Mulla on seuraavanlainen "ongelma" joka voi kuulostaa tyhmältä..
Olen aika empaatttinen..siis jotenkin, ehkä ihan väärälläkin tavalla. Ajattelen aina toisten tunteita ennen omaaani..ja saan kärsiä siitä vain itse loppujen lopuksi.
Ongelma on siis se, että huomaan "mitätöiväni" itseäni sos.tilanteissa..siisi sillä tavalla, että näyttelen vaikka mieluummin tietämätöntä jonkin asian suhteen, kuin että aiheuttaisin toiselle mielipahaa/nolostumista että olisin etevämpi jossain asiassa. Minulla on siis joku ihmeellinen "tapa" piilotella omaa todellista persoonaani..en tiedä johtuuko se myös siitä, että jos/kun satunnaiseasti saan rohkeutta olla se millainen oikeasti olen...niin minulle tulee tunne että se itsevarmuuteni pelottaa..(eräs läheinen ihm,) ja saan pian kuulla (häneltä) jotain joka latistaa mielialani..ihan kuin minun persoonani, se millainen oikeasti olen, pelottaisi häntä.. Ja koska kyseessä kuitenkin on minulle tärkeä ihminen, on helpompi ehkä itse "kärsiä" kuin olla oma itsensä toisen "kustannuksella"..
Tämä oli vain siis kuvitteellinen esimerkki.
Olen miettinyt onko tämä kertomani ihminen itse pohjimmiltaan oikeasti pelokas tms..ja minä herkästi vaistoavana tavallaan "jaan" hänen tunteensa..
Tämä ongelma hälvenee silloin jos tunnetasolla kykenen oöemaan riittävän etäällä ko.henkilöstä (myös fyysinen välimatka..) Mutta koska kyse siis kuitenkin on läheisestä ihmisestä, en oikein tiedä mitä ajatella.
Olen aika empaatttinen..siis jotenkin, ehkä ihan väärälläkin tavalla. Ajattelen aina toisten tunteita ennen omaaani..ja saan kärsiä siitä vain itse loppujen lopuksi.
Ongelma on siis se, että huomaan "mitätöiväni" itseäni sos.tilanteissa..siisi sillä tavalla, että näyttelen vaikka mieluummin tietämätöntä jonkin asian suhteen, kuin että aiheuttaisin toiselle mielipahaa/nolostumista että olisin etevämpi jossain asiassa. Minulla on siis joku ihmeellinen "tapa" piilotella omaa todellista persoonaani..en tiedä johtuuko se myös siitä, että jos/kun satunnaiseasti saan rohkeutta olla se millainen oikeasti olen...niin minulle tulee tunne että se itsevarmuuteni pelottaa..(eräs läheinen ihm,) ja saan pian kuulla (häneltä) jotain joka latistaa mielialani..ihan kuin minun persoonani, se millainen oikeasti olen, pelottaisi häntä.. Ja koska kyseessä kuitenkin on minulle tärkeä ihminen, on helpompi ehkä itse "kärsiä" kuin olla oma itsensä toisen "kustannuksella"..
Tämä oli vain siis kuvitteellinen esimerkki.
Olen miettinyt onko tämä kertomani ihminen itse pohjimmiltaan oikeasti pelokas tms..ja minä herkästi vaistoavana tavallaan "jaan" hänen tunteensa..
Tämä ongelma hälvenee silloin jos tunnetasolla kykenen oöemaan riittävän etäällä ko.henkilöstä (myös fyysinen välimatka..) Mutta koska kyse siis kuitenkin on läheisestä ihmisestä, en oikein tiedä mitä ajatella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että (todennäköisesti) olet hyvä omana itsenäsi. Älä rupea KENENKÄÄN myötäilijäksi!
kirjaa:Ihminen tavattavissa.
Siinä kerrotaan, miten ihminen joskus alkaa hylätä omaa itseään, muiden kustannuksella. Mitä siitä seuraa,miten vahingollista se on ja miten siitä voi päästä eroon. Myös mukana seuraavat häpeäntunteet ovat ihmiselle vahingollisia....
Lue.
samanlaisia ongelmia. Otan muiden murheet omikseni ja kuvittelen jaksavani. Mutta en mä jaksa. Nyt en jaksa yhtään mitään.
Välillä luulee, että kun "jäävää" itsensä ja antaa muiden ns. loistaa niin tuntee itsensä paremmaksi. Mutta en mä tunne.
Mä en tunne enää yhtään mitään. Mä en tunne itse itseäni ja mun elämä valuu käsistä. Mä vain olen.
Empatia on mitä inhimillisimoiä tunteita. Katsellessa toisen kärsimystä tuntee sen omakseen ja haluaa sen loppuvan. Sama tunne mahdollistaa myös toisten onnesta nauttimisen (Ihmisen kauneimpia ominaisuuksia). Tehkää siis edelleen muille mitä haluaisitte itsellenne tehtävän. Maailman ongelmia ei kuitenkaan kannata itselleen haalia. Riittää että yrittää omalta osaltaan auttaa kun tuntee siihen pystyvänsä. Kaikkea ei saa itsestään antaa. Jos auttaminen murtaa sinut, niin taas on yksi onneton ihminen enemmän. Onnellisia ja iloisia ihmisia tarvitaan loistamaan valoa pimeään talveen.
Laulun sanoin:
"There will be poor always, look at the good things you got"