Hyvä kaverini on seonnut lopullisesti, mutta hän elää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lukio-opiskelut jäivät kesken, kun hän ei ilmestynyt tunneille tai ei päässyt kokeista läpi. Hän oli aina "kipeä" ja eli unilääkkeiden voimalla.
Koirat olivat hänelle kaikki kaikessa, mutta hän oli aina vain enemmän ulkona ja pois kotoaan, kavereiden luona yötä ja muualla. Eläinsuojeluviranomaiset ottivat useasti yhteyttä ja hän perui tapaamiset, lopulta viranomaiset menivät omin voimin sisälle. Kämpästä löytyi koiranpaskaa ja virtsaa ja koirat huoneesta ilman päivänvaloa, heillä oli vain vettä. Hänen perheensä ei tästä tiennyt, koska ei päästänyt koskaan asunnolleen, keksi aina tekosyitä jne.
Hän manipuloi, peruu lupaukset eikä saa asioita hoidetuksi. Laskut jäävät maksamatta ja koirien sotkema asunto on edelleen surkeassa kunnossa, vaikka hän on saanut melkein häädön. Nyt hän asuu muualla ja jatkaa "töitään" kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hänen mukaansa hän ei edes muista mitään muutamilta kuukausilta, jolloin siis laiminlöi koirat. Jos viranomaiset olisivat tulleet parikin päivää myöhemmin, olisi toinen koirista jo varmasti kuollut. Hän kyllä pyysi rahaa koiranruokaan, mutta ne menivät johonkin muuhun. Toisaalta hän ostelee kavereille lahjoja, koska " sehän vasta itsekästä onkin, koska antamisesta tulee niin hyvä olo itselle ".
Hän käy terapiassa, mutta eipä siitä paljon hyötyä taida olla. Häntä ei voi väkisin laittaa mihinkään hoitoon, koska on jo 18v. Uhkailee kyllä itsareilla jne.
Mielestäni on väärin että hän voi nyt jatkaa elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen äitinsä yrittää auttaa ja tukee rahallisesti, mutta enää ei aio antaa rahaa, koska niin psykiatrisessa neuvoivat häntä kun kysyi mitä pitäisi tehdä. Hän syyttää äitiään osaksi kaikesta, koska hänen lapsuutensa ei ollut paras mahdollinen.
Lukio-opiskelut jäivät kesken, kun hän ei ilmestynyt tunneille tai ei päässyt kokeista läpi. Hän oli aina "kipeä" ja eli unilääkkeiden voimalla.
Koirat olivat hänelle kaikki kaikessa, mutta hän oli aina vain enemmän ulkona ja pois kotoaan, kavereiden luona yötä ja muualla. Eläinsuojeluviranomaiset ottivat useasti yhteyttä ja hän perui tapaamiset, lopulta viranomaiset menivät omin voimin sisälle. Kämpästä löytyi koiranpaskaa ja virtsaa ja koirat huoneesta ilman päivänvaloa, heillä oli vain vettä. Hänen perheensä ei tästä tiennyt, koska ei päästänyt koskaan asunnolleen, keksi aina tekosyitä jne.
Hän manipuloi, peruu lupaukset eikä saa asioita hoidetuksi. Laskut jäävät maksamatta ja koirien sotkema asunto on edelleen surkeassa kunnossa, vaikka hän on saanut melkein häädön. Nyt hän asuu muualla ja jatkaa "töitään" kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hänen mukaansa hän ei edes muista mitään muutamilta kuukausilta, jolloin siis laiminlöi koirat. Jos viranomaiset olisivat tulleet parikin päivää myöhemmin, olisi toinen koirista jo varmasti kuollut. Hän kyllä pyysi rahaa koiranruokaan, mutta ne menivät johonkin muuhun. Toisaalta hän ostelee kavereille lahjoja, koska " sehän vasta itsekästä onkin, koska antamisesta tulee niin hyvä olo itselle ".
Hän käy terapiassa, mutta eipä siitä paljon hyötyä taida olla. Häntä ei voi väkisin laittaa mihinkään hoitoon, koska on jo 18v. Uhkailee kyllä itsareilla jne.
Mielestäni on väärin että hän voi nyt jatkaa elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen äitinsä yrittää auttaa ja tukee rahallisesti, mutta enää ei aio antaa rahaa, koska niin psykiatrisessa neuvoivat häntä kun kysyi mitä pitäisi tehdä. Hän syyttää äitiään osaksi kaikesta, koska hänen lapsuutensa ei ollut paras mahdollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sekaannu kaverisi elämään: miksi haluat häntä rangaista? SAnoit että on väärin että hän jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni sinä olet enemmän avun tarpeessa..
haluaa auttaa ja jokainen joka oikeasti välittää, on kiinnostunut miten toisella menee. Jos ei olis, niin tuskin asiaa jaksaisi mielessään ja palstoilla vatvoa.
Tilanne on kurja, koska mitään ei oikeastaan voi tehdä. Mitä jos yrittäisit jutella hänelle ja kertoa miten asian näät ja erityisesti että olet huolissasi. Kertoisit asiat jotka viestittää et asiat ei ole kunnossa ja että apua on saatavilla.
Tsemppiä!
kaverisi saa voimia jatkaa elämäänsä. Jostain ihmeestä voi taivaan lahjana tulla oikeasti jokin hurja voimanpiikki. Itselleni on tullut, vaikka elin aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Ns. kyllästyin siihen katastrofiin. Tää on aika yleinen toipumistapa. Myös kaikki tuttuni kyllästyivät. Ammattiapua en olisi tuossa vaiheessa edes pystynyt menetyksellisesti ottamaan vastaan.
Musta tuntuu, et aika monella on sellaisia kokemuksia, et jää heitteille. On toki niitäkin, jotka kokevat saaneensa aivan mielettömän avun, mutta ei voi kieltää, ettei sitä apua saisi muutenkin. Varsinkaan jos ei ole mitään omia voimavaroja/selviytymiskeinoja, niin hankalahan sitä on siellä hoidossakaan tai varsinkaan hoidon jälkeen selvitä.
Mikä on kaverin ja tuttavan ero ja miksi tässä puhutaan tuttavista? Voisi kuvitella, että jos näkee tilanteen noin läheltä kyseessä on kaveri.
Kuten edellisessäkään esimerkissä kaverin ei tulisi olla ikinä hoitoon ohjaava taho. Sano sitten kuka tahansa väitöskirjantekijä ihan mitä tahansa perusteluja. Kuitenkin ihan kaikki sosiaaliset kontaktit, olivat ne mitä tahansa kontakteja ovat ongelmissa hirveän tärkeitä nimenomaan sen takia, et ongelmista ja arjesta pääsee irrottautumaan edes hetkeksi. Näin myös tulevaisuus voisi alkaa pikkuhiljaa näyttää tavoiteltavalta ja turvalliselta asialta ja vieläpä ihan tälle ongelmissa painivalle/rypevälle ihmiselle. Luin jokin aika sitten eräästä lehdestä, että esim. syömishäiriöisen läheiset eivät ehkä koskaan pysty sulattamaan syömishäiriöistä itsenäisesti, itseohjautuvana persoonana. Tämä on varmasti hirveen raskasta, koska syömishäiriöiselle on tärkeää olla hyväksytty. Hän tarvitsee siihen siis myös omaa aikaa ja omaa tilaa.
Mä veikkaisin, että syy on siinä,et on kauheen tungettelevaa kertoa tuntevansa toisen lähemmin. Ainakin joidenkin mielestä. Tosin näin on pidemmän päälle melko raskasta ilmaista itseään. Myös kaveri voidaan siis luokitella puhekielessä tuttavaksi.