Opiskelen kemiaa laboratorioanalyytikkona, ja olen myös kiinnostunut mystiikasta. Kun olin kuullut ja lukenut pienenä virvatulista, jotka leijuvat suokuoppien ja hautausmaiden ympärillä, halusin itse kokeilla.
Olin ostanut Bebekistä ja muualta itselleni myös kotiin kemistivälineitä...
Virvatulethan ovat siis esim. soilla ja hautausmailla nähtäviä liekinomaisia ilmestymiä, jotka tihkuvat ja palavat maanpinnan yläpuolella.
Niinkuin kaasuliekki öljykentillä. Yleensä vihertäviä tai kellertäviä, mutta hyvin ohuita.
Näitä nähneiden ja kokeillen harvojen mukaan hiiltävät paperia, mutteivät jaksa sytyttää... mutta ohuita ruohotupsuja sytyttävät.
Tein kokeen: Toiseen dekantteriin (kumpikin 700 ml) otin 300ml suomutaa, hajoavaa sammalta kuollutta kaislaa oikealta suolta. Ja istutin anaerobisia bakteereita joita "lainasin" labrasta.
Peitin siten, että pieni kaasunvaihto on mahdollinen, muttei kovin suuri.
Toisen näytteen otin letolta... Lettohan on suon vastine rannikolla, eli mutaranta. 300 ml pahanhajuista mutaa, johon tuikin myös istutettuja pöpöjä, ja sekoitin mehevälehtisiä pilaantuvia kasveja kuten vehkaa, osmankäämiä, levämössöä sekä kuolleita lieroja lisäämään kaasuja.
kostutin säännöllisesti näitä "virvatulen kasvatusastioita" ja kun olivat muhineet lämpöisessä kerrostalon kellarissa noin 5kk, menin testaamaan.
Pieni kipinä jonka tein kaasuttomalla sytkärillä, otin vain äkkiä huput pois dekoista ja annoin pelkkää kipinää siis, toimi. Sai "maaseudun suo" versiossa aikaan juuri semoisia valjuja, hetken kestäviä vihertäviä leimahduksia, "Etelän rehevä"
ihan kellertäviä jonkinaikaa kestäviä liekkejä.
Eli virvatulet ovat kaasua.
Ne eivät ole muuten metaania, vaan haju kertoi että rikkivetyjä, vanhoja kunnon "kananmunapieruja" joita kaikki alan tuntijat tai opiskelijat ovat joskus tehneet labrassa. Metaanihan ei edes haise mädälle, vaan sen hajusta tulee mieleen etikka, lude tai karvasmanteli. Mikä aiheuttaa rikkivetykaasujen sytynnän luonnossa, sitä ihmettelen.
Olin ostanut Bebekistä ja muualta itselleni myös kotiin kemistivälineitä...
Virvatulethan ovat siis esim. soilla ja hautausmailla nähtäviä liekinomaisia ilmestymiä, jotka tihkuvat ja palavat maanpinnan yläpuolella.
Niinkuin kaasuliekki öljykentillä. Yleensä vihertäviä tai kellertäviä, mutta hyvin ohuita.
Näitä nähneiden ja kokeillen harvojen mukaan hiiltävät paperia, mutteivät jaksa sytyttää... mutta ohuita ruohotupsuja sytyttävät.
Tein kokeen: Toiseen dekantteriin (kumpikin 700 ml) otin 300ml suomutaa, hajoavaa sammalta kuollutta kaislaa oikealta suolta. Ja istutin anaerobisia bakteereita joita "lainasin" labrasta.
Peitin siten, että pieni kaasunvaihto on mahdollinen, muttei kovin suuri.
Toisen näytteen otin letolta... Lettohan on suon vastine rannikolla, eli mutaranta. 300 ml pahanhajuista mutaa, johon tuikin myös istutettuja pöpöjä, ja sekoitin mehevälehtisiä pilaantuvia kasveja kuten vehkaa, osmankäämiä, levämössöä sekä kuolleita lieroja lisäämään kaasuja.
kostutin säännöllisesti näitä "virvatulen kasvatusastioita" ja kun olivat muhineet lämpöisessä kerrostalon kellarissa noin 5kk, menin testaamaan.
Pieni kipinä jonka tein kaasuttomalla sytkärillä, otin vain äkkiä huput pois dekoista ja annoin pelkkää kipinää siis, toimi. Sai "maaseudun suo" versiossa aikaan juuri semoisia valjuja, hetken kestäviä vihertäviä leimahduksia, "Etelän rehevä"
ihan kellertäviä jonkinaikaa kestäviä liekkejä.
Eli virvatulet ovat kaasua.
Ne eivät ole muuten metaania, vaan haju kertoi että rikkivetyjä, vanhoja kunnon "kananmunapieruja" joita kaikki alan tuntijat tai opiskelijat ovat joskus tehneet labrassa. Metaanihan ei edes haise mädälle, vaan sen hajusta tulee mieleen etikka, lude tai karvasmanteli. Mikä aiheuttaa rikkivetykaasujen sytynnän luonnossa, sitä ihmettelen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiintoisa koejärjestely, missä lähtöaineet ja katalyytit vain ovat kovin monimutkaisia. Ja lopputuotteenkin koostumus jää arvailuksi, paitsi että siinä on rikkiyhdisteitä (ei vältämättä juuri rikkivetyä). Metaanin osuutta ei tunneta jne.
Vaatisi vetokaappitiloja tms., missä ei olisi suurta vaaraa hengittää rikkivetyä liikaa (tosin vaikea saada myrkytystä, kun se haisee niin pahalle) ja sitten polttaa sitä puhtaana (eli Na2S(aq) H2SO4(aq) niin että pH on alle 2). En usko, että saat samaa efektiä, mutta hyvillä jäljillä varmasti olet.
>Eli virvatulet ovat kaasua.
Ne eivät ole muuten metaania, vaan haju kertoi että rikkivetyjä, vanhoja kunnon "kananmunapieruja" joita kaikki alan tuntijat tai opiskelijat ovat joskus tehneet labrassa. Metaanihan ei edes haise mädälle, vaan sen hajusta tulee mieleen etikka, lude tai karvasmanteli. Mikä aiheuttaa rikkivetykaasujen sytynnän luonnossa, sitä ihmettelen. <
Todennäköisesti kaasusi oli suurimmaksi osaksi metaania ja hiilidioksidia. Puhdas metaani ei haise oikeastaan millekään. Rikkivedyn hajukynnyksen alhaisuus (8 ppm) antaa mielikuvan että sitä voisi olla enemmänkin.
Rikkivety syntyy hapettomassa tilassa valkuisaineiden aminohappojen hajotessa. Kasveissa ja varsinkin lisäämissäsi madoissa on riittävästi valkuisaineita tunnistettavan rikkivedyn löyhkän muodostumiseksi.
On arvioitu että joissakin suokaasuissa olisi mukana mikroskooppisia määriä pelkistyneitä fosforiyhdisteitä jotka ilman hapen kosketuksesta syttyisivät tuleen ja sytyttäisivät koko kaasuseoksen "virvatuleksi".
mieleni ihmetellä, että miten virvakaasu itsekseen syttyisi, mutta nytpä jo tulikin selitys (fosfori).
mutta itsesyttymisestä vielä, oli lehdessä juttu että turveauma oli kosteana lämmennyt ja syttynyt palamaan!
toki tiedän vallan kokemuksesta että eloperäiset aineet kosteana lämpenevät voimakkaasti, jopa höyryten ja homehtuen. mutta ei kai ne tuleen voi syttyä?...vaikka turve onkin hyvin palonarkaa kuivana, mutta silti syttyminen tarvii vähintään kipinän! (ellei sitten siinäkin jokin fosforiperäinen itsesytysmekanismi toimi???)
jos kasa on tarpeeksi iso niin syttyy itsestään