveellisintä. Paistettaessa se ei todellakaan tarvitse rasvaa.
Paistin jauheliha on paljon kuivikkaampaa, hirvi ehkä vieläkin kuivikkaampaa että on melkein pakko käyttää vähän rasvaa.
Hm. nopeaa ja täyttävää ruokaa... Tosiaan kaikki lihakastikkeet on nopeita, perunamuusi suhteellisen vaivatonta: Jos joskus on enemmän aikaa, tee hernekeittoa _suuri_ määrä kerralla ja pakasta, se on ainakin helppo tehdä.
Osta jauhelihaa vaikka muutama kilo kerralla, ruskista ahkerasti pienemmissä erissä ja tee siitä vaikka samanaikaisesti makaroniloota, jauhelihakastike, lihapullia yms.
ehkäpä siinä riittävästi sekavaa raapustusta ruoasta tällä kertaa...
Sanni, Auline, Aloittelija ja muut,
Kiitos teille kaikille ystävällisistä ja rohkaisevista kommenteistanne!
Omasta päästä säveltäminen ja rohkea maustaminen edellyttävät osaamista, tietämystä, kokemusta - liikkeen ja sen seurauksen välisen suhteen oivaltamista. Juuri tämä minulta vielä puuttuu, mutta käsittääkseni sitä ei opi kuin tekemällä. Ehkä minäkin siis jonain päivänä...
Isoisävainaan eräs kuolemattomimpia evästyksiä oli: "Mitä tahansa keittiössä teetkin, lorauta siihen purkillinen kermaa." Yhtään hullumpi vinkki se ei tainnut olla, paitsi ettei sitä nyt ihan joka paikkaan voi söheltää. Sopivasti käytettynä kerma ymmärtääkseni kuitenkin pehmentää, tasoittaa ja täytelöittää makuja.
Ja nimimerkki Aloittelija: kiitos kalaohjeesta, täytynee joskus kokeilla, kun tekee mieli vaihteeksi jotain muutakin kuin liharuokaa! Kerman, sipulin ja sienien kohdalla aloin jo kuolata siihen malliin, että oli pakko alkaa kuivaamaan näppäimistöä.
Ensi viikonlopun menyy saattaa tosiaan olla sitten karjalanpaisti, ellemme koiran kanssa ota ruokakuppejamme ja hurista äiskän luo palapaistin, kermakastikkeen, tomaatti-kurkku-kaali-ananassalaatin ja voisulalla kuorrutettujen kukkakaalien ääreen.
Pakastin on tosiaan erinomainen apuväline ruuanvalmistuksen suunnittelussa. Isomman sapuskan tekee nähtävästi samalla työmäärällä kuin pienemmänkin, mutta annosta kohden paljon pienemmin kustannuksin. Itse asiassa eilen kipitin paikalliseen markettiin ja ostin pakasterasioita... Jo pelkästään ruoka-aineiden ja keittiövälineiden ostaminenkin tuntuu vaativan oman osaamisensa: mistä löytää mitäkin? Mitä mikäkin maksaa? Onko olemassa terveellisempiä, vähärasvaisempia, edullisempia tai herkullisempia vaihtoehtoja? Opettelua, sitähän se vain on!
Hyvää viikonjatkoa kaikille kokkailijoille!