Mutta esimerkiksi sähkömagnetismi, miten kappaleet voivat vetää toisiaan puoleensa? Kyseessähän on ilmeisesti kvantit (fotonit?) jotka vetävät toisiaan puoleensa, mutta miten? Jos kaksi varauksellista hiukkasta vetävät toisiaan puoleensa, niin miten? Jos kappale A on 1m päässä kappale B:stä, niin osuuko kvantti kappaleesta A kappaleeseen B ja jos osuu, niin mikä määrittää sen että kappale B tulee lähemmäs kappaletta A tai päinvastoin? Mistä toisinsanoen kappaleet tietävät toistensa sijainnin, kun välissä ei ole mitään mikä välittäisi sijainnin toiselle kappaleelle?
Toivottavasti mahdollisimman epäselvästi selitetty, mutta mieltäni painanut kysymys jo pitkän aikaa.
Kiitoksia vastauksista
Toivottavasti mahdollisimman epäselvästi selitetty, mutta mieltäni painanut kysymys jo pitkän aikaa.
Kiitoksia vastauksista
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saman merkkiset varaukset vaihtavat keskenään fotoneja eli fotonien liikemäärä muuttuu hiukkasien liikemääräksi näinollen varaukset hylkivät toisiaan
Miten näitä fotoneja riittää loputtomiin. Jos on suuri määrä hiukkasia, ja ne kaikki saavat kaiken aikaa informaatiota toisistaan fotonien välityksellä, niin miten ihmeessä jonkun alkeishiukkasen resrssit riittävät tuottamaan tämän fotonimäärän?
Ja miten myös jos kappale A on 1m päässä kappale B:stä, niin miten juuri fotoni osuu siihen kappaleeseen jos kuvitellaan että kyseinen kappale on atomin kokoinen? Kuvitellaan että atomi on täysin ympyrän muotoinen, ja kvantteja lähtee joka suuntaan, niin pidemmän matkan päässä kvanttien välinen etäisyys on suurempi kuin atomin koko, mitäs jos atomi sattuu tähän väliin?
/
/ o
o-----
\
\
Tuossa raaka esimerkki mitä tarkoitan, o = kappaleita, ja viivat fotoneita mitkä lähtevät. Pitemmän matkan päästä ne eivät välttämättä osu enää toisiin atomeihin, joten miten ne silti voivat vaikuttaa toisiinsa? Ja jos atomit vaihtavat siis varauksiaan, niin jos varaus osuu toiseen atomiin joka on puolestaan - varauksinen, niin mistä tämä - varauksinen tietää varauksisen paikan johon vaihdattaa tämä - varaus?
Hiukkaset eivät tuota näitä sm-vuorovaikutuksen välittäjä fotoneja vaan ne ovat ns. virtuaalihiukkasia eli niitä syntyy ja häviää koko ajan jokapuolella.
Onko tällaisia virtuaalifotoneja oikeasti olemassa, vai onko kyse jostain fiktiivisestä asiasta mitä tarvitaan pelkästään jonkun teorian pönkittämiseen?
mukaan, kentät vaikuttavat suoraan keskenään ja varsinaiset patikkelit vain seuraavat kenttiensä reaktioita. Eli hiukkaset pysyvät kenttäsä keskiössä ja ne kentät vuorovaikuttavat toisten hiukkasten kenttien kanssa. En oikein jaksa uskoa noihin virtuaalihiukkasiin.