Äskeisessä "tamine"-keskustelussa päästiin aina puuhun saakka. Tämä teema ansaitsee mielestäni oman keskustelunsa.
Onko ketään toista askarruttanut puu-sanan universaali merkitys suomen kielessä? Yhdellä lyhyen ytimekkäällä sanalla tarkoitetaan niin kasvavaa puuta kuin puuraaka-ainetta ja sen erilaisia muotojakin (puutavaraa) eikä sanan vartalo taivu ja muutu myöskään tehtäessä siitä johdannaisia eri päätteillä tai muodostettaessa yhdyssanoja. Aina vain yhtä puuta lähes puuduttavalla tavalla!
Pohjoismaisille naapureillemme ruotsalaisille puulla on ollut kautta aikojen liki samanlainen merkitys kuin meillekin. Silti heiltä sanalle "puu" löytyy lukuisia vastineita eri tarkoituksiin: träd, trä, ved, virke, timmer... Olen joskun maininnut asiasta ruotsalaiselle keskustelukumppanille, ja hänestäkin tämä ero tuntui omituiselta.
Mitenkäs englannissa? Tree, wood, wooden, timber, lignin... Saksalainenkin erottaa kasvavan ja kuolleen puun (Baum/Holz). Onkos ranskassakin aivan vastaava jako (arbre/bois)?
Virolaisilla on vain sama sana "puu" kuin meilläkin. Heille hedelmätkin ovat "puuviljaa". Venäjän "derevo" ja samansukuinen "drevesina" johdannaisineen ovat lähes yhtä niukoilla linjoilla. Olisiko vaikutus tähän kielemme nyanssiin siis tullut idästä päin?
Heittäkääpäs kieli-ihmiset lisää pökköä pesään!
Onko ketään toista askarruttanut puu-sanan universaali merkitys suomen kielessä? Yhdellä lyhyen ytimekkäällä sanalla tarkoitetaan niin kasvavaa puuta kuin puuraaka-ainetta ja sen erilaisia muotojakin (puutavaraa) eikä sanan vartalo taivu ja muutu myöskään tehtäessä siitä johdannaisia eri päätteillä tai muodostettaessa yhdyssanoja. Aina vain yhtä puuta lähes puuduttavalla tavalla!
Pohjoismaisille naapureillemme ruotsalaisille puulla on ollut kautta aikojen liki samanlainen merkitys kuin meillekin. Silti heiltä sanalle "puu" löytyy lukuisia vastineita eri tarkoituksiin: träd, trä, ved, virke, timmer... Olen joskun maininnut asiasta ruotsalaiselle keskustelukumppanille, ja hänestäkin tämä ero tuntui omituiselta.
Mitenkäs englannissa? Tree, wood, wooden, timber, lignin... Saksalainenkin erottaa kasvavan ja kuolleen puun (Baum/Holz). Onkos ranskassakin aivan vastaava jako (arbre/bois)?
Virolaisilla on vain sama sana "puu" kuin meilläkin. Heille hedelmätkin ovat "puuviljaa". Venäjän "derevo" ja samansukuinen "drevesina" johdannaisineen ovat lähes yhtä niukoilla linjoilla. Olisiko vaikutus tähän kielemme nyanssiin siis tullut idästä päin?
Heittäkääpäs kieli-ihmiset lisää pökköä pesään!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mahdollista, että kun noiden esittämiesi kielien edustajien mielestä me täällä pohjois- ja itä-Euroopassa olemme "vast'ikään laskeutuneet puusta", on sana puu meille itsestäänselvyys. Me emme tarvitse sen selittämiseen niin monia sanoja kuin nuo ns. vanhat sivistyskansat, joille nykyisin kaikki on "väännettävä rautalangasta", jotta ymmärtäisivät, mistä on puhe! Silkkaa degeneroitumista siis, minun mielestäni ....
Kyllä suomessa on puulle nimityksiä, mutta eri puiden nimien rinnakkaismerkityksiä enimmäkseen. Käsittääkseni mänty voi olla honka.
Mietin sanaa kelo. Se kai on kuollut puu, mutta onkohan se vain jostain tietystä puulajista?
Ehkä se ei ole ollut sillä tavalla tärkeä erotella eri puutapoja, kuin esim. lumisanat. Talvella on ennen ollut paljon merkitystä lumen laadulla siihen, miten hyvin päästy kulkemaan. (esim. loska)
Totta puhut. Mänty = honka = petäjä, pienin vivahde-eroin tosin. Myös kuusi = näre (eräille "näre" merkitsee nuorta kuusta, toisten kielenkäytössä täysikasvuinenkin kuusi voi olla näre). Keloutuminen on käsittääkseni vain havupuulajeja koskeva ilmiö eli meikämetsässä voidaan tavata lähinnä mänty- ja kuusikeloja. Pystyyn kuolleet lehtipuut eivät keloudu vaan pökkelöityvät (keloutunut puuaines on kovaa, pökkelöitynyt pehmeänlaista).
Metsä- ja puualan ammattilaisilla on sitten toki erilaiselle puutavaralle runsaasti eri nimikkeitä: tukki, ranka, pölli, sulli, propsi, hirsi, parru, lankku, soiro, lauta, paneeli, rima, lista... Nämä nimikkeet vaihtelevat puulajin, käsittelytavan (jalostusasteen) ja mittojen mukaan.
Erityyppistä lunta (tai laajemmassa näkökulmassa veden eri olomuotoja) tosiaan kuvataan monenlaisilla nimillä: viti, puuteri, räntä, loska, hiutale, rae, jää, riite, kuura, härmä... Pikkupakkasilla satavasta alijäähtyneestä vedestä (joka jäätyy välittömästi esim. auton tuulilasille osuessaan) käytettiin oman lapsuuteni murrealueella hauskaa nimeä "siite".
Mänty = honka = petäjä, pienin vivahde-eroin tosin. Myös kuusi = näre (eräille "näre" merkitsee nuorta kuusta, toisten kielenkäytössä täysikasvuinenkin kuusi voi olla näre). Keloutuminen on käsittääkseni vain havupuulajeja koskeva ilmiö eli meikämetsässä voidaan tavata lähinnä mänty- ja kuusikeloja. Pystyyn kuolleet lehtipuut eivät keloudu vaan pökkelöityvät (keloutunut puuaines on kovaa, pökkelöitynyt pehmeänlaista).
Metsä- ja puualan ammattilaisilla on sitten toki erilaiselle puutavaralle runsaasti eri nimikkeitä: tukki, ranka, pölli, sulli, propsi, hirsi, parru, lankku, soiro, lauta, paneeli, rima, lista... Nämä nimikkeet vaihtelevat puulajin, käsittelytavan (jalostusasteen) ja mittojen mukaan.
Erityyppistä lunta (tai laajemmassa näkökulmassa veden eri olomuotoja) tosiaan kuvataan monenlaisilla nimillä: viti, puuteri, räntä, loska, hiutale, rae, jää, riite, kuura, härmä... Pikkupakkasilla satavasta alijäähtyneestä vedestä (joka jäätyy välittömästi esim. auton tuulilasille osuessaan) käytettiin oman lapsuuteni murrealueella hauskaa nimeä "siite".
Joskus kun tänne yrittää lähettää jotain hampaat irvessä, ei homma onnistu millään. Palautteena tulee "Olet jo lähettänyt samanlaisen viestin" mutta perille saakka viesti ei vain tunnu menevän. Yhä uudelleen yritettäessä tuo kertaalleen lähetettykin viesti sitten ilmestyy näkyviin uusimman ohella. Inhottava ilmiö!
Kovalaisen kirjassa KUIKANTAPPAJA on sivulla 165 "petäjännäre". Siinäpä ihmettelemistä. Lieneekö samanlainen ilmiö kuin korpimetso! :)