Gravitaation, vetovoiman, materiaali on niin hienojakoista, että se vaivattomasti kulkee kaiken (suuremman) aineen läpi. Atomiainene, ydinhiukasten perustana olevat vaikutushiukkaset, niiden ulottuvuus 10^-23 m. Itse protoni tai neutroni luokkaa 10^-15 m. Sen sijaan gravitaation siruhiukkaset, tulee Planckin lyhimmästä väärhdyksestä 10^-43 s, ulottuvuus 10^-35 m. Eli läpimitta biljoonasosan vaikutushiukkasen läpimitasta.
Fotonin kiteet ovat vain valon nopeudella sen mukaisen massalisän saaneita vaikutuhiukkaisia. Siten gravitaation hiukkaset läpäisevät ne yhtä hyvin kuin muunkin aineen. Fotoni ei kuitenkaan voi muuttua valon nopeudestaan. Vetovoima aiheuttaa fotonin kaartamisen, sen energia-asema avaruudessa muuttuu.
Siruhiukkaset järjestyvät massoissa gravitoneiksi. Nämä kevyesti hankaavalla liikekellään auiheuttavat kohteessaan vedon kohti lähdemassaa. Gravitonit pilkkoutuvat. Yksilöinä siruhiukkasten vaikutus,
gravitoneille vastakkaisina hiukkasina, on pukkaava, vaikka myös tässä tapauksessa kevyesti sisältä hangaten.
Gravitaation siruhiukkaset, ne eivät irtoa aineesta eikä liity siihen, vaan ovat ikuisessa liikkeessä valon omanopeudellaan. Siten niiden liikkeeseen läpi aineen ei liity lähdöistä ja tuloista johtuvaa kitkaa ja törmäilyä, vaan ainoa kitka on kevyestä sisässä tapahtuvasta hankaamisesta. Semmoista hellää sivelyä.
Tähänkin asiaan olisitte saaneet vastauksen, jos olisitte lukeneet viestejäni.
Tämä käsitys syntyi jo viime talvena vuoden alussa.
Fotonin kiteet ovat vain valon nopeudella sen mukaisen massalisän saaneita vaikutuhiukkaisia. Siten gravitaation hiukkaset läpäisevät ne yhtä hyvin kuin muunkin aineen. Fotoni ei kuitenkaan voi muuttua valon nopeudestaan. Vetovoima aiheuttaa fotonin kaartamisen, sen energia-asema avaruudessa muuttuu.
Siruhiukkaset järjestyvät massoissa gravitoneiksi. Nämä kevyesti hankaavalla liikekellään auiheuttavat kohteessaan vedon kohti lähdemassaa. Gravitonit pilkkoutuvat. Yksilöinä siruhiukkasten vaikutus,
gravitoneille vastakkaisina hiukkasina, on pukkaava, vaikka myös tässä tapauksessa kevyesti sisältä hangaten.
Gravitaation siruhiukkaset, ne eivät irtoa aineesta eikä liity siihen, vaan ovat ikuisessa liikkeessä valon omanopeudellaan. Siten niiden liikkeeseen läpi aineen ei liity lähdöistä ja tuloista johtuvaa kitkaa ja törmäilyä, vaan ainoa kitka on kevyestä sisässä tapahtuvasta hankaamisesta. Semmoista hellää sivelyä.
Tähänkin asiaan olisitte saaneet vastauksen, jos olisitte lukeneet viestejäni.
Tämä käsitys syntyi jo viime talvena vuoden alussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitit mm.
"Yksilöinä siruhiukkasten vaikutus,
gravitoneille vastakkaisina hiukkasina, on pukkaava,
vaikka myös tässä tapauksessa kevyesti sisältä hangaten."
Mutta mistä sinä voit tietää tämän kaiken.'
Oletko jotenkin tutkinut asiaa tai jotain.
Siis missä todisteesi. Edes linkkejä
tutkimuksiin?
Mielestäni tällainen massiivinen hiukkasajattelu on jokseenkin metsässä. Luonnossa esimerkiksi valo yms. ilmiöt selittyvät huomattavasti näppärämmin aaltoina kentässä. Ja se selittää myös luonnonvakion: valon nopeuden.
Hiukkanen on käsitteenä tätä alhaisempi, koska hiukkanen aina meilletään massalliseksi ja materiaaliseksi (jollei nimenomaa muuta oleteta/väitetä). Aidolla hiukkasella on kiihtyvyys ja hidastuvuus ja vetovoimat yms. massalliset ilmiöt rasitteena. Säteily jms. ilmiöt eivät kuitenkaan toimi massallisesti.