- 1950-1960-luvulla vai 1950-1960-luvuilla?
- käykö myös 1950-60-luvu(i)lla?
(oikeanmittaisia viivoja vuosien väliin en löydä äkkiseltään)
- käykö myös 1950-60-luvu(i)lla?
(oikeanmittaisia viivoja vuosien väliin en löydä äkkiseltään)
1950-luvut?
Tainionkosken Pyramidi
7459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1950- ja 1960-luvuilla tai
1950- ja 60-luvuilla
**********************
>(oikeanmittaisia viivoja vuosien väliin
>en löydä äkkiseltään)
”Ajatusviiva on painetussa ja käsin kirjoitetussa tekstissä selvästi yhdysmerkkiä pidempi vaakasuora viiva. Konekirjoituksessa ajatusviivana käytetään yhdysmerkkiä, jonka molemmin puolin on välilyönti.”
”Ajatusviiva merkitään erilaisten ääriarvojen tai rajakohtien väliin. Rajakohtailmauksissa käytetty viiva on kiinni vierussanoissaan. Erityisesti näissä tapauksissa on vältettävä ajatusviivan lukemista viivaksi.”
Esimerkkejä:
”30–50-vuotiaat, äiti–lapsi-suhde, Suomi–Ruotsi-maaottelu”
Pirkko Leino: HYVÄÄ SUOMEA (Otava 1989)
Kaikkien kolmen lainaamani esimerkin ensimmäinen viiva on painetussa tekstissä suomalaisen typografian mukainen ajatusviiva eli ”miinusviiva”, jonka voi Windows-ohjelmissa kirjoittaa näppäinyhdistelmällä Alt 0150 (numerot numeronäkkäimistöltä, Num Lock -merkkivalon tulee olla päällä). Jälkimmäinen viiva on lyhyempi yhdysmerkki, jota käytetään myös tavuviivana. Oman selainohjelmani ruudulla Suomi24-keskustelujen viestinkirjoitus- ja esikatseluikkunoissa en kuitenkaan jostain syystä huomaa eroa näiden kahden viivan pituuden välillä. Tuskinpa se siis näkyy viestiä luettaessakaan – mutta tuo ero on hyvä pitää mielessä!
Siitä syystä, että tuo 1950-1960-luvu(i)lla on äärimmäisen yleinen tapa kirjoittaa (ja lausuakin) kahdella tavalla.
Haluaisin tietää oikean muodon, jos sellainen suomen kielessä on.
Samoin pohdin, onko tilaa vielä enemmän säästävä 1950-60-muoto hyväksytty.
Juu, nuo viivat tiedän, mutta alt tai crtl eivät näköjään toimi tässä laatikossa.
Nyt vasta huomasin tuon vastauksesi ropleemin.
"1950- ja 1960-luvuilla tai
1950- ja 60-luvuilla"
Eikö tuossa vastauksessasi lue nyt 1950-luvuilla ja 1960-luvuilla?
Esitit aika monta kysymystä piilotettuina lyhyeen viestiin. Yritän vastata kuhunkin, mutta aika suppeasti.
1) Kirjoitetaanko vuosiluvut kokonaisina vai riittääkö kaksinumeroinen esimerkiksi ilmauksessa 1950–1960? Minä olen ajanut sellaista linjaa, että vuosiluvut kirjoitetaan kokonaan, koska lyhentämisellä ei saavuteta juuri muuta kuin epäselvyyttä. Virallinen linja onkin tämänsuuntainen, mutta kielitoimisto on kuitenkin sallivainen seuraavassa mielessä (Kielikello 2/2006, s. 59):
”Jos kyseessä kuitenkin ovat saman vuosisadan vuodet, voi kaksi ensimmäistä numeroa jättää pois:
vuosina 2007–09”
Esimerkki on minusta oiva esimerkki siitä, miksi _ei_ pidä typistää vuosilukuja. Ilmaus ei heti hahmotu vuosi-intervalliksi. Lisäksi jos ajatusviiva korvataan yhdysmerkillä jättämättä tämän ympärille välejä, saadaan ilmaus 2007-09, joka kansainvälisen ISO 8601 -standardin mukaan tarkoittaa vuoden 2007 syyskuuta.
2) Millainen viiva? Oikea vastaus on lyhyt ajatusviiva ”–”. Jos sitä on mahdoton käyttää (kyse siis teknisestä mahdottomuudesta, ei osaamisesta), käytetään yhdysmerkkiä, jonka ympärillä on välilyönnit: 1950 - 1960.
3) Miten viitataan peräkkäisiin vuosikymmeniin? No, tätä et oikeastaan kysynyt, mutta olisi pitänyt! Ilmaus ”1950–1960-luvulla” on kömpelö ja hankalalukuinen. Sen sijaan ”1950- ja 1960-luvulla” on melko sujuva. Jos kyse ei ole peräkkäisistä vuosikymmenistä, on parempi kehittää toisentyyppinen ilmaus. Ei siis mielellään ”1950–1970-luvulla” vaan esimerkiksi ”1950-luvulta 1970-luvulle” tai ehkä (joissakin tilanteissa) ”vuosina 1950–1979”.
4) Yksikkö vai monikko? Ilmaus ”1950- ja 1960-luvulla” on suomen kielen vanhan käytännön mukainen, mutta nykyisin kielenhuolto hyväksyy monikonkin (luvuilla).
Kyllä nyt kelpaa, vastaus vaikutti harkitulta. Mutta koska asiat ovat monitahoisia, aivontynkäni ajautui ummeluksiin, paikoitellen.
1)Entä vuosikymmenet? Hyväksyisikö kielitoimisto ilmaisun "1950-60-luvulla" (saman vuosisadan vuosikymmenet!)? Joskus kaksikin merkkiä (siis jälkimmäinen 19 veks) säästää tilaa ja helpottaa tekstin sovittamista mittaan.
2) Viivat hallitsen. Sekoilin kysymyksessä, kun kaikki vastaavat viivoista, joista en edes aikonut kysyä! Tietotekniikka vaan pettää tässä viestiruudussa. Silti en tiennyt, että välilyönneillä viivaa voi "pidentää".
3) Oikeastaan koko kysymykseni lähti yhden tai muutaman merkin tilansäästöstä, jota vuosiluvuissa niin helposti alkaa tehdä. "70-luku" mahtuu tilaan, johon "1970-luku" ei mahdu. Näyttäisi siltä, ettet suosi ilmaisua "1950-60-luvulla"?
4)Tämä oli pääkysymykseni! Hyvä että se löytyi hötön seasta. Käytäntö on siis muuttumassa, mielekiintoista. Hassua, että minun päässäni tuo paljon näkyvä "1950- ja 1960-luvuilla" kuulostaa tiivistykseltä muodosta "1950-luvuilla ja 1960-luvuilla", joka on aika lahosti ilmaistu. Logiikka-ajurini on kuitenkin paikoin hyvin hatara (ex-matematiikan opettajani voi vahvistaa), joten en aivan sisäistä, mitä tehtävää tavuviiva oikeastaan ajaa.
Kiitos.
1) Ilmaisun ”1950–60-luvuilla” (missä ensimmäinen viiva on ajatusviiva) kielitoimisto luultavasti hyväksyisi. Kuten aiemmassa vastauksessani mainitsin, vuosiluvut kirjoitetaan ensisijaisesti täydellisinä, mutta kielitoimisto hyväksyy myös lyhennetyn merkinnän, kun puhutaan saman vuosisadan vuosista. Tällaiseen ilmaukseen kuitenkin varmaan vaadittaisiin monikkoa (luvuilla, ei luvulla); aiemmassa vastauksessani en tehnyt ihan selväksi, mikä ero on ajatusviivalla ja ja-sanalla muodostettujen rakenteiden välillä tässä suhteessa: ”1950–1960-luvuilla” mutta ”1950- ja 1960-luvulla” _tai_ (nykyisin hyväksytysti myös) ”1950- ja 1960-luvuilla”.
Jos ajatusviivan tilalla käytetään yhdysmerkkiä, menee esittämäsi rakenne hankalannäköiseksi: ”1950 - 1960-luvuilla”. (Tämäntyyppisestä on Kielikellossa 2/2006 esimerkki ”10 - 15-vuotiaat”. Ensisijainen kirjoitusasu on toki ajatusviivaa käyttävä ”10–15-vuotiaat”.)
2) Viivojen hallitseminen ihan tarkasti on varsin harvinaista. Jopa äidinkielen oppikirjoissa on täysin holtitonta yhdysmerkin ja ajatusviivan käyttöä.
3) Minusta tilansäästön tarve on yleensä täysin kuvitteellinen. Tekstejä muokattaessa on tietysti pyrittävä lyhyyteen. (Hikoilin juuri yrittäessäni ahtaa yhteen virkkeeseen tärkeää ajatusta, joka oikeastaan vaatisi pitkähkön kappaleen, mutta kun kyse on sanomalehden sivusta, joka on jo muutenkin täyteen ahdettu...) Lyhyyttä tavoiteltaessa on muutaman merkin säästö vuosiluvun merkitsemisessä yleensä turhaa näpertelyä. Suostun kuitenkin hyväksymään sellaiset terminomaiset ilmaukset kuin ”60-lukulaisuus”. Olen toisaalta hiljattainkin törmännyt tilanteeseen, jossa ilmaus ”70-luku” voitiin ihan oikeasti ymmärtää kahdella tavalla, joko ensimmäisen vuosisadan tiettyä vuosikymmentä tai 1970-lukua tarkoittavaksi!
4) Ilmauksessa ”1950- ja 1960-luvulla” ensimmäinen yhdysmerkki periaatteessa tosiaankin osoittaa, että yhdyssanan jälkiosa on jätetty pois, t.s. täysi ilmaus olisi ”1950-luvulla ja 1960-luvulla”. Vertaa: ”maa- ja metsätalous” = ”maatalous ja metsätalous”. Tällaisissa tapauksissa lyhentäminen on kyllä tavallaan pakollista: täysi ilmaus olisi vähintäänkin tyyliltään normaalityylistä poikkeava tai erikoisella tavalla painotettu.
Monikon salliminen on siten tavallaan epäloogista.
Jos taas käytetään ajatusviivallista ilmausta ”1950–1960-luvuilla”, lienee monikon käyttö ainoa mahdollisuus. Tällaista rakennetta on vaikea loogisesti selittää, mutta käyttö voi olla tarpeen silloin, kun kyse ei ole peräkkäisistä vuosikymmenistä.
Asiaa!
Sen verran kohdasta kolme, että otsikoinnissa yksikin merkki tilansäästöä tekee joskus taivaita. Varsinkin silloin, kun kello antaa vain muutaman minuutin armonaikaa.