Mistä voisi hakea apua patologiseen valehteluun? Mies valehteleen usein, liian usein ja aina pikku asioista. Mä olen ihan loppu siihen, mutta en voi harkita lähtöäkään, koska lapsi tulossa... Onko jotain terapiaa mihin voisi ohjata tällaisia tapauksia?
valehtelu vaivana, mistä apua?
valehtelian vaimo
91294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hänen mielestään valehtelu ei välttämättä ole väärin. Itse selittäisin valehtelua mm. sillä, että se voi pelastaa ihmishenkiä ja tuoda jollekin hyvän mielen. Kertoo vähän varmaan siitä, että mun ajatuksiin on pyritty vaikuttamaan liikaa ja ne on TUOMITTU väärinä tai vaarallisina ja valehtelijan eli mub on ollut vain sopeuduttava käyttäytymiseltäni tai joltain muulta elämänsä osalta johonkin hänelle täysin hyödyttömään tai tarpeettomaan käsitykseen oikeasta tai väärästä toiminta- tai ajattelutavasta.
Voit kuitenkin varmaan muuten kertoa tai kysyä häneltä valehtelusta, esim. että se vaivaa sinua ja tiedät että hän ei koe oloaan turvalliseksi omana itsenään tai haluaa ottaa etäisyyttä syystä tai toisesta.
Ota myös keskustellessasi huomioon, että hän ei ole varautunut tällaiseen keskusteluun lainkaan (ts. vakuuttaviin vastauksiin esitelmä muodossa) ja saattaa kuvitella kärsivänsä siitä, koska ei osaa sanallisesti ilmaista tai esittää jotain asiaa sillä sekunnilla. Mieti vaikka tunnetilaa yllätys, miltä näytät, mitä tunnet, mitä ajattelet. Entä stereotypiat em. asioista? Nämä ovat yksilöllisiä ominaisuuksia. Tämä on myös erilaisten terapioiden ja arviointien ongelma.
oikeasta tai väärästä ei kuitenkaan välttämättä ole muuttunut. Kyseessä on ehkä kriisitilanteen toimintatapa, joka voi jäädä pois kun tilanne rauhoittuu. Luo varmaan ongelmia tulevaisuudessa, mutta ongelmista ei välttämättä tarvitse tehdä numeroa, eikä ole mitenkään kiveen kirjoitettu, että niitä tulisi.
Aina totuudessa pysyminen, vaikka onkin suotavaa, ei palvele pitkällä tähtäimellä nähtynä kaikkien elämää. Mulla on kokemuksia tilanteista joissa patologisesta valehtelusta on ollut myös hyötyä. Ajattele vaikka jos sua yritettäisiin tappaa, tappaja soittaisi sulle ja kertoisi, että aikoo tappaa sut tai vähintään vammauttaa sua, esim. halvaannuttaa. Valehtelisitko vai pysyisitkö totuudessa?
Tietoinen valehtelu, kai se jostain on oire?
Jos et sitten tarkoita tällaista 'tarinankertoja' tyyppiä, joka lisää mausteita värittääkseen juttujaan.
Kyllä minusta todellisuuden ja kuvitelmien välinen ero kuuluisi aikuisena tunnnistaa. Itse olen tuntenut valehtelijan, joka teki sitä saadakseen itselleen hyötyä. Joka tilanteessa näyttääkseen ulkoisesti täydelliseltä. Joten asiat olivat näiden ihmisten edessä näin ja toisten ihmisten edessä toisin. Missään kohtaa hänelle ei osunut mitään vastuuta tapahtumien kulusta.
Miks täällä puolustellaan äärimmäisiin esimerkkiin saakka valehtelua..?
Olen tosiaan tavannut tuollasen ihmisen joka valehtelee aivan ihmeasioista, kertoo omina juttuinaan asioita, joita on telkusta nähnyt, aina sille on jotain "todella maagista tapahtunut", esiintymisen ja peen puhumisen määrää ei voi sanoin kuvailla, kun on ihmisten ilmoilla... Ei varmaan mikään ruusunen olotila kun ei uskalla olla oma itsensä mutta aivan turha väittää että tollanen ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia..
Ongelmia on, ja suuria.
Viimeinen esimerkkisi ei aukea.
aiheuta. Sä aiheutat. Miksi viimeinen esimerkki ei aukea? Koska tappaja tekee syntiä, joka ei ole sinun vastuullasi. Onko tämän ihmisen valehtelu sinun vastuullasi? Huomaatko itsessäsi lainkaan ärsyttäviä piirteitä? Onko sinussa vajavaisuuksia ennen kuin joku lääkäri kirjoittaa ne paperille? Miten niihin suhtaudut sen jälkeen?
Yrität ehkä selviytyä elämästä keinolla millä hyvänsä, kun huomaat, että lääkärin neuvoilla voi samantien heittää vesilintua. Hän ei elä tilanteessasi eikä näe tulevia seurauksia ennalta. Hän ei ole ennustaja.
Miten suhtaudut valkoisiin valheisiin, esim. tilanteen pelastamiseen niillä? Jos on vaikka sosiaalisesti rajoittuneessa tilassa, niin on ihan todistettua, että ihmismieli alkaa valehdella ihmiselle itselleen niin, että hän itse alkaa näihin valheisiin uskoa. Puhutaan harha-ajatusten muuttumisesta todeksi hänen mielessään, psykoosista. Valehtelu ei ole tästä merkki. Miten suhtaudut ihmiseen, joka ei käytä valkoisia valheita, koskaan? Mä en hyväksy. Psyykkeeni ei välttämättä kestä.
Voi olla muuten melko vaikeaa löytää jutunjuurta, jos toinen vain ns. seisoo ja tuijottaa. Tai jos joku muu tekee niin siinä vieressä. Eikö äiti opettanut ettei saa osoittaa sormella?
en vaan tajua sun tekstistä lausettakaan.. normaali ihminen ei valehtele siinä määrin mitä ap kuvaili.
voi olla joko tiedostetuista syistä tapahtuvaa tai tiedostamattomista. Pienestä on suhteenne kiinni. Mä sivuuttaisin asian omassa suhteessani. Pidän kuitenkin siitä suhteena ja miehestäni. Rakastan häntä ja hyväksyn kaikki häneen ja hänen elämäänsä liittyvine ja sivuavine juttut.
Meillä on nk. avoin suhde, jossa kaikki ei aina tapahdu niinkuin haluaisin, mutta en kyllä mainittavasti siitä kärsikään. Täällä netissä mä sit koen kasvottomana ja nimettömänä olevani oikeutettu arvosteleen sun parisuhdettas. Ei sekään ole oikein.
on antaa samalla mitalla (ja hieman enemmän) takaisin.
Järjestä jokin miehellesi tärkeä asia, mikä tahansa. Ja valmistele ja kerro hänelle tästä. Hän on varmaankin innoissaan.
Sitten kun asian pitäisi tapahtua, kohautatkin vain olkiasia ja sanot, että et tiedä asiasta MITÄÄN!
Tällä tavalla saat annettua kaivattua palautetta valehtelijalle. Voit toistaa saman tempun riittävän monta kertaa.... varmasti jotain rupeaa tapahtumaan.
Jatkuva häiritsevä valehtelu on aina oire jostain. Lyhyt viestisi ei kerro, onko hänellä muuta epätavallista käyttäytymistä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö tuli mieleeni koska eräät vastaajat puolustivat valehtelemista narsistin raivolla.