Remeron ja tunteet?!

Hei. Olen nainen ja popsin nyt 22,5 mg Remeronia 3 kk, sitä ennen 15 mg peräti 3 vuotta. Masennus iskee aina uudelleen jos lopetan ne. Jotenkin, vaikka tuo kohottaa mielialaa, syvimmät tunteet tuntuvat kadonneet. En saa oikein itkettyä, kerran itkin, mutta se ei tuntunut tulevan sydämen pohjasta asti, ihan kuin se olisi ollut vain jokin pinnallinen fysiologinen tapahtuma. Enkä ole pystynyt nauramaan, sillä lailla mahan pohjasta asti. Vähän voin naurahtaa. Ennen nauroin paljon ja itkinkin myös. Silti, parempi tämä kuin se masennuksen musta kuilu, jossa ajatus kulkee vain itsemurha-kehää. Onko muita kohtalotovereita?
1241
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuskinpa Sinä sentään tunteeton olet, vaikka Remeron latistaisikin tunneskaalaasi. Ainakin tunnet surua tai huolta tai vastaavaa siitä ettet tunne enää niin vahvasti kuin ennen : )

Kyseistä lääkettä käytin lähes puoli vuotta vähän aikaa sitten (nukuin huonosti ja olin masentunut). Aika jona käytin Remeronia oli lyhyt, vaikka käytin sitä 30mg, en siinä ajassa ehtinyt huomata tunteideni "vähenemistä", lääke kun ei oikein vaikuttanut minuun toivotulla tavalla, niin etten taida olla oikea henkilö vastaamaan viestiisi.

Pitäisiköhän sinun vaihtaa lääkettä? Oletko kokeillut paljonkin erilaisia lääkkeitä? Olen kuullut miten tälläiset lääkkeet saattavat vaikuttaa ihmiseen ja miten kurjalta voi tuntua kun mikään tunnu tuottavan iloa ja surukin tuntuu epämääräiseltä.
Luulenpa, ettet pysty "palauttamaan tunteitasi" ja käyttämään Remeronia. Eikös lääkkeen vaikutus perustukin nimenomaan ominaisuudelle poistaa alakuloisuuden tunne? Jos minä olisin Sinä, vaihtaisin lääkettä.

Tsemppiä ja jaksamista ja tunteita!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tunteetonko? kirjoitti:

Hei. Olen nainen ja popsin nyt 22,5 mg Remeronia 3 kk, sitä ennen 15 mg peräti 3 vuotta. Masennus iskee aina uudelleen jos lopetan ne. Jotenkin, vaikka tuo kohottaa mielialaa, syvimmät tunteet tuntuvat kadonneet. En saa oikein itkettyä, kerran itkin, mutta se ei tuntunut tulevan sydämen pohjasta asti, ihan kuin se olisi ollut vain jokin pinnallinen fysiologinen tapahtuma. Enkä ole pystynyt nauramaan, sillä lailla mahan pohjasta asti. Vähän voin naurahtaa. Ennen nauroin paljon ja itkinkin myös. Silti, parempi tämä kuin se masennuksen musta kuilu, jossa ajatus kulkee vain itsemurha-kehää. Onko muita kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu