Yksi asia mikä kuvaa 10 vuoden aikana syntynyttä täysin toisenlaista mentaliteettia on essentialismi; "soon sun mielipitees".
Kaikissa ikäluokissa on yleisesti tapana vältellä väittelyitä kuittaamalla argumentit "mielipiteinä", joihin "kaikilla on oikeus".
Tämä kuvaa parhaiten sellaista piilevää luonteenpiirrettä, joka estää yksilöä ratkaisemasta elämänsä ongelmia. Asioiden rationaalista ratkaisemista vältetään ja halutaan tyytyä puolitiehen jätettyihin, vastuuttomiin ja epäkypsiin johtopäätöksiin.
Todellisuus on tämä: Kaikissa asioissa on kaikkien objektiivisesti havaittavissa olevat ominaisuudet, mutta jokainen arvottaa niitä eri tavalla, pitää jotakin niistä, oikeutetusti tai ei, mielekkäämpänä kuin muita. Tämä ei tarkoita sitä, että muita ominaisuuksia ei asiassa ole, eikä sitä että oma subjektiivinen kokemus asiasta on sen lopullisen aitouden osoitus.
Kaikissa ikäluokissa on yleisesti tapana vältellä väittelyitä kuittaamalla argumentit "mielipiteinä", joihin "kaikilla on oikeus".
Tämä kuvaa parhaiten sellaista piilevää luonteenpiirrettä, joka estää yksilöä ratkaisemasta elämänsä ongelmia. Asioiden rationaalista ratkaisemista vältetään ja halutaan tyytyä puolitiehen jätettyihin, vastuuttomiin ja epäkypsiin johtopäätöksiin.
Todellisuus on tämä: Kaikissa asioissa on kaikkien objektiivisesti havaittavissa olevat ominaisuudet, mutta jokainen arvottaa niitä eri tavalla, pitää jotakin niistä, oikeutetusti tai ei, mielekkäämpänä kuin muita. Tämä ei tarkoita sitä, että muita ominaisuuksia ei asiassa ole, eikä sitä että oma subjektiivinen kokemus asiasta on sen lopullisen aitouden osoitus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oma mielensä, mielipiteet ja ajatukset vaihtuu, itse pysyy. Typerää samaistua ajatuksiinsa, sanomisiinsa, kuulemiinsa, lätkäjoukkuieisiin ja muuhun. Samaistumisen tapahtumisesta saat selvää siten, että jos saat positiivisen tai negatiivisen reaktion jostian asioista, olet samaistanut itseäsi kyseiseen asiaan. simple as that.
Asioiden lopullinen luonne ei ole makukysymys eikä mielipide, jonka haastaminen olisi toisen maun tuomitsemista. Se määrittyy asioiden objektiivisilla ominaisuuksilla, jotka kaikki voivat tunnustaa. Porukka on sekottanut toisiinsa tunneasiat ja järjen.
Tunnetta et tunteeksi tunnista kuin suhteessa järkeen. Ja päinvastoin. Tunne ja järki sijaitsevat eri suunnissa. Kun kääntyy tunteen puoleen, järki katoaa, tai kun katsoo järkeen, tunne joutuu selän taa. Tunnustaminen voi koskea vain toista, mutta todellisuudessa istut aina niiden välisellä akselilla. Tämä akseli on jotain objektiivista.
Asioiden lopullinen luonne ei ole makukysymys eikä mielipide, jonka haastaminen olisi toisen maun tuomitsemista. Se määrittyy asioiden objektiivisilla ominaisuuksilla, jotka kaikki voivat tunnustaa. Porukka kuvittelee, että hyvyys ja pahuus tai totuus ja vääryys ovat makuasioita, jotka kukin määrittelee vain itse itselleen. Porukka kieltäytyy ottamasta huomioon toisia. Tämähän on suoraa seurausta käsistä riistäytyneestä markkinaliberalismista EU-jäsenyyden jälkeen.
Jos asioiden lopullinen luonne sijaitsisi tuolla ulkona, se epäilemättä olisi jo paljastunut, ihan alusta alkaen. Emme olisi kiertäneet sitä kuin kissa kuumaa puuroa silmiä tiristellen: mitä höyryn läpi näkyy.
Mutta asioiden luonne on kasvanut, muuttunut ja kehittynyt mukanamme. Voi tuntea tyydytystä, iloa ja ylpeyttä siitä että on oppinut erottamaan olennaisen epäolennaisesta, eikä enää tunne pelkoa pimeässä. Matka kuitenkin jatkuu, kysytäänpä sitten miten vai miksi.
ei yleensä kannata keskustella, koska kyseessä on erittäin agressiivinen ja mahdoton keskustelija. Hän ei myöskään usko mitään mitä oppikirjat kertovat, vaan kehittää aina oman teorian.
Taidat mystifioida asiaa liikaa. Jo sinänsä asioiden rajaaminen ulkoisiin ja sisäisiin on outoa. Ei ole sisäistä ilma ulkoista tai toisin päin. Joten ei ole myöskään mielekästä määritellä kumpi todellisuus sisältää asioiden lopullisen luonteen. Koska se ns. lopullinen luonne on kumpikin maailma yhdessä ja erottamattomasti.
>> Ei ole sisäistä ilma ulkoista tai toisin päin. Joten ei ole myöskään mielekästä määritellä kumpi todellisuus sisältää asioiden lopullisen luonteen.
Juu, jotensakin noin. Mutta tuohon täytyy vielä liittää kehityksen perspektiivi. Ihminen on niin historiallisessa mitassa lajin primitiivisiltä alkuvaiheilta kuin yksilönä vastasyntyneestä alkaen kehittyvä olento, ja kehityksen säännönmukaisuudet muodostavat vakion johon niin sisäistä kuin ulkoista muutosta voidaan suhteuttaa.
Suomalaiset luulevat, että kaikki on makuasioita, joista ei voi kiistellä. Että minkä tahansa käsityksen kyseenalaistaminen on sama asia kuin toisen ilolle nauraminen. Että vain subjektiivinen huvi ja hedonistinen suhde asioihin on oikein ja että jos jostakin ei pidä, on tämä asia väärin. Siispä jos joku pitää muista asioista kuin itse, ovat he joko tyhmiä tai sairaita. Että millään ei ole mitään arvoa eikä merkitystä, vaan on vain oma pinnallinen ja epäaito ilon tunne, jolle ei löydy selitystä asioiden luonteesta, jotka siis voivat olla niin huonoja kuin hyviäkin, ja joka ilo toteuttaa vain hetkellistä tyydytystä elämässä, kunnes se vaihtuu toiseksi. Että elämällä ei olekaan mitään muuta arvoa kuin tyydytyksen maksimoiminen ja maailman manipuloiminen oman tyydytyksen välineeksi.
Luullakseni kritisoit tässä sellaista ilmiötä, jota Alasdair Macintyre kutsuu emotivismiksi. Emotivistinen itse on länsimaiselle,aidon yhteisöllisyyden menettäneelle kulttuurille tyypillinen ilmiö.
Emotivistisella itsellä ei ole historiaa, autenttisia suhteita itseen, toiseen tai ulkomaailmaan. Se voi ottaa minkä näkökulman tahansa milloin tahansa. Se vastaa moraalisiin kysymyksiin "musta tuntuu"-periaatteella.Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikki käy.
Toinen tyyppi joka on pohtinut tätä ilmiötä on Charles Taylor. Hän ei ole kuitenkaan niin synkkä otteeltaan kuin Macintyre.Kannattaa lukaista, jos tällaiset asiat kiinnostavat..
Mutta mutta. Kaikki tämähän on vain suora seuraus nykyisestä pinnallisesta ateismista. Jos ei ole totuutta, niin mielipide on yhtä oikea kuin mikä muu tahansa, lähestulkoon. Jos halutaan välttää tämä, on arvopohja sidottava johonkin pysyvään, esim. Raamattuun. Valtioon sitominen tuottaa ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, kun joku tekee päätökset valtakoneiston yläpäässä. Auktoriteettikaan tuskin riittää enää kovin pätevänä alaspäin. Tällä hetkellä yleinen mielipide määrää arvot käytännössä yksinään. Tämä ei riitä auktoriteetiksi juuri kellekään ja johtaa tilanteeseen, jossa mielipiteenvapauteen turvautuminen on täysin ymmärrettävää. Jos asia ärsyttää, aloita käännyttämään ihmisiä johonkin uskontoon tai vaihtoehtoisesti pyri ohjaamaan arvot pois individualismista. Kollektiivisemmassa yhteiskunnassa valtion määräämien arvojen toteutuminen viime kädessä olisi todennäköisempää.