Suomalaisten puolustus Karjalan kannaksella murtui suunnattoman tykistökeskityksen jälkeen ja sitten alkoi perääntyminen joka sai paikoin paniikin luonteen. Viipuri meni mutta vihdoin venäläisten rynnistys saatiin pysäytettyä. Suomalaisten tykistö, ilmavoimat ja lento-osasto Kulhlmey näyttelivät ratkaisevaa osaa torjuntavoitossa.
Tästä herää kysymys että missä venäläisten valtava tykistö oli kun ratkaisutaistelut käytiin? Miksi he eivät ampuneet suomalaisten linjoja murskaksi ja antoivat suomalaisten tykistön vapaasti ampua maavoimiaan? Kai venäläiset ovat kuulleet vastatykistötoiminnasta vai pitkin metsiäkö ampuivat?
Entä ilmavoimat, eikö venäläisillä ollutkaan ilmaherruutta kun suomalaiset ja saksalaiset saivat pudottaa puna-armeijan niskaan pommeja oikein urakalla? Lisäksi neuvostoilmavoimat olisivat voineet tuhota liikennetyhteyksiä, tehdä suomalaisten huollon vaikeaksi. Räiskivätkö maataistelukoneetkin ympäri metsää, korpea pommittivat?
Puna-armeijan tykisto ja ilmavoimat
32
2366
Vastaukset
- selityksiä
Venäläisten tykistön käyttö oli parhaimmillaan valmistellun hyökkäyksen massiivisessa tulivalmistelussa. Kun laitettiin sata putkea kilometrille ja jyrättiin koko vastustajan puolustusasema muutaman kilometrin syvyyteen saatiin yleensä paniikkivaikutus aikaan. Tykistön tulenjohtomenetelmät olivat jäykkiä. Jokaisella patterilla oli oma tulenjohtaja. Jos keskitettiin kymmenen patterin tuli samaan maaliin tarvittiin kymmenen tulenjohtajaa.
Kun näitä tulivalmistelujen vaikutuksia on myöhemmin arvioitu on vaikutus ollut alkuarvioita pienempi. Esimerkiksi JR 1:n tappiot kaatuneina ja haavoittuneina Valkeasaaressa eivät sittenkään olleet aivan mahdottomat. Kantti oli miehiltä kuitenkin pois.
Suomalaiset menivät ainakin kolme kertaa peräkkäin venäläisten retkuun eli houkutusmurtoon. Valkeasaaressa, Kuuterselässä ja Ihantalassa. Tässä taktiikassa tehtiin ensin murto kapealle alueelle ja kun vastustaja kokosi voimansa vastahyökkäystä varten murtoalueen sivustoille laitettiin koko tykistö jauhamaan ne muusiksi.
Vastatykistötoimintaa venäläisillä oli kyllä Valkeasaaressa, mutta sen teho (mm. Tirronen Jylisevät tykit) jäi vähäiseksi. Venäläiset käyttivät suuren osan tykistöstään suora-ammuntaan. Silloin tykistöstä saatiin suuri teho, kun voitiin ampua pistemaaleja.
Kuuterselässä ja Talin-Ihantalan alueella venäläisten vastatykistötoimintaan vaikutti varmasti tiedustelun puute. Mittausrintamien saaminen toimintakuntoon vie aikansa.
Suomalaiset käyttivät tykistöä vastatykistötoimintaan ja myös lentopommituksia tehtiin venäläisten tykistön tuliasemiin, jotka olivat suurelta osin tiheässä ryhmityksessä ja linnoittamattomia.
Maataistelukoneet tukivät lähinnä hyökkääviä joukkoja. Nekin vaikuttivat enemmän moraaliin kuin suoranaisiin tappioihin. Muita pommikoneita käytettiin mm. liikenneyhteyksiä vastaan esimerkkinä Elisenvaara.
Eli:
- kyllä venäläiset ampuivat pitkin metsiä, mutta muuallekin. Joskus tykistötuli hajoitti kokonaisia vastahyökkäykseen ryhmittyviä suomalaispataljoonia (JP 2, III/JR5...)
- vastatykistötoimintaa oli, mutta vain suomalaisten oli tehokasta
- kaikenkaikkiaan molempien osapuolten tappioista kai noin 80% aiheutui tykistöstä.- ...hebreaa.
Net eivät osanneet koordinoida toimintaansa eivätkä kohdistaa voimaansa tehokkaimmin.
"Massalla ja masiinalla": Siperian lakeuksilta muiljoona musikkaa juoksemaan päin vihollista, kuolkoot. Ämmät pierasee lisää...
Ja varusteet Setä-Samulilta! - tuubaa
...hebreaa. kirjoitti:
Net eivät osanneet koordinoida toimintaansa eivätkä kohdistaa voimaansa tehokkaimmin.
"Massalla ja masiinalla": Siperian lakeuksilta muiljoona musikkaa juoksemaan päin vihollista, kuolkoot. Ämmät pierasee lisää...
Ja varusteet Setä-Samulilta!Sen aselajien yhteiskäytön läpimurtohyökkäyksessä venäläiset juuri osasivat. Vuoden 1943 jälkeen lähes kaikki valmistellut läpimurtohyökkäykset johtivat murtoon. Saksalaiset totesivatkin, että hyökkäyksen torjunnassa on kyse siitä, miten toimitaan murron jälkeen.
Saksalaisten kokemuksista huolimatta suomalaiset uskoivat pääaseman kestävän venäläisten läpimurtohyökkäystä kuukauden. Kesti vuorokauden. Tämä on muuten yksi karkeimmista virhearvioinneista mitä olen kuullut II MS:ssa.
Tohon varustelujuttuun en viitsi muuta vastata kuin, että lue tilastoja. - Coq Hardi
Nyt jo edesmennyt isäni toimi 7/III/KTR 9:n eli Tirrosen psto:n tulenjohtajana Valkeasaaressa.
Muistan hyvin isäni kerronnan Valkeasaaren tapahtumista 9-10.6.1944
7:nnellä patterilla oli kaksi tulehjohtopaikkaa.
Varsinaisena oli kärsä ja varalla tuli. Kärsä oli
aivan etulinjassa ja siitä nähtiin hyvin venäläisten valmistelut. Mm. venäläisten kaivamat rynnäkköhaudat olivat aivan nokan edessä.
Kun venäläisten valmistelut päättyivät oltiin täysin varmoja siitä, että alle vuorokauden kuluessa se rojauttaa ja lujaa.
Mm. Tirroselle asia kerrottiin ja hän oli täysin samaa mieltä. Tirronen vei asian JR 1:n komentajalle, joka myös oli samaa mieltä, olivathan molemmat seuranneet venäläisten toimenpiteitä.
Molemmat komentajat ehdottivat divisioonaportaaseen, että vedetään etulinja yön aikana venäläisten huomaamatta tukilinjalle, jolloin venäläisten keskitys menee täysin tyhjään.
Ja annetaan venäläisten rynniä suomalaisten tyhjäksi jättämään etulinjaan, jonne voidaan sen jälkeen antaa vereksin voimin murhaava keskitys tykistöllä ja sen jälkeen tehdä vastahöykkäys ja palauttaa linja.
Tähän ei suostuttu, vaan käskettiin pitämään etulinja miehitettynä, eikä tuumaakaan.
Tuloksen tiedämmekin, noin 500 suomalaista menetti henkensä jäätyään venäläisten tykistökeskityksen alle ja linja murtui. Mm. tykistö menetti heti noin 70 putkea ym. ym. - ...massalla.
tuubaa kirjoitti:
Sen aselajien yhteiskäytön läpimurtohyökkäyksessä venäläiset juuri osasivat. Vuoden 1943 jälkeen lähes kaikki valmistellut läpimurtohyökkäykset johtivat murtoon. Saksalaiset totesivatkin, että hyökkäyksen torjunnassa on kyse siitä, miten toimitaan murron jälkeen.
Saksalaisten kokemuksista huolimatta suomalaiset uskoivat pääaseman kestävän venäläisten läpimurtohyökkäystä kuukauden. Kesti vuorokauden. Tämä on muuten yksi karkeimmista virhearvioinneista mitä olen kuullut II MS:ssa.
Tohon varustelujuttuun en viitsi muuta vastata kuin, että lue tilastoja.Musikkaa peliin ja Rosenfeldtiltä kamat.
- KTR 9
Coq Hardi kirjoitti:
Nyt jo edesmennyt isäni toimi 7/III/KTR 9:n eli Tirrosen psto:n tulenjohtajana Valkeasaaressa.
Muistan hyvin isäni kerronnan Valkeasaaren tapahtumista 9-10.6.1944
7:nnellä patterilla oli kaksi tulehjohtopaikkaa.
Varsinaisena oli kärsä ja varalla tuli. Kärsä oli
aivan etulinjassa ja siitä nähtiin hyvin venäläisten valmistelut. Mm. venäläisten kaivamat rynnäkköhaudat olivat aivan nokan edessä.
Kun venäläisten valmistelut päättyivät oltiin täysin varmoja siitä, että alle vuorokauden kuluessa se rojauttaa ja lujaa.
Mm. Tirroselle asia kerrottiin ja hän oli täysin samaa mieltä. Tirronen vei asian JR 1:n komentajalle, joka myös oli samaa mieltä, olivathan molemmat seuranneet venäläisten toimenpiteitä.
Molemmat komentajat ehdottivat divisioonaportaaseen, että vedetään etulinja yön aikana venäläisten huomaamatta tukilinjalle, jolloin venäläisten keskitys menee täysin tyhjään.
Ja annetaan venäläisten rynniä suomalaisten tyhjäksi jättämään etulinjaan, jonne voidaan sen jälkeen antaa vereksin voimin murhaava keskitys tykistöllä ja sen jälkeen tehdä vastahöykkäys ja palauttaa linja.
Tähän ei suostuttu, vaan käskettiin pitämään etulinja miehitettynä, eikä tuumaakaan.
Tuloksen tiedämmekin, noin 500 suomalaista menetti henkensä jäätyään venäläisten tykistökeskityksen alle ja linja murtui. Mm. tykistö menetti heti noin 70 putkea ym. ym.>tykistö menetti heti noin 70 putkea<
Ei niitä tykkejä ihan heti menetetty, vaan vasta sitten kun ne jäi sinne etulinjan eteen...
IV AK:n tykistökomentajana useampaan otteeseen töpeksinyt Sippola ja kaninkasvattajana kunnostautunut 1.D:n tykistökomentaja (Kenttätykistörykmentti 9) eivät antaneet lupaa minkäänlaiseen vastatoimintaan silloin kun siihen olisi ollut vielä mahdollisuus. Jos olisi rojautettu vaikka vain päivää ennen H-hetkeä kunnon tuliaiset naapurin niskaan niin olisi se hieman heidän tulohalujaan hillinnyt. Sitten kun H-hetki oli käsillä niin sellaiseen toimintaan ei ollut enää mahdollisuuksiakaan. Ammukset oli jo kortilla kun täydentää ei enää voinut. Perkjärvelle jäi eri lähteiden mukaan noin 70 000- 100 000 tykistön ammusta vihollisen saaliiksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kenttätykistörykmentti_9_(jatkosota)
IV AK:n esikuntaa ei saanut yöllä häiritä, vaikka olikin sota ja vihollisen käynnistämä ankara suurhyökkäys naapurin taholta käynnissä...
- realisti#1
Tässä pari arvausta osittain sen perusteella, mitä asiasta olen täällä aiemmin lukenut:
Venäläisethän keräsivät Valkeasaareen tykistömassaa, samoin kuin a-tarvikkeita kauan ja hartaasti. Mahdollisesti nämä tykistömassat eivät kokonaisuudessaan kyenneet seuraamaan hyökkäystä.
Valkeasaareen ammuttiin myös laivatykistöllä, joka ei liene ollut mukana enää Talin-Ihantalan aikana.
Saattaa myös olla, että venäläisten maalitiedustelu ei ollut ajan tasalla, kun taisteltiin pitkälti improvisoiduissa asemissa VKT-linjalla. Valkeasaaren asemiahan oli ilmakuvattu ja niistä oli maalit saatu paikantaa rauhassa ja ajan kanssa.
Ilmavoimat lienevät kyenneet siihen, minkä varaan kaiketi tänä päivänäkin luotetaan, eli saavuttamaan paikallisen ilmaherruuden. Talin-Ihantalan aikanahan ei menetetty yhtäkään pommittajaa vihollisen ilmavoimien johdosta silloin, kun omat hävittäjät olivat saattamassa. - ...
Punailmavoimilla oli kymmenkertainen määrällinen ylivoima - Karjalan ilma-armeijalla oli liki 3000 konetta, joista suuri osa Shturmovikeja ja hävittäjiä. Niitä vastassa oli Suomen ilmavoimilla heittää noin 200 taistelukelpoista konetta (MT ja BW - Mörkö-Morane -konversio oli pahasti kesken).
Mutta ilmaherruutta ei saavuteta lukumäärillä vaan lentäjien taidoilla. Suomalaiset lentäjät olivat laadultaan ja osaamiseltaan täysin ylivoimaisia venäläisiin verrattuna, ja huippuässien pudotusluvut nousivat tähtitieteellisiin lukemiin - Hasse Wind ampui kolmessa viikossa 25 venäläistä alas, ja Ilmari Juutilainen sai neljäkymmentä voittoa kesällä 1944. Niinpä suomalaiset lentäjät tekivät valtavaa lovea punailmavoimiin, ja ilmatorjunta ei sekään ollut toimettomana. Johtuen venäläispilottien surkeasta laadusta (poikkeuksiakin toki oli, kuten Liholetov ja Serov) suomalaiset saivat nopeasti ilmaherruuden.
Tämän ilmaherruuden turvin nyt omat pommitusilmavoimamme ja osasto Kuhlmeyn pommikoneet pääsivät iskemään venäläisten huoltoa vastaan. Pommikoneet tuhosivat ne polttoaine- ja ammusjunat, joita olisi kipeästi tarvittu Kannaksella. Tykistölle ei ollut kranaatteja eikä panssareille dieseliä.
Pahimmin kärsi Karjalan ilma-armeija. Sen 3000 koneesta taistelukelpoisia oli enää 800 heinäkuun 1944 puolessavälissä - se oli kärsinyt taistelutoimissa 1100 koneen tappiot ja onnettomuuksissa, normaalin kulumisen takia ja vaurioituneina toisen mokoman.- vanhapoika85
Suomalaisten lentäjien kohdalla ei voida viellä puhua tähtitieteellisistä pudotus luvuista.
Osasto Kuhlmeyn mukana suomeen tuli varsin taistelu kykyinen hävittäjä yksikkö II/JG54. Sillä lienee myös ollut osuutensa asiassa.
Yksikön johtajana toimi myöhemmin 222 ilmavoiton ässä, majuri Erich Rudorffer. - realisti#1
vanhapoika85 kirjoitti:
Suomalaisten lentäjien kohdalla ei voida viellä puhua tähtitieteellisistä pudotus luvuista.
Osasto Kuhlmeyn mukana suomeen tuli varsin taistelu kykyinen hävittäjä yksikkö II/JG54. Sillä lienee myös ollut osuutensa asiassa.
Yksikön johtajana toimi myöhemmin 222 ilmavoiton ässä, majuri Erich Rudorffer.Saksalaisten saavutuksia väheksymättä on huomioon toki otettava olosuhteet. Saksalaiset pääsivät lentämään ensiluokkaisella kalustolla sodan alusta lähtien, joskin ME109 alkoi olla lopussa "face lifteista" huolimatta jo vanhentunut. Lisäksi hävittäjätaktiikka usein kasasi ilmavoitot yhdelle henkilölle. Asiaan vaikuttaa vielä sekin, että saksalaiset yksinkertaisesti kävivät sotaa suomalaisia pitempään: suomalaiset n. kolme ja puoli vuotta, saksalaiset yli viisi ja puoli vuotta.
- ...kuin muilla.
realisti#1 kirjoitti:
Saksalaisten saavutuksia väheksymättä on huomioon toki otettava olosuhteet. Saksalaiset pääsivät lentämään ensiluokkaisella kalustolla sodan alusta lähtien, joskin ME109 alkoi olla lopussa "face lifteista" huolimatta jo vanhentunut. Lisäksi hävittäjätaktiikka usein kasasi ilmavoitot yhdelle henkilölle. Asiaan vaikuttaa vielä sekin, että saksalaiset yksinkertaisesti kävivät sotaa suomalaisia pitempään: suomalaiset n. kolme ja puoli vuotta, saksalaiset yli viisi ja puoli vuotta.
Jenkit laskivat mukaan jopa maassa tuhotut.
Saksalaiset lensivät muistaakseni joskus taistelupareina, eikä tällä taktiikalla ollut suurta merkitystä pudotustilastoihin. "Siipimies" ei saanut pudotusta, mutta entäs sitten?
Saksalaisia auttoi suuriin lukuihin se, että vihollisia oli paljon. - vanhapoika85
realisti#1 kirjoitti:
Saksalaisten saavutuksia väheksymättä on huomioon toki otettava olosuhteet. Saksalaiset pääsivät lentämään ensiluokkaisella kalustolla sodan alusta lähtien, joskin ME109 alkoi olla lopussa "face lifteista" huolimatta jo vanhentunut. Lisäksi hävittäjätaktiikka usein kasasi ilmavoitot yhdelle henkilölle. Asiaan vaikuttaa vielä sekin, että saksalaiset yksinkertaisesti kävivät sotaa suomalaisia pitempään: suomalaiset n. kolme ja puoli vuotta, saksalaiset yli viisi ja puoli vuotta.
Viimeinen sarjatuotanto malli Me 109 K oli mielestäni viellä ihan varteen otettava vastus, kun vertaa Mustangin D malliin, Yak-9 yms.
Raaka-aineet olivat tosin mitä olivat.
Fw-190 D9 lienee ollut parempi ja Focken Ta-152 oli toki jo aivan eri planeetalta. - ...
vanhapoika85 kirjoitti:
Suomalaisten lentäjien kohdalla ei voida viellä puhua tähtitieteellisistä pudotus luvuista.
Osasto Kuhlmeyn mukana suomeen tuli varsin taistelu kykyinen hävittäjä yksikkö II/JG54. Sillä lienee myös ollut osuutensa asiassa.
Yksikön johtajana toimi myöhemmin 222 ilmavoiton ässä, majuri Erich Rudorffer.Osasto Kuhlmey sai tuona aikana 131 ilmavoittoa. Se oli noin 1/8 kaikista tuolloin alasammutuista venäläiskoneista. Ruddorffer itse lisäsi pudotustiliään 11 koneella.
Leijonanosan pudotuksista kesällä 1944 tekivät MT-kalustolla lentäneet HLeLv 24 ja HLeLv 34. - realisti#1
...kuin muilla. kirjoitti:
Jenkit laskivat mukaan jopa maassa tuhotut.
Saksalaiset lensivät muistaakseni joskus taistelupareina, eikä tällä taktiikalla ollut suurta merkitystä pudotustilastoihin. "Siipimies" ei saanut pudotusta, mutta entäs sitten?
Saksalaisia auttoi suuriin lukuihin se, että vihollisia oli paljon.Saksalaiset harrastivat myös taktiikkaa, jossa oli koneita, joita muut suojasivat ja nämä koneet (pilotit), joiden hommana oli ampua viholliset alas, saivat sitten luonnollisesti myös muhkeita pudotuslukuja.
En minä pudotuslukuja epäile. - realisti#1
vanhapoika85 kirjoitti:
Viimeinen sarjatuotanto malli Me 109 K oli mielestäni viellä ihan varteen otettava vastus, kun vertaa Mustangin D malliin, Yak-9 yms.
Raaka-aineet olivat tosin mitä olivat.
Fw-190 D9 lienee ollut parempi ja Focken Ta-152 oli toki jo aivan eri planeetalta.Varmasti varteenotettava vastus. Konemalli oli sodan lopussa jo kuitenkin kymmenen vuotta vanha ja heikompi verrattuna Fw 190:een. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sillä kokenut lentäjä olisi voinut hyvinkin tehdä jälkeä. Konemallin vanhentuminen tulee mielestäni esiin jo siinäkin, että sen ominaisuudet eivät säilyneet enää lisääntyneen moottoritehon mukana.
Käyttäisin siis sanaa "aged", mutta en sanaa "obsolete". - ...taktiikka...
realisti#1 kirjoitti:
Saksalaiset harrastivat myös taktiikkaa, jossa oli koneita, joita muut suojasivat ja nämä koneet (pilotit), joiden hommana oli ampua viholliset alas, saivat sitten luonnollisesti myös muhkeita pudotuslukuja.
En minä pudotuslukuja epäile....oli ajaa syöksynopeudella vihollinen kiinni, ampua läheltä tarkka laukaus, ja jatkaa samalla vauhdilla kaasupohjassa ylös pilviin, josta uusi koukkaus ja uusi pudotus.
Ei se tappaminen vaan oman hengen säilyttäminen. Jos elää pitkään, tulee tiliä. Hartmann lensi sodan jälkeenkin. - vanhapoika85
realisti#1 kirjoitti:
Saksalaisten saavutuksia väheksymättä on huomioon toki otettava olosuhteet. Saksalaiset pääsivät lentämään ensiluokkaisella kalustolla sodan alusta lähtien, joskin ME109 alkoi olla lopussa "face lifteista" huolimatta jo vanhentunut. Lisäksi hävittäjätaktiikka usein kasasi ilmavoitot yhdelle henkilölle. Asiaan vaikuttaa vielä sekin, että saksalaiset yksinkertaisesti kävivät sotaa suomalaisia pitempään: suomalaiset n. kolme ja puoli vuotta, saksalaiset yli viisi ja puoli vuotta.
Miettikääs näitä kahta lentäjää.
Hartmann saavutti ekat pudotukset vasta muistaakseni 1943 (ainakin ässäksi hän kohosi vasta -43) ja sodan loppuun mennessä hänellä oli tilillä 352 voittoa.
Marseillen ura oli viellä uskomattomampi tähdenlento. Ura alkoi Battle of Britainissa syksyllä 1940 ja loppui syksyllä 1942. Voittoja siihen aika väliin kertyi 158.
Se ei voi kertoa muusta kuin yksilön uskomattomasta taidosta.
Eipä sillä, hyvinhän se Suomipoikakin pärjäsi.
Se on ihan kakka puhetta, että saksalainen taktiikka suosi tiettyjä lentäjiä. Liittoutuneiden propagandaa!
- Vaka Vanha
Venäläiset itse laittavat tappion Suomalaisten paremman tykistön ja kranaatinheitinten tulenjohdon ansioksi.
Venäläisillä oli jonkinverran enempi kalustoa, mutta Suomalaiset pystyivät paremmin keskittämään tulen ja nopeampaan tulenjohtoon.
Tällä tavalla Suomalaiset tuhosivat Venäläisen tykistön.
Itseasiassa lentokoneille Venäläiset antavat aika pienen roolin taistelun ratkaisussa.- Etkös muista
Suuri osa suomalaisten tykeistä oli just samoja luin vastapuolellakin, sotasaalistykkejä.... heh heh.
Tokihan meillä oli saksalaisia ja ranskalaisia tykkejä, vaikka jos kuinka paljon... - ei ollut
Etkös muista kirjoitti:
Suuri osa suomalaisten tykeistä oli just samoja luin vastapuolellakin, sotasaalistykkejä.... heh heh.
Tokihan meillä oli saksalaisia ja ranskalaisia tykkejä, vaikka jos kuinka paljon...Venäläisillä ei ollut Nenosen korjausmuunninta.
- muualle
Ratkaisutaisteluiden aikaan parhaat neuvostodivisioonat olivat siirretty tärkeimmille rintamille. Suomi, toisin kuin suomalaiset luulevat, oli varsin merkityksetön sotanäyttämö. Itä-Eurooppa ja Saksa oli kilpajuoksun kohde.
Ne yksiköt joita oli Suomeen jätetty olivat kärsineet tappioita eikä niitä oltu täydennetty. Tämäkin kertoo siitä ettei Suomen rintamasta juuri välitetty.
Voimasuhteet olivat Suomelle siis edulliset. Väite vihollisen suunnattomasta ylivoimasta on täysin tuulesta temmattu, myytti jonka on jo aika väistyä totuuden tieltä.
Jos venäläiset olisivat todella tahtoneet Suomeen niin sitä ei olisi mitenkään pystytty estämään. Muutamassa kuukaudessa olivat marssineet Helsinkiin jos olisivat keskittäneet tarpeeksi joukkoja. Jos kerran saksan hyvin varustettu monen miljoona miehen armeija tuhottiin niin ei suomalaisilla olisi ollut mitään jakoa!- Pääsääntöisesti
..Tällä palstalla on varttuneita ihmisiä.
Emme siis tarvitse iltasatujasi, joita luet lapsillesi! - Miten on?
Pääsääntöisesti kirjoitti:
..Tällä palstalla on varttuneita ihmisiä.
Emme siis tarvitse iltasatujasi, joita luet lapsillesi!Erikoinen tyyppi taidat olla? Onko sinulla ihan oma versio tapahtuneesta?
Mäkelä Jukka L. Salaista palapeliä - Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta, WSOY, 1964
Tuossakin kirjassa kerrotaan sen kaukopartion vaiheista joka antoi tiedot heinäkuun puolivälissä alkaneesta venäläisten joukkojen kuljetuksesta taaksepäin. - Laatokka2
"Ratkaisutaisteluiden aikaan parhaat neuvostodivisioonat olivat siirretty tärkeimmille rintamille. Suomi, toisin kuin suomalaiset luulevat, oli varsin merkityksetön sotanäyttämö. Itä-Eurooppa ja Saksa oli kilpajuoksun kohde.
Ne yksiköt joita oli Suomeen jätetty olivat kärsineet tappioita eikä niitä oltu täydennetty. Tämäkin kertoo siitä ettei Suomen rintamasta juuri välitetty.
Voimasuhteet olivat Suomelle siis edulliset. Väite vihollisen suunnattomasta ylivoimasta on täysin tuulesta temmattu, myytti jonka on jo aika väistyä totuuden tieltä.
Jos venäläiset olisivat todella tahtoneet Suomeen niin sitä ei olisi mitenkään pystytty estämään. Muutamassa kuukaudessa olivat marssineet Helsinkiin jos olisivat keskittäneet tarpeeksi joukkoja. Jos kerran saksan hyvin varustettu monen miljoona miehen armeija tuhottiin niin ei suomalaisilla olisi ollut mitään jakoa! "
Ja nämä tiedot keksit ihan itse vai veditkö copy pastella jostain puna-armeijan kootut valheet kirjasta ?? - Platoonovi
Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21.päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28. päivinä kesäkuuta Imatra-Lappeenrannan-Virojoen tasalle.....Tämän jälkeen rintaman joukkojen oli päävoimillaan hyökättävä länteen ja luoteeseen, vallattava Kotkan ja Kouvolan tasa, pureuduttava Kymijoen itärannalle ja varmistettava päävoimien pohjoinen sivusta. Narvan suunnalta siirrettiin 59.armeijan esikunta ja komentoporras. SIIRTO EI SAANUT HIDASTAA HYÖKKÄYSTÄKANNAKSELLA!
Uuteen hyökkäykseen pyydettiin kahta uutta armeijakuntaa monipuolisine kalustoineen mm. 30 kappaletta T-34 ja SU-76-panssaria, 100 Studebakkeria ja 17000 raketinheitintä. Varsin perusteellisesti kirja selvittää uuden Kotka-operaation suunnitelman. Tässä vain hyvin pieni osa tuon uuden operaation vaiheista.
Näin S.P.Platonov: Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21 päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28.päivinä kesäkuuta Imatra - Lappeenrannan - Virojoen tasalle. Viipurin valtauksen jälkeen 21.Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystään luoteeseen tavoitteenaan Neuvostoliiton ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Sitten seuraa erinäistä selittelyä miksi ohjetta ei pystytty noudattamaan. Maasto ja lukuisat järvet - vihollisen ilmavoimien aktivoituminen kesäkuun lopulla. Näistä syistä 21. Armeijan joukot kykenivät kymmenen päivää kestäneiden hyökkäystaistelujen aikana etenemään vain 8-10 kilometriä. Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla 2. Armeija jatkoi hyökkäystään kapealla järvikannaksella. Ilman menestystä. Leningradin rintaman komentaja KESKEYTTI heinäkuun 12.päivänä antamalla käskyllä 21.Armeijan hyökkäyksen ja käski sen TOISTAISEKSI ryhmittyä puolustukseen saavuttamalleen tasalle. Mutta Vuosalmella ylimenohyökkäys käynnistyi.... Rintaman joukot eivät onnis.tuneet etenemään valtakunnan ja Suomenrajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi joukkoja Suomen sodanjohto PYSÄYTTI neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta SYVÄLLE Suomeen. Heinäkuun puolivälissä rintamalinja koko Karjalan kannaksella vakiintui ja neuvostojoukkojen hyökkäystoimet KESKEYTETTIIN. Neuvostoliiton oli saavutettava vielä uusia voittoja Etelä-Karjalassa, Valkovenäjällä, Baltiassa ja muilla saksalais-neuvostoliittolaisen rintaman suunnilla pakottaakseen Suomen taantumuksellisen hallituksen hyväksymään Neuvostoliiton hallituksen ehdot ja irtaantumaan sodasta Hitlerin Saksan rinnalla
- tästä aloituksesta
jos sallit.
Neuvostoliittolaisten parhaat asevoimat ja valtaosa miehistöstä oli Suomen rintamalla. Suomi kun oli Neuvostoliiton käymän Suuren Isänmaallisen sodan päävastustaja. Saksalla ei ollut läheskään samanlaista roolia.
Suomalaisilla oli huonot aseet ja miehistöpula, mutta kun suomalaiset ovat niin hemmetin hyviä sotimaan, niin suomalaiset voittivat neukkulat Kannaksella. - Liekki()
Suomalaisten tykistö vaihtoi jatkuvasti asemia Tali-Ihantalassa välttääkseen vihollisen vastatykistötoimintaa. Parhaimmillaan asemia saatettiin vaihtaa 4-5 kertaa päivän aikana.
- Anonyymi
Ylijohdon tykistön neukku siirsi heti Valkeasaaren rytinän jälkeen Saksaa vastaan.
- Anonyymi
30. Kaartinarmeijakunnan sotapäiväkirja kertoo, että omat joukot syötettiin taisteluun kapealla rintamalohkolla, mikä vähäteisessä maastossa aiheutti joukkojen kasaantumisen yhteen. Tämä antoi suomalaisille mahdollisuuden ampua näitä joukkokeskittymiä, ei vain tykistöllä vaan kaikilla aseilla.
Voitiin ottaa riskejä, koska oma jalkaväki oli jo perääntynyt ja ampu torjuntamaaleja kartalta valikoiden ja tulenjohtueet liikkua Pyöräkankaan molemmissa päissä ja ammuttaa metsikköön ja torjuntojen taakse, Oli sovittu, että tykistön iskemien jälkeen Stukat pommittavat väliin jäävän alueen, venäläiset eivät kyenneet etenemään.
Suomalaisen tykistön tuliasemat olivat enimmäisetäisyydellä rintamalta, vaikka niitä olisi ammuttu, ei niihin olisi tullut erityistä vahinkoa, jos tuliasemia olisi pommitettu ilmasta, ne olivat tuhoutuneet. - Anonyymi
Är-yssähän valmisteli Valkeasaaren läpimurron niin perusteellisesti,että rynnäkköjoukot koulutettiin suomalaisten asemien mukaan tehdyissä harjoituskohteissa etukäteen.
Näin siis hyökkääjän tilannekuva säilyi selkeänä,ja iskut osattiin kohdistaa nopeasti juuri oikeisiin kohteisiin.Linja murtui käytännössä tunneissa.
Oikea menettely olisi ollut tyhjentää etulinja edellisenä yönä,jolloin hyökkääjän rajuin isku olisi kohdistunut tyhjään ja rummuttaa sitten vihulaista tykistön kaikella voimalla sen kuluttamiseksi.Silloin hyökkäys olisi voitu torjua ainakin toistaiseksi jo taaemmalla linjalla.Olisi jäänyt aikaa harkituille vastatoimenpiteille eikä olisi tarvinnut yrittää epätoivoisesti improvisoida.- Anonyymi
Suomalaisten sotilastappiot ovat tietenkin taas suuresti liioiteltu! Suurhyökkäyksen alettua Suomi vetäytyi Kannaksella kymmenessä päivässä sata kilometriä ja menetti Viipurin!
Toisaalta hyökkääjä ei Kannaksella saanut yhtään merkittävää suomalaista joukko-osastoa saarettua tai tuhottua! Viipurin valtauksen jälkeen Stalin vastasi tiedusteluun rauhanehdoista, että vain ehdoton antautuminen kelpaa!
Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:
- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa
Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!
Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti! Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
- Anonyymi
Puolustuksen murtuminen heti VT-linjan taistelujen ensimmäisenä päivänä Kuuterselässä 14.6.44 oli järkytys oli ylipäällikkö Mannerheimille. Hän totesi masentuneena 15.6.44 pääministeri Linkomiehelle: "Suomen armeija on lyöty*.
VT-linjan murtuminen ja niin pian oli suurempi shokki Suomen Armeijalle kuin Valkeasaari. Merkittävä tekijä oli Neuvostoliiton lentojoukot joita vastaan Suomen ilmavoimat olivat täysin avuttomat. 14.6.44 hyökkääjän ilmatoiminta oli huipussaan, yli 1500 sotalennontoa ja vain 6 lentokoneen tappiot (2 La-5 hävittäjää ja 4 ilmatorjunnan pudottamaa Il-2 maataistelukonetta). Harvoin suurvallan ilmavoimat murtaa tärkeän puolustuslinjan vain 0,4%:n lentokonetappioilla.
14.6.44 oli Suur-Suomi aatteen hautajaispäivä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1822138
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1641856Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461816- 1231533
Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1721351Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia621348Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen771171- 711001
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P30995- 15939