Katsoin tuossa äsken Sopranosit ja siinä tuli esiin mielenkiintoinen näkökulma maailmaan ja maailmankaikkeuteen. Sen mukaan kaikki, minkä näemme maailmanamme on vain molekyylien törmäilyä ja näkemämme muodot ja hahmot ovat vain omassa mielessämme. Esimerkkinä jaksossa oli kaksi nyrkkeilijää ja kaksi tornadoa, joista viimeksi mainitut kuvattiin vain eri suuntiin liikkuvina ilmavirtoina.
Kysymykseni kuuluukin, onko tälle "teorialle" tai näkökannalle joku selkeä nimitys? Onko aiheesta kirjoitettu tällaiselle maallikolle suunnattuja kirjoja tms.?
Kiitos kaikille vastanneille jo etukäteen!
Kysymykseni kuuluukin, onko tälle "teorialle" tai näkökannalle joku selkeä nimitys? Onko aiheesta kirjoitettu tällaiselle maallikolle suunnattuja kirjoja tms.?
Kiitos kaikille vastanneille jo etukäteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ateistit uskovat maailman muodostuvan avaruudesta ja sielä kaoottisesti törmäilevistä pienhiukkasista. Mutta molekyylit ja atomit eivät ole kaikkien pienimpiä hiukkasia vaan kvarkit.
Ateistit elävät pallojen maailmassa.
Sairaalan osastolla maailmakatsomukset törmäävät: kurkkusyöpää sairastava tiedemies ja kadotuksella pelotteleva kristitty fundamentalisti käyvät potilaiden sieluista kammpailua.
Kumpaan leiriin päätyy syntisäkki Tony S.?
"Sen mukaan kaikki, minkä näemme maailmanamme on vain molekyylien törmäilyä ja näkemämme muodot ja hahmot ovat vain omassa mielessämme. "
Kyllä, mutta...
Molekyylien törmäily (ja sen taustalla olevat muut voimat ja ilmiöt) tuottavat maailmaan monimutkaisen, tyylikkään hierarkisen rakenteen. Meidän aivokuoremme aistiemme välityksellä tunnistaa tämän rakanteen ja tekee siitä sisäisen mallin. Tämä mallin avulla aivokuori suodattaa yleisestä mallin ennusteesta erottuvia poikkeuksia, joiden avulla se suunnittelee toimintansa ja hienosäätää mallia.
Mielenkiintoinen kysymys on se, kuinka paljon korkemmalle maailmankaikkeuden rakenteellinen hierarkia ylettyy kuin meidän aivokuoremme kyky muodostaa hierarkisia esitystapoja.
Tietysti pitää tehdä filosofinen ero aivoissa aktivoituneen rakenteen (hahmon), aistien tuoman tietovirran ja hahmoa vastaavan fysikaalisen kohteen välillä. Aivokuorella aktivoitunut rakenne sisältää myös mahdolllisesti käsitteellisen ymmärryksen ja kielellisen ilmaisun kohteesta.
Hyvä kirja asiasta on Jeff Hawkinsin "On Intelligence"
http://www.onintelligence.org/
Kirja on suomennettu, en muista nimeä. Kirjastosta löytyy tekijän mukaan päätteeltä.
tuossa vaan on se vika että pien-hiukkaset eivät ole todellisuuden fundamentaali rakenne-osa.
"Molekyylien törmäily (ja sen taustalla olevat muut voimat ja ilmiöt) tuottavat maailmaan monimutkaisen, tyylikkään hierarkisen rakenteen. Meidän aivokuoremme aistiemme välityksellä tunnistaa tämän rakanteen ja tekee siitä sisäisen mallin. Tämä mallin avulla aivokuori suodattaa yleisestä mallin ennusteesta erottuvia poikkeuksia, joiden avulla se suunnittelee toimintansa ja hienosäätää mallia."
Samasta ilmiöstä on todennäköisesti kyse myös tässä:
http://tiedostamaton.net/m/musiikki1.html
"Kun soitat saman melodiakuvion kaksi kertaa, alkavat aivot odottaa, että sama kuvio toistuu kolmannen kerran. Aivoissa siis muodostuu ennakoiva odotus siitä, mitä hetken kuluttua ihminen tulee kuulemaan."
Musiikkia kuunnteltaessa tapahtuu ilmeisesti jotain älykkyydelle hyvin olemuksellista. "Matemaattisen musiikin" huono menestyminen kertoo siitä ettei musiikissa ole kyse ihan yksinkertaisesta aritmetiikasta. Sibeliuksen ja keinomusiikin eroa kun ei pysty tietoisesti selittämään: Melodioissa on sellaista informaatiota, jonka syntyperästä ei ole tietoa.
"tuossa vaan on se vika että pien-hiukkaset eivät ole todellisuuden fundamentaali rakenne-osa."
Olenko sellaista väittänyt? Todellisuuden fundamentaaleista rakenneosista voit lukea esim:
http://www.wolframscience.com/summary/
Todellisuuden perimmäiset rakenneyksiköt (meidän todellisuudessamme) ovat todennäköisesti tila-automaatteja, eivät esim. kvarkkeja.
Mutta alkukysymyksessä ei liikuttu sillä tasolla vaan ihmisen havainnon tasolla.
Samasta asiasta on kyse. Aivokuori pitää musiikin rakenteellisuudesta ja ennustettavuudesta, samalla kuitenkin tyylikkäät poikkeukset tuovat musiikkiin henkeä. Mutta nekin noudattavat omia sääntöjään. Generatiivinen musiikki kehittyy. Tyypillinen arvostelunkohde koneella generoidussa musiikissa on pitkäjänteisyyden puutteessa: kauniita pätkiä, mutta ne eivät jatku johdonmukaisesti. Tämä johtuu siitä, että mallit eivät vielä hallitse musiikin hierarkista rakennetta. Mutta se aika tulee. Toinen ongelma on tulkinnassa. Ihmismuusikko osaa lisätä esitykseen artikulaatiota, josta ei vielä ole riittävää tietokonemallia. Mutta sekin vielä opitaan. Kun musiikkia aletaan tuottaa putkessa ohjelmallisesti, ovat tekijänoikeusjärjestöt ihmeissään. Mutta nehän ovat aina ajastaan jäljessä.
Luin tuon linkin jutun vasta nyt. Se oli hyvä. Mutta asia, jota siellä ei mainita, on musiikin hierarkinen (jopa fraktaalinen) rakenne ja aivokuoren algoritminen kyky dekoodata aistisignaaleiden, siis myös kuulon, kautta saapuva hierakista informaatiota. Tämä kyky on oleellisin muoto ihmisen "siemenälyä", mekanismia, jonka avulla vastasyntynyt alkaa hahmottamaan ympäristöään: visuaalisia hahmoja, kolmiuloitteista tilaa, yksittäisiä ääniä, fonemeja, sanoja, lauseita, kielikuvia, ajatusmalleja, musiikin intervalleja, sointuja, fraaseja, rytmikuvioita, melodioita ja vaikkapa soneettimuotoisia sävellysten rakenteita.
Tämän aivokuoren oppimisalgoritmin (HTM= Hierachical Temporal Memory) tarkka ymmärtäminen ja uusi toteuttaminen vaihtoehtoisilla teknologioilla (kuin biologiset neuroonit), on todella tärkeä vaihe älyn uusien muotojen kehittymisessä.
kirjan myynti ilmoitus ei ole referenssi
Miten hemmetissä "virheellinen referenssi"? Mikä siinä on virhettä?
En muuten viitsisi moisesta huomauttaa (koen sellaisen typeräksi), mutta tuollaiselle voin vain todeta, että "myynti ilmoitus" kirjoitetaan yhteen!
"Sen mukaan kaikki, minkä näemme maailmanamme on vain molekyylien törmäilyä ja näkemämme muodot ja hahmot ovat vain omassa mielessämme."
Itseasiassa molekyylitkin ovat rakennetta. Onko edes olemassa jotain "alkuainetta" joka ei olisi rakenne tai jonka takana ei olisi rakennetta. Ja miksi molekyylit olisivat vähemmän rakennetta kuin vaikkapa ihmisen mielikuvat? Ehkä itse "rakenne" onkin alkuaine.
Mutta ne muodot ja hahmot ovat todellakin olemassa. Eihän kuviteltua voi koskettaa. Joku tiedemies on sanonut että jos et kauhistu kvanttimekaniikkaa et ymmärrä mitä se tarkoittaa.