Meidän perhe oli:vanhemmat,minä ja 2v. nuorempi sisko.Ne eros,kun olin 10v.Jouduttiin äidille.
Olin 13v.,kotiin tulo ajat oli tarkkaan määritelty.Yhden ainoan kerran myöhästyin 1.5 tuntia(lähdettiin kaverin kans vähä liian pitkälle pyöräilyretkelle).
Seurauksena siitä sain äidin puhumattomuuden 8 kk:ksi.Olin ilmaa sen silmien alla.
Koulussakin huomattiin jonkun ajan päästä,ettei mulla kaikki ollu hyvin.Ei kai,kun sain mennä ja tulla ihan omaan tahtiin.Kukaan ei ollu asettamassa rajoja tai ylipäätänsä välittämässä.
Rupesin polttamaan tupakkaa,juomaan viinaa,pöllimään tavaraa,ilkivaltaa ja koulukiusaajaksikin sorruin.Ei se sillon tuntunu missään,mutta nyt aikuisena mun on niin vaikea olla ihmisten kanssa.Koko ajan on ajatus päällä,että mussa on vaan vikaa.(äiti vertas mua ja systerii:sisko osaa niin ihanasti puhuu ihmisille ja kauniimpikin se on)
Nyt olen "jo" 38v,kamppaillu itsetunnon kanssa joka ikinen päivä.
En uskalla tai viitsi edes tutustuu uusiin ihmisiin,naisiin varsinkaan.
Musta on tullu todella epäsosiaalinen.Töissä kuiteski on pakko olla vähä sosiaalinen,mutta vapaa aikana en ole kehenkään yhteydessä,suljen jopa puhelimen.Kukaan ei oikeesti välitä musta.
Olin 13v.,kotiin tulo ajat oli tarkkaan määritelty.Yhden ainoan kerran myöhästyin 1.5 tuntia(lähdettiin kaverin kans vähä liian pitkälle pyöräilyretkelle).
Seurauksena siitä sain äidin puhumattomuuden 8 kk:ksi.Olin ilmaa sen silmien alla.
Koulussakin huomattiin jonkun ajan päästä,ettei mulla kaikki ollu hyvin.Ei kai,kun sain mennä ja tulla ihan omaan tahtiin.Kukaan ei ollu asettamassa rajoja tai ylipäätänsä välittämässä.
Rupesin polttamaan tupakkaa,juomaan viinaa,pöllimään tavaraa,ilkivaltaa ja koulukiusaajaksikin sorruin.Ei se sillon tuntunu missään,mutta nyt aikuisena mun on niin vaikea olla ihmisten kanssa.Koko ajan on ajatus päällä,että mussa on vaan vikaa.(äiti vertas mua ja systerii:sisko osaa niin ihanasti puhuu ihmisille ja kauniimpikin se on)
Nyt olen "jo" 38v,kamppaillu itsetunnon kanssa joka ikinen päivä.
En uskalla tai viitsi edes tutustuu uusiin ihmisiin,naisiin varsinkaan.
Musta on tullu todella epäsosiaalinen.Töissä kuiteski on pakko olla vähä sosiaalinen,mutta vapaa aikana en ole kehenkään yhteydessä,suljen jopa puhelimen.Kukaan ei oikeesti välitä musta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äitisi teki tosi paskamaisen ja raukkamaisen teon sinulle sen myöhästymisesi ansiosta.
Tuollainen ja noin kauheen pitkä mykkäkoulu on pahinta henkistä väkivaltaa!
Tuollaisen väkivallan tarkoituksena on murtaa toinen ihminen, ja äitis kehtas tehdä sillätavalla nuorelle pojalleen Voi v...!!!
Sä kärsit vieläkin sen teon seurauksia. Sun, kuule, täytyy lähtee jonkun asiantuntijan ( psyk sairaanhoitaja, psykologi tms. ) luo puhumaan asiastasi. Tuo asia on lukinnut sun sisimpäsi pahasti, kärsit ihmisten läheisyydessä, et uskalla luottaa ihmisiin.
Sua voidaan auttaa, olen siitä varma, kun vaan menet puhumaan ja kerrot kaiken ammatti-ihmiselle.
Sun itsesi takia on tärkeetä käsitellä menneisyyttä - vasta sitten tulet ehjemmäksi ihmiseksi.
Toivon sulle rohkeutta ja voimia!
että on suurta harhaa väittää tässä elämässä äidinrakkautta parhaimmaksi ja jaloimmaksi rakkaudeksi. Se on paskapuhetta. Äiti voi olla myös hirviö lapselleen...
Jalointa on lapsen rakkaus äitiänsä kohtaan - se on aina ehdottoman puhdasta ja pyyteetöntä, vailla mitään ehtoja tai vaatimuksia.
että jatkossakin syytät KAIKESTA VAIN äitiäsi!
Sinussaahan EI OLE mitään vikaa, vikaa, vikaa... kaaaa... kaa....!
Paskan marjat!! Kukaan ei pistä mitään sinun suuhusi, eikä kukaan pakota sinua olemaan epäsosiaalinen. Älä yhtään ruikuta ja kerää sääliä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elämään sellaista elämää kuin oikeasti haluat.
Jos äitisi ei onnistunut sinun kasvatuksessani, niin mitä sitten. Ei kukaan ole täydellinen - ei äiditkään. Mikään ihmeen kuvitelma se on, että niiden pitäisi osata tehdä kaikki oikein ja omat töpeksimiset olisivat äitien syytä. Älä höpise.
Nyt sinulla on sinun oman elämäsi hanskat sinun omissa käsissä. Etkös sinä ole jo iso tyttö. Jos et ole, niin ala kasvaa. Lopeta lapsuuden ja nuoruuden vatvominen ja ala tehdä pienin askelin ratkaisuja, jotka vievät sinut kohti parempaa elämää. Kukaan muu ei sitä voi tehdä sinun puolestasi. Sinun se on tehvävä. Etkä tekemättömyydestä voi syytä vierittää kenenkään muiden harteille kuin itsesi.
koska oletat hänen olevan tyttö! Ja tuomita näköjään osaat....
oppivat kohtaamaan toistensa ongelmia ilman toisen tunteiden mitätöimistä ja haukkumista.
Kun puhutaan objektisuhteista, on helpompi aloittaa omien traumojen kokeminen hakemalla syyllinen. Ei negatiivisia tunteita voi vain laittaa pois päältä perisuomalaiseen tapaan ja sanoa toiselle, että mitä siinä ruikutat.
Vaikean kokemuksen läpikäynti on hyvä aloittaa juuri siitä tunteesta, mitä kyseistä ihmistä kohtaan tuntee. Käy sitten tunteen sisällään läpi. Käy vihaterapiaa, mutta ei kohdista sitä k.o. henkilöön. Ns. "hyvät tunteet" tulevat esiin vasta kun "pahat tunteet" on koettu ja tunnettu läpi. Pahat tunteet ei kuitenkaan saa kohdistua kehenkään ulkopuoliseen. Terapeutit sekä psykologit että psykiatrit ovat ammattilaisina kypsiä kohtaamaan ihmisten käsittelemättömiä tunnevammoja ja kypsyttämään heitä eheämmiksi ja tasapainoisimmiksi ihmisiksi.
Toivon voimia ja uskallusta sinulle elämässäsi.
Itse kävin koko tunneskaalan läpi käsitellessäni suhteitani vanhempiin. Lopulta kykenin ikäänkuin "ilman tunnetta" kritisoimaan heitä ja kyseenalaistamaan heidän tekemät virheet, jotka he kyllä mielellään pyrkivät salaamaan ja välttelemään niiden puhumista.