Runoja

Muutamia runojani viikon varrelta
nimim. Gluebandage

**

PUUJUNAVAUNU

Olen kuin puujunavaunu
jolkuttelen pitkin kiskoja
ilman veturia

eilen kun sinut näin
toisella kiskolla
ja kuljit eri suuntaan päin

minä - tämä yksinäinen
puujunavaunu
pysähdyin ja melkein
hajosin

sillä luulin
että aika olisi välillämme
laittanut kiskot
jo limittäin
yhtymäkohdassa
sylikkäin

mutta ei
ei vieläkään
ja niin jatkaa jolkotteluaan
tyhjänä tuuttaava
puujunavaunu

*

RESIINASSA

Teen tästä resiinastani
kukkasomisteisen yömajan
laitan sinne isot pehmeät tyynyt
ja kirjavat verhot
jotka tuulessa
ilmoittavat että
olen kotona

resiinassa
polveni kolhivat toisiaan
etsiessään paikkaa
minne väsyneet
jalkani asetan

sillä olenhan
polkenut jo miljoonin
kilometrein
elämänkokoisilla
kiskoilla

*

KISKOILLA HUUTAVAT KASVOT

Kiskoilla huutavat kasvot
nuo vääristyneet suudelmat
jotka kohdistuvat
jalkoihimme

alttiuden kengissä
virtaa itsekkyyden
peltokyy
joka nostaa päätään
huutavien kasvojen
vääntyessä kivisille lohkareille

Kosketit pehmeätä nukkaani
samettisilla sormillasi
nesteiden valuessa
veriset suudelmat huulillasi

uskoin että totta olikin
rakkauden sanat
joita sanojen rakkaus oli raiskannut
vienyt sen alttiuden
ja puhtaan totuuden
vyöryen alas

Kiskoilla huutavat kasvot
haluaisivat juosta pakoon
suutelevien jalkojen
petollisia huulia

vartija tulee kohti
tulinen hiili kädessään
paljaana ilman silkkihanskoja

ojentaa sen kohti
avoimen kurkun hautaa
polttaen pois kaiken valheen
kaiken lian kaiken itsekkyyden

Itsenikö näen?

repaleisen junanvaunun kyljessä
johon on piirretty
vuosisatojen kuluneet ääriviivat
katoavissa huudoissa

*

UUSI MINÄ

Vastasyntynyt vauva sylissäni
uudestisyntynyt minä
pois kohdustasi
perisynnin jälkeiset
syntisten tähän päivään

Myös minä
uusi minä
syntinen
niinkuin sinä
uusi sinä

Todellinen kosketeltava
maidontuoksuinen nuttu
pissapotta pöntön vierellä
kasvualustaa sisään ja ulos

Ihmisen mittainen
tuo arvokas kuva
Jumalan kuva
on särkyvää posliinia
ja myös vahvaa fossiilia
kivisydän joka murskataan
rakkauden asein

Helpompaa tappaa kuin rakastaa
sanotaan mutta
kuka tappoi rakkauden
jopa lauletaan
liian keveästi
sillä raskas on elämä
ilman ihmisarvoa
jonka arvo ei ole ihmisessä

*

SIIVET LENTÄVÄT ILMAN

Ilmassa leijuvan savun
vedän sieraimiini
keuhkot täyteen

puhdasta toivoin
mutta tahtoni
kerää pienet nokipalaset
herkälle ihon pinnalle

nenäni syvyyksiin

Siivet lentävät ilman
etsivät toisiaan
mihin laskeutua
kun väsyneinä
kurottavat vuorenhuippujen
äärellä laskeutumatta
irrallisena kuin kädet
jotka hapuilevat pimeässä
etsien kosketuksia

Sattuu!
tekee niin kipeää
kun luovutan kaappini avaimen
jossa olen säilyttänyt
kauneinta aarrettani
en millään, en sitten mitenkään
olisi luovuttanut
sillä pelkäsin
menettäväni kaiken

kiinni pitämisellä
menetinkin!

Savu kirvelee sierainteni nukkaa
mutta ennenkuin selkenee
pidän hämärästä niin paljon
sytytän sydämenmuotoisen
kynttilän ikkunanlaudalleni
että sinä näkisit

*

IRRALLAAN

Nukkuessani resiinan ovi aukesi
ja verhot irtosivat
irralleen kiinnikkeistään

juoksin niiden perään
kun tuuli vei vastavirtaan
lavean tien viereen
oli jäänyt makaamaan
lierihattuinen mies
tiellä oli niin
väsyttävän paljon ihmisiä
jotka ottivat
suuria askeliaan

ohitse kulkien
välittämättä
irrallaan olevista
verhoistani
jotka peittivät
miehen tiellä

*

KERITIN PUROLLE

Keritin kätköissä
sydän kippurassa
on kätketyn elämän arvo

lähden täältä
ja kätkeydyn
puron varrelle
Sinun luoksesi
syvään notkoon

Auringonvalon tulisina hiilinä
saan voimani Sinusta
kun olen heikko
heikossa olet niin väkevä
ja hiljainen solina
Keritin purolla virtaa

Avaat sydämeni kippuran
kätketyn oven
jota raskas lukko
on kettingein repinyt
alaspäin

Heräjä pohjatuuli
tule etelätuuli
puhalla yrttitarhaani!
Murra jalkojesi juurella
ylpeys ja itsevarmuus
johon särkyneen sydämen
taivaallinen tuoksu
musiikkia mollisävelmissä
Makeutta jonka pakkasen
ensi purema on painanut
kypsään hedelmään

Rosoinen on risti jota kannan
muotoineen niin moninainen
minun oloinen - Sinun Mestarini!
Sillä Olet lähempänä kuin koskaan
kun nostan rakkaan ristini harteilleni
ja Sinun ikeesi on kevyt kantaa
Keritin puroilta yrttitarhaan
kasvaminen tapahtuu kuormien alla

*

AUTUAS KIITOS

Vedenpaisumuksessa
paisuvat sanasi
paisuviksi huuliksi
vyöryen putouksena
vesien virratessa
erämaan hietikolle
johon yksinäinen sydän
laskee kaiken alttarille
itsensä kokonaan
verijuovien repiessä
sielun puhtauden esiin

kuivat huuleni huutavat
kiitollisuuden vettä
ilman sanoja
ilman vaativia katseita
ilman kovan sydämen kosketusta

herätä henkeni Herra
kuulemaan Sinua
ja auta että myös
oppisin rakastamaan minua
itseäni niinkuin lähimmäistäni

Autuas on ihminen
joka on löytänyt viisauden
löytänyt ymmärryksen
Sanastasi Herra !
ja kokemuksesta elämän
Sillä suloiset ovat ne tiet
jonka oikeassa kädessä
on pitkä ikä
ja vasemmassa rikkaus ja kunnia
Jumalan äänen kuulemisessa

**

11

1480

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • liiiikaaa

      Jumalan sana haittaa.

      • ristiriidassa

        Sanan julistus on ristiriidassa muiden runojen kanssa. Ristiriita on liian suuri. Halleluja -ihmisille on nuo uskontopalstat. Sanan vieminen ja soluttautuminen joka puolelle nettiä on jotenkin irvokasta.


    • mummonkäkkärä

      Kahtos pohojanmaanpalstaa, saat kuulla kokemukseni helluntailaisesta kokousillasta,

      kyllä on kuule se uskontokunta kokenu pahan
      takapakin, tai valheellisuuden,,,, Jumalaan
      sitä uskotaan, Jeesus vain toi Jumalan sanan
      maailmaan ja lunasti meille ikuisen elämän.

      Tää amerikan-suomalainen rahankerääjä juppi,
      jeesusteli, että jeesus on kaiken a ja o,
      mieti vähän muitakin uskontoja ja käytä järkeä.

      Kaikkea ei oo pakko uskoa!

    • Olgan Pekka

      Kuka noin pitkää saarnaa jaksaa lukea...Hyviä kai runosi ovat mutta liika on liikaa....

    • häpp

      kaksinaismoralisti mammanpoika

    • oili34

      Kirjoitat paljon muualle uskostasi. Oletko uskovainen ja elätkö saarnojesi mukaan?

    • runis

      Laitoin viime viikolla kirjoittamani
      runot tähän samaan rypälepuuhun
      siksi näin pitkä eli useampi runo.

      Olen paljonkin lähiaikoina kirjoitellut
      myös rakkausrunopuolelle, sillä siinä olen
      purkanut syviä tuntojani, joita päättynyt
      seurustelusuhde toi pintaan.

      Olen uskossa ollut nyt 7v.
      ja runoni toivottavasti
      kumpuaa enemmän myös hengessä
      eikä ainoastaan sielunelämässä
      sillä ihminen on kokonaisuus
      johon kuuluu, sielu, henki ja ruumis.

      Siunausta kaikille lukijoille =)

    • mamabeard

      Runotytön Gluebandage-runoihin en ota kantaa koska en ole niitä lukenut enkä lukenut nytkään.
      Itse olen palstalla kirjoittanut viimeksi 1.9.
      En tiedä kuinka "julistuksellisia" runiksen tämänkertaiset runot on, kuinka "saarnaavaa" julistuksellisuus niissä? Asia on kyllä niinkin että ihminen joka ei henkilökohtaisesti ole uskossa - tai uskoo niin sanotusti omalla tavallaan - varmaan kokee ahdasmielisenä ja tuputtavana sellaisenkin mikä kristitylle itselleen on omista elämänkokemuksista nousevaa runoilua?
      Asia nyt yksinkertaisesti on niin, että ihmisen vakaumus - hänen henkilökohtainen ajattelutapansa, kokemuksensa, maailmankuvansa ja ihmiskäsityksensä tulee yleensä tavalla tai toisella näkyviin myös runoissa, olkoon rakkausrunoja tai mitä tahansa runoja. Kummallista olisikin jos oma vakaumus ja ajattelutapa ei mitenkään näkyisi.
      Kristitylle elämän perusta on Kristuksessa koettava elävä yhteys Jumalaan ja jokainen kristitty niitä asioita sitten painottaa ja käsittelee hieman eri tavalla koska olemme yksilöitä ja jokaisella oma henkilöhistoriansa. Tämä elämän perusta on läsnä myös ja tekisi mieleni sanoa etenkin myös parisuhteessa ja sen kipuiluissa. Toki se siis tulee näkyviin runoissakin.
      Itse oon yleensä laittanut selkeästi hengelliset ja nimenomaan hengellisiä kysymyksiä pohdiskelevat runot muualle, en tälle palstalle. Niissä kirjoitan omana itsenäni sitä mikä minun sydämestäni nousee ja on minulle arvokkainta ja tärkeintä.

      Kuten olen sanonut ja sanon nytkin, palstalle kirjoittamani "rakkausrunot" ovat harvoin minun intiimejä rakkausrunojani jollekin toiselle. Yleensä ne ovat aiheen tarkastelua.
      Näissä runoissa en suinkaan kuvaa elämää sellaisena kuin sen pitäisi (minun mielestäni ja ymmärrykseni ja Raamatun tulkintani mukaan) olla, vaan sellaisena kuin se oikeasti on ja ristiriitoineen ja raadollisuuksineen ilmenee. Ihmisen tapa käyttää sanoja luomaan illuusiota ja tunnekokemuksia on osa ihmissuhdepeliä jossa tarkoituksella tai usein tiedostamatta pyritään manipuloimaan ja vaikuttamaan toiseen. Kirjoittaessani rakkausrunoa en ainoastaan luo tunnelmia vaan samalla tarkastelen kirjoittamistapahtumaa sinänsä ja tunnelman rakentumista pohtien ihmisen suhdetta tekstiinsä, kirjoittajan ja lukijan suhdetta jne.

      On henkilöitä jotka uskoo että elämän täyttymys ja syvin onni löytyy toisesta ihmisestä ja tyydyttävästä parisuhteesta. On henkilöitä jotka uskoo että ihminen itsessään on jumalallinen ja vapautus löytyy itsetiedostuksen kautta. Jotkut uskovat luonnon itsessään sykkivän kaikkiallista kristusenergiaa (hinduismi, panteismi, teosofia, kristosofia) ja että tässä kaikkiallisessa sykkeessä mahdollisesti synnymme yhä uudelleen.
      On henkilöitä jotka uskovat että jälleensyntymisen kiertokulussa - joka mielestäni on demoninen harha, istutettuine kokemuksineen - kohdataan sielunkumppaneita, joita on rakastettu jo edellisessä elämässä!
      On myös useita henkilöitä jotka suhtautuvat kaikkiin uskonnollisiin ja hengellisiin aatteisiin kyynisesti ja sanovat että elämä on paskaa ja kaikesta pitää yrittää repiä irti eläimellinen nautinto mikä mistäkin saatavissa on.
      Jokainen näistä tuo runoissaan esiin vakaumustaan joko suoraan tai rivien välissä koska hän kirjoittaa sillä sydämellä mikä hänellä on. Ihmisten henkilökohtaiset vakaumukset ja uskomukset eivät estä minua lukemasta heidän runojaan ja jopa pitämästä niistä vaikka oma vakaumukseni olisi toisenlainen.
      Ja jos ei pidä jonkun runoista miksi sitten turhaan lukea niitä?
      Jokaista varmaan kiinnostaa palaute. Minäkin kiitän saamastani palautteesta, neuvoista ja mielipiteistä - mutta en suinkaan lopeta kirjoittamista sen vuoksi että joku ei minun runoista pidä.

      Kun kommentti "kaksinaismoralisti mammanpoika" ilmeisesti oli osoitettu minulle, ei Runotytölle, kerron näkemykseni kysymykseen "seksi ja seurustelu" mutta en tässä vaan linkissä:
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000019618439
      Nimimerkki häpp ja muut kiinnostuneet voivat osallistua aiheeseen siellä jos asia ja sen kommentointi kiinnostaa keskusteluksi asti.

      Elämä ei aina suju niin kuin sen haluaisi sujuvan ja rakkaudessa jos missä epäonnistumiset ja erehdykset ovat kipeitä on ihminen sitten kristitty tai ei...
      Kristillinen elämä ei merkitse minulle elämää jossakin utopiassa vaan juuri kristillisyys jos mikä on asia jonka täytyy tapahtua arkielämän ristiriitojen ja realiteettien keskellä. Se merkitsee avoimuutta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, myöskin halua kohdata itsensä rehellisesti Hänen kasvojensa todellisuudessa.

      Runoudesta vielä. Runoissa minua erityisesti viehättää niiden intuitiivinen ja herkkävireinen puoli. Se kuinka niillä voidaan ilmaista asioita ja tuntemuksia joita on erittäin vaikea määritellä. Runollisen tekstin lukeminen toisin kuin asiatekstin ei ole järkeilevää, analyyttistä ymmärtämistä vaan vaistonvaraista ymmärtämistä - siksi useat erilaiset ihmiset voivat saman runon kautta saada toisistaan poikkeavia kokemuksia ja elämyksiä, koska heidän tunnemuistinsa kokemusvarasto on erilainen. Tämä on runollisuuden etu asiatekstiin nähden ja samalla heikkous.
      Mielestäni runous parhaimmillaan on sekä tekijälleen että lukijalleen terapeuttista. Sen kautta voimme lähestyä itsessämme asioita jotka väistävät liian suoraa ja karkeaa kohtikäymistä. Tunnelukot voivat avautua. Voidaan jopa uskaltutua kohtaamaan omia vikoja ja erehdyksiä. Havaita itsessä ja toisessa joitain piirteitä jotka arjessa on hukkuneet melun alle. Ymmärtää asioista uusia ulottuvuuksia. Innostua taas elämästä.
      Ikävä puoli on että runolliseen mielikuvamaalailuun voi myös paeta itseään ja itsensä kohtaamista. Terapiassa ilmiö on tunnettu. Tapahtumien loputtomalla vatvomisella voidaan ylläpitää ongelmia kun ryvetään omien tuskallisten haavojen ja voimakkaiden elämysten maastoa ilman että edes halutaan kasvaa ja edistyä. Henkilö joka muutenkin elää hyvin tunnekeskeisesti arkirealismia ja sen vastuullisuutta väistäen saattaa runojenkin kautta ruokkia ekstaattisia ja epärealistisia elämyksiään ja tunnekokemuksiaan, jopa niin, että toisesta ihmisestä yhä enemmän tulee pelkkä väline haluttujen kokemusten saavuttamiseen. Rakastumisen kokemuksen huuma ja todellinen rakastaminen samaistuu - jolloin elämän voima on sielullisissa tuntemuksissa, unimaailmassa, josta ihminen hakee - itseään paeten - elämänsä sisältöä ja tarkoituksellisuutta.

      Sanoilla voidaan luoda illuusioita tilanteista, kuvitelmia jotka lukijan eläytyvä mieli maalaa eteensä kuin kokreettisiksi tapahtumiksi, oikeasti eletyiksi kokemuksiksi.
      Jopa todellinen kokemus muuttuu jossain määrin fiktioksi siitä kirjoitettaessa ja on paperilla illuusio, koska se ei enää ole itse tapahtuma vaan sen vaillinainen ja väritetty kuva.

      - -

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000017529923

    • ihailja

      Kaunis kiitos ihana runotytö.

    • mummonkäkkärä

      Mikään ei voita uskoa , helluntailaisuus, on
      sittenkin omani, ja pastori jota vähättelin,
      ansaitsee kiitosta, ja voimaa jakaissaan niin
      pyyteetöntä iloa, ja voimaa. Kiitos. Rauhaa Sinulle.

    • Luojan luoma

      ja ihmeellistä!RUNOSI KOSKETTA MONIA... Luin jotain osittain uuttakin ja samalla katselin sivujasi. Hyvä,jatka samaan malliin.
      Saattaa olla sivuja/linkkejä: www.kolumbus.fi/kmalmirae (kiinnostuneille)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      179
      1468
    2. Mietin sinua nainen

      Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten
      Ikävä
      55
      1012
    3. Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta

      Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa
      Lapua
      63
      761
    4. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      35
      745
    5. Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin

      Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi
      Ikävä
      51
      697
    6. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      111
      690
    7. Ne alkaa aina yhdeltä

      jos mies et ole sattunut huomaamaan!
      Ikävä
      81
      669
    8. Haluan sinua mies

      Saat minut kuumaksi.
      Ikävä
      36
      654
    9. Voitaisiinko harjoitella rakas

      Näiden tekoa? 👶👶👶👶👶👶
      Ikävä
      70
      628
    10. Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan

      Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e
      Hindulaisuus
      303
      597
    Aihe