Logiikka on absoluuttista, kunhan vain aluksi asetetaan jotkin arvot. Sitten kun arvot on asetettu, voidaan absoluuttisella varmuudella johtaa jokaiseen eri tilanteeseen näistä arvoista looginen ratkaisu. Humanismi ei toimi näin, vaan se on sisäisesti ristiriitaista ja se ei perustu selkeyteen eikä ehdottomaan logiikkaan, vaan se on jatkuvassa muutoksessa. Sen arvot ovat muuttujia, jotka vaihtelevat mielialan mukaan. Siksi humanismi onkin arvotyhjiö, joka tullaan tulevaisuudessa täyttämään täsmällisemmällä logiikalla, koska valtatyhjiöillä on tapana aina täyttyä.
Humanismi vailla logiikkaa?
humanismin varjossa
12632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Humanistien pitäisi opetella logiikkaa ja järjestää ajatuksensa mahdollisimman pitkälle vaikka graafiseen muotoon niin insinöörikin sen tajuaisi.
http://www.phys.ualberta.ca/~gingrich/phys395/notes/node122.html#SECTION00830000000000000000
Mielenkiintoisia kokonaisuuksia luvassa jos joku näkisi vaivaa laittaa suuret kokonaisuudet loogisiin operaattoreihin. Asia on (1) tai ei (0) tietokoneen mukaan. Aivot luultavasti tarvitsevat kolmannen tilan jossa asiat jäävät vain olemaan (Z) vai jäävätkö sittenkään?
Onko humanismi kokonaan sumeaa logiikkaa?
Palkallisessa työssä yleensä vaaditaan tuloksia eikä lisäkysymyksiä jotka ovat mielenkiintoisia *kettuilua* !
Yksinkertaistaminen on hyvä, mutta liian pitkälle ei saa mennä. Boolen logiikka on hyvä työkalu, mutta kaukana hyvästä isännästä (vanhan FPGA-suunnittelijan ajatuksia).
"Onko humanismi kokonaan sumeaa logiikkaa? "
Tunnut pitävän sumeaa logiikkaa jotenkin epäkäytännöllisyyden symboolina? Mitäpä jos oikeasti tutustuisit siihen? Se on hyvin käytännöllinen tapa käsitellä reaalimaailman tietoa.
"Asia on (1) tai ei (0) tietokoneen mukaan."
Ei ole. Tosi voi olla 0xffffffff ja epätosi 0x00000000, mutta "reaalifaktat" ovat aina jotakin täältä väliltä. Ja esim sumea logiikka tai bayesian logiikka osaavat tehokkaasti käsitellä tätä tietoa.
http://www.doc.ic.ac.uk/~nd/surprise_96/journal/vol2/jp6/article2.html
Humanismin ja muunkin ihmistiedon mallinnuksessa mielestäni suurin ongelma on "hierarkiat" ja "suhteiden suhteet". Kahden asian suhdetta on yleensä helppo esittää.
ihminen ei ole kone. ihmisellä on tunteita
joita voi säädellä vain tiettyyn pisteeseen
asti. täten puhtaaseen logiikkaan ei päästä
koskaan. humanismi ei ole arvo-tyhjiö..
eikä ainakaan siksi että sinä et näe siellä
mitään. mitäs jos menisit ulos ja haukkaisit
raitista ilmaa.. kävisit vaikka kioskilla
ja hymyilisit kassaneidille.. kävisit
ottamassa huurteiset kavereiden kanssa..
ottaisit kukkasen käteesi ja haistaisit
miltä se tuoksuu.
tämä "arvotyhjiö" ei täyty koskaan koska ilman
sitä ihmiset eivät kykene elämään.
jos joku yrittää muiden onnellisuuden täyttää
kylmällä logiikalla, on vain siis loogista että
kyseistä kusipäätä ammutaan päähän ladontakana.
Jos jotain arvoja on, niin eihän silloin pitäisi olla mitään ongelmia? Jos arvoja on, niin niitä ei pitäisi muuttaa, jos ne ovat arvoja.
Ja se myöskin ihmetyttää miten on mahdollista, että tämä empatia mahdollistaa arvojen joustamisen toisaalla, kun taas toisaalla näkemys onkin toinen?
Läsimaisen ajattelun historiaan perehtyminen voisi tuoda tällaisille lähinnä käsite- tai nimittelytasolle jääville julkilausumille enemmän sisältöä.
Eurooppalaisessa ajattelussa joskus uuden ajan aamunkoitteessa syntyivät ne nykyisen ajattelun perusjäsennykset joiden pohjalta esim. koemme logiikan aseman niin kovin vahvana.
Tuolloin kuitenkin järkiajattelun vastustajaksi koettiin uskonnollinen maailmanselitys, ja siitä irti pyrkivät nimenomaan humanistit. Humanisti tarkoitti siis ihan alun pitäen ihmistä joka korostaa ihmisjärjen roolia maailman selittämisessä.
Vielä 1600-luvun suuret systeeminrakentajat kuitenkin elättivät ajattelussaan Jumalaa järjen rinnalla. He eivät edes kokeneet mitään ristiriitaa ihmisjärjen ja uskonnon välillä. Leibniz taisi olla ensimmäinen joka korosti matematiikkaa tavalla, joka johti senluonteisen päättelyn vahvistumiseen.
Empirismi, kokeilumetodi, havaitsijasta riippumaton objektiivisen totuuden etsintä, vahvisti sitten luonnontieteitten nousun. Niiden nousun varsinainen loistokausi sijoittuu 1800-luvulle. Tällöin luonnonlakien hallinnasta ja soveltamisesta seurasi myös ihmisen elinympäristön täydellinen muuttuminen.
Opillisesti elämme nyt aikaa, jolloin ihan pahnanpohjimmaistenkin tietoon on tullut sellaisia asioita kuin "tiede" ja "logiikka". Niiden uskotaan merkitsevän jotain vähintään yhtä absoluuttista kuin keskiajan ihmiselle merkitsi Jumala. Mutta tiede tarvitsee yhä intuitionsa suuntautuakseen, eikä logiikka itsessään päätä eikä sisällä mitään asiasubstansseja. Aina on ensin päätettävä missä ja miten logiikkaa käytetään.
Aikamme kriisinä puhutaan ns. kahden kulttuurin jaosta, eli että on olemassa erikseen humanistinen, arvosisältöjä käsittävä alue, ja siitä erillinen luonnontieteellinen, eli empiriaa, matematiikkaa ja logiikkaa soveltava alue.
Näin historiallinen kehitys on ikään kuin tehnyt täyden ympyrän: humanismi, joka alkujaan oli merkinnyt ihmisjärjen korostamista uskonnon yläpuolelle, on joutunut altavastaajaksi kaksinkamppailussa historiallisesti kehittämänsä tieteellisen rationalismin kanssa.
Humanismi synnytti tieteen. Nyt jotkut kuvittelevat, että tiede on jotain sellaista itsenäistä, omilla jaloillaan seisovaa ja omilla ehdoillaan toimeentulevaa, ettei humanismia enää tarvita. Mutta valitettavasti tiedettä ei voi leikata pois juuriltaan, sillä hedelmiä tuottaakseen puun on oltava voimissaan juuresta latvaan.
mitään sellaista, mitä en jo tietäisi. Tässä onkin puhuttu humanismista lähinnä eettisenä oppina. Georg von Wright piti sofisteja jonkinmoisina humanisteina, koska nämä levittivät sivistystä maksua vastaan. Mutta sofistit eivät silti olisi olleet mitään Tarja Halosen äänestäjiä.
Onko sinusta tärkeämpää mikä on humanismin historia vai se minkälaiset ihmiset sanovat olevansa humanisteja? Jos kiviä viskova anarkisti kokee olevansa humanisti, niin kyllä se kertoo enemmän humanismista kuin se mitä humanismilla on tarkoitettu joskus aikaisemmin. Wittgestein sanoikin, että sanan merkitys on sen käyttö. Jos voidaan johtaa, että ensisijaisesti sanaa käyttävät ihmiset voivat muokata sanan sisältöä. Kuten tässä tapauksessa sosialistit ja anarkistit sekä femnistit ovat vallaanneet humanismi käsitteen ja kutsuvat itseänsä humanisteiksi, vaikka sillä uudella merkityksellä ei olisikaan mitään suoraa yhteyttä vanhaan merkitykseen.
Ei kai sana sinänsä mitään tiettyä sisältöä omaa, vaan olennaista kai on nimenomaan se kukinka sitä eri historian vaiheissa on käytetty. Sitten voidaan tietysti kysyä, antaako historiallinen tieto mitään lisä-arvoa.
Historiallista katsausta olisi ehkä voitu jatkaa vielä vähän pidemmälle. Lordi Snown maalailemat kaksi kulttuuria, humanistinen ja luonnontieteellinen, kärjistyivät edelleen erilleen niin että talouselämää säätelevät lait alettiin laskea luonnontieteiden kategoriaan. Taloustiede sai luonnontieteellisen legitimaation.
Sen jälkeen talouden käsitteistöillä on voitu tehdä mitä tahansa ja kuvailla taloustapahtumia ikään kuin ne perustuisivat ihmisistä riippumattomiin luonnonlakien kaltaisiin välttämättömyyksiin. Tällaista taloutta vastaan asettuvat ihmiset voivat nimittää itseään humanisteiksi. He sanovat että talous on nykyajan uskontoa, ja heidän taistelunsa uskontoa vastaan toistaa varhaisen eurooppalisen ajatushistorian humanistien taistelua uskonnollisluonteisia totuuksia vastaan.
Tämä voisi olla yksi tapa nähdä asia. Ehkä se ei ole ainoa. Kerro toki jos näet toisin.
Ihan huvittava provo. Sääli vain että
tuota argumentointia on harrastettu
läpi 1900-luvun vailla mitään loogista sisältöä.
Muuten noin kuriositeettina, minkälainen
looginen kieli ilmentää logiikkaa parhaiten?
Kun vastaat tähän, siirryn varauksettomasti palvomaan logiikka-uskontoasi.
Hyvää yötä.
rehellinen terveellä järjellä ajatteleva ihminen. Kautta linjan johdetaan sellaista logiikkaa, joka lähtee asetetuista arvioista. Arvot periytyvät, eivätkä synny tyhjästä.
Aristoteles pyrki järjestämään maailman kategorioihin ja onnistui siinä ihan hyvin. On vain valitettavaa, että kaikki eivät ymmärrä Aristotelestä. On totta, että Metafysiikka on vaikea kirja, mutta toisaalta, jos ei tajua sitä, niin on ohittanut jotain todella oleellisia asioita.
Logiikka itseänsä voidaan kuvata monenlaisilla eri kielillä. Tietysti logiikan kieli on vain keino parantaa itse logiikkaa, aivan kuten itsensä reflektoiminen parantaa jotain tiettyä suoritusta tai aspektia, jota se logiikan kieli vain kuvaa.
Väitätkö siis että propositio
"Arvot periytyvät, ne eivät synny tyhjästä."
on luonteeltaan analyyttinen totuus, jonka
"totuus" nousee jotenkin ilmeiseksi väitteestä itsestä käsin?
Jos väite on luonteeltaan analyyttinen, miksi
sen totuusarvo ei ole mitenkään ilmeinen.
Voidaanhan esimerkiksi väittää, että arvot ovat
esimerkiksi sosiaalisia konventioita, sopimuksia.
Mitä tässä tarkoitetaan humanismilla? Mitä tarkoitetaan logiikalla jossa asetetaan arvot? Mitä nämä arvot ovat. Voivatko ne esim. olla koti uskonto ja isänmaa? Kuka asettaa nämä arvot? Mitä logiikkaa noudatetaan arvojen asetuksessa? Miun mielestä mikään mihin liittyy arvoja ei voi olla absoluuttista. Ts. jokin näissä yhtälöissä mättää pahasti. Voisiko joku ystävällisesti selventää mistä tässä kaikessa on kysymys. Minä en ymmärrä.