Pienen tiheämassan, aurinkomassasta kahteen, muodostuessa vetovoima ei vain kaarra, vaan se alkaa pyöriä. Vastaavasti tiheämassa kiihtyy vinhaan pyörimiseen, kierrosaika tuolle korkeintaan sadan kilometrin läpimittaiselle pallolle jopa vain muutamia sekunteja. Jo tälle tiheämassalle, laitostieteen
" neutronitähdelle", on ominaista kylmyys lähellä absoluuttista nollapistettä.
Tämä ei ole tähti, jossa tapahtuisi fuusiota, sen sijaan vahva vetovoima ottaa kaiken mahdollisen energian. Vahvan vetovoiman vuoksi tämäkin tiheämassa on kasvava.
Suuremmassa tiheämassassa, mainitun kasvaessa, tai suoraan suuremmasta supernovasta, vetovoima alkaa poistua akselin toisesta päästä
mahtumatta pyörimään, ja massa vastaavasti painuu kuopalle. Tämä tiheämassa on kuin sienen tai vaikka mustekalan muotoinen. - Muistelisin, etä " avaruuden mustekalan" käsitettä viljeltiin jo ennnen kuin Hawking keksi mustat aukot, ne lähinnä kuvasivat avaruuden tuntemattomia vaaroja. - Tämä tiheämassa siis syö ainetta ja energiaa mustalla aukollaan, ja vaipan kautta posituu vetyä, joka ei halua pysyä tiheäamassassa, todetaan jo supenovista.
Aukkoja tosiaankin on vain yksi; olin pitkään akselilla olevan kahden kannalla.
Tällä mustekalalla on vasta yksi lonkero. Tai imurilla.
Kun tiheämassan massa kasvaa paljon, kun köyhää ainetta saapuu paljon nemmäön kuin regenerointiin käypää energiaa, yksi aukko ei riitä. Nyt akselille muosdostuu toine aukko, mutta tämä juuri onkin jakaannuttava tekijä.
Juuri kummankin aukon poistovoimat taakse niitä työntävät vahvasti eroon toisistaan, sen sijana vetovoima niiden kesken on kylmyyden takia heikko.
Nyt näillä imureilla on jo kaksi vetovoimalonkeroa, ja kun muodostuu varsinainen kvasaari, jakautumista ja uuista supernovista, niitä on lopulta paljon. Ja tämä kvasaari näkyy loistavana voimakkaan fuusion ja vahvan suihkutuksen vuoksi.
Suihkutettuaan kaiken kuuman ainenesa loistava kvasaari muuttuu pimeäksi kvasaariksi. jolla on ulos vahva vetovoima ja sisällä kokonaisuudessaankin absoluttista nollapistettä lähellä oleva kylmyys. Ainetta välisestä avaruudesta kertyy vähän, sen sijaan ainakin säteily, 2.7 astetta vastaava mikrosäteily, ja astetta vastaava valon, ovat käytettävissä. Miljardien vuosien aikana pimeä kvasaari muuttu lopulta itsekin vedyn mkustiksi mutta hyvin kylmiksi pilviksi. Avaruuden säteily kuitenkin lämmittää sen, ensiksi ulkoa, tiivstymään, muodostamaan tähbtiä fuusioon, ja uudeksi galaksi. Näin
" elämä jatkuu".
Fysikaalisella kaikkeudella ja elämällä on yhteisiä piirteitä. Itsesäätävyys, ihan jopa ydinhiukkasten koon, ydinhiukkasten kuin solumaisuus, mustekalamaiset musta-aukkoiset tiheämassat, fuusion ja regeneraation aineenvaihdunta. Näin kuin puolittain elämän muodstumina suuri avaruus kykenee elämään omien luonnonlakiensa mukaan tarvitsematta mitään alkusyytä ynnä luonnonlakien toteutumisen ylivalvojaa.
" neutronitähdelle", on ominaista kylmyys lähellä absoluuttista nollapistettä.
Tämä ei ole tähti, jossa tapahtuisi fuusiota, sen sijaan vahva vetovoima ottaa kaiken mahdollisen energian. Vahvan vetovoiman vuoksi tämäkin tiheämassa on kasvava.
Suuremmassa tiheämassassa, mainitun kasvaessa, tai suoraan suuremmasta supernovasta, vetovoima alkaa poistua akselin toisesta päästä
mahtumatta pyörimään, ja massa vastaavasti painuu kuopalle. Tämä tiheämassa on kuin sienen tai vaikka mustekalan muotoinen. - Muistelisin, etä " avaruuden mustekalan" käsitettä viljeltiin jo ennnen kuin Hawking keksi mustat aukot, ne lähinnä kuvasivat avaruuden tuntemattomia vaaroja. - Tämä tiheämassa siis syö ainetta ja energiaa mustalla aukollaan, ja vaipan kautta posituu vetyä, joka ei halua pysyä tiheäamassassa, todetaan jo supenovista.
Aukkoja tosiaankin on vain yksi; olin pitkään akselilla olevan kahden kannalla.
Tällä mustekalalla on vasta yksi lonkero. Tai imurilla.
Kun tiheämassan massa kasvaa paljon, kun köyhää ainetta saapuu paljon nemmäön kuin regenerointiin käypää energiaa, yksi aukko ei riitä. Nyt akselille muosdostuu toine aukko, mutta tämä juuri onkin jakaannuttava tekijä.
Juuri kummankin aukon poistovoimat taakse niitä työntävät vahvasti eroon toisistaan, sen sijana vetovoima niiden kesken on kylmyyden takia heikko.
Nyt näillä imureilla on jo kaksi vetovoimalonkeroa, ja kun muodostuu varsinainen kvasaari, jakautumista ja uuista supernovista, niitä on lopulta paljon. Ja tämä kvasaari näkyy loistavana voimakkaan fuusion ja vahvan suihkutuksen vuoksi.
Suihkutettuaan kaiken kuuman ainenesa loistava kvasaari muuttuu pimeäksi kvasaariksi. jolla on ulos vahva vetovoima ja sisällä kokonaisuudessaankin absoluttista nollapistettä lähellä oleva kylmyys. Ainetta välisestä avaruudesta kertyy vähän, sen sijaan ainakin säteily, 2.7 astetta vastaava mikrosäteily, ja astetta vastaava valon, ovat käytettävissä. Miljardien vuosien aikana pimeä kvasaari muuttu lopulta itsekin vedyn mkustiksi mutta hyvin kylmiksi pilviksi. Avaruuden säteily kuitenkin lämmittää sen, ensiksi ulkoa, tiivstymään, muodostamaan tähbtiä fuusioon, ja uudeksi galaksi. Näin
" elämä jatkuu".
Fysikaalisella kaikkeudella ja elämällä on yhteisiä piirteitä. Itsesäätävyys, ihan jopa ydinhiukkasten koon, ydinhiukkasten kuin solumaisuus, mustekalamaiset musta-aukkoiset tiheämassat, fuusion ja regeneraation aineenvaihdunta. Näin kuin puolittain elämän muodstumina suuri avaruus kykenee elämään omien luonnonlakiensa mukaan tarvitsematta mitään alkusyytä ynnä luonnonlakien toteutumisen ylivalvojaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mukavaa kun joku muukin ajattelee ääneen, niin saa kuulla muidenkin ajatuskulkuja. Nämä ovat aina hedelmällisiä!
Tekkiin tuossa fysiikka mallinnus ohjelmalla testejä siten että laitoin 2 oikeen nopeasti pyörivää neutroni tähteä kiertämään toisiaan siten että toinen käyttäytyy toista hylkivästi eli negatiivisella gravitaatiolla jonka seurauksena sain ns valon säteet taipumaan pitäen kummiski muotonsa, mtta päätyen loppujen lopuksi valo kehäksi kappaleiden ympärille.
Tuosta voisit tutkia asiaa enemmälti, miksipä ei muutkin.
Elikkä simulaation alku oli se kun neutrooni tähdellä oli valtava pyörimis nopeus ja kun navat irrotettiin toisistaan (supernovamaisesti hajottamalla päiväntasaaja) jonka jälkeen muodostaen oman gravitaatio liitoksen kummanki kappaleen väliin.