Käsityötaitajat!

sitä ei vain tunnista itsessään.

Käsityönumeroni oli yleensä 7, taisi ekalla olla ihan kasi. Kiinnostus oli nollassa ja käsityötunnit inhottivat.

Abikeväänä ryhdyin jostakin syystä kokeilemaan ompelukonetta ja parikymmentä vuotta myöhemmin osaan ommella vaikka mitä - yritin tässä ajatella, mitä en osaisi, eikä todella tule mieleen mitään (trenssiä tuossa juuri viimeistelin). Neulominen sujuu myös ja kirjomaan opettelin jokin aika sitten, koska alakoulussa se oli varsinainen inhokki.

Taidot kehittyvät harjoituksen myötä, mutta kyllä esimerkillä ja geeneillä on osansa asiaan (ja minulla on perheen paras käsityönumero!). Mitä meillä ei osata tehdä, sitä ei tarvita! :)

Lienen ollut ammattikoululuokkani huonoin oppilas...
noo siellä oli sellaisia voimahahmoja, jotka oli aina äänessä ja omasta mielestään parhaita kaikissa asioissa , nuoleskelivat opettajaa ja pilkkasivat toisia.

Kohta täytän kuusikymmentä ja elämä on osoittanut asioiden olevan toisin.
Nämä kouluaikani " hyvät oppilaat" .. useat heistä on olleet pitkään työttöminä, alkoholisoituneet ja työskennelleet jopa hanttihommissa.

Minulla toisin. En ole päivääkään ollut työttömänä, olen ollut haluttu työntekijä muuallekkin, kuin vakituiselle pitkäaikaiselle työnantajalleni ja kuittaan keskimääräistä parempaa palkkaa.

Se oli kouluaikana näin. Vessakeskustelut kulkivat rataa, kuka oli mihinkin edellisiltana onnistunut kännissä oksentaan ja mitä tolloa on tullut tehtyä.. näillä voimahahmot kohottivat imagoaan, nuo jutut ei minua kiinnostanu.
Kumma vain, että opettajienkin sympatiat oli heidän puolellaan.

Minä olin hiljainen nurkkapuurtaja ja jopa töitäni varkain vaihdettiin ja asianomaiset kehui niitä omikseen.
Minä sain käsitöistä seiskan ja he vastaavasti parempia numeroita.
Totesin, ettei tuollakaan asialla suurta merkitystä ole ollut, kun sattumalta löysin koulukaverini haudan ja minä elän sekä kohta siirryn eläkkeelle jatkaan askartelujani ja opettaan nuorempia.

Neuloin alaluokilla yhden lapasen ja sille pariksi "sipulipussin" eikä niitä lapasia voinut koskaan käyttää. Miksi opetteja ei voinut sanoa minulle toista lapasta tehdessäni, että siinä on jotain väärää?! Antoi minun vain neuloa sellaisen pallukan ja siihen loppuin käsityöintoni kunnes aloitin opettelemaan neulonnan saloja lukiossa. Noiden lapasten jälkeen minä en joutunut koskaan mitään käsitöitä koulussa tekemään, koska koulussamme ei ollut käsitöitä eikä kotitaloutta - tulivat kyllä myöhemmin ohjelmaan.

Lukioaikoina neuloin paljon ja sitten tuli pitkä tauko kunnes aloitin uudelleen ja jälleen tauko ja nyt olen 10 vuotta neulonut päivittäin.

On minulla tuttuja, jotka eivät osaa edes nappia ommella, jota en kyllä usko todeksi. Uskon, että ihminen oppii melkein mitä vain, kun oikein haluaa ja sitkeästi harjoittelee. Ei saa ajatella - minä en osaa enkä opi. Pitää ajatella - minä en nyt vielä osaa, mutta opin kyllä.

olemme pienestä pitäen tehneet käsitöitä. Hän teki hurjia, mielikuvituksellisia luomuksia ( tosin aivan muotopuolia ) ja minä niitä pieniä siistejä, joissa jokainen silmukka oli varmasti samankokoinen. Kumpi oli taitavampi. Itse olin aina kateellinen kaverilleni, kun hän "uskalsi" olla erilainen.
Mitä se "käsityötaito" nyt sitten tarkoittaakaan, - luovuutta vai teknistä osaamista?

Koulun käsityö tunnit tuhosivat käsityö innokkuuteni moneksi vuodeksi, kunnes tässä noin vajaa 10 vuotta sitten kokeilin tehdä tyttöni nukelle villapaidan ja kun siinä onnistuin aloin tehdä pikkuhiljaa muitakin juttuja.
Ensinmäisellä kerralla kun piti lukea ohjeesta oli hieman hankalaa, mutta nyt sekin alkaa pikkuhiljaa sujua.

Mielenkiintoista! Moni sanoo käsityötuntien tuhonneen kaiken innon - miksi? Ovatkohan ajat muuttuneet vai onko sama meno kuin ennenkin? Muistatteko, mikä niissä tunneissa oli inhottavinta?

Minä (olen tuo ensiksi ehtinyt vastaaja) muistan sen, että koska osasin lukea ja kirjoittaa (harvinaista 35 vuotta sitten vielä), jouduin tekemään hitaampien käsitöitä valmiiksi, kun he opettelivat lukemaan. Opetus rajoittui ohjeen antamiseen ja siihen, että sanottiin "hyvä hyvä" tai "ei noin, aloita alusta". Ja ne kapealinjakaudella tyrkytetyt A-linjahameet halpiskankaasta silloin yläasteella tappoivat lopun innon. Ompelukoneet olivat langankatkojia ja sekä tarvikkeista että työkaluista oli kauhea riita, jota minä hiljaisempana en ikinä voittanut.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Toivottavasti nykyäänkin on edes meitä myöhäsyntyisiä, jotka oppivat aikuisina omasta tahdostaan!

ei ole haittaa, mutta eiköhän käsityöt kuitenkin suurimmaksi osaksi ole ihan oppimisjuttu. Mitä innostuneempi, sitä helpommin oppii ja mitä enemmän tekee sitä taitavammaksi tulee.

Koulunumeroita ei kannata tuijottaa. Itselläni yläasteen käsityöopettaja piti huolen, että moneen vuoteen en tehnyt minkäänlaista käsityötä. Tunneilla luovuutta ei saanut käyttää. Hyvä, ettei vuosikymmentä vierähtänyt ennenkuin taas löysin käsityöt uudestaan ja ne ovat minulle henki ja elämä.

Toiset meistä töllöttää televisioa illat pitkät, eivätkä ole kiinnostuneita mistään muusta.
Toiset meistä on kateellisia tuttavilleen, jotka osaavat mitä vain, joilla kaikki onnistuu.

Itse otan haasteita miltei mahdottomista jutuista ja olenpa valmistanut työvälineitä ja tuotantolinjoja yrittäjille.

Joskus olen kuullut sanonna, että opin ennen vaikka lentämään, ennenkuin soittamaan.

Noo,, minulla on purjelentäjän lupakirja ollut yli kolmekymmentä vuotta ja kotitarpeiksi soitan pianoa, sähköurkuja, kitaraa, kannelta ja huilua.

Perhana se on vain yrittämisestä ja halusta kiinni.
Jos jotain en osaa, niin opettelen..

Näin on käynyt monelle, että on saanut nauttia taitamattoman opettajan kieroutuneista asenteista.

Kerronpa.

Oltiin alaluokilla, puutyötunnilla ja veisteltiin sellaista keppiä, jonka päähän kiinnitettiin puinen ratas.

Talven kuluessa työt oli edenneet siihen vaiheeseen, että kaikilla alkoi puuratas olla viilattuna pyöreäksi.
Eräs oppilaista pisti puurattaansa lattialle ja kädellään autto sen pyörimään, kun opettaja astui veistoluokkaan.

Opettaja komenti kaikki oppilaansa riviin veistoluokan käytävälle juuri valmistunut ratas kädessään.
Tuosta alkoi höyläpenkin kulmaan iskien rikkoa jokaisen kovalla työllä ja viikkojen aherruksen tuotteen keskiä halki, määräten aloittamaan työt alusta.

Arvatkaapa innostiko.
En isommin veistele oksaisia puita vieläkään.

En ymmärrä vieläkään minkälaisilla poliittisilla papereilla tuokin oli opettajan paikan saanut.

ala-asteella mun kauhu oli askartelu. olin hyvä piirtämään, mutta jos kuvaamataidon tunnilla askarreltiin niin huh! yhtäkin pääsiäiskanaa väsäsin hartaudella pahvista ja olin jopa yllättyneen tyytyväinen säälliseen lopputulokseen kunnes huomasin että olin liimannut hela kanan kiinni askartelualustaan... käsityöt oli toinen kauhistus. ainoa mitä osasin oli virkkaus ja kässä ope ei pitänyt moista taitoa minään. sanoi mulle ihan suoraan etten mitään osaa.
vuosiin en muuta käsityötä tehnytkään kuin virkkailin. mutta sitten heräs joku pieni itsepäinen kysymään että onko se nyt ihan varma etten osaa mitään? ryhdyin kokeilemaan kaikenlaista ja hei! mä oon aikas hemmetin näppärä käsistäni :D ehkä olen myöhemmin herännyt tai opettaja sai mut uskomaan olevani tumpelo, mutta nykyään tuntuu ett melkeen kaikki sujuu. teen kortteja, koristeita, kudon jopa puseroita, ristipistotyöt on ihania, kaikkea pyrin kokeilemaan.

Olisiko syynä ettäå olen hyvä käsitöissä ja askartelussa, että äitini on kohtuu taitava ja tätini on aivan mielettömän taitava käsitöissä. Enimmäinen mokani oli koulussa kun neuloin 3 tai 4 luokalla kintaat joissa oli palmikoita ja toiseen tuli kolme ja toiseen neljä palmikkoa. No siitä on aikaa yli 30 vuotta. Opettaja ei muistaakseni ollut mitenkään närkästynyt mokastani. Onnekseni. Olen harrastanut käsitöitä koko elämäni. Tai nykyään se ei taida olla harrastus kun opiskelin 80-luvulla ompelijaksi. En työskennellyt pahemmin alalla, mutta nyt kun olen työttömänä olen vakavasti harkinnut alalle ryhtymistä ja yksityisyrittäjänä. Nykyään arvostetaan mielestäni käsityötaitoja enemmän kuin aiemmin.

Tietty opiskelu kurssilla tai koulussa auttaa käsityötaitojen karttumisessa. Tunnen kyllä henkilöitä joilla on peukalo keskellä kämmentä ja kaikki hahmotuskyky katoaa kun pitäisi leikata ja ommella vaate. Luultavimmin vaan pelkoa että mokaa.

voi kuule!! itsellä käsityötaito kulkee geeneissä, mutta... siinä on siltikin paljon opeteltavaa, aina tulee jotain uutta vastaan. yleensä ite oon oppinu aikahyvin kantapäänkautta, ja illätavoin opitut asiat kyllä pysyy hyvin mielessä =) ite oon kokenu hyväksi esim. kansalaisopistojen, yms kurssit. saa vapaasti tehdä mitä haluaa, mutta jos ei itse keksi vastausta niin on joku auttamassa..

Käsitöiden tekemisen oppimiseen liittyy sama kuin mihin muuhun tahansa, eli halu oppia. Tosin pelkästään halu ei riitä vaan siihen tarvitaan lisäksi kyky oppia (ainakin jos haluaa huippuhyväksi käsityöläiseksi :) (vaikka siitä ei tässä ollut kyse)).