Vietin kuukauden USA:ssa, täysin englanninkielisessä seurassa. Aluksi jouduin ajattelemaan suomeksi ja kääntämään mielessäni sen englanniksi. Kolmannen päivän kohdalla tuli muutos. Aloin ajatella ja nähdä unia englanniksi. Tässä vaiheessa sekoilin hieman, ja vahingossa sanoin suomeksi englanninkielisiä ajatuksiani.
Muutos jäi jossain määrin pysyväksi. Vaikka matkasta on vuosia aikaa, tarvittaessa muutan ajatteluni ja puheeni sujuvasti englanniksi, myös unet ovat joskus englanninkielisiä. Luen englanninkielistä kirjallisuutta, esim. Tolkien sujuu hyvin, mutta Shakespearen kohdalla sanasto meni jo liian vieraaksi...
Onko muilla vastaavia kokemuksia "äidinkielen vaihtamisesta"?
Muutos jäi jossain määrin pysyväksi. Vaikka matkasta on vuosia aikaa, tarvittaessa muutan ajatteluni ja puheeni sujuvasti englanniksi, myös unet ovat joskus englanninkielisiä. Luen englanninkielistä kirjallisuutta, esim. Tolkien sujuu hyvin, mutta Shakespearen kohdalla sanasto meni jo liian vieraaksi...
Onko muilla vastaavia kokemuksia "äidinkielen vaihtamisesta"?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuo uusi "äidinkielesi" on?
...eikö niissä todellakaan ole edes suomenkielistä tekstitystä?
ne ovat piraatteja. tekstit voi imaista netistä.
Olikohan se tuo Lenita joka oli 60 luvulla kaksi viikkoa jenkeissä ja puhui takaisin tullessaan huonoa suomea.En muista aivan varmasti.
Kuitenkin hän lieni sisäistänyt uuden maan ja kielen hetkessä.
Mina puhua hoono soomi.
Jenkkilähän on tietysti kielenvaihdon luvattu maa, arkipäivää miljoonille ihmisille. Yliopistot ja kaikenlaiset kielikoulut järjestävät ESL (English as Second Language)-kursseja siellä opintojaan tai jopa uutta elämää aloitteville.
Itsekin aikoinaan osallistuin Kalifornian yliopiston ESL -ohjelmaan. Siitä näkökulmasta asiassa ei ole mitään ihmettelemistä...
Tosin minä asuin Saksassa. Parin viikon jälkeen alkoi tulla sekakieltä "mennään hauptbaanhoofille", "drukkaan livareita", "tuollois yksi pekkerai, siellä voitais ottaa kahvit ja kuuhhenit" jne.
Noin vuoden asumisen jälkeen (olin siellä kaksi) huomasin ajattelevani pääasiallisesti saksaksi, unet olivat saksankieliset ja päiväkirjamerkinnätkin tulivat tällä kielellä.
Puhun ja kirjoitan sujuvaa saksaa; nyt vanhemmiten, parikymmentä vuotta oleskelun jälkeen täytyy olla päivä tai kaksi, jotta "saksavaihde" jää päälle. Joten kyllä se mahdollista on.
Sen olen huomannut, että se on henkisesti rasittavaa; illansuussa sanat alkavat takellella ja olo on uupuneempi kuin Suomessa tai pelkästään suomenkielisessä seurassa.
Itselläni on kyllä kokemusta tuosta kielen vaihtumisesta. Tosin mitään ei tapahtunut kolmantena päivänä, eikä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään.
Olen asunut Ruotsissa vuosia. Ruotsin kielen taitoni oli aivan kohtuullinen ennen sinne muuttoani. Olin ollut mm. kesätöissä Ruotsissa ja tosiaan opetellut sitä "normaalia" enemmän jo täällä. Tosin mikään kielinero en ole luonnostani.
Vei vuosia jopa aivan ruotsalaisessa työ- ja kaveriympäristössä, ennen kuin aloin nähdä unia Ruotsiksi. Tosin puolisoni kanssa puhuin suomea kotoa, mutta muuten vain ruotsia.
Mutta kyllä vuosia jälkeen aloin ajatella ja nähdä unia pelkästään ruotsiksi. Selväähän on, että kaikki sellaiset sanat/termit, jotka olin siellä oppinut ja joille en ollut oppinut Suomessa vastikkeita, olivat ajatuksissani vain ruotsiksi.
Kaikesta huolimatta en kyllä usko mihinkään äidinkielenvaihtoon kolmen päivän - enkä edes kolmen vuoden - jälkeen, jos on jo lähes aikuiseksi suomen kielen parissa kasvanut.
Koskaan siellä Ruotsissa ollessani en sekoillut sanoissa suomen ja ruotsin välillä. En muistaakseni täälläkään paluuni jälkeen.
Mutta nyt kun olen joutunut käyttämään paljon englantia, niin sekoilen jatkuvasti ruotsin ja englannin välillä - mutta en suomen ja muiden kielten välillä.
lapsena aloitettu englannin opiskelu, jatkuva englannin kuuleminen ja näkeminen tiedotusvälineissä, yleinen ulkomaanmatkailu, ystäviä ympäri maailmaa, säännöllinen englanninkielen puhuminen ja kirjeenvaihto...
Esim. kesällä, kun sveitsiläiset tuttavat kävivät Suomessa, vaihdoin ajattelukieleni englantiin n. 15 minuutissa. Tiistaina olin jatkoilla tyypin luona, joka on Hongkongista ja puhuu englantia äidinkielenään. Hänellä on ilmeisesti "vanhemmilta peritty" kiinalainen aksentti, minä puhuin huomattavasti vähemmällä aksentilla.
Tapauksessani kielikylpy lapsena ja nuorena on toiminut aika hyvin.