En tiedä miksi elämäni tuntuu välillä niin turhalta. Opiskelen viimeista vuotta lukiossa ja opiskelumotivaatio on korkealla. Mieli on useimmiten virkeä ja innostun helposti uusista asioista. Ajoittain minuun iskee kuitenkin kauhea epätoivo, tuntuu ettei tässä elämässä ole mitään järkeä! Tuntuu jotenkin hyödyttömältä opiskella vuosia, hankkia lapsia jne. kun elämä päättyy jossain vaiheessa.
En tunne itseäni sillä tavalla masentuneeksi, kai tämä on jotain identiteettikriisin kaltaista oireilua? En ole koskaan harkinnut satuttavani millään tavoin itseäni, enkä ikinä sellaiseen pystyisikään. En vain tiedä miten sitä saisi sellasen toivonkipinän arjen keskelle, ettei tämä elämä tuntuisi vaan hyödyttömältä suorittamiselta?
En tunne itseäni sillä tavalla masentuneeksi, kai tämä on jotain identiteettikriisin kaltaista oireilua? En ole koskaan harkinnut satuttavani millään tavoin itseäni, enkä ikinä sellaiseen pystyisikään. En vain tiedä miten sitä saisi sellasen toivonkipinän arjen keskelle, ettei tämä elämä tuntuisi vaan hyödyttömältä suorittamiselta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Elämää pitää ELÄÄ eikä suorittaa!
Elämä on lahja. Se voi tarjota vaikka mitä... se tarjoaa alakuloisia päiviä sekä paljon ilon ja onnen päiviä.
vaikka opiskeletkin tehokkaasti ja saat tulosta aikaan, jätä aikaa unelmille, oleilulle, katsele mitä luonnolla on tarjottavaa, katsele mitä taiteella on tarjottavaa - ja varsinkin, mitä iloa tuottaa musiikki. Nauti hyvistä ihmissuhteista.
Näin saa elämään rikkautta. Itse kiitän jokaisesta eletystä päivästä, huonostakin, sillä todennäköisesti seutaava päivä on jo iloisempi, voi kokea yllätyksenkin.
Kieltämättä elämäni on liian suorituskeskeistä. Mietin opiskelua aivan liian usein muiden asioiden kustannuksella. Jotenkin sitä vaan aina ajattelee, että mun on pärjättävä, hinnalla millä hyvänsä.
Itse asiassa olen viime kuukausien aikana innostunut musiikin kuuntelusta aivan uudella tavalla. Olen huomannut, että se on tehnyt minulle hyvää.
Ihmissuhteisiin mun pitäisi todella panostaa nykyistä enemmän, sillä tuntuu että elämä pyörii liiaksi omien asioiden ympärillä. Ystävien hankkiminen ei vaan ole koskaan ollut minulle helppoa, sillä en ole erityisen puhelias vieraiden ihmisten kanssa.
Kiitos viestistäsi, se herätti minussa halun elää tätä elämää täysillä. Mun on todellakin alettava elämään tässä ja nyt, eikä vain haaveilla täydellisestä tulevaisuudesta.
Entä jos elämällämme olisi tarkoitus? Entä jos me kaikki tietäisimme mikä on se lopullinen päämäärä? Jos se olisi tulikirjaimin taivaalle kirjoitettuna? Mikä olisi silloin niiden osa joita se tavoite ei kiinnosta? Ei, meidän on jokaisen itse keksittävä se tarkoitus. Silloin jokaisen tavoite on yhtä tosi. Mieti tarkkaan mitä Sinä haluat ja mitä muut haluavat Sinun haluavan. Missään ei ole määrätty miten elämä tulee elää. Mutta kannattaa käyttää silmiä näkemiseen, korvia kuulemiseen ja aivoja ajatteluun. Jaksamista! tv. mies 47 v
Tuota en ole tullut ajatelleeksi ikinä. Ehkä he joita tavoite ei motivoisi, päättäisivät päivänsä oman käden kautta.
On vaan niin vaikea keksiä mikä olisi se minun elämäni tarkoitus. Juuri ammatinvalinta on saanut minut pohtimaan näitä elämän suuria kysymyksiä. En tiedä miten voikin olla näin vaikeaa päättää minkä asioiden puolesta haluan toimia elämässäni. Tilannetta ei helpota yhtään toisten ihmisten odotukset ja toisaalta minun huono itsetuntoni.
Jotain toivoa tähän elämääni haluasin kuitenkin löytää. Ehkä löydän sen jumalasta, ehkä jostain aivan muusta. En ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen ihminen, mutta nyt olen alkanut ajatella ettei jumalan johdatukseen luotto olisi ehkä pahaksi. Jos voisin löytää uskosta elämäni tarkoituksen, ehkä elämäni ei olisi niin tarkoituksetonta.
... kiitos kivasta palautteestasi!
Ota elämä vähän rennommin, ei se aina niin vakavaa ole. Joskus tekee hyvää nauraa itelleen... itse olen sen taidon oppinut, ja se tekee psyykelle hyvää.
Itselleni, vaikka olen jo keski-ikäinen, sattui miellyttävä yllätys viime sunnuntaina: sauvakävelylenkillä tuli HÄN vastaan, Hän, jonka olen jo pitkään toivonut pääsevän näkemään tyylikkään ja tehokkaan tapani pistellä sauvoilla täällä kirkonkylällä. Ähäkutti - sainpa näyttää tyylini juuri Hänelle! Olin iloinen koko päivän siitä tapahtuneesta ylläristä....
Odotan innolla, milloin taas törmäämme????
Iloisia hetkiä Sinullekin, nuori ystäväin. Kun pitää aistit herkkinä, voi tapahtua mitä vaan... se on elämän suola.
Elämän ainoa tarkoitus on hankkia jälkikasvua. Siinä se. Ole iloinen, jos itselläs on edes sosiaalinen elämä kunnossa! Kaikilla ei ole sitäkään...
No tuosta voidaan tietenkin olla montaa eri mieltä. Minusta onnellisuus on elämän tarkoitus. Jälkikasvun hankkiminen vain välinearvo kohti onnea. Samoin sosiaalinen elämä ja sosiaalinen arvostus.
Yleensä opiskelu tähtää oman sosiaalisen arvon kohotukseen. Toisilla se keskittyy rahaan, ostettaviin onnen tuojiin, tavaroihin ja palveluihin.
Jospa se tarkoitus onkin jatkumon lopettaminen ja haluista luopuminen. Ainakaan ei syntyisi lisää kärsijöitä. En tarkoita sikoja, nehän toimivat viettiensä varassa ja elävät tässä hetkessä eivätkä siten kärsi kuin ihmiset tulevista ja menneistä.
Aika hankalaa on ihmiselle kaikista omista haluistaan luopuminen, koska kaikki toimintamme perustuu niihin. Lisääntymishalut voi toki pitää syrjässä, jos vain kovasti yrittää.
ole pystynyt elämälle tarkoitusta kertomaan ei siitä puhumaan, ei siitä kirjoittamaan. en itsekään siihen kykene, työssäni olen vanhoja ihmisiä tavannut, ei heidän elämässään ole ollut elämää kummempaa; siihen tyytyminen lie. eletään se päivä kerrallaan, myöhemmin sitä katsotaan, siitä kerrotaan. kuollaan, kun väsymys tulee ja silloin eletty tarpeeksi ollaan, sitä kai se elämä, ei sen kummempaa.
Oli mukava lukea viestisi väsyttävän kouluviikon jälkeen! Ehkä keskityn tästä lähtien elämiseen ja jätän syvälliset ajatukset vähemmälle. Pian käy niin että elämä jää elämättä kun olen käyttänyt koko elämäni miettien miten pitäisi elää...
En oikein ymmärrä miksi ihmiset niin kovasti haluavat löytää jonkin tarkoituksen elämälleen. Itse en ole asialla päätäni vaivannut, elellyt vain. Ehkäpä maailmankaikkeus vain syntyi, ja lopulta tänne muodostui myös jonkinlaista elämää ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Johan me kaikki suomalaiset ainakin tiedämme, että "Elämä on laiffii". That`s it.
... ja vakavasti puhuen;kyllä meistä jokainen itse määrittelee sen oman elämänsä tarkoituksen. Jos tämä ei ota onnistuakseen voi kääntyä logoterapeutin puoleen...
Viktor E. Franklia??
olen ajatellut samaa. että miksi tehdä tätä kaikkea, eihän sille ole mitään tarkoitusta, ihan turhaa!! miksi tuntea tunteita kun ne on vaan tunteita, turhaa!!
se on vaan kriisi. turhaa on ajatella että elämä on turhaa, pitää vaan unohtautua elämään. get drunk, enjoy life.
you'll get over it.