Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellistä kuin suinkin, kernaimmin
steriloitua niin kuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin on varminta
keittää se tavallisella tapaa padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanen, keiteään yhtä suurista määristä
vettä ja vastalypsettyä maitoa – suuri kupillinen (2 desilintraa)
kumpaistakin – ja 5:stä pienestä teelusikallisesta mannaryyniä, parista
suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria, - niin et saa luulla,
että tämäkin voidaan keittää sekoittamattomasta maidosta, kun lapsi on
täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on sekoitettava vettä, koska vesi,
kiehuessaan avonaisessa padassa noin neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja
koska sekoittamaton maito täten kiehuessaan kokoon tulee liian
voimakkaaksi pienelle lapselle – vielä. Vasta kun lapsi on vuoden vanha,
voit keittää vellin paljaasta maidosta. 6:sta 12 kuukauteen voit
vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä maitomäärää, esim. siten, että
viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä lusikallisen vettä ja lisäät
siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät sen semmoisenaan 3 viikkoa –
jonka jälkeen taas teet samalla tavalla, kunnes viimeisenä kuukautena
maito on sekoittamatonta. Moni arvelee, että kun lapsi saa hampaita,
niin se on merkkinä siitä, että se voi ruveta syömään vaihtelevaisempaa
ruokaa, niin kuin kalaa, lihaa, leipää y. m. – Mutta lääkäri sanoo, että
hampaiden puhkeaminen ei vielä ole merkkinä siitä, että sen on syötävä
semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voiraan vieroittaa – joko
äidinrinnasta tai pullosta – (Vieroittamisesa puhutaan seuraavassa
luvussa). Se voi kyllä sietää semmoisia ruokia; nähdäänhän usein,
varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka syövät aikaihmisten kanssa
sekä perunoita että silliä heti kun ensimmäiset hampaat ovat
ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia, ilman että heillä siitä on
mitään näkyväistä haittaa. Mutta monta kertaa saavat he myöskin
ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat sellaisella ravinnolla
ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa, kalpeiksi ja turpeiksi ja
saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja jalat. Maalla antaa raitis
ilma heille voimia sulattaamaan monenlaisia ruokia, johon he kapungin
tukahdutavassa kurjuudessa eivät kykene. Mutta maitoruoka on heille
kaikille parasta, aina parasta.
Emme saa unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, hiuksia ja hampaita varten, lihaa, aivoja ja kaikkea muuta varten. Jokavastoin me muista saatavissamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (s.n. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput jne.) – aiva 1½ vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisempana ja rakkaimpana ravintona, vielä silloinkin, kun on jo aikoja sitten ruvennut syömään kaikenlaisia muita ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti ruveta antamaan sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla pidetään 1½-vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä, miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa myöhemmin). Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa, kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla maitoruokaa, niin kuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja valmistettu suurella huolella. ”Ei mikään ole liian hyvää minun lapsilleni. Paras – s.o. terveellisin – on tuskin tarpeeksi hyvää”, sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nyt tulla yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksia; vaikka hampaita olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi – niin kuin muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa lajia niin kuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi, ja pantava kiehuvaan, vähän suolattuun veteen, jossa se saa kiehua siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin huolellisesti ruodot ja ja nahka, - lapsi ei saa millään muotoa niellä ruotoa! – Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi. Kuoret on leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita kuin suinki, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen, joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö (tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; - elä kuitenkaan ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joa on lähinnä kuorta. Sekoita ruskuianen ja valkuiainen hyvästi kupissa ja hakkaa valkuiainen palasiksi lusikalla. Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua ranskanleipää nniin kuinkalaakin tai anna lapsen syödä vuodotellen puoli teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta maitoleipä ja hyvästi leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu pois, on sopivaa. – Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa, jos tahtoo. Elä koskaan anna vanhoja munia, jotka haisevat tai maistuvat vastenmieliseltä tai jotka ovat ”oudon” näköisiä. Elä myöskään anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille lapsille – nelivuotisille ja sitä vanhemmille – voit antaa kovaksi keitettyjä munia, jos hakkaat ne aivan hienoksi - mutta ei muuten. Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voi keittää kupillisesta maitoa; kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½ kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikkallinen sokeria (tai siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri, vatkaa ja keitä sitä 1 minuutti. Silloin se on valmis. Kaada se puhtaalle syvälle lautaselle.Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita) voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan kunnossa, jos se pysyy ymmella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä- jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktisra, jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia sulatetaan kupilliseen kieuhuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle lautaselle, jonka tehtyä sekoitetaan tuore munanruskuiainen sekä hieman suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niin kuin ennenkin, tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä maidolla sekä jauhoilla – ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita – voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat ”jauhoisiksi”, voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan päällimmäistä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa tms. voi sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi, lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja kauveminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa, munia ja sahtisoppaa – vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen, että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa ruokaa, kuin aikuisetkin syövät.Ensimmäisenä liharuokana voivat kernaammin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4 viikon canhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha, myöhemmin voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, vanhaa lammasta, silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa, suolakalaa tai silliä – muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille. Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itselleen parasta – ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnes ihmisiä, jotka ovat hyvin säästäviä, yksinkertaisia ja vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat hankkineet pienille lapsilleen ehdottomasti parasta, hintaan katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhainpaan.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellistä kuin suinkin, kernaimmin
steriloitua niin kuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin on varminta
keittää se tavallisella tapaa padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanen, keiteään yhtä suurista määristä
vettä ja vastalypsettyä maitoa – suuri kupillinen (2 desilintraa)
kumpaistakin – ja 5:stä pienestä teelusikallisesta mannaryyniä, parista
suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria, - niin et saa luulla,
että tämäkin voidaan keittää sekoittamattomasta maidosta, kun lapsi on
täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on sekoitettava vettä, koska vesi,
kiehuessaan avonaisessa padassa noin neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja
koska sekoittamaton maito täten kiehuessaan kokoon tulee liian
voimakkaaksi pienelle lapselle – vielä. Vasta kun lapsi on vuoden vanha,
voit keittää vellin paljaasta maidosta. 6:sta 12 kuukauteen voit
vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä maitomäärää, esim. siten, että
viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä lusikallisen vettä ja lisäät
siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät sen semmoisenaan 3 viikkoa –
jonka jälkeen taas teet samalla tavalla, kunnes viimeisenä kuukautena
maito on sekoittamatonta. Moni arvelee, että kun lapsi saa hampaita,
niin se on merkkinä siitä, että se voi ruveta syömään vaihtelevaisempaa
ruokaa, niin kuin kalaa, lihaa, leipää y. m. – Mutta lääkäri sanoo, että
hampaiden puhkeaminen ei vielä ole merkkinä siitä, että sen on syötävä
semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voiraan vieroittaa – joko
äidinrinnasta tai pullosta – (Vieroittamisesa puhutaan seuraavassa
luvussa). Se voi kyllä sietää semmoisia ruokia; nähdäänhän usein,
varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka syövät aikaihmisten kanssa
sekä perunoita että silliä heti kun ensimmäiset hampaat ovat
ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia, ilman että heillä siitä on
mitään näkyväistä haittaa. Mutta monta kertaa saavat he myöskin
ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat sellaisella ravinnolla
ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa, kalpeiksi ja turpeiksi ja
saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja jalat. Maalla antaa raitis
ilma heille voimia sulattaamaan monenlaisia ruokia, johon he kapungin
tukahdutavassa kurjuudessa eivät kykene. Mutta maitoruoka on heille
kaikille parasta, aina parasta.
Emme saa unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita lapsen ruumis tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja varten, hiuksia ja hampaita varten, lihaa, aivoja ja kaikkea muuta varten. Jokavastoin me muista saatavissamme olevista ruoka-aineista saamme ravintoa ainoastaan osalle näistä kaikista. Sentähden elä luule antavasi pienelle lapsellesi voimakkaampaa ja parempaa ravintoa vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja voileipään. Voimakkain ja paras ravinto on yhä maito ja maitoruoka (s.n. maidosta keitetty velli ja puuro, maito ja korput jne.) – aiva 1½ vuoden vanhaksi ja kauemminkin. Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin koko lapsuuden ajan pysyä lapsen pääasiallisempana ja rakkaimpana ravintona, vielä silloinkin, kun on jo aikoja sitten ruvennut syömään kaikenlaisia muita ruokia maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan terve, voit kuitenkin huoleti ruveta antamaan sille muutakin kuin maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla pidetään 1½-vuoden ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty oikeana aikana. Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä, miten voisimme pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean kovaksi, kun pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin nuorella iällä! Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja suuresta vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa myöhemmin). Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa, kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla maitoruokaa, niin kuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja valmistettu suurella huolella. ”Ei mikään ole liian hyvää minun lapsilleni. Paras – s.o. terveellisin – on tuskin tarpeeksi hyvää”, sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nyt tulla yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksia; vaikka hampaita olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi – niin kuin muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa lajia niin kuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi, ja pantava kiehuvaan, vähän suolattuun veteen, jossa se saa kiehua siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin huolellisesti ruodot ja ja nahka, - lapsi ei saa millään muotoa niellä ruotoa! – Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi. Kuoret on leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita kuin suinki, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen, joka kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö (tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; - elä kuitenkaan ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joa on lähinnä kuorta. Sekoita ruskuianen ja valkuiainen hyvästi kupissa ja hakkaa valkuiainen palasiksi lusikalla. Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän voideltua ranskanleipää nniin kuinkalaakin tai anna lapsen syödä vuodotellen puoli teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai maitokeksiä. Ei hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta maitoleipä ja hyvästi leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on leikattu pois, on sopivaa. – Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista maitoa, jos tahtoo. Elä koskaan anna vanhoja munia, jotka haisevat tai maistuvat vastenmieliseltä tai jotka ovat ”oudon” näköisiä. Elä myöskään anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille. Suuremmille lapsille – nelivuotisille ja sitä vanhemmille – voit antaa kovaksi keitettyjä munia, jos hakkaat ne aivan hienoksi - mutta ei muuten. Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voi keittää kupillisesta maitoa; kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½ kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikkallinen sokeria (tai siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri, vatkaa ja keitä sitä 1 minuutti. Silloin se on valmis. Kaada se puhtaalle syvälle lautaselle.Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita) voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan kunnossa, jos se pysyy ymmella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä- jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktisra, jos ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia sulatetaan kupilliseen kieuhuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle lautaselle, jonka tehtyä sekoitetaan tuore munanruskuiainen sekä hieman suolaa. Sen ohella kernaasti hiukan voileipää, niin kuin ennenkin, tai pari pientä korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai kalapyöryköitä kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on suurustettu nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä maidolla sekä jauhoilla – ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita – voi lapsi myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka keitetään pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata hienoksi veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein erinomaisen hyviä perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat ”jauhoisiksi”, voi lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan päällimmäistä jauhoisinta kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt lapsi on parin kuukauden ajan saanut tätä ruokaa päivälliseksi ja muilla aterioillaan syönyt maitovelliä, mannaryynipuuroa tms. voi sille ruveta antamaan vähän lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi, lapsi voi aivan hyvin olla ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja kauveminkin, kun se vaan saa runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa, munia ja sahtisoppaa – vaan koska meillä nyt kerran on totuttu siihen, että pienen lapsen on mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa ruokaa, kuin aikuisetkin syövät.Ensimmäisenä liharuokana voivat kernaammin olla hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai pyyn lihaa, hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan sitten vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta edellä puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4 viikon canhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha, myöhemmin voidaan antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta tuoretta, hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, vanhaa lammasta, silavaa, savustettua makkaraa, suolattua lihaa, suolakalaa tai silliä – muuta kuin hätätilassa niin pienille lapsille. Paljon kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä ruokajärjestys on paras, mikä meidän aikanamme tunnetaan, pienille lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla ole varaa hankkia itselleen parasta – ei edes lapsillensa, vaikka he niitä varten luonnollisesti tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnes ihmisiä, jotka ovat hyvin säästäviä, yksinkertaisia ja vaatimattomia, kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat hankkineet pienille lapsilleen ehdottomasti parasta, hintaan katsomatta. Mutta ne perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia parasta, saavat luonnollisesti tyytyä lähinnä parhainpaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit vastalypsetyn maidon asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan margariinivoita – (pähkinän kokoinen pala yhteen annokseen). Ja vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyvin kaurajauhoja ja ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin saatavilla. Mutta ohrajauhoja- kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne ovat karkeita – on keitettävä kauvemmin kuin vehnäjauhoja, jokseekin niin kuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia). Juomaksi ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa, varsinkaan ei ”separoitua”, muuten kuin hätätilassa. Mutta ”puolikuorittua” maitoa, so. Maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta lypsämisen jälkeen, voidaan kyllä käyttää, kun lapsi on toisella vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa vastalypsettyä ja kuorittua maitoa, puoliksi kumpaistakin. Mutta muista aika keittää maito. Mitä vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen juoda sitä raakana. Se voi onnistua kerran tai kaksi, mutta voi myöskin käydä niin hullusti, että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin. Keitä sentähden maito lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen ensin seisoa happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole tomua. Anna lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei suositella niin pienelle lapselle, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, - siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on puhdasta – säilytetty puhtaassa tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla vaarallista pikkulapselle kaupungeissa. Maalla sietävät pikkulapset paremmin viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita: - se muuttaa asian. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt, puhdas viilipiimä – hienoksi murennetun ruokaleivän tai korppujen ja pinnalle sirotellun sokerin kanssa – erittäin hyvin). Hyvä ruokaleipä, varsinkin hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää sekä lapselle että aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti valmistettua ja hyvästi paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän uunissa tai puhtaalla hellalla, ja puhdistaa irtonainen, raaka jauho hyvästi pois, ennen kuin murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian kuin lapsella on tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi aivan hyvin muutamalla aterialla saada se kovana. Jos sille levitetään vähän voita ja silloin tällöin pannan hiukan juustoa, joka ei saa olla hampanta, niin tulee se maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla paloittelet sen keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta, silloin kuin ne ovat liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa, huokeampiakin lajeja, kun ne vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta puoliksi pilaantunutta ruokaa lapselle! Anna niille kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala kohtuullisen suolaisessa vedessä ja perkaa siitä hyvästi nahka ja ruodot. Jos kala on rasvaista – katso, muodostuuko keitinveteen rasvasilmiä – niin voit sekoittaa siihen vähän kuivaa leipää, sen sijaan että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät eivät ole kovin kallista ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa, mutta kaupungeissa voidaan niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla: 5-6 pennillä kappale, ja kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden vanhalle lapselle. 10-12 penniä voinevat toki useimmat uhdata lapsen päivälliseen. Muuten luulen, että säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan käyttää, kun ne otetaan ehyestä säilykelaatikosta ja keittään heti, kun laatikko avataan. (Säilykkeet, jotka ovat kauvan seisoneet avatussa laatikossa, ovat vahingollisia sekä lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja lihakakkuja ei sunun sitä vastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne ovat jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet ovat nimittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä, muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta. Ja väkevät mausteet ova vahingollisia lapsille useammassa kuin yhdessä suhteessa. Niin kuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei vastasyntyneen vasikan lihaa, niin kuin jo sanottiin, sillä se on kovin vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta lampaanliha, joka on huokeata syksyllä, niin se n hyvä asia. Hiukan suolattua sekä vasikan etä lampaan lihaa, joka ei ole ollut suolavedessä viikkoa kauvempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten on sinun myöskin tiedettävä, että keitetyt ruat ovat terveellisempiä ja helpommin sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille paistetaan kalaa, niin saanet kai siitä jonkun palan keitetksi lapselle. Missään tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa, sillä se on aivan sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja siirapista voivat luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa. Korppujen asemesta voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua ruokaleipää. Kahvia, teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et luonnollisesti saa koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voir turmella heidän terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä alituisesti. Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito (ainakin kuorittu), minkä vuoski sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen saada maitonsa ja maitoruokansa koko kasvamisaikansa: se on sen paras ja luonnollisin ravinto.