Onko täällä joku, joka osaisi kertoa Riemannin zeeta-funktiosta?
Kiinnostaa se, mitä sen ratkaiseminen hyödyttää. Siis, eihän aidolla matematiikalla ole mitään tekemistä käytännön hyödyn kanssa, mutta kysynkin teoreettista hyötyä.
Mitä se kertoo meille, jos se on toimiva?
Kiinnostaa se, mitä sen ratkaiseminen hyödyttää. Siis, eihän aidolla matematiikalla ole mitään tekemistä käytännön hyödyn kanssa, mutta kysynkin teoreettista hyötyä.
Mitä se kertoo meille, jos se on toimiva?
Vastaukset 29
Vanhimmat
zeeta-funktio on määritelmän mukaan sarja
1^(-s) 2^(-s) ..., missä s on kompleksiluku. zeeta-funktion käyttökelpoisuus on osoittanut hyödyksi lukuteorian tutkimuksessa. Esimerkiksi kuuluisa Hadamardi ja Vallée Poissin todistivat, että alkulukulause on yhtäpitävä sen kanssa, että zeeta-funktiolla ei ole muotoa 1 it olevia nollakohtia. Tämän avulla itse alkulukulause saatiin todistettua.
Yleistetty Riemannin hypoteesi kuuluu seuraavasti: Jos L(khii,s)=sum_{n=1}^\infty khii(n)/n^s=0 ja 0
Riemannin zeta-funktio on yksi tunnetuimmista Dirichlet'n sarjoista. Kyseessä on funktio jolla on yhteys alkulukujen jakaumaan ja siksi sillä onkin merkittävä painoarvo esimerkiksi lukuteoriassa.
Aiempi kirjoittaja onkin määritellyt jo zeta-funktion joten en ala sitä tässä uudelleen määrittelemään, mutta ominaisuuksista:
Alueessa { s e C | Re s > 1 } sarja suppenee ja zeta-funktio on analyyttinen: toisin sanoen analyyttisuuden määritelmä...
Funktio f on analyyttinen alueessa D jos se on derivoituva jokaisessa pisteessä z e D. Analyyttisuudestahan seuraa että funktio voidaan jokaisessa määrittelypisteessään kehittää Taylorin sarjaksi.
Zeta-funktiota voidaan myös jatkaa meromorfiseksi funktioksi joka on määritelty koko kompleksitasossa, jos jätetään piste 1 pois.
Varmaankin tunnettu teoreettinen asia joka Riemannin zetafunktiota koskee, on juuri ns. Riemannin hypoteesi:
Jos s = σ it on kompleksiluku jossa σ ja t ovat reaalilukuja niin zeta-funktion aidosti kompleksiset nollakohdat ovat kompleksitason suoralla σ = 0,5.
Sen verran merkittävä tuo hypoteesi on, että iso joukko lukuteorian tuloksista perustuu juuri siihen että Riemannin hypoteesi pitäisi paikkansa.
Zeta-funktioon liittyy myös pari muuta hypoteesia, kuten esimerkiksi Berryn konjektuuri.
"Zeta-funktioon liittyy myös pari muuta hypoteesia, kuten esimerkiksi Berryn konjektuuri."
Olisi ihan hauska kuulla, mitkä nämä hypoteesit ovat. Itse en ole Berryn konjektuurista koskaan kuullut.
Aamulehdestä luin niistä, kun oli juttu jonkin aikaa sitten. Siinä oli niiden tärkeimpien ratkaisemattomien ongelmien joukossa muitakin zeeta funktioita koskevia ongelmia. Berryn konjektuuri oli sieltä loppupäästä tärkeysjärjestyslistaa.
http://mathworld.wolfram.com/BerryConjecture.html
Olen lumoutunut taidoistanne. Kiitokset avusta. Niin, siis siihen Riemannin funktioon pitäisi laskea nollakohdatko?
Mutta eikö ole selvää, että nollakohtia on äärettömästi ja että nollakohtia on nyt, tässä hetkessä rajallisesti, mutta kuitenkin rajattomasti?
Nähdäkseni alkulukujen määrä kasvaa ajan kuluessa. Onko Riemannin yhtälölle merkitystä, jos tiedetään, että joukko on itsensä alkio? Eli Russelin paradoksi todistetaan vääräksi.
Koska nähdäkseni joukko on itsensä alkio.
Pyydän apuja teiltä.
"Nähdäkseni alkulukujen määrä kasvaa ajan kuluessa."
Mitä tarkoitat tällä? Kyllä alkulukuja on rajattomasti "koko ajan", ei niiden lukumäärä mihinkään kasva.
Tarkoitatko kenties, että jos A_n = {1,...,n}, niin joukon A_n sisältämien alkulukujen määrä kasvaa kun n kasvaa?
En myöskään ymmärrä miten nollakohtia voisi olla rajallisesti, mutta kuitenkin rajattomasti?
"Eli Russelin paradoksi todistetaan vääräksi. "
Mitä tarkoitat paradoksin vääräksi todistamisella?
"Koska nähdäkseni joukko on itsensä alkio."
Miten pääsit tällaiseen päätelmään? Jos meillä on vaikka joukot B={a,b,c,d} ja C={ {a,b}, c, {c,b}, b}, niin joukossa B on neljä alkiota, mutta yksikään alkio ei ole joukko. Joukon C alkioista (joita on myös neljä) taas kaksi ovat joukkoja, nimittäin {a,b} ja {c,b}, mutta ei näistä kumpikaan ole C.
En nyt ehdi miettimään asiaa kovin tarkasti. En osaa selittää asiaa matemaattisesti, mutta filosofisesti kyllä.
Mehän tiedämme, että materia jakautuu. On nähdäkseni olemassa ääretön ykseys, missä Zenonin paradoksin mukaan välimatka pienenee äärettömästi vailla vastavoimaa.
Jossain välissä on se nolla ja sitten mennään plussan puolelle.
Plussan puolella on ääretön jakautuminen. Eli ykseydestä plussaan päin joukko kasvaa. Joukko on kuitenkin lähtöisin yhdestä ja syntynyt ykseyden jakautumisella.
Näin ollen joukko on itsensä alkio. Eli koska joukko on yhdessä tilassa yksi, on se samaan aikaan yksi ja monta. Eli se on samaan aikaan itsensä alkio.
Ääretön on ulkopuolinen ja sisäpuolinen käsite. Sisäpuolinen on ääretön vain niin pitkään, kuin se vastaa ulkopuolista.
Nollakohtia on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaisesti äärettömän tarkassa kohdassa rajallinen määrä, mutta äärettömän määrän osien/tilanteiden äärettömässä jatkumossa nollakohtia on äärettömästi.
Nämä ovat vain mietelmiäni. En ole matemaatikko, enkä pysty tutkimaan näitä asioita matemaattisesti.
Ei, kun siis joo. Kyllä Russel oli oikeassa paradoksissaan, mutta se ei vielä merkitse mitään. Naiivi joukko-oppi ei muutu siitä mihinkään, sillä se vain todistaa sen toimivuuden.
Sillä tarkemmin edellistä viestiäni korjaten, Joukko on itsensä alkio, mutta se ei ole itsensä alkio. Eli se on samaan aikaan itsensä alkio, mutta se ei ole.
Mutta se on siis itsensä alkio, mutta ei samaan aikaan. : )
Siis joukko on itsensä alkio, muttei samaan aikaan.
Koska joukko on yksi. Joukko on yksi joukko, joka ollessaan yhdessä on itsensä alkio. Mutta se ei voi olla samaan aikaan yhdessä matemaattisessa ykköskohdassa, vaan se on ollut itsensä alkio.
Ajatellaan kiveä, joka räjäytetään rikki. Kivi on yksi ja se on itsensä alkio. Mutta kiven hajotessa kappaleiksi siitä tulee joukko. Mutta samaan aikaan kivi ei voi olla kappaleina ja ehjänä.
"Zenonin paradoksin mukaan välimatka pienenee äärettömästi vailla vastavoimaa. "
Zenonin paradoksi on paradoksi, koska se on mahdoton. Kyseessä on väite, joka käyttää jotain oletusta tyyliin 0=1 ja saa "paradoksaalisia" tuloksia.
Zenonin paradoksissa sotketaan lahjakkaasti diskreetti ja jatkuva.
"Jossain välissä on se nolla ja sitten mennään plussan puolelle. "
Jos nyt luen oikein ajatuksiasi, niin sitä nollaa ei ole jos valitaan diskreetti maailma, vaan vain jatkuvassa maailmassa jolloin tarkastelu muuttuu eri luontoiseksi. Ajatellaan asiaa vaikka tutkimalla lukua 1/2^i. Kun annat iille kokonaislukuarvoja, niin saat 1/2, 1/4 jne. ja selvästi jokainen luku on positiivinen murtoluku. Eikös vaan?
Luodaan joukko A_n={1/2^i | i=0..n}, jossa siis joukolla on "parametri" n. Nyt esim. A_3 = {1, 1/2, 1/4, 1/8} jne. Kysymys kuuluu, että millä n:n arvolla nolla kuuluu joukkoon A_n?
Vastaus on, että ei millään. Nolla saadaan joukkoon vain jos luetaan raja-arvot mukaan, eli hypätään jatkuvan maailman puolelle. Zenonin paradoksissa ei sallita jatkuvaa maailmaa, vaan nojataan aina vain pienempiin ja pienempiin askeliin ja ihmetellään miksi nolla ei kuulukaan joukkoon.
"Näin ollen joukko on itsensä alkio."
Ei matematiikassa.
"Sisäpuolinen on ääretön vain niin pitkään, kuin se vastaa ulkopuolista. Nollakohtia on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaisesti äärettömän tarkassa kohdassa rajallinen määrä, mutta äärettömän määrän osien/tilanteiden äärettömässä jatkumossa nollakohtia on äärettömästi."
Huh?
"Kyllä Russel oli oikeassa paradoksissaan, mutta se ei vielä merkitse mitään."
Oletkohan tietoinen mikä tämä Russelin paradoksi oikeastaan on?
Yleensä joukkoja määritellään tyyliin A={x | x:llä on ominaisuus sejase}. Määritellään kaikkien auton renkaiden joukko A. Nyt selvästikään A ei ole auton rengas, koska se on joukko ja A ei ole itsensä osajoukko. Mutta jos määritellään B kaikkien niiden olioiden joukoksi, jotka eivät ole autonrenkaita, niin tällöin B:n pitää olla itsensä alkio, koska se on joukko eikä auton rengas. Määritellään nyt R niiden joukkojen joukoksi jotka eivät ole itsensä alkioita. Nyt jos R on itsensä alkio, niin R ei kuulu R:ään, mutta tällöinhän sen pitäisi kuulua R:ään ja vastaavasti jos R ei ole itsensä alkio, niin se ei kuulu R:ään ja tällöin sen pitäisi kuulua R:ään. Tullaan ristiriitaan joka tapauksessa.
Tämä *ei* kuitenkaan tarkoita, että jokainen joukko olisi itsensä alkio tai osajoukko. Se on aivan eri asia.
Mieleeni tuli, että jos olisin provo, niin tämä koko juttu olisi ehkä kaikkien aikojen hauskin provo-pila. Mutta olen ihan tosissani.
On olemassa kolme ääretöntä. On ulkoinen ja sisäinen äärettömyys. Sisäinen äärettömyys jaetaan positiiviseen ja negatiiviseen äärettömyyteen. Negatiivinen äärettömyys on käytännössä matemaattisessa mielessä Zenonin paradoksi.
Zenonin paradoksissa välimatka pienenee jatkuvasti, mutta voidaan vain huomata, että se pienenee äärettömästi, muttei koskaan lopu.
Jos sisäinen äärettömyys ei saavuta samankaltaisuutta ulkoisen äärettömyyden kanssa, niin se ei voi olla positiivinen äärettömyys dynaamisesti. Silloin siitä tulee negatiivinen äärettömyys, eli Zenonin paradoksi, Raamatun helvetti.
"Zenonin paradoksissa ei sallita jatkuvaa maailmaa, vaan nojataan aina vain pienempiin ja pienempiin askeliin ja ihmetellään miksi nolla ei kuulukaan joukkoon."
Sinähän sen sanoit. Zenonin paradoksin maailma ei ole jatkuva, vaan se on ikuinen kadotus.
Jos joukko on itsensä alkio visuaalisesti, niin se on myös matemaattisesti. Tämä vain täytyy todistaa. : )
Mutta uskon, että kyseessä on koko joukko-opin vaikein ja monimutkaisin osa-alue.
Sillä todellakin, Russelin paradoksi pitäisi muuttaa nimeltään Russlin laiksi, sillä se tuo laki todistaa naiivin joukko-opin.
kuulostan hullulta, ymmärrän...
Mutta se, että joukko ei voi olla samanaikaisesti itsensä alkio, vain todistaa sen, että se on itsensä alkio.
Jospa mietitään joukon ykseyttä. Voi olla vain yksi yhdenlainen joukko. Jos toinen joukko on samanlainen, ne ovat oikeastaan sama joukko, mutta toistensa kopioita.
Koska voi olla vain yhdenlainen yhdenlainen joukko, on jo selvää, että joukon täytyy olla yksi käsite, joka on lähtöisin itsestään.
""Sisäpuolinen on ääretön vain niin pitkään, kuin se vastaa ulkopuolista. Nollakohtia on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaisesti äärettömän tarkassa kohdassa rajallinen määrä, mutta äärettömän määrän osien/tilanteiden äärettömässä jatkumossa nollakohtia on äärettömästi."
Huh?"
Niin, maailmankaikkeus on äärettömän määrän koon kohtien jatkumo, niin kauan, kuin se laajenee. Yhdessä koon kohdassa on äärellinen määrä nollakohtia, mutta jatkumossa, eli maailmassa, jossa on aikaa, on äärettömästi nollakohtia.
"kuulostan hullulta, ymmärrän..."
Molemmat ymmärrämme sitten tuon.
Tämä keskustelu kuuluisi filosofiaan tai johonkin uskonto-/elämänkatsomuspalstalle, ei matematiikkaan.
Olen kyllä samaa mieltä, että ketju kuuluisi ehkä paremmin filosofia, tai uskonto-palstalle.
Ehkä parhaiten se kuuluisi kuitenkin fysiikka-palstalle.
Koska tämä kuitenkin sisältää matemaattista filosofiaa, kuuluu tämä myös tänne.
Jos menisin kirkkouskovaiselle sanomaan, että mielestäni maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä, hän alkaisi itkemään sitä, että olen joutunut paholaisen eksyttämäksi.
En haluaisi tehdä niin suuurta rikosta, että menisin sanomaan, että kaikki, mihin he ovat uskoneet, onkin valetta.
Maa ei olekkaan litteä...
Itse kuitenkin uskon, että Jumala on olemassa ja silti uskon matematiikkaan.
Sinä saatat olla sitä mieltä, että liian teoreettinen matematiikka ei ole matematiikkaa. Mutta Russel sanoi, että käytännön matematiikka ei ole matematiikkaa. Joten siirrettäessä tämä ketju pois, pitäisi siirtää myös kaikki muut ketjut.
Uskon, että matematiikka-palstalla olevia ihmisiä juttuni koskettaa huomattavasti enemmän, kuin uskontopalstalla-olevia. Kohderyhmä kysymys.
Tekstilläsi ei ole mitään tekemistä sen kummemmin "sovelletun" kuin "abstraktin" matematiikan kanssa. Kirjoitat yksinkertaisesti päättömiä päätelmiä asioista, joita et tunnu ymmärtävän.
"Koska tämä kuitenkin sisältää matemaattista filosofiaa, kuuluu tämä myös tänne. "
Tekstisi ei sisällä matemaattista filosofiaa vaan on matematiikan näkökulmasta ns. tuubaa. Uskon muiden olevan kanssani samaa mieltä.
Loppu
"Tekstilläsi ei ole mitään tekemistä sen kummemmin "sovelletun" kuin "abstraktin" matematiikan kanssa."
Miten siis määrittelisit matematiikan? Mikä on mielestäsi matematiikan tarkoitus?
Missä menee matematiikan raja? Onko niin, että joku asia ei ole matemaattinen?
Omasta mielestäni se, mitä tiedettä jokin asia on, riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsellaan.
Mutta matematiikka on aina objektiivinen tiede.
"Kirjoitat yksinkertaisesti päättömiä päätelmiä asioista, joita et tunnu ymmärtävän."
Koska olet niin varma, etten ymmärtänyt, niin pyydän sinua kauniisti kertomaan sen, mitä en ymmärtänyt, jotta voisin ymmärtää. Täytyyhän minun ymmärtää etten ymmärrä, että voin ymmärtää sinua.
Toiseksi. Mitä luulet, että mistä asioista kirjoitin päättömiä? Mitä mieltä itse olet, kuinka asiat ovat?
Oletko kenties minua vastaan jossain äärettömyyttä koskevassa asiassa?
"Tekstisi ei sisällä matemaattista filosofiaa vaan on matematiikan näkökulmasta ns. tuubaa."
En halunnut suututtaa ketään kirjoittamalla mietelmiäni. En myöskään ymmärrä, mikä siinä suututtaa? Loukkasinko henkilökohtaisesti?
Mistä tiedät, että asiani on matemaattisesti mahdotonta?
Ylivoimaisesti suurin osa matematiikasta on käytännön kannalta täysin turhaa. Ja te hyvät ystävät maksatte veroja sen takia, että ns. älyllinen eliitti miettii kaikenlaista hyödytöntä paskaa.
"Mitä luulet, että mistä asioista kirjoitin päättömiä? Mitä mieltä itse olet, kuinka asiat ovat?"
En ole varsinaisesti mieltä vaan tiedän miten asiat ovat matematiikan kannalta. Yksi asia, mihin matematiikka nojautuu, on kaksiarvoinen logiikka. Asia joko on tai sitten ei. Heitit tämän perusperiaatteen roskiin toteamalla, että samaan aikaan asia sekä on että ei.
"Omasta mielestäni se, mitä tiedettä jokin asia on, riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsellaan. "
Tämä viittaisi siihen, että pidät kaikkea tieteenä. Kahden alkoholisoituneen laulu on tältä pohjalta tiedettä.
-Tieteessä on tapana *perustella pitävästi* asiat.
-Asiat ovat jollain tavalla tai sitten ei.
-Tieteessä lähdetään jostain määritelmästä tms. ja edetään pitävää päättelyketjua pitkin johonkin tulokseen. Et ole tehnyt tällaista päättelyä.
Mieti ensin sitä Russelin paradoksia ja miksi ei voida sanoa, että joukot ovat itsensä alkioita. Seuraavaksi mieti miten *tarkasti* luot pitäviä päättelyketjuja.
"En halunnut suututtaa ketään kirjoittamalla mietelmiäni."
Et suututtanut, mutta mielipiteesi eivät nojaa mihinkään matemaattiseen. Ei mihinkään. Mielipiteesi ovat irrallisia mistään loogisesta ajattelusta - käytät matematiikkaa muusana puppugeneraattorille.
Kerro tarkasti mitä mieltä olet jostain asiasta ja miksi. Ei ole paikallaan sanoa, että ääretön on sisällä ja ulkona ja ties missä. Ei siinä ole mitään tolkkua. Se on humalaisten laulua.
Kysynpä sinulta, että sinäkö päätät, millainen matematiikka on tärkeää?
Ja vertaat minun mietelmiäni matemaatikkojen työhön?
Minä en ole matemaatikko, enkä ole matematiikassa riittävän lahjakas sellainen ollakseni. Myöskään kiinnostusta asiaan ei ole. (siis pelkkään matematiikkaan)
Älä vertaa minun juttujani heihin.
Mistä voit olla niin varma, että jokin matemaattinen pahdiskelu on hyödytöntä? Eikö juuri käytännön matematiikka ole suurinta puppua ja paskaa, mitä maa päällään pitää? Matematiikan tulee tutkia todellisuutta ja antaa maailmasta loogista tietoa, jotta voisimme kehittyä toimimaan paremmin maailman suhteen.
Käytännön matematiikkana olen tottunut pidettävän sellaista matematiikkaa, joka on tekaistua, ja jolle ei ole järjellisiä, tarpeellisia perusteita.
Voidaan vaikkapa pitää tärkeänä jotain täysin rutiinitasoista ja yliarvostettua asiaa.
Tarkoitan, että tiedettä ei koskaan saa pakottaa politiikan alaiseksi. Jos markkinatalous määrää sen, että kulloinkin sopivat tulokset ovat kulloinkin tärkeitä, niin koskaan ei mitään oikeasti todellisia ja hyödyllisiä tuloksia saada.
Markkinataloudellinen tiede, kun on sellaista epätiedettä, että tulokset ovat sen mukaisia, kuin kulloinkin on hienoa.
Jos sattuu olemaan niin, että litteä maailma on hyvin markkinoitu käsite, niin aletaan ylistämään tuloksia, jotka tukevat litteää maailmaa...
Ehdotan, että matematiikalla on oltava käytännön hyöty, mutta korkeampi tarkoitus.
"Matematiikan tulee tutkia todellisuutta ja antaa maailmasta loogista tietoa"
Kyllä. Todellisuutta ja loogista tietoa. Näitä saadaan *loogisesti pitävillä* päättelyketjuilla tarkoista määrittelyistä.
Äh, miksi edes yritän.
"En ole varsinaisesti mieltä vaan tiedän miten asiat ovat matematiikan kannalta."
Pyysin siksi mielipidettäsi, enkä halunnut mitään faktaa, sillä halusin tietää, miten sinä näet asian, jotta voisin paremmin ymmärtää.
Ethän sinä tiedä koko teoriaani, etkä perusteita sille.
"Yksi asia, mihin matematiikka nojautuu, on kaksiarvoinen logiikka. Asia joko on tai sitten ei. Heitit tämän perusperiaatteen roskiin toteamalla, että samaan aikaan asia sekä on että ei."
On olemassa asioita, joita on ja ei ole samaan aikaan. Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nyt haluan selittää tämän vaikealta näyttävän asian.
Vaikka tiedän, että uskon asiat herättävät kammoksusta tieteeseen uskovissa, kuten minussa, niin haluan sanoa, että siteeraan Raamattua. Syy siihen ei ole se, että olisin jossain suuressakin hurmoksessa, vaan siinä, että olen haltioitunut kirjan nerokkaista, jopa matemaattisista huomautuksista.
Raamatusta poimin ajatuksen, jonka mukaan pahuus on sellaista, joka on, mutta ei ole.
Sillä pahuus on epäluonnollisuus ja matemaattisessa mielessä mahdotonta.
Mutta ihmisellä on kyky tehdä luonnottomuutta, eli matemaattisten lakien ulkopuolisia, moraalittomia ratkaisuita, hän kykenee tekemään olemattomasta olevaisen.
Keksin muuten moraalifysiikan, mikä selittää fysikaalisesti pahuuden vaikutuksen ihmiseen.
Ihminen siis tulee heikkouttaan tehneeksi epämatemaattisia valintoja. Tällainen ihmisen tekemä epäluonnollinenhan ei ole olemassa, koska se on matemaattisen ja lakien alaisen todellisuuden ulkopuoolinen. Mutta silti se on olemassa.
Sen vaikutukset ovat ainakin painuneet maailmankaikkeuden koon tiettyyn kohtaan ikuisesti.
Onko valtioita olemassa? Raamattu kuvaa myös valtiota sellaiseksi asiaksi, joka samalla on ja ei ole.
Sitä ei ole, mutta ihmisen hullussa mielessä se on.
"-Tieteessä lähdetään jostain määritelmästä tms. ja edetään pitävää päättelyketjua pitkin johonkin tulokseen. Et ole tehnyt tällaista päättelyä."
Minulla on lukuisia päättelyketjuja erilaisille teorioille. En ala julkaisemaan kuitenkaan mielipidepalstalla pitkiä teorioita. Halusin vain kysellä, että kuulostavatko niiden ydinasiat järkeviltä ja ovatko ne kiinnostavia.
Ymmärrän, etten antanut itsestäni sellaista kuvaa, joka olisi eduksi toisten kiinnostukselle.
"Mieti ensin sitä Russelin paradoksia ja miksi ei voida sanoa, että joukot ovat itsensä alkioita. Seuraavaksi mieti miten *tarkasti* luot pitäviä päättelyketjuja."
Russelin paradoksissa oli myös toinen osa. Täällä on puhuttu tästä tunnetummasta ja varmemmasta paradoksista. Minut kuitenkin innoitti paradoksin ensimmäinen osa, eli muotoja täytyy olla samaan aikaan äärettömästi ja äärellisesti. Niinhän see oli?
Muotojahan on samaan aikaan äärellisesti ja äärettömästi. Nähkääs aikahan koostuu äärettömästä määrästä pysäytettyjä kohtia. Nämä kohdat ovat äärettömän pieniä. Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan tämä estää kappaleen nopeuden ja paikan tuntemisen äärettömän tarkkaan.
Maailmankaikkeushan kasvaa jakautumalla. Materia jakautuu ja siten se vaatii itselleen yhä suuremman ja suuremman tilan.
Muotoja on pydäytetyssä hetkessä äärellisesti. Mutta koska materia jakautuu äärettömästi, (teoriassa ja toistaiseksi (tämä on minun äärettömyyksistä sisäinen, positiivinen äärettömyys)) niin tässä jatkumossa on muotoja äärettömästi.
Valonnopeuden ohittamisella ei pitäisi olla tässä merkitystä?
"Tämä viittaisi siihen, että pidät kaikkea tieteenä. Kahden alkoholisoituneen laulu on tältä pohjalta tiedettä."
Silloin minun täytyy todeta, että minut on ymmärretty täysin väärin. Kansan hölinät ovat minulle merkityksettömiä ja jätän ne omaan arvoonsa. Pelkäksi ajan tuhlaukseksi.
Mielestäni tiedettä on kaikki se, missä selvitetään totuutta. Russelin sanoin "rakkaus totuuteen on spartalaisista hyveistä suurin."
(tiedämpä vielä miten rakkaus totuuteen määritellään neurologisesti)
"Mieti ensin sitä Russelin paradoksia ja miksi ei voida sanoa, että joukot ovat itsensä alkioita. Seuraavaksi mieti miten *tarkasti* luot pitäviä päättelyketjuja."
Toimin yleensä improvisaation mukaan. Saan idean ja luon sille päättelyketjut ja loogiset perusteet. Ongelmani on lähinnä kommunikointi. Ja innostun joskus liikaa ja höpisen sopimattomia.
"Mielipiteesi ovat irrallisia mistään loogisesta ajattelusta - käytät matematiikkaa muusana puppugeneraattorille."
Hienoa, että tiedät varmasti matematiikan olevan logiikkaa! Minä olen kyllä sitä mieltä, että matematiikka on logiikkaa, mutta se vaatii sen, että matematiikka, joka on vain kieli, pystyy korjaamaan itse itseään.
Minun muusani on jokin muu, kuin matematiikka. Se on totuus.
"Kerro tarkasti mitä mieltä olet jostain asiasta ja miksi. Ei ole paikallaan sanoa, että ääretön on sisällä ja ulkona ja ties missä. Ei siinä ole mitään tolkkua. Se on humalaisten laulua."
Varmaan kuvittelet, että olen joku hihhuli elämänfilosofi, joka viihtyy kupposen äärellä. Ajattelen sitäpaitsi aina loogisesti! En edes pysty muuhun. Nauttikaa siitä, jos muuhun pystytte. Looginen ajattelu ei ole sosiaalinen etu.
En jaksanut selittää koko teoriaa täällä. Halusin ensin nähdä, että joku siitä kiinnostuu. Sillä jos ei ole kiinnostusta etukäteen, ei ole merkitystä lopuillakaan.
Ja koska ennakkoasenne oli se, että olen joku juoppo elämänfilosofi, niin näytöt ovat huonot. Tosin ehkä itsekkin olisin voinut niin kuvitella.
Tiedättehän, että maailman kaikkeus on alkuräjähdys?
Tämä etenevä alkuräjähdys on sisäinen positiivinen äärettömyys. Se taas, mikä on maailmakaikkeuden ulkopuolella, on ulkoinen äärettömyys. Kun maailmankaikkeus alkaa kutistua, se kutistuu äärettömästi. Se olisi äärettömän tiheä, kuin maailmankaikkeus-musta-aukko. Mutta se olisi siis ajan takaperinkulumisen ääretön tilanne. Koska materiaali voi aina olla lähempänä ja lähempänä itseään, sanon sitä Zenonin paradoksiksi.
Tämä on sisäinen negatiivinen äärettömyys.
Ei ole mitään etuajatuksia- tai -näkemyksiä.
"On olemassa asioita, joita on ja ei ole samaan aikaan."
Hulluhan sinä olet. Syö lääkkesi. Otan osaa kärsimykseesi.
"Hulluhan sinä olet. Syö lääkkesi. Otan osaa kärsimykseesi."
Hulluus on katsojan silmässä. Kovin itseään täynnä oleva ihminen joutuu helpottamaan omaa pahaa oloaan toteamalla toisen olevan hullu, jos toinen ylittää oman ymmärryskyvyn.
Yllä oleva siteeraus on loissto esimerkki sen kaltaisesta.
Hullu voin olla, mutta teit havainnon tilanteessa, joka saa sinut näyttämään lähinnä kiinnostumattomalle, ja omaa ymmärtämättömyyttäsi itsellesi puolustelevalle.
Kerroin asiani jo selkeästi. Asia ei herättänyt keskustelua, vaan ainoastaan tuskaista kiukuttelua...
Jos olet sama kirjoittaja, kuuin edellisillä kerroilla, (nikin puuttuminen epävarmuustekijä)niin nähdäkseni hulluuteni on alkanut todella huolestuttaa sinua.
Kiitos huolenpidostasi ja hyvää jatkoa ja loppusyksyä.
Odotan vielä keskustelua.
seuranneena suosittelisin, jotta myönnä jo tappiosi. Esim. turha on pullikoida shakin peluussa kun matti häämöttää, siksipä sitä ei pelatakaan loppuun asti vaan myönnetään tappio.
En ala kyllä valehtelemaan kenenkään puolesta. Pidän parempana ja jatkuvampana vaihtoehtona, jos todetaan, etten herättänyt kiinnostusta keskusteluun.
Myönnän kyllä tappioni siinä mielessä, etten herättänyt kenenkään kiinnostusta. Tarkoitus oli siis saada keskustelua aikaiseksi. Tuolla ylempänä lähestytään kuitenkin samaa aihetta piin-muodossa.
Mutta olisahan vastuutonta myöntää tappio siitä, että loogisesti pätevä teoriani olisi väärässä. Vain siksi, että joku ei viitsi sitä ymmärtää.
Olipa hauskaa, että otit puheeksi shakin. : ) Olet pelannut shakkia, mutta et ilmeisesti vielä huomannut, että se perustuu parhaan vaihtoehdon löytämiselle. Shakki on eräs parhaiten äärettömyyttä kuvaavista asioista.
Pelin kulullehan on teoriassa ääretön määrä vaihtoehtoja, koska siirtovariaatioiden sarjoja on äärettömästi.
Odotan, että sellaisessa tilanteessa olen joutuva shakkimattiin, jossa nähtävästi on vain yksi tapahtumavariaatio, jonka päässä on yksi vaihtoehto, eli shakki matti.
Jos vastustaja ei ymmärrä minun nappuloideni asemaa, niin hänhän on suorastaan itsetuhoinen, jos luulee olevansa voittanut pelin.
Silloin hänen pelinsä perustuu oletukselle ja vastustajan aliarvioimiselle.
Ainakaan minä en sanoisi voittaneeni peliä, ellei olisi näkyvissä loppuun asti varmaksi laskettua matti-combinaatiota.
Enkä missään tapauksessa tilanteessa, jossa asemani ei edellytä toimivaa hyökkäystä.
"Mutta olisahan vastuutonta myöntää tappio siitä, että loogisesti pätevä teoriani olisi väärässä."
Joo, ehdottomasti se on loogisesti pätevä. Pidä vain pääsi ja kulje omaa tietäsi. Muiden vika kun eivät päivänselvää asiaa näe.
"Muiden vika kun eivät päivänselvää asiaa näe."
Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, että jokin asia olisi jonkun vika...
Koitin vaan herättää keskustelua eräästä aiheesta ja halusin nähdä kiinnostaako ihmisiä. Sain vastaukseksi lähinnä provoilua.
Tunnut kovin kilpailuhenkiseltä tyypiltä. Vertaat tätä shakkiin jne. Mielestäni ei ole kyse kilapilusta, enkä näe asiaa kilpailun kannalta. Kilpailu on tieteen ja totuuden kuolema. Kilpailu on epäluonnollista ja epäloogista toimintaa pelien ulkopuolella.
Jos joku pitää elämää pelinä, niin voi pitää sitä yksinään. Sellainen ihminen yleensä ei kykene näkemään maailmaa oman itsensä takaa.
Ihan tavallinenkin epätarkkuuden käsittäminen kyllä riittää teidän epätarkkuuksienne käsittämiseen. Te puolestanne kerrotte tuntevanne Heisenbergin epätarkkuuden, mutta ette ihan tavallista.
Antiikin maailmassa ja Zenonin vallitseva käsitys oli Maa-keskeinen avaruuskäsitys. Sen mukaan Maa ei voinut kiertää Aurinkoa, kuten
päinvastoin jo Anaksagoras väitti Ateenassa ( ja karkotettiin), ja sittemmin monetkin Aleksandriassa, kuten Aristarkhos Samoslainen.
Ilmoitattehan tehdyn mm. Zenonin paradoksia vastaan suuri virhe, kun luullaan Maan kiertävän Aurinkoa.
Ihan tavallisen epätarkkuuden kannalta antiikissakin monet arvioivat
Auringon koon ja massan ihan liian pieneksi.
Sikälikin silloin oltiin varsin epätarkkoja, että gravitaation, vetovoiman käsitettä silloin ei virallisesti tunnettu ollenkaan. Silti se tavallaan oli
läsnä kaikissa aurinkokeskeisissä teorioissa, noin niinkuin tarkennuksena
Kerrotko vielä, että kuinka tuo "tavalliinen epätarkkuus" tähän asiaani vaikuttaa?
Oikeastaan historiallisilla faktoilla ei ollut suurtakaan merkitystä sille, että Zenonin paradoksi on tässä hommassani.
Siis Zenonin paradoksi on juuri sellaisena sopiva, kuin se on.