http://www.adressit.com/psykiatrisen_pakkohoidon_lakkauttaminen
Psykiatrian uhreilta puuttuvat usein kaikki ihmisoikeudet ja "hoitoon" joutuu vuosittain suuri määrä täysin terveitä ihmisiä - jatkuvan pahoinpitelyn uhreiksi ja kidutettaviksi vaarallisilla lääkkeillä.
Psykiatrian uhreilta puuttuvat usein kaikki ihmisoikeudet ja "hoitoon" joutuu vuosittain suuri määrä täysin terveitä ihmisiä - jatkuvan pahoinpitelyn uhreiksi ja kidutettaviksi vaarallisilla lääkkeillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja niin tälläkin:
Suuri määrä täysin terveitä tavallisia ihmisiä
joutuu joka vuosi näiden psykiatriaa tarvitsevien
uhreiksi ja kidutettaviksi koska he eivät mene
hoitoon ja eivät syö tarvitsemiaan lääkkeitä.
On täysin ymmärrettävää että tietyltä
ihmisryhmältä yhteiskunnan täytyy
itseään varjellakseen "poistaa" ihmisoikeudet ja
laittaa heidät "hoitoon", koska he eivät itse
asiaa tajua.
Juu, en allekirjoita.
Työskentelen mielisairaanhoitajana nuoriso-osastolla, jossa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta potilaat ovat ns. pakkohoidossa.
Jatkuvaa sen enempää kuin satunnaistakaan pahoinpitelyä ei osastollamme ilmene, sen sijaan usea nuori on sellaisesta kodista osastollemme tullut. Toki jotkin rajoittamistilanteet sisältävät riskejä, mutta rajoittamisen puute on aina suurempi riski (=itsensä tai muiden vaihngoittaminen), kun tällaiseen ratkaisuun päädytään.
Lääkkeillä on omat haittavaikutuksensa. Aivan kaikilla. "Vaarallinen" sen sijaan on hieman radikaali ilmaisu. Kyllä lääkärit ovat koulunsa käyneet ja kaikkensa tekevät, jotta lääkitys olisi potilaan hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen.
Hoitomme on ehdottomasti ihmisoikeuksia kunnioittavaa, joskin esimerkiksi itsemääräämisoikeutta on rajoitettava potilastovereiden ja henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi.
Minun on vaikea kuvitella, että pakkohoitoon päätyy potilaita, jotka eivät olisi sen tarpeessa. Paikkoja on niin rajoitetusti ja resurssit sen verran pienet, että ei sinne ketään huvin vuoksi oteta. Toki terveen ja sairaan määritelmät vaihtelevat suuresti, ja varsinkin nuorten kohdalla pakkohoitoa vaativan käytöksen pohjalla ei välttämättä ole yksinkertaisesti diagnosoitavaa sairautta. Turhaan pakkohoitoratkaisuun en ole kyllä koskaan törmännyt.
Sen verran voin vielä lausahtaa, että jos meidän osastoltamme päästettäisiin potilaat kylmiltään vapaalle jalalle, sinulta saattaisi päästä itku.
Haluaisin kuulla, mistä kiinnostuksesi aiheeseen on herännyt. Omasta kokemuksesta? Lehtijutuista? Vilkkaasta mielikuvituksesta? Mikä on pohjasi väitteillesi?
ei kai pakkohoidosta koskaan täysin eroon päästä! MUTTA JOS voitaisiin nostaa sen kynnystä riittävän korkealle, niin siitä olisi jo hyötyä.
Tarpeeton pakkohoito on ehdottoman tuomittavaa. Ja toisaalta myös sellaisen antamatta jättäminen tilanteessa, jossa sellainen olisi pelastanut ihmishenkiä tms.
Ovatko kaikki murhamiehet pakkohoidon tarpeessa (olisivatko olleet)? Ja olisiko sellainen hoito estänyt murhan? Joskus jonkun tyypin murhaaminen voi olla PALVELUS YHTEISKUNNALLE!
On valitettavaa, että pakkohoitoon joutuu myös terveitä ihmisiä. Kuitenkaan, vaikka mieleltään järkkynyt ihminen tarvitsisi kipeästi rauhoittumista ja hoitoa, vaikka itse tuntisi olevansa kunnossa, hänen hoitoon saamisensa on yleensä todella aikaa vievää ja vaikeaa.
Lähipiirissäni on useita ihmisiä, jotka ovat olleet sekä itselleen, että ympäristölle vaarallisia. He eivät ole päässeet ajoissa hoitoon, ja ikäviä asioita on tapahtunut.
Mielenhäiriössä oleva ihminen tuntee itsensä usein terveeksi, vaikka käyttäytyy normeista poiketen.
Lähipiirissäni ihmiset ovat pakkohoidon jälkeen olleet tyytyväisiä tervehtymiseensä ja esim. manian pysäyttämiseen, ennen kuin mitään pahempaa on päässyt käymään.
Jos pakkohoitomenettely lopetetaan en pysty enää auttamaan rakkaitani ja esim. itsemurhat lisääntyvät. En siis allekirjoita.