Oikea idealismi ei ole empiiristä vaan transsendentaalista. Se jättää näet empiirisen todellisuuden koskemattomaksi, mutta pitää kiinni väitteestä, että jokainen aineellinen objekti, siis empiirinen todellisuus ylimalkaan on kaksinkerroin subjektin edellyttämä; ensiksi aineellisesti, objektina ylipäänsä, koska objektiivinen olemassaolo on ajateltavissa vain subjektiin vähden, subjektin mielteenä; toiseksi muodollisesti, koska objektin olemassaolon, eli mielletyksi tulemisen, ajan, paikan ja syysuhteen tapa, on lähtöisin subjektista, ennaltamäärätty subjektissa.
Näin Berheleyn yksinkertaiseen idealismiin joka koskee objektia ylimalkaan liittyy Kantin idealismi, joka koskee objektina-olon erityistä tapaa.
Tämnä todistaa, että koko aineellisella maailmalla paikallisine kappaleineen, jotka ovat ulottuvaisia ja ajallisesti syysuhteissa toisiinsa - että tällä kaikella ei ole aivoistamme riippumatonta olemassaoloa,kuten esim. materialistit, kokemustieteet ja uskonnot opettavat vaan että sen perusedellytykset ovat aivoitiminnoissamme, joiden avulla ja joissa yksin sellainen olioiden objektiivinen järjestys on mahdollinen.
Sillä aika, paikka ja syysuhde, joihin nuo kaikki reaaliset ja objektiiviset ilmiöt perustuvat, eivät ole mitään muuta kuin aivojemme toimintoja, joten siis tuo olioiden muuttumaton järjestys, joka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona ja johtolankana, on itse peräisin aivoista, saaden niiltä yksinomaan valtakirjansa
Näin Berheleyn yksinkertaiseen idealismiin joka koskee objektia ylimalkaan liittyy Kantin idealismi, joka koskee objektina-olon erityistä tapaa.
Tämnä todistaa, että koko aineellisella maailmalla paikallisine kappaleineen, jotka ovat ulottuvaisia ja ajallisesti syysuhteissa toisiinsa - että tällä kaikella ei ole aivoistamme riippumatonta olemassaoloa,kuten esim. materialistit, kokemustieteet ja uskonnot opettavat vaan että sen perusedellytykset ovat aivoitiminnoissamme, joiden avulla ja joissa yksin sellainen olioiden objektiivinen järjestys on mahdollinen.
Sillä aika, paikka ja syysuhde, joihin nuo kaikki reaaliset ja objektiiviset ilmiöt perustuvat, eivät ole mitään muuta kuin aivojemme toimintoja, joten siis tuo olioiden muuttumaton järjestys, joka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona ja johtolankana, on itse peräisin aivoista, saaden niiltä yksinomaan valtakirjansa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Unohdin mainita, että kysessä oli ote Schonpenhauerin kirjoituksista idealistisesta peruskatsomuksesta kirjasta Pessimistin elämänviisaus
Kaikken voidaan toki saavan alkunsa aivoista, eli kaiken voi väittää olevan subjektiivistä.
Mutta koska maailmaan täytyy reagoida kuin se ei olisi subjektiivinen, vaan objektiivinen, väite on merkityksetön.
"Sillä aika, paikka ja syysuhde, joihin nuo kaikki reaaliset ja objektiiviset ilmiöt perustuvat, eivät ole mitään muuta kuin aivojemme toimintoja, joten siis tuo olioiden muuttumaton järjestys, joka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona ja johtolankana, on itse peräisin aivoista, saaden niiltä yksinomaan valtakirjansa"
Kirjoittaja ei siis tuntenut suhteellisuuslakia. Ajalla, paikalla ja syvyyssuhteella ei ole lähdettä meidän aivoissamme. Vaan aivot ovat niiden tuotos.
Aikaa ei ole olemassa, mutta aika mittaa kappaleiden nopeutta ja niiden etäisyyksien välisiä suhteita. Paikka riippuu siitä, mitkä ovat kappaleen, tai hienosti sanottuna olion ominaisuudet. Jokainen kappale on tietyssä paikassa tietyllä hetkellä. Mikä käsite edes on syvyyssuhde?
ensinnäkin objektiivisella on olemassaolonsa vain subjektiin nähden subjektin mielteenä sillä yhtä väärä kuin on alkeellisen älyn väittämä; maailma objekti olisi sittenkin olemassa jos ei olisi subjektia on; subjekti olisi sittenkin mieltävä jos ei olisi objektia, sillä tajunta ei ole mikään tajunta ilman esinettä, ilmaisten´objekti riippuvaisuuden subjektista joka yhtä lailla on riippuvainen objektista sillä aine ja äly ovat korrelaatteja, toinen on olemassa vain toiselle, ovatpa ne saman asian kaksi puolta, ja objektiiviseen, selvään ja puhtaaseen maaiman käsittämisen edellytyksenä on, että äly irtautuu tahdon palveluksesta ja siitä, joka alkujaan on vaikuttimien välittäjä ja tahdon välikappale tuleekin maailman kirkas kuvastin jolloin sen puhtaus on mitä suurin ja tällöin neron objektiivisessa käsityksssä ilmiömaailma väikkyy vieraana kontemplaation esineenä tunkien tahdo ulos tajunnasta, keskittäen ja keräten kaikki hengenvoimansa nin lujasti, ja yksinomaisesti yhteen pisteeseen, etttä koko muu mielteen maailma hänen tajunnastaan katoaa ja hänen puhtaastaasti tiedoitsevan älynsä yhteen tajuntaan keskitetty maailma mielteenä, ts. objektinsa muodostuu hänen ainoaksi realiteetikseen. Aka, paikka ja syysuhde ovat havaintokykymme tapa, joka on alkuperältään subjektiivinen laatuaan, sillä objektiivista järjestystä ajassa, paikassa, materiassa, syysuhteessa ei voi ajatella itsessään olemassaolevaksi joksikin absoluuttisesti objektiiviseksi olioiden sinänsä järjestykseksi, jollaiseksi kait einstein ja muut metafyysiset järjeskmät, joiden tulee kuitenkin puhua tämän ilmiömaailman lakien mukaan, vaikka ne katoavatkin niiden edellyttämän olioiden sinänsä järjestyksen opin tieltä, jollaista olisi mahdotonta kuvitellakaan, sillä aivotoimintamme itse luo tuon objektiivisen järjestyksen ajassa paikassa ja syysuhteessa, jotka ovat mielletyksi tulemisen tapa, riittäen osoittamaan empiirisen objektin empiirisen läsnäolon ajassa ja paikassa, tyydyttäen täysin käytännöllistä elämää, mutta ei anna tiertoa siten esittäytyvien ilmiöiden tai parenmminkin niden intelligibilisen perustan ja olemassaolon olemuksesta sinänsä