Onko palstalaiset pohtineet, mahdammeko olla vain oman lajimme (jumalamme) kuvajainen tai hologrammi todellisuutta simuloivassa tietokoneessa? Kysymys ei ole pelkkää science-fictionia, vaan aihetta tutkitaan aivan vakavasti mm. Oxfordin yliopistossa Nick Bostromin johdolla.
http://www.simulation-argument.com/
Boström selvittää sivuillaan monia hämmentäviä asioita. Itseäni on kuitenkin mietityttänyt eniten väite, että mikäli maailmankaikkeudessa (..kaikkeuksissa?) on rakennettu (älykkäiden sivilisaatioiden toimesta) enemmän elämää simuloivia tekoälyohjelmia kuin mitä tietoisia sivilisaatioita on syntynyt ns. todellisuudessa ---> eläisimme tällöin yli 50% tod. näk. simulaatiossa. Tässä valossahan asia vaikuttaisi lähes varmalta! Saatamme myös olla esim. vasta simulaatio simulaation simulaatiossa. Tässä Bostrom yllättää realistisuudellaan väittämällä monia simulaatioita ylläpitävät "basement" -tietokoneet ja ohjelmat liian kalliiksi ja raskaiksi ylläpitää.
Simulaatiomallinnuksen oleellisia seikkoja olisi tutkijan mukaan se, että ohjelma korjaisi muistiimme tekemämme "väärät" (l. luonnon lakien vastaiset) havainnot maailmasta. Tällöin nimittäin koko maailman ei tarvitsisi olla edes "valmis" ja voitaisiin säästää valtavasti laskentakapasitettia esim muita simuja varten. Välttämätöntä olisi myös historiatietojen simulointi mikäli ohjelma olisi kännistetty esim vuonna 1996.
Mielestäni tässä olisi tilaa hyvin poikkitieteelliselle (=filosofialle) ja haastavalle tutkimuskentälle nimittäin fysiikan ongelmallisten (kvantti-, jousi-...ym ym) teorioiden ja käsitteiden (pimeäenergia ym)riitauttamista simulaatiomaailmaan.
Ja ehkäpä jopa uskonollisten/raamatullisten tulkintojen soveltamiselle (esim tulkinta maailman iästä ja evoluutioteoriasta).
Motiiveja kokeilulle taatusti piisaa, BB ja Sims todistavat puolestaan, mutta kun tähän lisätään tekoäly ja miljardeja ihmisiä "laboratoriomme" "hiirineen" voisi simuloida kaikkea (ihmissuhdepsykologiasta ja yhteiskuntarakenteesta sotiin ja pandemioihin).
Kenties saamme valaistusta tähän asiaan vasta toteutettuamme oman tekoälylaboratorion.
http://www.simulation-argument.com/
Boström selvittää sivuillaan monia hämmentäviä asioita. Itseäni on kuitenkin mietityttänyt eniten väite, että mikäli maailmankaikkeudessa (..kaikkeuksissa?) on rakennettu (älykkäiden sivilisaatioiden toimesta) enemmän elämää simuloivia tekoälyohjelmia kuin mitä tietoisia sivilisaatioita on syntynyt ns. todellisuudessa ---> eläisimme tällöin yli 50% tod. näk. simulaatiossa. Tässä valossahan asia vaikuttaisi lähes varmalta! Saatamme myös olla esim. vasta simulaatio simulaation simulaatiossa. Tässä Bostrom yllättää realistisuudellaan väittämällä monia simulaatioita ylläpitävät "basement" -tietokoneet ja ohjelmat liian kalliiksi ja raskaiksi ylläpitää.
Simulaatiomallinnuksen oleellisia seikkoja olisi tutkijan mukaan se, että ohjelma korjaisi muistiimme tekemämme "väärät" (l. luonnon lakien vastaiset) havainnot maailmasta. Tällöin nimittäin koko maailman ei tarvitsisi olla edes "valmis" ja voitaisiin säästää valtavasti laskentakapasitettia esim muita simuja varten. Välttämätöntä olisi myös historiatietojen simulointi mikäli ohjelma olisi kännistetty esim vuonna 1996.
Mielestäni tässä olisi tilaa hyvin poikkitieteelliselle (=filosofialle) ja haastavalle tutkimuskentälle nimittäin fysiikan ongelmallisten (kvantti-, jousi-...ym ym) teorioiden ja käsitteiden (pimeäenergia ym)riitauttamista simulaatiomaailmaan.
Ja ehkäpä jopa uskonollisten/raamatullisten tulkintojen soveltamiselle (esim tulkinta maailman iästä ja evoluutioteoriasta).
Motiiveja kokeilulle taatusti piisaa, BB ja Sims todistavat puolestaan, mutta kun tähän lisätään tekoäly ja miljardeja ihmisiä "laboratoriomme" "hiirineen" voisi simuloida kaikkea (ihmissuhdepsykologiasta ja yhteiskuntarakenteesta sotiin ja pandemioihin).
Kenties saamme valaistusta tähän asiaan vasta toteutettuamme oman tekoälylaboratorion.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kysymys, jota olen vuosien kuluessa lähestynyt monelta suunnalta. Ensimmäinen viite asiasta oli se kun luin jonkun 1900-luvun alun fyysikon toteamuksen (Heissenberg? Pauli?), että "maailmankaikkeus muistuttaa enemmän suurta ajatusta kuin arkiymmärrystä". Silloin ei vielä tullut mieleeni, että "ajatus" voisi tarkoittaa simulaatiota. Toinen tuoreempi viite simulaatioon on Boströmmin argumentoinnin lisäksi mm. Stephen Wolframin teoriat digitaalisesta fysikaalisesta todellisuudesta. Mm näiltä pohjilta ja intutitiivisesti aavistan, että suoraan ja mittalaitteilla havaitsemamme todellisuus on melko varmasti jonkun ylemmän todellisuushierarkian generoima virtualisaatio, joka ylempi taso sitten voi samoin perustein olla itsekin virtualisaatio.
Ajatusrakenteen suppenemattomuus ei ole filosofisesti kaunis, mutta se ei ole kuitenkaan mikään todiste sitä vastaan. Samoin laskelmat simulointitehon riittävyyden suhteen perustuvat aina perusoletuksiin, joista meillä ei ole mitään varmuutta.
Onkohan "tekoäly" sähkössä, tai materiaalissa, tai valossa, vai missä?
Mikä on se joka kehittyy ja miten se on mahdollista, pistää välillä miettimään...
Minulla tulee tässä simulaatiota ajatellessa mieleen se, että mikä on se, joka ei ole simulaatiota. Se jota voidaan kutsua alkuperäiseksi liikuttajaksi. Kun tämä todellisuus, jossa elän, on niin täydellisesti presentoitunut, niin millainen sen olennon todellisuus on, joka loi sen simulaation? Millä tavalla se on meistä poikkeava, jotta hänen todellisuuttaan voitaisiin kutsua ei-simulaatioksi? Jos hänen todellisuutensa ei eroa millään tavalla meidän simulaatiotodellisuudestamme, niin eikö silloin ole kyse samasta asiasta, vain kausaliteetti on olemassa?
Miten ensimmäinen simulaation luoja löydetään ja millainen se on ja mitkä ovat sen motiivit luodessaan simulaatioita?