Kuinka pitkiä sairauslomia teillä muilla on ollut lähiomaisen kuoleman jälkeen? Itse olin 5 pv poissa. Tosin hoidin sen koko ajan hautajaisjärjestelyjä.. Nyt tuntuu, että pidempään olis pitäny olla.
Sairausloma lähiomaisen kuoleman jälkeen
Väsynyt
100
34574
Vastaukset
- Väsynyt
Olin vielä lisäksi hautajaisten jälkeen kokonaista kaksi päivää.
- *surullinen*
Ensimmäinen sairalomapäiväni oli sama päivä kun isäni kuoli. Oisi pitänyt jäädä aiemmin,mutta ei sitä tiennyt kuinka äkkiä hän meni. Kuolintodistuksen kirjoittava lääkäri kirjoitti siitä perjantaista seuraavan viikon keskiviikkoon asti ja työpaikkalääkäri jatkoi sitä vielä sen viikon loppuun ja koko seuraavan eli tämän viikon. Hautajaiset ovat ylihuomenna...
Eli yhteensä kuolemasta kaksi viikkoa eteenpäin...
En ole ehtinyt hiljentymään kunnolla vielä, kun on nämä hautajaisjärjestelyt... Isänpäivät ja kaikki muu harmi mikä tähän samaan sumaan kasaantuu.. - *surullinen*
*surullinen* kirjoitti:
Ensimmäinen sairalomapäiväni oli sama päivä kun isäni kuoli. Oisi pitänyt jäädä aiemmin,mutta ei sitä tiennyt kuinka äkkiä hän meni. Kuolintodistuksen kirjoittava lääkäri kirjoitti siitä perjantaista seuraavan viikon keskiviikkoon asti ja työpaikkalääkäri jatkoi sitä vielä sen viikon loppuun ja koko seuraavan eli tämän viikon. Hautajaiset ovat ylihuomenna...
Eli yhteensä kuolemasta kaksi viikkoa eteenpäin...
En ole ehtinyt hiljentymään kunnolla vielä, kun on nämä hautajaisjärjestelyt... Isänpäivät ja kaikki muu harmi mikä tähän samaan sumaan kasaantuu..piti sanoa, että en tiedä olenko vielä maanantainakaan työkunnossa... mutta jotenkin sitä surun keskelläkin hävettää hakea saikkua.. Työtoverit sanovat että turhaan, mitta minkä sitä itselleen voi..
- sinik-ka
*surullinen* kirjoitti:
Ensimmäinen sairalomapäiväni oli sama päivä kun isäni kuoli. Oisi pitänyt jäädä aiemmin,mutta ei sitä tiennyt kuinka äkkiä hän meni. Kuolintodistuksen kirjoittava lääkäri kirjoitti siitä perjantaista seuraavan viikon keskiviikkoon asti ja työpaikkalääkäri jatkoi sitä vielä sen viikon loppuun ja koko seuraavan eli tämän viikon. Hautajaiset ovat ylihuomenna...
Eli yhteensä kuolemasta kaksi viikkoa eteenpäin...
En ole ehtinyt hiljentymään kunnolla vielä, kun on nämä hautajaisjärjestelyt... Isänpäivät ja kaikki muu harmi mikä tähän samaan sumaan kasaantuu..Äitini kuoli 23.11.09 ja siitä päivästä olen ollut sairaslomalla ja se jatkuu ainakin 11.12. En olisi ollu työkuntoinen. Olen joutunut turvautumaan lääkäriin ja menen taas ennen hautajaisia. Tämä on ollut erittäin raskasta, ikävää ja itkuista aikaa. Itku tulee ihan missä vaan.Olin oman työn ohella mamman omaishoitaja ja meillä oli erittäin läheinen suhde.
Ikävä on valtava ja pahin on vielä edessä, mamman hautaan saattaminen.
- .......
kyllä se on ihan jokaisen henk.koht. asia kuinka pitkää lomaa tarvii mut varmasti tarvitsisit vähän enemmän.Jokainen kokee aisat omalla tavalla toinen painaa töitä vaan ja toinen tarvii breikkiä.Hae saikkua äläkä yhtään epäröi
- Väsynyt
Se on tosiaan yksilöllistä kuinka pitkään on saikulla.. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että tyhmä olin, kun töihin niin pian menin. Varmaan siksikin menin, kun kaikki ihmiset sanoivat (myös lääkäri), että kannattaa mahdollisimman pian palata töihin niin pääsee taas päiväjärjestykseen. Ehkä kaikki eivät tajua miten paljon hautajaisjärjestelyjen tekeminen vie energiaa ja aikaa. Töissä suorastaan vaadittiin tulemaan töihin jo viikon päästä.
- Se on
henk.koht. asia.
- Ellen
työpaikkalääkärin kanssa, tai terv.keskuksesta jonkun päivystävän sair.hoitajan kanssa.
- Niin, nehän
ne tietää ja osaa auttaa ja tukea.
- maria55
Äitini kuoli vuosi sitten. Hoidin kaikki
järjestelyt liukumavapaiden puitteissa.
Töissä olo parantaa surua ja on muuta ajateltavaa. Isäni lähti viime keväänä ja taas sama homma. Liukumavapailla hoidin kaikki.
Tosin verenpaineeni olivat korkealla ja kävin lääkärissä. Sain sairaslomaa viikon, mutta en voinut olla pois töistä, koska oli kova kiire töissä.
Välillä iskee suru ja ikävä ja tekisi mieli hakea sairalomaa, mutta en uskalla töitteni takia
tehdä sitä.
Jotkut työehtosopimukset sallivat lähiomaisen kuoleman johdosta vapaata järjestellä asioita ja ainakin hautajaispäivän saa vapaaksi.- o'plfy
tosiaan niistä työsopimuksista ja työpaikan käytännöistä paljon kiinni. Eikä ne pomot ainakaan meillä tarjoa vapaata, jos ei itse osaa vaatia.
- kuin tarviit!
minä olin 3 vko..siis viikon hautajaisten jälkeen viellä..sitten jaksoin jo ajatella töihin menoa..hoida vain itsesi ensin sellaiseen kuntoon että tunnet että nyt haluan mennä,ettei tule takapakkia...voimia sinulle!
- Anonyymi
Olin 24 v kun Isäni kuoli olin 1 päivän poissa ja pomo vaati työhön! Näin toimittiin YTHS:ssä ja olin vielä puhelinkeskuksessa töissä itku tuli vähää väliä!Sellanen pomo mulla!
- maria55
Se on niin yksilöllistä, että miten surua käsittelee.
Itse olen tehnyt surutyötä käymällä haudalla joka viikko. Istustekelen kotona, siis vanhempieni talossa yksin ja katselen tavaroita. Itken ja luesken äitini juttuja. Itken ja nauran. Katselen videoita äidistäni ja isästäni, se muuten helpottaa, ihan kuin he olisivat läsnä.
Suru iskee välillä ja tuntuu ettei jaksa. Mutta mä en todellakaan kehtaa hakea sairaslomaa.
En halua tulla leimatuksi, vaikka pomoni oli työkavereilleni sanonnut, että mulla ei ole otetta työhön ja kuinka kauan se surutyö oikein kestää.
Pistää välillä vihaksi, kuitenkin olen hoitanut
työni kiitettävästi.
Nyt olen taas aivan puhki kaikkien perintö- ja omaisuuden myyntijutuista höystettynä verottajan kyselyillä. Kohta en jaksa taas, ihan kauheeta.
Kohta on firman pikkujoulut ja pomo "pakottaa" meidät osallistumaan tähän (iso konserni)
Ajattelin nyt, että uskallanko hakea sairaslomaa, ettei tarvii osallistua niihin ryyppykeimeihin.- Väsynyt
..haet sitä sairaslomaa! Haetaan molemmat.. Sanoit, että sait viikon saikkua, mutta et käyttäny sitä..eikös siihen lakikin sano jo jotain,kun on sairaslomalla töissä? Tuolla menolla olet kohta niin puhki, että kaikki käy vaan hankalammaks.
Mulla on myös niin, etten "kehtaisi" hakea, kun pomo on just tuollainen kun sinulla. Sanoi näin: (kun olin yhden palkattoman päivän poissa, kun piti käydä varaamassa hautapaikka, kukat, arkku isäni paikkakunnalta)että pitäsi sinunkin palata päiväjärjestykseen. Niin, että ei sitä sairaslomaa ole kyllä "helppo" hakea - ymmärrän sinua siinä. - maria55
Väsynyt kirjoitti:
..haet sitä sairaslomaa! Haetaan molemmat.. Sanoit, että sait viikon saikkua, mutta et käyttäny sitä..eikös siihen lakikin sano jo jotain,kun on sairaslomalla töissä? Tuolla menolla olet kohta niin puhki, että kaikki käy vaan hankalammaks.
Mulla on myös niin, etten "kehtaisi" hakea, kun pomo on just tuollainen kun sinulla. Sanoi näin: (kun olin yhden palkattoman päivän poissa, kun piti käydä varaamassa hautapaikka, kukat, arkku isäni paikkakunnalta)että pitäsi sinunkin palata päiväjärjestykseen. Niin, että ei sitä sairaslomaa ole kyllä "helppo" hakea - ymmärrän sinua siinä.Haetaan vaan sairaslomaa.
Kyllähän se on rangaistus työkavereita kohtaan. Joutuvat tekee mun työt.
Sinulla on vielä hautajaiset tulossa,- niin ymmärsin.
Hautajaisten jälkeen on aikaa hiljentyä. En tiedä onko sinulla sisaruksia ja äitiä ja kuka hoitaa perunkirjoitus asiat.
Sekin on yksi työvaihe, joka pitää hoitaa.
Äidin asiat hoidin kuin unessa, mutta tehokkaasti ja nopeasti. Mutta isän kohdalla ei meinannut enää jaksaa hoitaa.
Tänään taas hoidellaan perikunnan asioita verottajalle päin.
Mieskin kysyi eilen multa, et mikä mulla oikein on? Nyt nämä perikunnan asiat rassaaa. Onneksi sisarusteni kanssa ei ole ollut riitaa ja olemme sovussa näitä asioita hoitaneet. Sekin on tosi tärkeää.
Jaksamista meille kaikille! - Väsynyt
maria55 kirjoitti:
Haetaan vaan sairaslomaa.
Kyllähän se on rangaistus työkavereita kohtaan. Joutuvat tekee mun työt.
Sinulla on vielä hautajaiset tulossa,- niin ymmärsin.
Hautajaisten jälkeen on aikaa hiljentyä. En tiedä onko sinulla sisaruksia ja äitiä ja kuka hoitaa perunkirjoitus asiat.
Sekin on yksi työvaihe, joka pitää hoitaa.
Äidin asiat hoidin kuin unessa, mutta tehokkaasti ja nopeasti. Mutta isän kohdalla ei meinannut enää jaksaa hoitaa.
Tänään taas hoidellaan perikunnan asioita verottajalle päin.
Mieskin kysyi eilen multa, et mikä mulla oikein on? Nyt nämä perikunnan asiat rassaaa. Onneksi sisarusteni kanssa ei ole ollut riitaa ja olemme sovussa näitä asioita hoitaneet. Sekin on tosi tärkeää.
Jaksamista meille kaikille!Hautajaiset on menny jo ohi ja sen jälkeen vasta kunnolla tulikin tyhjyys, kun ei ollut enää järjestelemistä. Hoidin kaikki hautajaisjärjestelyt yksin. Olen ainoa lapsi..
Mulla on töissä niin, että siellä ei kukaan hoida mun hommia kun olen poissa, että esim. saikulta palattuani olisi hommaa ihan hulluna. - Anonyymi
No ei kai mihinkään pikkujouluihin ole pakko osallistua hyvänen aika?????
- 2 kertainen suru
Minun ei ole tarvinnut ottaa sairaslomaa, koska olen työtön.Ehkäpä silti olisi kannattanut, koska päivät kuuminkin kuluvat.
Menetin molemmat vanhempani alle vuodessa ja täytyy sanoa rehellisesti, että en olisi jaksanut olla pirteä ja iloinen, jos olisin työelämässä kiinni.
En olisi jaksanut näytellä.
Mulle ainakin 3kk olisi se pahempi aika,itku tuli monta kertaa päivän mittaan.
Nyt kun aikaa on kulunut, isäni poismenosta 1v3kk ja äitini poismenosta 4kk, niin elämä alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan elämän arvoiselta, vaikkei ole kyllä pahemmin ollut ilonhetkiä eikä sitä minun kuuluisaa kaunista hymyä poskenpäässä, sen verran paljon on tullut "potkuja päähän".
Hae ihmeessä sairaslomaa, voihan se olla niin että tarvitset 1kk-3kk.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle.- Alle vuodessa
molemmat vanhemmat kuoli, suuri suru!
- Leskinainen Hki
Mieheni kuoli 4 v sitten ihan yllättäen..olin sairauslomalla noin kolme viikkoa ja vasta hautajaisten jälkeen menin töihin.
Töissäkäynnin hyvä puoli oli se, ettei ollut aikaa vaipua yksinään itsesääliin..vaikka ikävä on vieläkin... - Kaarina
Minä olin äitiyslomalla (kuopus oli puolivuotias), kun lapsemme kuoli. Jos olisin ollut töissä, luultavasti olisin saanut pitkän sairasloman. Menin virallisesti töihin vasta noin kahden vuoden kuluttua lapseni kuolemasta, sillä pidin myös hoitovapaata.
Sairasloman pituus varmaankin riippuu loman tarpeesta ja myös työn laadusta. Esimerkiksi lastenhoitoalalla (päiväkodit, esikoulut ym) työskentelevät saavat tietääkseni pitemmän sairasloman, jos heiltä kuolee oma lapsi. Lapsillekin olisi raskasta katsoa, jos heidän hoitotätinsä tai opettajansa on murheellinen ja itkee.
Olin aikuinen kun isäni kuoli. En tarvinnut sairaslomaa, mutta minulla sattui juuri siinä saumassa olemaan kaksi vapaapäivää. - *surullinen*
Suru on yksilöllistä ja sekin vaikuttaa mitä työtä teet ja pystytkö sen hoitamaan. Lähiomainen... varmasti on raskaampaa menettää oma puoliso kuin vanhempi ja vastaavasti oman lapsen mentys on ehkä kaikkein pahinta.. ainakin minulle. Sekin vaikuttaa tuliko kuolema yllätyksenä vai onko siihen pystynyt valmistautumaan etukäteen...
Eka viikko on pahin, toinenkin menee vielä sumussa, sitten vasta voi edes arvioida.. Näin siis minulla isäni kuoleman jälkeen. Maanantaina palaan töihin, vaikken tiedä olenko valmis.. Joudun kuitenkin olemaan vielä vapaa-päivillä kun on perunkirjoitukset ja kaikki...- Aivan niin.
Yksilöllistähän se on.
- sairaslomasta
äiti kuoli 2005 kesällä ja olin kaupassa töissä, siinä surun keskellä ei minulle tullut mieleenikään etttä saisin sairaslomaa. kumpa joku olisi minulle sanonut, olisin sitä niin kipeästi kaivannut. oli kauheaa mennä töihin yhen vapaa päivän jälkeen joka olin saanut siirrettyä. Piti palvella asiakkaita hymyssä suin, vaikka tuntu että koko ajan purskahtaa itkuun. kukaan töissäkään ei sanonut että hae pari päivää sairaslomaa. meni siinä sitte viime kevääseen asti että itkin aina töihin meno ja tulo matkat, ja koitin pitää itseni töissä kasassa. luulen että jos olis saanut heti surra omassa rauhassa vähän aikaa olsi viime vuosi ollut vähän helpompi.
minä ajattelin vaan että kun olen vaan kesätyön tekijä niin täytyy koittaa tehdä työt niin hyvin ettei ole kellään sanomista... - Broken heart
Itse olin mieheni kuoleman jälkeen 6 viikkoa saikulla. Kaksi ekaa viikkoa sokissa ja rauhoittavissa aineissa, sitten kärsin vahvoista fyysisistä oireista sekä paniikkihäiriöistä.
- Minä se vaan
Minä olin kaksi viikkoa. mieli teki olla pidempääkin, mutta potkin itseni liikkeelle...
- widow07
Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairaslomaa. Läheisen kuoleman aiheuttama sokki voi aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka voivat olla sairasloman syy. Yleensa sairaslomaa lääkitys kirjoitetaan psyykkisistä syistä.
Työkuntoiseksi toipuminen on yksilöllistä. Työkuntoinen tarkoittaa eri ammateissa eri asiaa (vrt lentoturvallisuus - kirjanpito), joten sairaslomien pituuksia on ihan turha vertailla. - Tiedän mistä puhun
widow07 kirjoitti:
Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairaslomaa. Läheisen kuoleman aiheuttama sokki voi aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka voivat olla sairasloman syy. Yleensa sairaslomaa lääkitys kirjoitetaan psyykkisistä syistä.
Työkuntoiseksi toipuminen on yksilöllistä. Työkuntoinen tarkoittaa eri ammateissa eri asiaa (vrt lentoturvallisuus - kirjanpito), joten sairaslomien pituuksia on ihan turha vertailla.Yksilöllistä on kuinka pystyy töhin menemään. Poikani kuoleman jälkeen olin vuoden sairaslomalla. Kyllä siinä on psyyke kovilla, ja surusta voi sairastua. Koska poikani kuolema on ottanut niin koville niin vuoden sairasloman jälkeen joudui työkyvyttömyys eläkkeelle. Eäkepäätös tuli vajaassa kuukaudessa.
Suru ei ole sairaus, mutta jotenkin tuo sinun kirjoituksesi "Suru ei ole sairaus ja siihen ei sa sairaslomaa" kolahti minuun kovasti. Et voi noin sanoa. Ajattele vähän miten tökksäyttelet sureville ihmisille.
Ja teille sureville sanon että kyllä voi olla sairaslomalla ihan hyvällä omallatunnolla. ensimmäiset kuukaudet ovat raskaita ja kannattaa antaa itselleen niin paljon aikaa kun tarvitsee. Jos ei ole työkunnossa niin lääkäriin vaan. Voimia teille surussanne. - ad
Tiedän mistä puhun kirjoitti:
Yksilöllistä on kuinka pystyy töhin menemään. Poikani kuoleman jälkeen olin vuoden sairaslomalla. Kyllä siinä on psyyke kovilla, ja surusta voi sairastua. Koska poikani kuolema on ottanut niin koville niin vuoden sairasloman jälkeen joudui työkyvyttömyys eläkkeelle. Eäkepäätös tuli vajaassa kuukaudessa.
Suru ei ole sairaus, mutta jotenkin tuo sinun kirjoituksesi "Suru ei ole sairaus ja siihen ei sa sairaslomaa" kolahti minuun kovasti. Et voi noin sanoa. Ajattele vähän miten tökksäyttelet sureville ihmisille.
Ja teille sureville sanon että kyllä voi olla sairaslomalla ihan hyvällä omallatunnolla. ensimmäiset kuukaudet ovat raskaita ja kannattaa antaa itselleen niin paljon aikaa kun tarvitsee. Jos ei ole työkunnossa niin lääkäriin vaan. Voimia teille surussanne.oli 19päivää sairauslomaa vaimon kuoleman jälkeen, jonka päätti työnjohtaja. kiitän häntä siitä.
- Anonyymi
Tiedän mistä puhun kirjoitti:
Yksilöllistä on kuinka pystyy töhin menemään. Poikani kuoleman jälkeen olin vuoden sairaslomalla. Kyllä siinä on psyyke kovilla, ja surusta voi sairastua. Koska poikani kuolema on ottanut niin koville niin vuoden sairasloman jälkeen joudui työkyvyttömyys eläkkeelle. Eäkepäätös tuli vajaassa kuukaudessa.
Suru ei ole sairaus, mutta jotenkin tuo sinun kirjoituksesi "Suru ei ole sairaus ja siihen ei sa sairaslomaa" kolahti minuun kovasti. Et voi noin sanoa. Ajattele vähän miten tökksäyttelet sureville ihmisille.
Ja teille sureville sanon että kyllä voi olla sairaslomalla ihan hyvällä omallatunnolla. ensimmäiset kuukaudet ovat raskaita ja kannattaa antaa itselleen niin paljon aikaa kun tarvitsee. Jos ei ole työkunnossa niin lääkäriin vaan. Voimia teille surussanne.Kyllä mielestäni suru on sairaus silloin kun se vie kaikki voimat. Minulla oli nuori tyttö työkaverina jonka äiti kuoli ja tottakai hänellä oli vaikeaa. Joku toinen työkaveri oli sanonut hänelle kylmästi että luuliko hän jotenkin että äidit elävät ikuisesti , tytöllä oli paha mieli ja sen ymmärtää koska hänen äitinsä oli ollut vielä työikäinen siis ei kuollut vanhuuteen vaan syöpään . Että mielestäni juuri työpaikalla olisi hyvä asia olla tukena sille jolla on suru , eikä laukoa asioita mitkä loukkaavat surevaa.
- Anonyymi
Tiedän mistä puhun kirjoitti:
Yksilöllistä on kuinka pystyy töhin menemään. Poikani kuoleman jälkeen olin vuoden sairaslomalla. Kyllä siinä on psyyke kovilla, ja surusta voi sairastua. Koska poikani kuolema on ottanut niin koville niin vuoden sairasloman jälkeen joudui työkyvyttömyys eläkkeelle. Eäkepäätös tuli vajaassa kuukaudessa.
Suru ei ole sairaus, mutta jotenkin tuo sinun kirjoituksesi "Suru ei ole sairaus ja siihen ei sa sairaslomaa" kolahti minuun kovasti. Et voi noin sanoa. Ajattele vähän miten tökksäyttelet sureville ihmisille.
Ja teille sureville sanon että kyllä voi olla sairaslomalla ihan hyvällä omallatunnolla. ensimmäiset kuukaudet ovat raskaita ja kannattaa antaa itselleen niin paljon aikaa kun tarvitsee. Jos ei ole työkunnossa niin lääkäriin vaan. Voimia teille surussanne.Itselläni kuoli pika 21.3 ja 5.5 asti tällä tietämin sairasloma..En tiedämpystynkö silloinkaan vielä töihin. Teen osan työpäivästäni päiväkodissa. Poikami oli jo aikuinen .
- skaala tuntuu
olevan, kuinka kauan kukin on pois rivistä läheisen kuoleman jälkeen.
Joku on pari päivää, toinen vuoden ja jatkaa samaa kyytiä ennenaikaiselle eläkkeelle. Että noiden raamien sisälle se varmaankin sijoittuu. Jos kahta päivää vähemmällä selviää, on jo melkoisen vahva ihminen! - Elä !
Täh ? Kuolema on osa elämää. Miksi siitä pitää sairastua ja saada sairaslomaa ? Kuolleena syntynyt ajatus. Kuinka monta tunnet, joka on jäänyt tänne maan päälle ikuisesti olemaan ? Järki käteen nyt jos sitä ei päässä ole.
- kysyn vaaa
Riippuu vähän siitä että kuka kuolee ja miten kuolee ja millaisessa työssä olet. Yllättävä kuolema omassa perheessä ja asiakaspalvelutyö jossa pitää näyttää iloista reipasta naamaa on kyllä aika mahdoton yhtälö. Töissä EI SAA itkeä.
- Suruaikalainen
kysyn vaaa kirjoitti:
Riippuu vähän siitä että kuka kuolee ja miten kuolee ja millaisessa työssä olet. Yllättävä kuolema omassa perheessä ja asiakaspalvelutyö jossa pitää näyttää iloista reipasta naamaa on kyllä aika mahdoton yhtälö. Töissä EI SAA itkeä.
Jooo, mulla oli kiire pv:llä - töihin - en ehtinyt selostella enempää. Olet aivan oikeassa; riippuu siitä, mikä on tilanne ja tapaus. Lapsen, nuoren, työikäisen ... yhtäkkinen poismeno on aivan eri juttu kuin vanhan ja sairaan ihmisen, joka jo itsekin toivoo, että pääsisi pois. Mutta usko vaan, toiset eivät hyväksy vanhan ja sairaankaan kuolemaa, eivät kirveelläkään, lääkärien ja hoitohenkilökunnan pitäisi tehdä ihmeitä ja saada hiipuva elämänlanka pelaamaan vaikka millä vippaskonstilla.
Itse olen armokuoleman kannalla, näen niin paljon pitkitettyä kärsimystä, elämän, joka ei ole enää elämää, pitkittämistä, turhaa kuoleman vetkuttamista sen takia, että joku ei kykene hyväksymään sellaista tosiasiaa, että kuolema kuuluu elämään, tänne ei ole vielä kukaan jäänyt ikiajoiksi.
Ja sanon vielä senkin, että syyllisiä ovat kirkon miehet, jotka tekevät kuolemasta ahdistavan, pelottavan, käsittämättömän ja lopullisen jutun, eivätkä anna mitään toivoa ja helpotusta sureville läheisille. - leskiäiti <3
Vaikka kuolema kuinka on osa elämää niin kun rakas lapsi (tai muu läheinen) kuolee niin ei siitä niin vaan yli mennäkkään, vaikka kuinka tietää että jokainen meistä täältä ajallaan lähtee. Ikävä ja suru on niin valtava. Sitä ei tiedä kuin sellainen joka sen on kokenut. Sivusta on helppo huudella.
Itseltäni kuoli 2 vuoden sisällä poika sekä mies, ja en tosiaan tiedä miten tästä kaikesta selviää...vaikka tiedänkin että jokaisen elämä päättyy kuolemaan. Tiedän että mieheni kuolemasta kyllä selviän, mutta sitä en tiedä miten poikani kuolemasta selviän. Mies viedään viereltä mutta lapsi sydämestä.
Ikävä on niin valtava että se todellakin musertaa. Jokainen päivä menee siinä kun koittaa selvitä siitä päivästä niin ettei aivan murru sen ikävän ja kaipauksen alle :( - Anonyymi
Et ole kokenut omaisen kuolemaa tai sitten olet psykopaatti.
- Anonyymi
Niinhän se on osa elämää, mutta jos luet hieman asiasta miten erilailla ihmiset reagoivat. Autonoominen hermosto kun käynnistyy ja vie kaikki voimat niin kyllä se on surusta johtuva sairaus.
Joten jokainen kyllä tietää että kaikki tulevat kokemaan elämässään surua ja läheisten poismenon, mutta ihmisiä on erilaisia herkkyydeltään .
Kysyt miksi siitä pitää sairastua , kaikki vaan eivät voi sille mitään että sairastuvat , siinä ei sinun ns järkiteoriasi mitäön auta. Siis suru on niin yksilöllistä ettei aiihen ole mitäön sääntöä
Riippuu ihan ihmisestä miten sen kokee, joten ei tartte vähätellä ketään.
Yksi asia on totta että ihminen joka on empaattinen kokee surun raskaana, sinun laisesi ehkä selviää olan kohautuksella, siinä on katos se ihmisten erilaisuus kyseessä.
Sehän on hyvä että sinulla on se ns järki päässä, ettet koe surua haittana elämässä tiellä, mutta kunnioita sentään sitä että kaikki eivät vaan jaksa ainun tavallasi kokea menetystä
- sunnuntaina ja
maanantaina menin heti töihin, enkä ehtinyt pitää päivääkään sairaslomaa. Ihan hyvin työt sujuivat, koska kuolema oli jo pitkään ollut odotettavissa. 81-vuotias henkilö, joka oli maannut tajuttomana useita päiviä aivoverenvuodon seurauksena.
Tästä saa ottaa esimerkkiä!- Ei kaikki
pysty tuohon, ei millään. Työnantajasi oli varmasti iloinen?
- Tahtomisesta kiinni
Ei kaikki kirjoitti:
pysty tuohon, ei millään. Työnantajasi oli varmasti iloinen?
Pystyy kyllä jos haluaa. Mulle ilmoitettiin isäni poismenosta lomaviikolleni, rillutin silti joka ilta. Kuolemaa en jaksanut enää surra, paljon isompi suru oli se, että ihminen makasi monta vuotta laitoksen vuoteessa kattoa tuijottaen. Onko se elämää ?
- on joskus
Tahtomisesta kiinni kirjoitti:
Pystyy kyllä jos haluaa. Mulle ilmoitettiin isäni poismenosta lomaviikolleni, rillutin silti joka ilta. Kuolemaa en jaksanut enää surra, paljon isompi suru oli se, että ihminen makasi monta vuotta laitoksen vuoteessa kattoa tuijottaen. Onko se elämää ?
helpotus ennen muuta sille kärsivälle sairaalle, mutta myös hänen läheisilleen.
- äkillinen vai ei
Tahtomisesta kiinni kirjoitti:
Pystyy kyllä jos haluaa. Mulle ilmoitettiin isäni poismenosta lomaviikolleni, rillutin silti joka ilta. Kuolemaa en jaksanut enää surra, paljon isompi suru oli se, että ihminen makasi monta vuotta laitoksen vuoteessa kattoa tuijottaen. Onko se elämää ?
että sellaisessa tapauksessa kun tiedetään että kuolema on lähellä, aletaan tehdä surutyötä jolloin kuolema ei tule yllätyksenä vaan usein helpotuksena. Silloin tarvita sairauslomia ainakaan järkytyksen vuoksi.
Asioiden järjestelyn vuoksi voi tarvita lomaa, mutta sen voi sopia työnantajan kanssa muuna lomana kuin sairauslomana. Kuolemantapaukset jotka tulevat yllätyksenä eikä kyse ole tosi iäkkäästä vievät varmaan työ-ja toimintakykyä niin, että on hyvä ottaa vapaata työstä. Sairauslomaa eivät kaikki lääkärit tietääkseni helpolla kirjoita, mitä olen kuullut. - leskiäiti <3
Tahtomisesta kiinni kirjoitti:
Pystyy kyllä jos haluaa. Mulle ilmoitettiin isäni poismenosta lomaviikolleni, rillutin silti joka ilta. Kuolemaa en jaksanut enää surra, paljon isompi suru oli se, että ihminen makasi monta vuotta laitoksen vuoteessa kattoa tuijottaen. Onko se elämää ?
"Tahtomisesta kiinni"...ei se kyllä todellakaan ole tahtomisesta kiinni. En usko että kukaan välttämättä väkisin tahtoo musertua ikävään ja kaipaukseen läheisen kuoltua. Ja ymmärrän sen että kun vanhin kuolee, jos hän on vanha ja sairas, ja hän vain kärsi ja halusi jo itsekin pois, että se on helpotus läheisille kuin myös tälle sairaalle vanhuksellekin. (sitä rilluttelua en kyllä ymmärrä, aivan kuin et kunnioittasi isäsi muistoa ollenkaan, kuin et olisi välittänyt...mutta jokainen tavallaan).
Minun poikani kuoli äkillisesti 26-vuotiaana eikä kukaan siihen osannut mitenkään varautua. Mieheni kuoli myös yllättäin, eikä siihenkään kukaan osannut varautua. Hän kuoli välilevunpullistuman leikkauksessa lääkärin virheeseen. Sellasesta ei toivu ihan hetkessä, kun koko elämä menee uusiksi.
Ei kannata puhua sellaisesta asiasta mistä ei mitään tiedä. - Anonyymi
Kauhea olet.
- Anonyymi
Minun rakas ystäväni kuoli eilen , ja kuolema oli odotettavissa , joten yritellään tässä nyt sitten olla jotenkin vahvaa vaikka tuntuu kurjalta . Menetys on aina raskasta jokaiselle . Ei pitäisi aliarvioida kenenkään surua,
- vainaja herää
henkiin vaikka olisi vuoden lomalla. Max 1 päivä riittää, ilman lomaakin olisi suotavaa pärjätä. Ajattele miten kalliiksi ne pitkät lomat tulevat työnantajalle ja yhteiskunnalle!
- respektiä
Onpa kylmä ja tunteeton mielipide, huhhuijaa!
- Ei kuolemalle
respektiä kirjoitti:
Onpa kylmä ja tunteeton mielipide, huhhuijaa!
mitään mahda, se tulee milloin tulee.
- leskiäiti <3
No ei vois kyllä vähempää kiinostaa miten kalliiksi sairausloma rakkaan kuoleman takia tulee työpaikalle tai yhteiskunnalle. IHAN SAMA!
Enemmän minulle merkitsee rakkaani kuin joku työnantaja. Työnantaja saisi mun puolesta olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa.
Tiedän että on paljon sellaisiakin ihmisiä jotka ei esim. lapsen kuoleman jälkeen ole enään kyenneet töihin ollenkaan, vaan ovat saaneet eläkkeen jossain vaiheessa koska ovat surusta vaipuneet syvään masennukseen.
Kaikki on niin yksilöllistä.
Kaikille näille jotka ei tarvitse sairauslomaa ollenkaan koska ei rakkaitaan tarvii surra eikä ikävöidä...toivon todellakin että he menettävät jonkun niin tärkeän ja rakkaan kuolemalle, jotta tietävät mitä se oikeesti on. En yleensä koskaan toivo kellekkään mitän sellaista, en toivo että kukaan vanhin joutuisi koskaan hautaamaan lastaan, koska tiedän mitä se on. Mutta, tällaiset ymmrtämättömät ihmiset eivät ymmärrä elleivät joudu itse kokemaan sitä surua :(
- Minä se vaan
hei
itse olin 2 viikkoa sairaslomalla, sitten menin takaisin töihin omasta tahdostani, tuntui että asunnossamme pää sekoaa.- Nainen tarvitsee
yleensä pitemmän loman herkempänä kuin mies.
- Entinen hokkilainen
Nainen tarvitsee kirjoitti:
yleensä pitemmän loman herkempänä kuin mies.
Isäpuoli ja isoäiti kuolivat 4 kuukauden välein. HOK-Elannon työterveyslääkäri tuumasi ettei kuolema ole syy olla pois töistä.
En saanut päivääkään.
Isäpuolen hautajaisten jälkeen olisi rav.päällikön mielestä pitänyt tulla iltavuoroon.
Silloin sain sentään armoa, mutta mokoma laiskottelu otettiin esille kahdesti palavereissa.
Seuraavana päivänä piti olla aamuvuorossa.
Näin meitä duunareita arvostetaan. - Minä se vaan
Entinen hokkilainen kirjoitti:
Isäpuoli ja isoäiti kuolivat 4 kuukauden välein. HOK-Elannon työterveyslääkäri tuumasi ettei kuolema ole syy olla pois töistä.
En saanut päivääkään.
Isäpuolen hautajaisten jälkeen olisi rav.päällikön mielestä pitänyt tulla iltavuoroon.
Silloin sain sentään armoa, mutta mokoma laiskottelu otettiin esille kahdesti palavereissa.
Seuraavana päivänä piti olla aamuvuorossa.
Näin meitä duunareita arvostetaan.riippuu kai hommasta, itse aiheutan itselleni ja muille vaaraa jollen saa nukuttua ja kyseessä kihlattu ja äiti
- Menitkö lekurin
Entinen hokkilainen kirjoitti:
Isäpuoli ja isoäiti kuolivat 4 kuukauden välein. HOK-Elannon työterveyslääkäri tuumasi ettei kuolema ole syy olla pois töistä.
En saanut päivääkään.
Isäpuolen hautajaisten jälkeen olisi rav.päällikön mielestä pitänyt tulla iltavuoroon.
Silloin sain sentään armoa, mutta mokoma laiskottelu otettiin esille kahdesti palavereissa.
Seuraavana päivänä piti olla aamuvuorossa.
Näin meitä duunareita arvostetaan.luo pokerinaamalla ja asenteella, että eipä tässä hätiä mitiä?
Jos olisit mennyt itkien parkuen, olisit varmasti saanut sairaslomaa. Asiakaspalvelutyössä ei sovi olla naama väärällään! - Pettynyt..
Entinen hokkilainen kirjoitti:
Isäpuoli ja isoäiti kuolivat 4 kuukauden välein. HOK-Elannon työterveyslääkäri tuumasi ettei kuolema ole syy olla pois töistä.
En saanut päivääkään.
Isäpuolen hautajaisten jälkeen olisi rav.päällikön mielestä pitänyt tulla iltavuoroon.
Silloin sain sentään armoa, mutta mokoma laiskottelu otettiin esille kahdesti palavereissa.
Seuraavana päivänä piti olla aamuvuorossa.
Näin meitä duunareita arvostetaan.Itse joudun menemään yövuoroon suoraan isäni hautajaisista, kun ei annettu sairaslomaa. Ei voi ennakoida kuulemma etukäteen, miten kurja olotila on hautajaisten jälkeen, niin saikkua ei voi antaa. Pitäisi mennä hautajaispäivänä uudestaan työterveyteen.
Mutta se taas on mahdotonta, kun hautajaiset on viikonloppuna vajaan sadan kilsan päässä lähimmästä työterveydestä, joka ei edes ole viikonloppusin auki.
Näin kohdellaan vuokratyöntekijää pk-seudulla :(
- Jos siihen
suruun jää kiinni, voi olla vaikka vuosia lähes työ- ja toimintakyvytön. On vaan pakko mennä eteenpäin ja hyväksyä tosiasiat, vaikka kuinka sieluun koskisi!
- m-marja
Minun oli pakko olla toimintakykyinen, koska minulla on lapsia, jotka täytyy huoltaa. Jos olisin jäänyt sängynpohjalle makaamaan, olisin laiminlyönyt heitä. Sieluun koski ja koskee edelleen, mutta arki jatkaa kulkuaan ja siinä on mentävä mukana. Työnteko on muuten hyvä lääke suruun, jos joku jää vuosiksi kotiin, niin sieltä on vaikea enää mihinkään lähteäkään.
- ryhtyminen on
m-marja kirjoitti:
Minun oli pakko olla toimintakykyinen, koska minulla on lapsia, jotka täytyy huoltaa. Jos olisin jäänyt sängynpohjalle makaamaan, olisin laiminlyönyt heitä. Sieluun koski ja koskee edelleen, mutta arki jatkaa kulkuaan ja siinä on mentävä mukana. Työnteko on muuten hyvä lääke suruun, jos joku jää vuosiksi kotiin, niin sieltä on vaikea enää mihinkään lähteäkään.
pelastanut monta ihan suoraan sanoen sekoamasta surun vuoksi. Pahin tuska pakosti hellittää kun saa välillä muuta ajateltavaa ja kun on joku josta on pakko huolehtia. Surusta on vaan päästävä yli, ei muu auta!
- J
ryhtyminen on kirjoitti:
pelastanut monta ihan suoraan sanoen sekoamasta surun vuoksi. Pahin tuska pakosti hellittää kun saa välillä muuta ajateltavaa ja kun on joku josta on pakko huolehtia. Surusta on vaan päästävä yli, ei muu auta!
Työ on hyvä suruun sitten kun siihen on edes jonkinlaisia edellytyksiä.
Itselleni parin viikon sairasloma läheiseni kuoleman jälkeen oli helpotus, sillä en saanut töissä tehtyä mitään ja työt vain kasaantuivat (teen suunnittelutyötä, jota ei voi tehdä "puolikkaalla ajatuksella").
Toisekseen surutyötä ei voi loputtomiin vältellä. Jossain kohtaa se on käsiteltävä, ennemmin tai myöhemmin. - käsittelee koko
J kirjoitti:
Työ on hyvä suruun sitten kun siihen on edes jonkinlaisia edellytyksiä.
Itselleni parin viikon sairasloma läheiseni kuoleman jälkeen oli helpotus, sillä en saanut töissä tehtyä mitään ja työt vain kasaantuivat (teen suunnittelutyötä, jota ei voi tehdä "puolikkaalla ajatuksella").
Toisekseen surutyötä ei voi loputtomiin vältellä. Jossain kohtaa se on käsiteltävä, ennemmin tai myöhemmin.ajan sitä tapausta. Itse näin pitkään, siis vuosikausia, unia isästäni hänen kuoltuaan.
- Tiitupiisi
käsittelee koko kirjoitti:
ajan sitä tapausta. Itse näin pitkään, siis vuosikausia, unia isästäni hänen kuoltuaan.
Hassua, ei käynyt mielessäkään jäädä sairaslomalle. En edes sellaista mahdollisuutta tajunnut. En edes lähtenyt töistä kotiin suruviestin saatuani vaan jatkoin normaalisti päivän loppuun. Onhan ihan eri asia jos iäkäs vanhempi kuolee kuin jos menettää lapsensa tai puolisonsa.
Itselläni ainakin surun käsittely alkoi vasta noin vuoden päästä tapahtumasta. Sitä ennen oli vaan pakko painaa töissä ja jaksaa. Tuskin olisin vuoden kuluttua sairaslomaa saanut. Ja heti tapahtuman tapahduttua en olisi surra vielä osannut, ihan liian shokkitilassa.
Eli yksilöllistä on. - Tuo on
Tiitupiisi kirjoitti:
Hassua, ei käynyt mielessäkään jäädä sairaslomalle. En edes sellaista mahdollisuutta tajunnut. En edes lähtenyt töistä kotiin suruviestin saatuani vaan jatkoin normaalisti päivän loppuun. Onhan ihan eri asia jos iäkäs vanhempi kuolee kuin jos menettää lapsensa tai puolisonsa.
Itselläni ainakin surun käsittely alkoi vasta noin vuoden päästä tapahtumasta. Sitä ennen oli vaan pakko painaa töissä ja jaksaa. Tuskin olisin vuoden kuluttua sairaslomaa saanut. Ja heti tapahtuman tapahduttua en olisi surra vielä osannut, ihan liian shokkitilassa.
Eli yksilöllistä on.kai aika harvinaista, että vaikka sait tiedon kuolemasta kesken työpäivän, et silti lähtenyt kesken päivän pois!
- ö;LÄI0
m-marja kirjoitti:
Minun oli pakko olla toimintakykyinen, koska minulla on lapsia, jotka täytyy huoltaa. Jos olisin jäänyt sängynpohjalle makaamaan, olisin laiminlyönyt heitä. Sieluun koski ja koskee edelleen, mutta arki jatkaa kulkuaan ja siinä on mentävä mukana. Työnteko on muuten hyvä lääke suruun, jos joku jää vuosiksi kotiin, niin sieltä on vaikea enää mihinkään lähteäkään.
pitääkin menetellä!
mieheni kuollessa en kyennyt töihin kuuten viikkoon, kaikki työpaikalla kyllä ymmärsivät. Töihin palattua se tuntui aluksi vaikealta, nyt töissä on arempi olla kuin kotona. Kun mieheni yrityskumppani yritti rankasti vedättää, Putosin taas, jäin lyhyelle sairauslomalle. Liika oli liikaa, ei höyhen vaan lyijynpala kuorman päälle. Nyt jaksan taas vain päivän kerrallaan, en voi taata työkykyäni jatkossa...Mutta eteenpäin mennään kuitenkin.
- Voi kun
ikävä juttu että on surun lisäksi vielä muitakin murheita kertynyt kohdallesi.
Otan osaa ja toivon parempaa huomista elämässäsi ja sitä että selviytyisit vaikeuksistasi uuteen elämään. On aivan ymmärrettävää ja luonnollista, että sinulla surutyö mahdollisesti kestää kauemmin.
- mhheri
Veljeni äkillisen kuoleman jälkeen olin kaksi viikkoa poissa töistä. Oli joulut sun muut siinä.. Töihin palaaminen oli minulle selviytymiskeino, oli muuta ajateltavaa.
- Eipä ollut
yhtään päivää kun tykkään NIIN paljon työstäni.
- mja 72
menetin rakkaan pikku veluni yhtäkkiä nuorena 07 ja saikulla olin pitkään ja sitten välillä työkyvyttömyys eläkkeelä ym.ja kun ei ole kykenevä töihin niin ei ole.ja jokaisen pitäs saada olla niin kauan kun tuntuu että on kykenevä töihin.turhaan hoetaan että se ei ole sairaus se on kuitenkin monesti pahempaakin oman rakkaan lopullinen poismeno.kukaan ei voi aliarvioida sitä.
- jk
ei yhtään
- Unissaan surija
Äitini kuoli nyt 2012 ja isäni kuolemasta on alle 2 ja puoli vuotta, olen itse parikymppinen ja sain VAIN ja ainoastaan 3vrk sairauslomaa stressireaktiosta ja jouduin käyttämään päivän "palkatonta" vapaata saadakseni perukirja-asiat hoitoon. Missä välissä minun pitäisi saada surra? Vapaa-aika ei siihen riitä, nyt kun on alaikäinen siskokin hoidettavana. Helkkari sentään, että sylettää tämä rahanahne yhteiskunta.
- Prasta niin...
Sinuna menisin lääkäriin ja hakisin saikkua loppuunpalamisesta. Sanot vaan että nyt kun ei vaan jaksa niin ei jaksa. Ihan sama mitä joku siellä töissä sanoo. Täytyyhän sun hoitaa itseäsikin että pystyt huolehtimaan siskostasikin.
Kerrot siellä lekurissa miten asiat ovat ja sanot ette ole pystynyt yhtään käymään suruprosessia läpi ja että kaikki on pitänyt vaan haudata jonnekin mielen phjalle ja nyt ei enään pysty. Ihan varmasti saat sairauslomaa. Eläkä välitä siitä mitä muut sanovat, sinusta on kyse eikä muista. Itse tiedät parhaiten oman jaksamisesi.
- Itku kurkussa
Olen nyt ollut sairaslomalla veljeni kuoleman jälkeen toista kuukautta. Ensin sain 2 viikkoa...sitten kuukauden.... Olen hoitoalalla töissä ja teen kolmevuoroa. En jaksaisi edes ajatella töihin menoa nyt. Kun edellinen veljeni kuoli oman käden kautta muutama vuosi sitten niin kyllä siinä sairaslomalla meni useita kuukausia ja yövuorot lääkäri otti pois vuodeksi koska koki että ne on liian raskaita. Olen aivan poikki nytkin henkisesti ja ruumiillisesti ja tiedän ettei minusta silloin ole toisiakaan hoitamaan. Aika näyttää kauanko tähän menee.
- Nyt en jaksa mitään
Äiti kuoli tänään.
En oikein vielä edes tajua asiaa ja kuvittelin meneväni huomenna töihin. Nyt en jaksa mitään.
Voiko sairaslomaa saada puhelimitse?- Myös menettänyt
Ei kannata mennä töihin jos ei pysty! En usko että sairauslomaa voi saada puhelimitse. Pääsitkö lääkäriin? Kun oma isäni kuoli niin sain äitini tueksi mukaan ja menin yksityiselle. Saatko/saisitko sinä ketään mukaan tueksi lääkäriin?
- Eräs äiti
Poikani kuoli pari vuotta sitten 27v. henkirikoksen uhrina. Järkytys oli todella hirveä! Sairaslomalla olin n. 4kk ja joka päivä tuli tarpeeseen. Ei minua kiinnostanut. mitä kuluja siitä tulee yhteiskunnalle tai työnantajalle. Työt oli viimeisenä silloin mielessä. Arvomaailma on todella muuttunut kaiken sen jälkeen. Suru on edelleen mukana, lienekö koskaan hellittää???
En mennyt lääkäriin, en vain mennyt töihin. Ilmoitin tietenkin etten tule, perjantaina kävin pikaisesti laittamassa lomaviestit jne. ja jäin sitten lomalle.
Suru tulee aaltoina ja on tietenkin erilaista hyvin vanhan ihmisen pois nukkumisen jälkeen kuin lapsensa menettäneiden suunnaton suru.
Ikävä jää silti asumaan.- masennussattuu
jokainen on yksilöllinen. ystäväni oli yhden päivän poissa äitinsä kuoleman jälkeen ( hautajaispäivä) ja se oli hänen tapansa purkaa pahaa oloaan. itse masennuin vakavasti oman äitini kuoleman jälkeen ja olin 7kk sairauslomalla. (olen sairastanut depressiota monta vuotta jo ennen sitä) sitten taas pari kuukautta töissä ja ei olisi vielä pitänyt mennä. psykologiaan erikoistunut lääkäri ehdotti että vielä parilla kuukaudella jatketaan intensiiviterapia (2kertaa viikossa)
- jk
kuukausi
- suremalla kuntoon
Äitini kuoleman jälkeen olin yhden päivän pois töistä ns. palkallisena, koska työntantaja sen sopimusten mukaan antaa. Siis en ollut yhtään päivää sairaslomalla.
Sama isäni poismenon kohdalla.
Veljeni kuoleman jälkeen en ollut yhtään poissa töistä.
Tottakait surin läheisteni poismenoa, mutta en ollut sairas, joten ei tullut mieleenkään lääkäriin mennä. Ei toki ollut mitään tarvettakaan. Suru tosiaan tuli aaltoina ja etenkin silloin, kun yksin olin. Siksipä töissäolo jopa omalla tavallaan hoiti suruani.minä koin hyvin raskaana ihmisten osanotot työpaikalla - en halua itkeä siellä. Tietysti tervetulleina, mutta silti - heti ei pysty.
Laitoin sähköpostiin poissaolon, puhelimen kekukseen ja lähimmille viestin etten jaksa nyt puhua.
- Petey
Jaa-a. Omalta osaltani voin sanoa sen, että kun isäni kuolee niin EN tarvitse sairaslomaa. Olen aina vihannut isääni ja odottanut, milloin se vanha paskiainen kuolee.
Hautajaisiin en aio edes osallistua. Perinnönjakoon osallistun kyllä, koska sieltä saa rahaa. Lain mukaan isä ei voi tehdä omaa lastaan perinnöttömäksi, joten koko hänen omaisuutensa (talo, auto, pankkitalletukset) jaetaan lasten kesken. Oma veljeni kuoli nuorena, joten nyt meitä sisaruksia on entistä vähemmän.- mr
Ja tulit sitten oikein täpinöissäsi hehkuttamaan tätä asiaa ketjuun jossa moni suree kuollutta läheistään? Onnittelut sinulle, omanlainen paskiainen olet sinäkin ja voi että, toivottavasti saat mehevät perintöverot maksettavaksesi..buahhahhah!
- mr
Niin ja muuten, toivottavasti isäsi on tehnyt jonkin testamentin joka ei hyödytä sinua. Toki sinulla on oikeus lakiosuuteen, mutta testamentilla isäsi saa pienennettyä sitä osuuttasi.
- Niin ja
mr kirjoitti:
Niin ja muuten, toivottavasti isäsi on tehnyt jonkin testamentin joka ei hyödytä sinua. Toki sinulla on oikeus lakiosuuteen, mutta testamentilla isäsi saa pienennettyä sitä osuuttasi.
Toivottavasti on lahjoitellut mahdollisimman paljon omaisuutta muille pidättäen vaikka asumisoikeuden asuntoon, se asumisoikeus ei sitten periydy joten perintö on 0€
- paska.aikaa.eletään
Meille tuli joku henkilöstöhallinnon johtava ämmä Helsingistä saakka luennoimaan suu vaahdossa puoli päivää siitä mitenkä läheisen (perheenjäsenen) kuolema ei ole minkäänlainen syy minkäänmittaiseen sairauslomaan. Ilmeisesti on sitten käskyttänyt myös työterveyspuolen asiasta. Mutta varmuuden vuoksi kävi kai valistamassa alemman tason esimiehet, jotta ymmärrämme vesittää mahdolliset kyseisestä syystä myönnetyt sairauslomatodistukset.
Eipä sen puoleen. Samassa kuljetuksessa saapui työsuojelupäällikkö, joka ensimmäiseen hengenvetoonsa teki selväksi ettei hän ole sitten vastuussa mistään. (No, se on kyllä tullut selväksi; ilmeisesti vähiten puheistaan, koska "miehestä" ei tiedä puhuuko sillä pää vai perse).
Kuvastanee hyvin elettävää aikaa! Kaikenlaisia saatanan politrukkeja alkanut pyöriä joka nurkassa. Kyllä ne suutaan soittaa, mutta ei niistä minkään vastuun ottajiksi ole. - raskassydän
Minä makasin lapinlahden sairaalassa 7 kk lapseni kuoleman jälkeen.
- nöf
Mieheni kuoli yllättäen 53 vuotiaana (itse 50 v) ja sain viikon sairaslomaa... Viikon olin vielä tämän jälkeen, eli yhteensä 2 viikkoa, ja sitten töihin. Toisaalta tuntui pahalta ja hirvitti, mutta toisaalta tuli "normaali olo"; joku jatkuu niin kuin ennenkin...
- Eipäivääkäänsairaslomaa
Isäni kuoli. En ollut päivääkään sairaslomalla ja hoidin yksin kaikki jälkityöt.
- liianAikaisinMenit
En tiedä mitä ajatella . Mennäkö töihin vai jäädä kotiin suremaan?
- janijuhani
isäni kun kuoli niin samana päivänä tuli töistä viesti että pääsenkö jo heti seuraavaksi päiväksi, eli minä sain vapaaksi loppupäivän.
- Anonyymi
Palkatonta vapaata sain.
- Anonyymi
Ei ollut sairauslomaa ollenkaan puolison kuoleman jälkeen. Työehtosopimuksen mukaan hautajaispäivä oli palkallinen vapaapäivä. Kaksi päivää sain pitää palkatonta vapaata asioiden hoitoa varten. Tämä oli parikymmentä vuotta sitten.
Eikös asiat nykyään hoidu digitaalisesti, etänä?
Ei kai lähiomaisen kuolema ole sairausloman aihe? Suru ei ole sairaus. - Anonyymi
Surua ei lasketa sairaudeksi päättäjien taholta , koska katsotaan että se on luonnollinen asia ihmisen elämässä .
Mutta monella on suru ottanut kaikki voimat ja silloin tarvitsisi hieman aikaa kohentaa kuntoaan .
Joten tämäkin on yksilöllistä ja jokainen reagoi eri tavalla suruunsa.
Toisen pystyvät heti seuraavana päivänä työhön, toiset taas eivät kertakaikkiaan jaksa ihan heti .- Anonyymi
Läheisen kuolemasta aiheutunut järkytys tai vaikea stressi (vaikea sopeutuminen)
tms. lasketaan sairaudeksi.Jos ei selviä henkisesti, voi saada sairaslomaa.
- Anonyymi
Tällä hetkellä olen sairaslomalla ja olen ollut pojan kuolemasta saakka eli 21.3.24 ja tällä yietämin viimeinen sairasloma päivä on 5.5. En tosin tiedä olenko työkykyinen silloinkaan.
- Anonyymi
Hae lisää sairaslomaa.
- Anonyymi
En uskaltanut olla päivääkään.
Varmasti olisi ollut listan kärjessä muutosneuvotteluissa, jos moista heikkoutta olisi näyttänyt. - Anonyymi
En ollut varsinaisella sairaslomalla mut nyt kesälomalla kun on aikaa pysähtyä suru iski täysillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3177424Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662146- 1751827
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161362- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91231Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691210RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541146Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019