nyktofobia-pimeän pelko

Ne "harhat" eivät välttämättä ole harhoja.

Tämä ei välttämättä auta pimeän pelkoihinne, mutta uskotteko ns. "rajailmiöihin"?

zemmosta. kirjoitti:

Ne "harhat" eivät välttämättä ole harhoja.

Tämä ei välttämättä auta pimeän pelkoihinne, mutta uskotteko ns. "rajailmiöihin"?

uskon yli luonnolliseen ja tämä ja "sen toisen maailman" rinnaisuuteen/päällekäisyyteen, ja tiedän että harhani eivät ole oikeasti harhoja vaan totista totta, mutta kun uskottelen itselleni että ne ovat vain harhoja niin pärjää, olen aikanani seonnut melkein lopullisesti niistä ilmiöistö, enkä kestä sitä enää. En tahdo että kukaa tai mikäänm ottaa minuun minkäänlaista ilmiötä "toiselta puolelta". Yritän vain välttää liikaa sekoittumista. Tiedän että ne eivät ole harhoja, mutta kun kukaan ei usko, että kuulen ja näen asioita, mitä toiset eivät näe.

... kirjoitti:

uskon yli luonnolliseen ja tämä ja "sen toisen maailman" rinnaisuuteen/päällekäisyyteen, ja tiedän että harhani eivät ole oikeasti harhoja vaan totista totta, mutta kun uskottelen itselleni että ne ovat vain harhoja niin pärjää, olen aikanani seonnut melkein lopullisesti niistä ilmiöistö, enkä kestä sitä enää. En tahdo että kukaa tai mikäänm ottaa minuun minkäänlaista ilmiötä "toiselta puolelta". Yritän vain välttää liikaa sekoittumista. Tiedän että ne eivät ole harhoja, mutta kun kukaan ei usko, että kuulen ja näen asioita, mitä toiset eivät näe.

Lue lisää

Kyllä uskon..ei näistä asioista voi huudella" ihan kaikille, ja jos siitä puhuu liikaa niin pelko ottaa ylivallan ja sit jotain ainakin tapahtuu?mulla auttaa se, että pidän yöllä joka huoneessa edes pienen valon päällä, himmeäkin valo yöllä joka huoneessa auttaa pitämään asunnon balanssissa, ja saa itse nukuttua turvallisin mielin :) ilman mörköjä.. !

zemmosta. kirjoitti:

Ne "harhat" eivät välttämättä ole harhoja.

Tämä ei välttämättä auta pimeän pelkoihinne, mutta uskotteko ns. "rajailmiöihin"?

HEI HAISTA NYT JOOKOO. Etin täältä apua kun pelottaa niin penteleesti nii tämä ei tilannetta auta. Olen aivan paniikissa nyt. Ihan oikeasti, ihan hemmetinmoisessa paniikissa.

zemmosta. kirjoitti:

Ne "harhat" eivät välttämättä ole harhoja.

Tämä ei välttämättä auta pimeän pelkoihinne, mutta uskotteko ns. "rajailmiöihin"?

No tää tosiaan on kyllä ihan hemmetin huono kommentti tämmöseen kysymykseen. Mutta kyllä mäkin uskon puolittaisesti että joku saakelin E.T paskakasa kyllä seuraa

Mulla on kans ihan törkee pimeen pelko ikää on kohta 19 ja melkein kaks vuotta oon asunu omillaan.nukun valot päällä ja oon alkanu pelkäämään peilejäkin,.suihkussa käydessä en uskolla kattoo vessan peiliin jne. siit on tullu jotenki pakon omaista ja tavallaan aika stressaavaa.koiraniki nukkuu mua sikeemmin ja mä nukun koiranunta kun avaan silmät muutaman minuutin välein "tarkistamaan" ettei huoneessa oo mitään henkiolentoja.ja en tajua tää on tullu ihan muutaman kuukauden sisällä.. varmaan osaks vois johtua myös joskus liiallisen alkoholinkäytön seurauksena tulleista aistiharhoista..

Pelokas89 kirjoitti:

Mulla on kans ihan törkee pimeen pelko ikää on kohta 19 ja melkein kaks vuotta oon asunu omillaan.nukun valot päällä ja oon alkanu pelkäämään peilejäkin,.suihkussa käydessä en uskolla kattoo vessan peiliin jne. siit on tullu jotenki pakon omaista ja tavallaan aika stressaavaa.koiraniki nukkuu mua sikeemmin ja mä nukun koiranunta kun avaan silmät muutaman minuutin välein "tarkistamaan" ettei huoneessa oo mitään henkiolentoja.ja en tajua tää on tullu ihan muutaman kuukauden sisällä.. varmaan osaks vois johtua myös joskus liiallisen alkoholinkäytön seurauksena tulleista aistiharhoista..

Lue lisää

Sama täällä..täytän ihan just 19 ja pelkään pimeää liikaa. Se häiritsee osittain normaalia elämää ku vaikeuttaa esim. nukkumisen aloittamista,yksin olemista ja iltatöistä kotiin tulemista -.-. Pimeässä paniikki iskee ja pitää tarkkailla joka puolelle ja kuvittelee ja kuulee harhoja.Peileihin ei voi iltasin katsoa ku siellä saattaa vaikka vilahtaa joku. Kellareihin en mene edes pakolla. Pimeässä alkaa ahistaa,panikoidun ja alan hengittää tiheästi ja pulssi kiihtyy ihan järjettömästi ja itkukohtaus iskee. Ja tätä pelkoa on ainaki kaikki maailman leffat ruokkinu ku pitäny joskus pakolla kattoa. Kaiken lisäksi oon ihan mielettömän säikky ja mun on pitäny kehitellä itelle kans erilaisia tapoja eri tilanteissa kuten vaikka sälekaihtimien kiinni laittaminen tietyin päin yms.

pelottaa :( kirjoitti:

Sama täällä..täytän ihan just 19 ja pelkään pimeää liikaa. Se häiritsee osittain normaalia elämää ku vaikeuttaa esim. nukkumisen aloittamista,yksin olemista ja iltatöistä kotiin tulemista -.-. Pimeässä paniikki iskee ja pitää tarkkailla joka puolelle ja kuvittelee ja kuulee harhoja.Peileihin ei voi iltasin katsoa ku siellä saattaa vaikka vilahtaa joku. Kellareihin en mene edes pakolla. Pimeässä alkaa ahistaa,panikoidun ja alan hengittää tiheästi ja pulssi kiihtyy ihan järjettömästi ja itkukohtaus iskee. Ja tätä pelkoa on ainaki kaikki maailman leffat ruokkinu ku pitäny joskus pakolla kattoa. Kaiken lisäksi oon ihan mielettömän säikky ja mun on pitäny kehitellä itelle kans erilaisia tapoja eri tilanteissa kuten vaikka sälekaihtimien kiinni laittaminen tietyin päin yms.

Lue lisää

Mitenköhäm myö päästään meijen peloista eroon, tohtorille ko ei tohtis mennä.. leimaa pian hulluks ja antaa pillerit pääälle :/

pelottaa :( kirjoitti:

Sama täällä..täytän ihan just 19 ja pelkään pimeää liikaa. Se häiritsee osittain normaalia elämää ku vaikeuttaa esim. nukkumisen aloittamista,yksin olemista ja iltatöistä kotiin tulemista -.-. Pimeässä paniikki iskee ja pitää tarkkailla joka puolelle ja kuvittelee ja kuulee harhoja.Peileihin ei voi iltasin katsoa ku siellä saattaa vaikka vilahtaa joku. Kellareihin en mene edes pakolla. Pimeässä alkaa ahistaa,panikoidun ja alan hengittää tiheästi ja pulssi kiihtyy ihan järjettömästi ja itkukohtaus iskee. Ja tätä pelkoa on ainaki kaikki maailman leffat ruokkinu ku pitäny joskus pakolla kattoa. Kaiken lisäksi oon ihan mielettömän säikky ja mun on pitäny kehitellä itelle kans erilaisia tapoja eri tilanteissa kuten vaikka sälekaihtimien kiinni laittaminen tietyin päin yms.

Lue lisää

Siis mua ihan naurattaa kun tässä ketjussa on niin samanlaisia kokemuksia kuin mulla. Kertakaikkiaan. Sama peilit, ikkunat, suihkussa silmät kiinni jutut mullakin. Ja ihan kauheeta kun et voi tietää onko se henkimaailman pelko oikeaa vai ei, kiitos elokuville. Viime yönä heräsin ja en uskaltanut jalka ottaa peiton alta ettei kukaan ota siitä kiinni ja vähän väliä pitää aukoa silmiä ettei siellä vaan sattuis näkymään ketään. Oon niin väsynyt pelkäämään pimeää ja sen "mukana mahd. tulevia asioita".
Ei kai tässä auta kun marssia päätohtorille ja selvittää mistä nuo pelot ovat syntyneet.

Pelokas89 kirjoitti:

Mulla on kans ihan törkee pimeen pelko ikää on kohta 19 ja melkein kaks vuotta oon asunu omillaan.nukun valot päällä ja oon alkanu pelkäämään peilejäkin,.suihkussa käydessä en uskolla kattoo vessan peiliin jne. siit on tullu jotenki pakon omaista ja tavallaan aika stressaavaa.koiraniki nukkuu mua sikeemmin ja mä nukun koiranunta kun avaan silmät muutaman minuutin välein "tarkistamaan" ettei huoneessa oo mitään henkiolentoja.ja en tajua tää on tullu ihan muutaman kuukauden sisällä.. varmaan osaks vois johtua myös joskus liiallisen alkoholinkäytön seurauksena tulleista aistiharhoista..

Lue lisää

kaikista naurettavinta on mun pelossa että pelkään kaikkea yliluonnillasta ja supertappajia.. jos kävelen kaupungilla yksin yöllä ja ketään ei näy missään kuolen varmasti. Jos siellä liikkuu joku ihminen vaan nii ei pelota ihan nii paljoa, vaikka raiskatuksi tuleminen on hivenen yleisempää kun joutua jonku olion/aaveen tapettavaksi!

pelottaa :( kirjoitti:

kaikista naurettavinta on mun pelossa että pelkään kaikkea yliluonnillasta ja supertappajia.. jos kävelen kaupungilla yksin yöllä ja ketään ei näy missään kuolen varmasti. Jos siellä liikkuu joku ihminen vaan nii ei pelota ihan nii paljoa, vaikka raiskatuksi tuleminen on hivenen yleisempää kun joutua jonku olion/aaveen tapettavaksi!

Lue lisää

Voi kun tuo kuulostaa tutulta. Kun olin samanikäinen kuin useimmat teistä eli 19-20 v. olin aivan hirveän säikky ja pelkäsin pimeää aivan kamalasti.
Olin kova katsomaan kauhuleffoja ja sieltä kun tulin kotiin, niin piti ensin työntää käsi ovesta sisälle et sai valot eteiseen. Sit yksitellen valot joka huoneeseen ja kaappien tsekkaus ja sängyn alle, parvekkeelle, yms. Kun kaikki valot oli päällä ja paikat tsekattu oli parempi olo. Mut kun yö tuli ja piti valot sammuttaa leffan asiat tuli mieleen ja alkoi pelottaa. Monesti sit nukuin valo päällä.

Sit kerran päätin et alan rukoilla Jumalalta apua jos pelottaa ja pyysin ajamaan kaikki pahan pois. Se aina auttoi ja tuntui, että enkeli tuli suojelemaan untani.Sillä tavalla jatkoin joka ilta ja pikku hiljaa pelko unohtui ja sen myötä nukuin tosi hyvin yöni.
Lakkasin myös kattelemasta kauhuleffoja enkä katso niitä tänäkään päivänä,koska en halua taas alkaa pelkäämään.

Teidän päässä rakkaat nuoret ei ole vikaa vaan mieli tekee tepposia. Esim. jos pimeässä ulkona alkaa aattelemaan, että joku seuraa sua jostain pimennosta,niin alkaa tuntea et joku siellä oikeesti kattelee ja tulee hirveä paniikki. Mut jos aattelee jotain ihan muita asioita koko matkan, ei pelota ja pääsee kotiin ihan rauhassa. :)

Tsemppiä ja iloista mieltä. Kyllä ne pelot siitä katoavat aivan huomaamatta niinkuin ovat alkaneetkin.

pelottaa :( kirjoitti:

kaikista naurettavinta on mun pelossa että pelkään kaikkea yliluonnillasta ja supertappajia.. jos kävelen kaupungilla yksin yöllä ja ketään ei näy missään kuolen varmasti. Jos siellä liikkuu joku ihminen vaan nii ei pelota ihan nii paljoa, vaikka raiskatuksi tuleminen on hivenen yleisempää kun joutua jonku olion/aaveen tapettavaksi!

Lue lisää

Tutulta kuullostaa nuo pelot. On se niin väärin kun tuo mieli temppuilee.

Tiedän että on ihan turha pelätä tuollaisia asioita, mutta ei sille mitään voi. Itse olen yrittänyt rukoilla suojelusta, mutta kun pelottaa tarpeeksi niin se ei ole auttanut.

Toissayönä rukoilin taas ihan peloissani ja kaivoin keskellä yötä ristinkin kaulaan korurasiasta. Viime yönä ei pelottanutkaan niin kovasti ja nukuinkin sikeästi.

Toimii tai ei, niin minulle ainakin yhdeksi yöksi. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki on kotiin päin. :)

pelle pelokas kirjoitti:

Tutulta kuullostaa nuo pelot. On se niin väärin kun tuo mieli temppuilee.

Tiedän että on ihan turha pelätä tuollaisia asioita, mutta ei sille mitään voi. Itse olen yrittänyt rukoilla suojelusta, mutta kun pelottaa tarpeeksi niin se ei ole auttanut.

Toissayönä rukoilin taas ihan peloissani ja kaivoin keskellä yötä ristinkin kaulaan korurasiasta. Viime yönä ei pelottanutkaan niin kovasti ja nukuinkin sikeästi.

Toimii tai ei, niin minulle ainakin yhdeksi yöksi. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki on kotiin päin. :)

Lue lisää

Mä en saa rukouksista mitään apuja.. oon kyllä koittanut vaikken mikään uskovainen ookaan. pakko se on aina soitella kavereille et tulee kylään ko ei muuten uskolla yksin olla.

:S:S:S kirjoitti:

Mä en saa rukouksista mitään apuja.. oon kyllä koittanut vaikken mikään uskovainen ookaan. pakko se on aina soitella kavereille et tulee kylään ko ei muuten uskolla yksin olla.

Lue lisää

ennen niistä apua saanut. Nyt vaan päätin että pelot saa luvan loppua ja elokuvistahan noi tulee. Uskon henkimaailmaan ja olen keskustellut tuttujen selvännäkijöiden kanssa.
Ensinnäkin:
1. pahat henget EIVÄT TULE ihmisten "kimppuun"
2. eivät voi ottaa ihmistä valtaansa (ellei tämä vartavasten halua, saatananpalvojat)
3. pahat henget ovat vain mikrohiukkasia (?) jotka saa kodista "häädettyä" kuuntelemalla kovalla paukkaavaa musiikkia (heviä tms.), tai paukuttelemalla kämmeniä yhteen ympäri huoneita ja ikkunat 10 min auki. Toinen konsti on laittaa merisuolaa jokaiseen nurkkaan ja vuorokauden päästä imuroidaan ja viedään PUSSI ROSKIKSEEN. Kolmas konsti on rukoilla arkkienkeli Mikaelia ja pyytää viemään henget pois ja rukoilla sen jälkeen vielä.
4. ihmiselle ei näytetä mitään mitä se ei kestäisi
5. jos kuulee ääniä, jotka käskevät tekemään jotakin kannattaa mm. käydä lääkärissä. Ns. henkioppaat eivät koskaan käske ihmistä tekemään mitään. Kyse voi olla siis sairaudesta.. kova masennus ym. ja jos muistaa lapsuudesta pelkoja, esim. tuijottaa oven kahvaa niin pitkään että lopuksi luulee sen liikkuvan. Tai katsoo selällään tähtiä niin pitkään että kohta siellä näkee tähtien jo liikkuvan, mieli tekee tepposet. :)

Vieläkin pelottaa vähän jos on väsynyt ja stressaantunut, mutta ei niin paljon kuin aiemmin.

Kannattaa paperille kirjoitella ajatuksia ja laittaa ylimmäksi kysymyksen, että mitäs jos se ilmestyisikin sängyn päätyyn tai peiliin ym. mitäs sit? ja kun saat tarpeeksi monta vastausta paperiin niin pelot häviää. Trust me. :)

Voimia ja jaksamista, t. kanssasisar

minäkään kirjoitti:

ennen niistä apua saanut. Nyt vaan päätin että pelot saa luvan loppua ja elokuvistahan noi tulee. Uskon henkimaailmaan ja olen keskustellut tuttujen selvännäkijöiden kanssa.
Ensinnäkin:
1. pahat henget EIVÄT TULE ihmisten "kimppuun"
2. eivät voi ottaa ihmistä valtaansa (ellei tämä vartavasten halua, saatananpalvojat)
3. pahat henget ovat vain mikrohiukkasia (?) jotka saa kodista "häädettyä" kuuntelemalla kovalla paukkaavaa musiikkia (heviä tms.), tai paukuttelemalla kämmeniä yhteen ympäri huoneita ja ikkunat 10 min auki. Toinen konsti on laittaa merisuolaa jokaiseen nurkkaan ja vuorokauden päästä imuroidaan ja viedään PUSSI ROSKIKSEEN. Kolmas konsti on rukoilla arkkienkeli Mikaelia ja pyytää viemään henget pois ja rukoilla sen jälkeen vielä.
4. ihmiselle ei näytetä mitään mitä se ei kestäisi
5. jos kuulee ääniä, jotka käskevät tekemään jotakin kannattaa mm. käydä lääkärissä. Ns. henkioppaat eivät koskaan käske ihmistä tekemään mitään. Kyse voi olla siis sairaudesta.. kova masennus ym. ja jos muistaa lapsuudesta pelkoja, esim. tuijottaa oven kahvaa niin pitkään että lopuksi luulee sen liikkuvan. Tai katsoo selällään tähtiä niin pitkään että kohta siellä näkee tähtien jo liikkuvan, mieli tekee tepposet. :)

Vieläkin pelottaa vähän jos on väsynyt ja stressaantunut, mutta ei niin paljon kuin aiemmin.

Kannattaa paperille kirjoitella ajatuksia ja laittaa ylimmäksi kysymyksen, että mitäs jos se ilmestyisikin sängyn päätyyn tai peiliin ym. mitäs sit? ja kun saat tarpeeksi monta vastausta paperiin niin pelot häviää. Trust me. :)

Voimia ja jaksamista, t. kanssasisar

Lue lisää

Kiitos kun annoit konsteja pahoihin henkiin yms sellaisiin. Pitää taputella lujaa huoneissa ja pistää heviä soimaan. Sen merisuola-systeeminkin kokeilen, uskon vahvasti, että auttaa.

Olen aina pelännyt pimeää, niin kauan kuin muistan. En pysty olemaan yksin, nukun seinän vieressä ja mieheni ulkoreunassa. Pystyn vain silloin nukkumaan rauhassa. Mutta kun mieheni lähtee töihin seitsemäksi ja minulla esim. iltavuoro, laitan pikku valon AINA. Ja hommasin vielä kaksi kissaa kotia suojelijoiksi. Pelkään kääntää jopa selkäni ovea vasten kun minun muka pitää olla varuillaan jos joku ilmestyy oven suuhun. Ja jalat pitää peittää. Olimme tässä mökillä yksi viikonloppu ja en uskaltanu käydä edes pissalla kun mieheni olisi pitänyt pittää kahta taskulamppua ja olla selinpäin.. Ja voitte kuvitella mikä mission impossible se oli kun oli isompi hätä, se koppi oli 15m mökiltä ja en uskaltanu mennä sinne. Vaikka mieheni olisi tullut matkaan oven taakse, en silti pystynyt siihen. Minun piti mökin terassin portaitten viereen tehä tarpeeni ja viedä pussi sisältöineen miehen kanssa sinne koppiin ja silloinkin sydän tykytti. Sekin oli jo saavutus kun uskalsin mennä sinne hänen kanssaan.

Tämä on kauheaa kun joutuu elämään pimeän pelon kanssa, olen sen vankina ja haluan siitä eroon!! Uskon henkimaailmaan ja kunnioitan, en vain halua että ne tekisivät minulle pahaa tai pelotteleisivat minua vasiten. Olen herkkä ihminen ja en halua nähdä niitä.

Valon lapsi kirjoitti:

Kiitos kun annoit konsteja pahoihin henkiin yms sellaisiin. Pitää taputella lujaa huoneissa ja pistää heviä soimaan. Sen merisuola-systeeminkin kokeilen, uskon vahvasti, että auttaa.

Olen aina pelännyt pimeää, niin kauan kuin muistan. En pysty olemaan yksin, nukun seinän vieressä ja mieheni ulkoreunassa. Pystyn vain silloin nukkumaan rauhassa. Mutta kun mieheni lähtee töihin seitsemäksi ja minulla esim. iltavuoro, laitan pikku valon AINA. Ja hommasin vielä kaksi kissaa kotia suojelijoiksi. Pelkään kääntää jopa selkäni ovea vasten kun minun muka pitää olla varuillaan jos joku ilmestyy oven suuhun. Ja jalat pitää peittää. Olimme tässä mökillä yksi viikonloppu ja en uskaltanu käydä edes pissalla kun mieheni olisi pitänyt pittää kahta taskulamppua ja olla selinpäin.. Ja voitte kuvitella mikä mission impossible se oli kun oli isompi hätä, se koppi oli 15m mökiltä ja en uskaltanu mennä sinne. Vaikka mieheni olisi tullut matkaan oven taakse, en silti pystynyt siihen. Minun piti mökin terassin portaitten viereen tehä tarpeeni ja viedä pussi sisältöineen miehen kanssa sinne koppiin ja silloinkin sydän tykytti. Sekin oli jo saavutus kun uskalsin mennä sinne hänen kanssaan.

Tämä on kauheaa kun joutuu elämään pimeän pelon kanssa, olen sen vankina ja haluan siitä eroon!! Uskon henkimaailmaan ja kunnioitan, en vain halua että ne tekisivät minulle pahaa tai pelotteleisivat minua vasiten. Olen herkkä ihminen ja en halua nähdä niitä.

Lue lisää

Hei! olen aina pelannyt pimeaa ja hiljaisia tiloja, ja monet muutkin taalla kerrotut tunteet ovat hyvin tuttuja. Pimean pelkoni ei ole aivan viela mennyt pois, mutta sain siihen hyvan selityksen viime vuonna ja se auttoi kovasti.

Viime vuonna sain ensimmaisen lapseni ja otin hanet heti nukkumaan viereeni synnytyslaitoksella. Siita lahtien han jaikin nukkumaan kylkeeni joka yoksi. Kun sanoin sairaanhoitajalle, etta minun tekee pahaa jattaa lapsi yksin yolla han vastasi, etta nykyaan on synnytys-ja lisaantymisterveydessa sellainen teoria, etta ihmiset, jotka karsivat selittamattomasti pimean pelosta ovat vauvoina jatetty heti yksin kehtoon nukkumaan. Han sanoi, etta aidista eroaminen ja syntyminen on niin suuri trauma, etta lapsen pitaisi nukkua aidin kanssa niin kauan kuin alkaa ymmartaa ajan tajua (esim. etta aiti ei lakkaa olemasta kun lahtee huoneesta). Silla lailla kuulema valtetaan elamankestava pimean (ja hylatyksi tulemisen) pelko. Pimean pelkohan on yksin olemisen pelkoa suuren tuntemattoman edessa tilanteessa, jota ei itse hallitse.

Kysyin asiaa vanhemmiltani, jotka kertoivat etta vanhempi sisarukseni nukkui heidan kanssaan nelivuotiaaksi saakka, mutta mina nukuin heti vauvasta yksin omassa huoneessa. Sisarukseni ei tunne minkaanlaista pimean pelkoa, ja mina taas aivan valtavaa. Tama ei tarkoita, etta kaikkien kohdalla tilanne olisi sama mutta minua ainakin on tama hyvin auttanut, ja katson iloiten lastani, joka on siirtynyt nukkumaan hieman yli vuoden ikaisena omaan huoneeseen eika tunne ainakaan viela minkaalaista pimean pelkoa.

Earlyh kirjoitti:

Hei! olen aina pelannyt pimeaa ja hiljaisia tiloja, ja monet muutkin taalla kerrotut tunteet ovat hyvin tuttuja. Pimean pelkoni ei ole aivan viela mennyt pois, mutta sain siihen hyvan selityksen viime vuonna ja se auttoi kovasti.

Viime vuonna sain ensimmaisen lapseni ja otin hanet heti nukkumaan viereeni synnytyslaitoksella. Siita lahtien han jaikin nukkumaan kylkeeni joka yoksi. Kun sanoin sairaanhoitajalle, etta minun tekee pahaa jattaa lapsi yksin yolla han vastasi, etta nykyaan on synnytys-ja lisaantymisterveydessa sellainen teoria, etta ihmiset, jotka karsivat selittamattomasti pimean pelosta ovat vauvoina jatetty heti yksin kehtoon nukkumaan. Han sanoi, etta aidista eroaminen ja syntyminen on niin suuri trauma, etta lapsen pitaisi nukkua aidin kanssa niin kauan kuin alkaa ymmartaa ajan tajua (esim. etta aiti ei lakkaa olemasta kun lahtee huoneesta). Silla lailla kuulema valtetaan elamankestava pimean (ja hylatyksi tulemisen) pelko. Pimean pelkohan on yksin olemisen pelkoa suuren tuntemattoman edessa tilanteessa, jota ei itse hallitse.

Kysyin asiaa vanhemmiltani, jotka kertoivat etta vanhempi sisarukseni nukkui heidan kanssaan nelivuotiaaksi saakka, mutta mina nukuin heti vauvasta yksin omassa huoneessa. Sisarukseni ei tunne minkaanlaista pimean pelkoa, ja mina taas aivan valtavaa. Tama ei tarkoita, etta kaikkien kohdalla tilanne olisi sama mutta minua ainakin on tama hyvin auttanut, ja katson iloiten lastani, joka on siirtynyt nukkumaan hieman yli vuoden ikaisena omaan huoneeseen eika tunne ainakaan viela minkaalaista pimean pelkoa.

Lue lisää

minulla on nyt puolen vuoden sisällä alkanut pahentumaan koko ajan pimeän pelkoni, minulla on samoja oireita kuin osille teistä, iskee paniikki, sydän hakkaa, kädet vapisee, kuulo- ja näköharhoja eli aistiharhoja. Minä en myöskään pysty jättämään jalkojani, en edes varpaitani pois peiton alta. en myöskään mitään muuta ruumiinosia muutakuin pään. talvisin minulla on aika kirkkaat jouluvalot huoneessani, se auttaa. Kesällä tätä ongelmaa minulla ei esiinny usein, koska sillon ei joudu usein pilkkopimeisiin paikkoihin ja tilanteisiin

pelottaa :( kirjoitti:

Sama täällä..täytän ihan just 19 ja pelkään pimeää liikaa. Se häiritsee osittain normaalia elämää ku vaikeuttaa esim. nukkumisen aloittamista,yksin olemista ja iltatöistä kotiin tulemista -.-. Pimeässä paniikki iskee ja pitää tarkkailla joka puolelle ja kuvittelee ja kuulee harhoja.Peileihin ei voi iltasin katsoa ku siellä saattaa vaikka vilahtaa joku. Kellareihin en mene edes pakolla. Pimeässä alkaa ahistaa,panikoidun ja alan hengittää tiheästi ja pulssi kiihtyy ihan järjettömästi ja itkukohtaus iskee. Ja tätä pelkoa on ainaki kaikki maailman leffat ruokkinu ku pitäny joskus pakolla kattoa. Kaiken lisäksi oon ihan mielettömän säikky ja mun on pitäny kehitellä itelle kans erilaisia tapoja eri tilanteissa kuten vaikka sälekaihtimien kiinni laittaminen tietyin päin yms.

Lue lisää

kuulostaa liian tutulta.. täytin 18 juuri, viimeiset 3 vuotta on ollut yhtä tuskaa.. heti pimeäntulon jälkeen.. suihkussa ei silmiä kiinni, ulkona ei kävellä varjoissa. eikä huoneissa voi istua naama seinään päin, en omista enää peilejä ja sängyssä pakko nukkua keskellä ja kaikki muut ruumiinosat paitsi pää peitonalla. Ja keskellä sänkyä on nukuttava ettei ketään nappaa sängyn alle. asun yksin, iltaisin vessassa käydessä on pakko laittaa hana päälle ettei olisi liian hiljaista. nukkumaan mennessä pitää pari kertaa ainakin tarkistaa ettei huoneessa ole ketään. poikaystäväni tietää suuresta pelostani ja on yrittänyt tukea.. mutta lähiviikkoina pelko on mennyt aivan järjettömäksi. en ole saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan. kävin lääkärissä ja sieltä kerrottiin että tämä on joku masennuksen ''jälkitaudeista'' tieto itsessään ei helpottanut, mutta tiedän mistä asia johtuu ainakin minun kohdallani.

minäkään kirjoitti:

ennen niistä apua saanut. Nyt vaan päätin että pelot saa luvan loppua ja elokuvistahan noi tulee. Uskon henkimaailmaan ja olen keskustellut tuttujen selvännäkijöiden kanssa.
Ensinnäkin:
1. pahat henget EIVÄT TULE ihmisten "kimppuun"
2. eivät voi ottaa ihmistä valtaansa (ellei tämä vartavasten halua, saatananpalvojat)
3. pahat henget ovat vain mikrohiukkasia (?) jotka saa kodista "häädettyä" kuuntelemalla kovalla paukkaavaa musiikkia (heviä tms.), tai paukuttelemalla kämmeniä yhteen ympäri huoneita ja ikkunat 10 min auki. Toinen konsti on laittaa merisuolaa jokaiseen nurkkaan ja vuorokauden päästä imuroidaan ja viedään PUSSI ROSKIKSEEN. Kolmas konsti on rukoilla arkkienkeli Mikaelia ja pyytää viemään henget pois ja rukoilla sen jälkeen vielä.
4. ihmiselle ei näytetä mitään mitä se ei kestäisi
5. jos kuulee ääniä, jotka käskevät tekemään jotakin kannattaa mm. käydä lääkärissä. Ns. henkioppaat eivät koskaan käske ihmistä tekemään mitään. Kyse voi olla siis sairaudesta.. kova masennus ym. ja jos muistaa lapsuudesta pelkoja, esim. tuijottaa oven kahvaa niin pitkään että lopuksi luulee sen liikkuvan. Tai katsoo selällään tähtiä niin pitkään että kohta siellä näkee tähtien jo liikkuvan, mieli tekee tepposet. :)

Vieläkin pelottaa vähän jos on väsynyt ja stressaantunut, mutta ei niin paljon kuin aiemmin.

Kannattaa paperille kirjoitella ajatuksia ja laittaa ylimmäksi kysymyksen, että mitäs jos se ilmestyisikin sängyn päätyyn tai peiliin ym. mitäs sit? ja kun saat tarpeeksi monta vastausta paperiin niin pelot häviää. Trust me. :)

Voimia ja jaksamista, t. kanssasisar

Lue lisää

Lopettakaa uskominen moiseen höpinään. Jos mieli temppuilee se temppuilee ja keksii olemattomia. Eikait se uni tuu jos tuollaisiin uskoo. Voi voi. Pahasti on elämän ja mielenhallinta vialla. Oikeasti: hyviä henkiä ei ole. Ja vielä vähemmän pahoja. Mielen harhakuvia on.

pelottaa :( kirjoitti:

Sama täällä..täytän ihan just 19 ja pelkään pimeää liikaa. Se häiritsee osittain normaalia elämää ku vaikeuttaa esim. nukkumisen aloittamista,yksin olemista ja iltatöistä kotiin tulemista -.-. Pimeässä paniikki iskee ja pitää tarkkailla joka puolelle ja kuvittelee ja kuulee harhoja.Peileihin ei voi iltasin katsoa ku siellä saattaa vaikka vilahtaa joku. Kellareihin en mene edes pakolla. Pimeässä alkaa ahistaa,panikoidun ja alan hengittää tiheästi ja pulssi kiihtyy ihan järjettömästi ja itkukohtaus iskee. Ja tätä pelkoa on ainaki kaikki maailman leffat ruokkinu ku pitäny joskus pakolla kattoa. Kaiken lisäksi oon ihan mielettömän säikky ja mun on pitäny kehitellä itelle kans erilaisia tapoja eri tilanteissa kuten vaikka sälekaihtimien kiinni laittaminen tietyin päin yms.

Lue lisää

Meidän perheessä pimeöänpelko näyttäisi liittyvän miessukupuoleen ja se näyttäisi peritytyvän sukupolvesta toiseen. Olen geenitutkija ja haluaisin tietää kuinka moni tällä keskustelupalstalla on mies ja kuinka moni nainen. Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka monella pimeänpelko kulkee suvussa. Vanhemmiten voi olla vaikeaa enää myöntää että pelkää pimeää, mutta nuoruuden muistikuva pimeänpelosta saattaa olla helpompi myöntää. Jos pimeänpelko on tavallisempaa miehillä kuin naisilla, olisi sen taustalla olevia geenejä löydettävissä melko helpostikin. Tieto siitä, että pimeänpelko johtuisi osin geeneistä, saattaisi tieto auttaa joitakin ongelmasta kärsiviä ymmärtämään, hyväksymään ja myös sopeutumaan taipumukseensa.

9 geenitutkija kirjoitti:

Meidän perheessä pimeöänpelko näyttäisi liittyvän miessukupuoleen ja se näyttäisi peritytyvän sukupolvesta toiseen. Olen geenitutkija ja haluaisin tietää kuinka moni tällä keskustelupalstalla on mies ja kuinka moni nainen. Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka monella pimeänpelko kulkee suvussa. Vanhemmiten voi olla vaikeaa enää myöntää että pelkää pimeää, mutta nuoruuden muistikuva pimeänpelosta saattaa olla helpompi myöntää. Jos pimeänpelko on tavallisempaa miehillä kuin naisilla, olisi sen taustalla olevia geenejä löydettävissä melko helpostikin. Tieto siitä, että pimeänpelko johtuisi osin geeneistä, saattaisi tieto auttaa joitakin ongelmasta kärsiviä ymmärtämään, hyväksymään ja myös sopeutumaan taipumukseensa.

Lue lisää

Meillä pimeän pelko ei rajoitu mies sukupuolisiin ainoastaan. Itsekkin pelkäsin aika pitkään pimeää. Rupesin altistamaan itseäni aikuisena pimeälle. Kävin hiihtämässä esimerkiksi pimeällä kansanhiihtolatuja ilman valoa. Hiihtäessä kuuluu perästä, kuin joku seuraisi jatkuvasti. Kävin eilen illalla viimeksi koiran kanssa hiihtämässä pimeässä yli 10 kilsan lenkin. Pimeässä liikkuminen on vahvistannut luonnetta.

Sitten tähän nukkumiseen ja pimeän pelkoon. Itse huomasin, että jos vieressä makaa, vaikka kuinka pieni koiranpentu, niin se auttaa. Vain tunne, että ei ole yksin siis auttaa. Jos siis vieressä on vaikka pikku vauva, niin sama asia. Ei ole yksin.

Lapsena pelkäsin tosin, vaikka nukuin sisarusteni kanssa samassa huoneessa.

Jotkut ihmiset puhuvat herkistä ihmisistä ja tarkoittavat niitä, jotka elävät tunteella. Nämä ihmiset ovat heidän mielestään herkempiä kaikenlaisille oireille.

laalaaa kirjoitti:

kuulostaa liian tutulta.. täytin 18 juuri, viimeiset 3 vuotta on ollut yhtä tuskaa.. heti pimeäntulon jälkeen.. suihkussa ei silmiä kiinni, ulkona ei kävellä varjoissa. eikä huoneissa voi istua naama seinään päin, en omista enää peilejä ja sängyssä pakko nukkua keskellä ja kaikki muut ruumiinosat paitsi pää peitonalla. Ja keskellä sänkyä on nukuttava ettei ketään nappaa sängyn alle. asun yksin, iltaisin vessassa käydessä on pakko laittaa hana päälle ettei olisi liian hiljaista. nukkumaan mennessä pitää pari kertaa ainakin tarkistaa ettei huoneessa ole ketään. poikaystäväni tietää suuresta pelostani ja on yrittänyt tukea.. mutta lähiviikkoina pelko on mennyt aivan järjettömäksi. en ole saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan. kävin lääkärissä ja sieltä kerrottiin että tämä on joku masennuksen ''jälkitaudeista'' tieto itsessään ei helpottanut, mutta tiedän mistä asia johtuu ainakin minun kohdallani.

Lue lisää

Joo muaki pelottaa nää peilit ja en uskalla sulkea silmiä suihkus ja kun menee nukkumaan niin laitan kaikki ruumiinosat piiloon.Jopa pään.Ja katon seinää päin.

Himaan kun meen niin pitää laittaa paljon valoja päälle ja televiso että ei olisi niin hiljaista.
Pimeäs silmät alkaa vuotaa ja sydän hakkaa.Kuulee ääniä ja näkee kaikenlaista.Olo tuntuu iha helvetin turvattomalta .Tekee vaa mieli juosta pakoon.

Mul on varmaa alkanut tää fobia näist kauhu elokuvista ja peleistä.Perkeleen kauhupelit ne vasta on pelottavia.

Pelokas89 kirjoitti:

Mulla on kans ihan törkee pimeen pelko ikää on kohta 19 ja melkein kaks vuotta oon asunu omillaan.nukun valot päällä ja oon alkanu pelkäämään peilejäkin,.suihkussa käydessä en uskolla kattoo vessan peiliin jne. siit on tullu jotenki pakon omaista ja tavallaan aika stressaavaa.koiraniki nukkuu mua sikeemmin ja mä nukun koiranunta kun avaan silmät muutaman minuutin välein "tarkistamaan" ettei huoneessa oo mitään henkiolentoja.ja en tajua tää on tullu ihan muutaman kuukauden sisällä.. varmaan osaks vois johtua myös joskus liiallisen alkoholinkäytön seurauksena tulleista aistiharhoista..

Lue lisää

mä en nyt miltään "friikiltä" haluais kuulostaa mutta kuitenkin ihannoin taistelulajeja sen verran että pimeässä voisin voittaa vastustajat koska tämä on "heikoimmillaan" mutta perkele kun yksin meen johonkin pimeeseen niin pakko olla joku ase kädessä ku on niin turvaton olo. silmä kulmassa aina joku "hahmo" olo on tosi avuton :/

laalaaa kirjoitti:

kuulostaa liian tutulta.. täytin 18 juuri, viimeiset 3 vuotta on ollut yhtä tuskaa.. heti pimeäntulon jälkeen.. suihkussa ei silmiä kiinni, ulkona ei kävellä varjoissa. eikä huoneissa voi istua naama seinään päin, en omista enää peilejä ja sängyssä pakko nukkua keskellä ja kaikki muut ruumiinosat paitsi pää peitonalla. Ja keskellä sänkyä on nukuttava ettei ketään nappaa sängyn alle. asun yksin, iltaisin vessassa käydessä on pakko laittaa hana päälle ettei olisi liian hiljaista. nukkumaan mennessä pitää pari kertaa ainakin tarkistaa ettei huoneessa ole ketään. poikaystäväni tietää suuresta pelostani ja on yrittänyt tukea.. mutta lähiviikkoina pelko on mennyt aivan järjettömäksi. en ole saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan. kävin lääkärissä ja sieltä kerrottiin että tämä on joku masennuksen ''jälkitaudeista'' tieto itsessään ei helpottanut, mutta tiedän mistä asia johtuu ainakin minun kohdallani.

Lue lisää

Täst onki jo muutama vuosi aikaa, kun kirjoitit. Toivottavasti tilanne jo helpompi! Mulla on kanssa pimeän- ja ihmispelkoa. En onneks oo vielä paniikkikohtausta saanut (ainakaan diagnosoidusti), mutta monesti ainakin sinne päin. Hirvee ahdistus, eikä se kysy paikkaa tai aikaa. Milloin kotona omassa huoneessa yöllä, milloin junassa keskellä kirkasta päivää.

Mulla saattaa liittyä siihen, kun olen ollut n. 6 vuotta koulukiusattu, 4. lk. - 9. lk. ajan. Pahinta siinä oli varmaan se, kun jäin kiinni välitunnilla itkemisestä sen jälkeen, kun mua oli kiusattu. Siitä asti olen itse ehkä ollut itselleni pahin vihollinen nielemällä kaiken negatiivisen, ja jos välillä meinasin itkeä, toistin itselleni sen, että täytyy olla vahva, täytyy hymyillä, kaikki hyvin, unohda tunteet yms. Aina se ei ole riittänyt, niin olen fyysisesti satuttanut itseäni, että en itkisi...

Mulla on pikkuhiljaa tullut sit epämääräinen pimeän pelko ja ihmispelko, ja mun kaveri kehotti mua puhumaan. Otin yhteyttä ihmiseen, joka on sekä sielunhoitaja että terapeutti. Kannattaa kokeilla.

minäkään kirjoitti:

ennen niistä apua saanut. Nyt vaan päätin että pelot saa luvan loppua ja elokuvistahan noi tulee. Uskon henkimaailmaan ja olen keskustellut tuttujen selvännäkijöiden kanssa.
Ensinnäkin:
1. pahat henget EIVÄT TULE ihmisten "kimppuun"
2. eivät voi ottaa ihmistä valtaansa (ellei tämä vartavasten halua, saatananpalvojat)
3. pahat henget ovat vain mikrohiukkasia (?) jotka saa kodista "häädettyä" kuuntelemalla kovalla paukkaavaa musiikkia (heviä tms.), tai paukuttelemalla kämmeniä yhteen ympäri huoneita ja ikkunat 10 min auki. Toinen konsti on laittaa merisuolaa jokaiseen nurkkaan ja vuorokauden päästä imuroidaan ja viedään PUSSI ROSKIKSEEN. Kolmas konsti on rukoilla arkkienkeli Mikaelia ja pyytää viemään henget pois ja rukoilla sen jälkeen vielä.
4. ihmiselle ei näytetä mitään mitä se ei kestäisi
5. jos kuulee ääniä, jotka käskevät tekemään jotakin kannattaa mm. käydä lääkärissä. Ns. henkioppaat eivät koskaan käske ihmistä tekemään mitään. Kyse voi olla siis sairaudesta.. kova masennus ym. ja jos muistaa lapsuudesta pelkoja, esim. tuijottaa oven kahvaa niin pitkään että lopuksi luulee sen liikkuvan. Tai katsoo selällään tähtiä niin pitkään että kohta siellä näkee tähtien jo liikkuvan, mieli tekee tepposet. :)

Vieläkin pelottaa vähän jos on väsynyt ja stressaantunut, mutta ei niin paljon kuin aiemmin.

Kannattaa paperille kirjoitella ajatuksia ja laittaa ylimmäksi kysymyksen, että mitäs jos se ilmestyisikin sängyn päätyyn tai peiliin ym. mitäs sit? ja kun saat tarpeeksi monta vastausta paperiin niin pelot häviää. Trust me. :)

Voimia ja jaksamista, t. kanssasisar

Lue lisää

"2. eivät voi ottaa ihmistä valtaansa (ellei tämä vartavasten halua, saatananpalvojat)
3. pahat henget ovat vain mikrohiukkasia (?) jotka saa kodista "häädettyä" kuuntelemalla kovalla paukkaavaa musiikkia (heviä tms.), tai paukuttelemalla kämmeniä yhteen ympäri huoneita ja ikkunat 10 min auki. Toinen konsti on laittaa merisuolaa jokaiseen nurkkaan ja vuorokauden päästä imuroidaan ja viedään PUSSI ROSKIKSEEN. Kolmas konsti on rukoilla arkkienkeli Mikaelia ja pyytää viemään henget pois ja rukoilla sen jälkeen vielä."

Ei pelkästään saatananpalvojat, vaan myöskin esim. mustat noidat.

Pahat henget ovat sen verran voimakkaita, että tuskin ikävä kyllä lopullisesti lähtevät pois imurin avulla, niin ihanaa kuin se olisi... Nimitys olisi varmaan myös eri, jos henget olisivat hiukkasia?

Sen verran mitä minä tiedän pahoista hengistä, ne ovat persoonallisia, niiden kanssa voi puhua, eivätkä ne säikähdä vähästä. Jos harjoittaa okkultismia, noituutta tai saatananpalvontaa, ihminen avaa "portin" sydämeensä ja näin on altis tulla pahan hengen valtaamaksi. Paha henki tarvitsee ihmiskehon toimiakseen ihmisen avulla ja kautta omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

":S:S:S": Jos kyseessä on yksi tai useampi paha henki, kannattaa hakeutua ihmisen luokse, jolla on pidempään jo kokemusta onnistuneista pahan hengen karkottamisista ja joka tietää, miten toimia. Hän todennäköisesti pyytää paikalle muutaman muun, jotka rukoilevat puolestasi. He tuskin edellyttävät sitä, että sinun täytyisi olla kristitty, sellaiset ehdot ja pakot eivät kuulu seurakunnan työntekijöiden työnkuvaan. Varsinkin, jos henkiä on useampi, on tärkeää, että useampi kuin yksi rukoilee puolestasi ja auttaa karkottamaan pahat henget pois: on parempi esim. kolme kolmea vastaan kuin yksi kolmea vastaan.

Jos kyseessä on pelko, joka ei liity pahoihin henkiin, kannattaa käydä puhumassa jollekin mielenterveysalan ammattilaiselle. Joko terveyskeskuksen kautta, tai opiskelija- tai työterveyshuollon kautta. Siinä ei ole mitään hävettävää. Et ole yksin pelkosi kanssa.

Voimia ja siunausta ":S:S:S":lle ja muille kanssapelkääjille!

Pelokas89 kirjoitti:

Mulla on kans ihan törkee pimeen pelko ikää on kohta 19 ja melkein kaks vuotta oon asunu omillaan.nukun valot päällä ja oon alkanu pelkäämään peilejäkin,.suihkussa käydessä en uskolla kattoo vessan peiliin jne. siit on tullu jotenki pakon omaista ja tavallaan aika stressaavaa.koiraniki nukkuu mua sikeemmin ja mä nukun koiranunta kun avaan silmät muutaman minuutin välein "tarkistamaan" ettei huoneessa oo mitään henkiolentoja.ja en tajua tää on tullu ihan muutaman kuukauden sisällä.. varmaan osaks vois johtua myös joskus liiallisen alkoholinkäytön seurauksena tulleista aistiharhoista..

Lue lisää

hei. Mullakin on toi että en uskalla kattoo vessan peiliin. En uskalla myöskään kattoo illalla ikkunasta. Tiedätkö slendermanin? Jos et googleta pelkään sitä ihan sieluttomasti.

Pimeän pelko on liiankin tuttua. Muutama vuosi sitten pelästyin illalla autoa, joka alkoi seuraamaan minua. Sen jälkeen en kulkenut pimeällä yksin melkein puoleen vuoteen. Jossain välissä pelkäsin melkein kaikkea liikkuvaa, vuorokauden ajasta riippumatta.

Vähitellen pelot on alkanut vähentyä. Välillä, varsinkin kun on paljon stressiä, pelot kasvavat ja pelkojen kohteet on mitä kummallisimpia: linnut, varjot, ampiaiset. Eikä niistä peloista oikein kehtaa puhua kellekään. Kun koittaa puhua asiasta ihmiselle, joka ei koe voimakkaita pelkoja, hän ei ymmärrä miten voi pelätä esim. lintua niin paljon. Jotta voi ymmärtää, miten lintu voi aiheuttaa pyörrytystä, polvien pettämistä, hengityksen tihentymistä ja melkein lakkaamista, se täytyisi itse kokea. Ei ole kovin mukavaa ajatella että on tulossa hulluksi kun pelkää ihan kummallisia asioita. Kun tietää että ei ole normaalia kuvitella että tavallinen pulu voisi tappaa, häpeää pelkoja ja omaa itseään, eikä uskalla puhua asiasta kenellekään. Puhumattomuus ei auta tilannetta, pahentaa vaan.

Asun yksin ja pimeän pelko vaivaa vielä. Se häiritsee jokapäiväistä elämää, kun ei osaa mennä nukkumaan ja kun on menossa nukkumaan täytyy tarkistaa joka nurkka, sängynaluset ja kaapit. Pelkoni eivät ole vaatineet valoja, mutta ennen kuuntelin musiikkia nukkumaan mennessä.

Onneksi tulin sattumalta tälle sivulle. Alkoi ehkä hieman naurattaakin, kun en ollut aikaisemmin etsinyt netistä mitään tietoa tai keskustelupalstaa tästä aiheesta. Kukaan tuntemani ihminen ei kärsi tälläisistä peloista, joten tunsin, että olen outo ja ehkä hieman päästäni vialla. Lohduttavaa tietää etten ole yksin pelkojeni kanssa.

Mainitsinkin jo aikaisemmin, että pelkoni ovat vähentyneet. Vielä vuosi sitten pelot olivat aika suuri ongelma. Halusin päästä niistä eroon ja koitin kohdata pelkoni ja koitin vaikka mitä ajatusleikkejä. Turhaan kohtailin ja ajattelin, mikään mitä yritin ei auttanut. Sain vain stressiä siitä että yritin tuloksettomasti päästä eroon peloista. Stressin lisääntyminen taas johti pelkojen lisääntymiseen. Lopulta päätin, että annan niiden olla. Jos pelottaa, niin sitten pelottaa, ei voi minkään. Olin niin väsynyt pelkoihin, että pystyin vain olla välittämättä. Otin vastaan sen mikä tuli, oli voimia tai ei. Tämä paljastuikin parhaaksi keinoksi. Pelot vähentyivät. Enää ne eivät haittaa kovin paljoa. Joitain rajotuksia on vielä pelkojen takia; en esim. voi mennä talvi aikaan lenkille, koska ehtisin vasta illalla kuuden jälkeen ja silloin on jo pimeää. Mutta sekin hoituu sillä että pyydän ystävää mukaan lenkille ettei pelottaisi.

Mikään ei ole ikuista, kaikki loppuu aikanaan. Niin käy myös peloille, täytyy vain jaksaa uskoa.

Olen 17-vuotias, rippikoulun käynyt lukiolainen "jolla on kaikki hyvin". Ei ole. Pelkään pimeää aivan liikaa - osasyynä on hirveän vilkas mielikuvitus joka toimii minua vastaan. Tämä vaiva on ollut minulla jo pienestä pitäen; äiti/kaverit sanovat että ajattele jotain mukavaa tai asiaa joka voittaa pimeässä olevat möröt - vielä mitä! Kun olen voittanut yhden hirviön, tulee toinen tilalle ja tätä jatkuu niin pitkälle yöhön, että tärisen pelosta, ahdistuneena melkein itkien - olen itkenytkin - rukoillen mitä tahansa tasoa auttamaan minua. Pahinta on, että aina kun rukoilen Jumalaa, niin minut ensiksi valtaa helpotus ja ns. auvoisuus, mutta heti sen jälkeen olen kahta ahdistuneempi enkä saa henkeä.
Kuten jo mainitsin, olen pelännyt pienestä asti pimeää, tarkemmin sanottuna pilkko pimeää, mutta koska näin parisen vuotta sitten yhden SAW-leffoista, jossa luultavastikin näytettiin takaumaa ja kaikki oli sävytetty sinisellä - sen jälkeen heti kun on alkanut hämärtyä ja koittaa ns. sininenhetki, olen varuillani.
Kävin psykologilla, ja hän pyysi että loisimme minulle pienen transsin avulla pelkotilan, jossa hän sitten kertoisi minulle ettei mörköjä ole. Silloin oli kevät ja erittäin valoisaa, mutta silti kuvittelin itseni pimeälle kesämökillemme jossa sitten (ensi kertaa) hahmotin pelkoni kohteen joka oli jonkilainen ihminen/ihmisenkaltainen joka vain tappoi psykologin kirveellä jättäen minut elämään tiedon kanssa. Koko ajan oli psykologini koittanut vakuuttaa minulle, että se oli vain mielikuvitustani, eikä sillä ollut mitään kytköksiä tosielämään, siihen hetkeen, mutta minä olin sen jälkeen ahdistununeena neljä päivää.
Ongelmani on, että tahdon hallita mielikuvitustani, mutta en tahdo tehdä sitä lääkkeillä jotka turruttavat mieleni. Mitä teen?

mielikuvituksen orja kirjoitti:

Olen 17-vuotias, rippikoulun käynyt lukiolainen "jolla on kaikki hyvin". Ei ole. Pelkään pimeää aivan liikaa - osasyynä on hirveän vilkas mielikuvitus joka toimii minua vastaan. Tämä vaiva on ollut minulla jo pienestä pitäen; äiti/kaverit sanovat että ajattele jotain mukavaa tai asiaa joka voittaa pimeässä olevat möröt - vielä mitä! Kun olen voittanut yhden hirviön, tulee toinen tilalle ja tätä jatkuu niin pitkälle yöhön, että tärisen pelosta, ahdistuneena melkein itkien - olen itkenytkin - rukoillen mitä tahansa tasoa auttamaan minua. Pahinta on, että aina kun rukoilen Jumalaa, niin minut ensiksi valtaa helpotus ja ns. auvoisuus, mutta heti sen jälkeen olen kahta ahdistuneempi enkä saa henkeä.
Kuten jo mainitsin, olen pelännyt pienestä asti pimeää, tarkemmin sanottuna pilkko pimeää, mutta koska näin parisen vuotta sitten yhden SAW-leffoista, jossa luultavastikin näytettiin takaumaa ja kaikki oli sävytetty sinisellä - sen jälkeen heti kun on alkanut hämärtyä ja koittaa ns. sininenhetki, olen varuillani.
Kävin psykologilla, ja hän pyysi että loisimme minulle pienen transsin avulla pelkotilan, jossa hän sitten kertoisi minulle ettei mörköjä ole. Silloin oli kevät ja erittäin valoisaa, mutta silti kuvittelin itseni pimeälle kesämökillemme jossa sitten (ensi kertaa) hahmotin pelkoni kohteen joka oli jonkilainen ihminen/ihmisenkaltainen joka vain tappoi psykologin kirveellä jättäen minut elämään tiedon kanssa. Koko ajan oli psykologini koittanut vakuuttaa minulle, että se oli vain mielikuvitustani, eikä sillä ollut mitään kytköksiä tosielämään, siihen hetkeen, mutta minä olin sen jälkeen ahdistununeena neljä päivää.
Ongelmani on, että tahdon hallita mielikuvitustani, mutta en tahdo tehdä sitä lääkkeillä jotka turruttavat mieleni. Mitä teen?

Lue lisää

Mulla on melkein sama. Yksin kun tulen kotiin, heti ensimmäisenä katson pimeään käytävään ja ajattelen että jospa siellä näkyy joka vilahdus. Kaikkein eniten pelkään juuri itse pelästymistä. Minua ei pelota sängyn aluset (mitä nyt täytyy hypätä sänkyyn parin metrin päästä ettei varmasti kukaan tarraa jaloista) eikä muutkaan paikat mitä en näe ollenkaan. Mutta heti kun pienikin kolahdus kuuluu, hyppään melkein kattoon ja säikähdän melkein säikähtämistäni. Ihan hirveää. Ja nytkin mietin tässä että miten ihmeessä uskallan ikinä kääntyä katsomaan taakseni onko sielä mörköjä...

olen aina pelännyt pimeää joillakin tasoilla, mutta nyt mennyt ihan hulluksi. pelottaa mennä ajelemaan täysi-ikäisten kavereiden kanssa autolla (joo siis itse olen 16) kun tykkäävät ajella pimeillä metsäkujilla ja itse menen aina ihan lukkoon kun ajetaan jossain sellaisissa paikoissa missä ei ole katuvaloja/ tai on metsää kauheasi ympärillä ja kaukana keskustasta. lisäksi nukkumisesta on tullut suuri ongelma sillä nukahtamiseen saattaa mennä 3 tuntia tai enemmän ja tv on pakko olla päällä ja huoneen ovi edes raollaan etten tunne olevani täysin yksin. äiti nukkuu miehensä kanssa alakerrassa ja minä yläkerrassa. helpottavaa on jos joku sisaruksista tulee joskus yökylään ja nukkuu myös yläkerrassa. lisäksi kun täällä nyt on lunta tullut ihan hirveästi niin se lumi painaa sähköjohtoja ja iltaisin tulee sähkökatkoksia. vaikka ihan vaan valot välähtäisi niin pakko juosta alakertaan samantien ja etsiä taskulamppu käteen ja mennä olkkariin istumaan kun siitä näkee jokapuolelle. kaverit saavat myös kärsiä peloistani sillä en pysty nukkumaan täysin pimeässä, pakko olla se tv tai valot päällä. eikä auta yhtään että asutaan metsän keskellä melkeinpä. on tässä aika paljon naapureita mutta silti. tuntuu myös että tää alkaa käydä hengenvaaralliseksi tää pelko kun tuli eilen sähkökatkos illalla niin juoksin täyttä päätä alas ja tunsin ku sydän hyppäs kurkkuun. siis kurkusta kuulu kauhee kolina ku sydän tykytti niin paljon ja alko myös pyörryttää. :-----D uskon myös kaikkeen yliluonnolliseen ja kunnioitan henkiolentoja mutta pelkään et tekevät pahaa, ja uskon myös kuolemaan ja hoenkin välillä mielessäni ettei tänään ole mun aika kuolla :D, aika hullua vai mitä. suihkussa pakko pitää silmät auki ja vielä kutosluokalla äidin piti käydä tarkistamassa kylppäri ennen kuin menen sinne. ei pysty nukkumaan selkäpäin oveen kun pelkään että sieltä tulee jotain : D tää on yhtä helvettiä. en usko jumalaan tms joten en pysty edes siitä lohtua hakemaan, tosin olen kyllä pari kertaa rukoillut ja ajattelin että jos nyt alkais sitä rippiristiä pitämään nukkuessa :D:D:D:D:D toimiikohan tuo merisuola hommeli? vois kokeilla. unilääkkeitä en tahtois alkaa käyttää mutta alkaa olla keinot vähissä.

:) paras idea tähän mennessä. tarpeeksi koominen näin 'typerään' pelkoon josta kärsin yhä enemmän. minutkin laitettiin nukkumaan lapsena yksin, mutta kuulemma omasta pyynnöstäni :o en muista pelänneeni pimeää näin paljon ennenkuin nyt aikuisena. onneksi meitä on näin paljon - ei ole niin kahjo olo enää! :)

äemip kirjoitti:

:) paras idea tähän mennessä. tarpeeksi koominen näin 'typerään' pelkoon josta kärsin yhä enemmän. minutkin laitettiin nukkumaan lapsena yksin, mutta kuulemma omasta pyynnöstäni :o en muista pelänneeni pimeää näin paljon ennenkuin nyt aikuisena. onneksi meitä on näin paljon - ei ole niin kahjo olo enää! :)

Lue lisää

tuo herra pimeä siis.

Sitten säikähdät ihan saatanasti joka ilta herra Pimeyttä joka tulee julma hymy suulla sanomaan, että:-Täällä ei ole mitään pelättävää! HAHAHAHAH!

Minäkin täytän kohta 20 ja pelkään pimeää...tai no en pimeää mutta sitä mitä sieltä saattaa tulla esiin.
Illalla vaikka pöytälamppukin vierellä päällä niin katson joka pienenkin äänen jälkeen ympärilleni.
Nukkuessa pakko olla ihan peiton alla, mutta pää näkyy kuitenkin. Niinku osa täällä en uskalla missään nimessä katsoa peiliin yöllä, jos näkeekin vaikka takin roikkumassa naulakossa siitä niin uskoisin että voisin lähtä ovesta ulos juoksemaan tai pahimmassa tapauksessa ikkunasta läpi (onneksi metrin pudotus ) :)
Asiaan ei auta yhtään se että talo on vanha, joten talo paukkuu ja narisee kokoajan. Tuulisella säällä kellarin ovi paukkuu ja jos se tapahtuu yöllä niin saatan valvoa jopa 2 tuntia. Kellariin en todellakaan mene ellei joku muu tule mukaan. Minulla on niin sairaan vilkas mielikuvitus ja kauhu elokuvien katselu lisää sitä.
Kai tämän kanssa täytyy vaan elää :P

fearthedark kirjoitti:

Minäkin täytän kohta 20 ja pelkään pimeää...tai no en pimeää mutta sitä mitä sieltä saattaa tulla esiin.
Illalla vaikka pöytälamppukin vierellä päällä niin katson joka pienenkin äänen jälkeen ympärilleni.
Nukkuessa pakko olla ihan peiton alla, mutta pää näkyy kuitenkin. Niinku osa täällä en uskalla missään nimessä katsoa peiliin yöllä, jos näkeekin vaikka takin roikkumassa naulakossa siitä niin uskoisin että voisin lähtä ovesta ulos juoksemaan tai pahimmassa tapauksessa ikkunasta läpi (onneksi metrin pudotus ) :)
Asiaan ei auta yhtään se että talo on vanha, joten talo paukkuu ja narisee kokoajan. Tuulisella säällä kellarin ovi paukkuu ja jos se tapahtuu yöllä niin saatan valvoa jopa 2 tuntia. Kellariin en todellakaan mene ellei joku muu tule mukaan. Minulla on niin sairaan vilkas mielikuvitus ja kauhu elokuvien katselu lisää sitä.
Kai tämän kanssa täytyy vaan elää :P

Lue lisää

Olisiko mitenkään mahdollista haastatella jota kuta teistä?

Kouluprojektimme aihe on fobia.

[email protected]

Ota yhteyttä.

Kiitos

Kello on tosiaan nyt 5.44 ja oon heränny 3.00. Nukahdin vasta joskus 23.30 ja silloin oli taas ihan hirveä fobia päällä. Jouduin tarkistelemaan että ketään ei ole läsnä ja siksi venyi tohon 23.20 asti .. 22.00 olin jo sängyssä :/

Tää on ollu mulla lapsesta asti. Veikkaan et tossa ylemmässä jutussa et lapsi nukkuu heti yksin o jtn perää.
Mutta juu.
Oon 17 -vuotias tyttö ja siis kärsin ihan mielettömästä fobiasta.
Oli tosi lohuttavaa lukea että en oo ainoo jolla o tollasia rituaaleja : sälekaihtimet tietyin päin, ei voi katsoa peilejä illalla/ yöllä, valot päällä, vapisuttaa, itkettää ...

Nyt viime illallakin kun sammutin valot niin oli heti taskulamppu kädessä ja seisoin ensin hetken ja sitten mennin vasta sänkyyn ( ei ole pöytälamppua). Otin poikakaverilta saadun nallen kainaloon ja koitin vaan hengitellä rauhassa. Mutta kun ei toimi niin ei toimi. Itku, vapina ja kauhea ahdistus iski samantein. Saan myös toisinaan paniikki kohtauksia.

Poikakaverin luona pystyn nukkumaan hyvin. Kai se johtuu siitä kun joku pitää kii kokoajan kunnes nukahdan ja helpottaa tieto ettei ole yksin. Joskus näin näkyjäni poikakaverin luona ja herätin murun.
No hän sitten kävi koko huoneen ensin läpi pimeässä ja sitten valot päällä.
Myös ollaan tehty niin että kekellä yötä ollaan vaan kävelty pimeässä talossa ja pysähdytään vaikka rappusten viereen joista pääse alakertaan, muru pitää kiinni kunnolla ja sanoo että katson sinne rappusiin ja mietin että kaikki on hyvin. Ihanaa kun joku auttaa.

Mulla todettiin joskus nuorempana vakava masennus ja siihen liittyen mulla alko toi fobia pahenee ihan kauheeks. Ennen se oli aivan mitätön pieni nipistys mahassa nyt se on kauhea paniikki kun ilta tulee ja alkaa hämärtää. Niin sitten jouduin masennuksesta psykologille jonka kansa teimme harjoituksia : kävelin pimeissä rakennuksissa ja jouduin katsomaan peilii pimeässä. Ensin käveltiin yhdessä ja sitten jouduin kävelemään yksin. Se oli kamalaa. Joskus vielä koitan seistä pimeässä pelin edessä mutta se pelottaa ihan hulluna ja en aina pysty siihen.. Halusin meille jopa 2 kissaa koska kuulin jossain että kissat näkee kummituksia ja aaveita. Vielä ei ainakana kisut ole sähissyt :D

Jaahas, herätyskello soikin jo .. näin ne yöt mulla menee.
Mutta joo.. TSEMPPIÄ KAIKILLE! OLI TOSI MUKAVA LÖYTÄÄ MUITA SAMASTA KÄRSIVIÄ, TÄNNE SITTEN AINA PURKAAN FIILIKSIÄ EIKS JE :)

Muinoin? Saalistaa ne pedot nytkin yöllä... Ainakin nykytiedon mukaan. :)

Itse opin myös tietämättäni olemaan pelkäämättä pimeää (mörköjä, yksinäisyyttä, sokkopimeää). Vaikka olen 20v pelkään yhä sokkopimeää, joka saa minut paniikkikohtauksen partaalle joka kerta. Opin rentoutumaan jotakuinkin 16-vuotiaana. Vanhemmat eivät osanneet auttaa pimeänpelkoani, ja joka kerta kun yöllä heräsin paniikkiin, minun piti itse rauhoitella itseni - ellen sitten päässyt vanhempien viereen nukkumaan. Nukuin vielä toisinaan 17-vuotiaanakin vanhempien vieressä, jos näin painajaista.

Olen nähnyt aina painajaisia ja pelännyt pimeää. Minulla oli monta monta vuotta (loppui 17v) traumaperäinen painajaisuni, joka toistui monta kertaa viikossa vuosien ajan. Lisäksi näin usein valveunia, eli aloin nähdä ympärilläni unta, vaikka olin mielestäni hereillä. Nämä toistuivat etenkin kun nukuin vieraassa ympäristössä tai mökillä, missä oli aina säkkipimeää. Näin niitä jopa valot päällä.

Blokkasin itseltäni kauhuelokuvat yms jotka saivat MINUN mielikuvitukseni laukkaamaan. Petiin mentäessä ajattelin että ne kauheat jutut todella tapahtuvat, piru kurkkaa peilistä, tai joku murhaaja tulee murhaamaan minut yöllä.

En saanut koskaan mitään neuvoja miten päästä pimeän pelosta, mutta asennoiduin niin, että minun tulee hallita pelkoani. Aloitin itsekseni "uniterapian" nukkumaan mentäessä: jos mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan, tai minua alkoi pelottaa, aloin ajatella jotain passiivista, tylsää, tyhjää asiaa, tai iloisia asioita, mitkä saivat minut rauhoitttumaan, tai yritin aina väkisin ajatella kaikkea muuta. Minun taikasanani on: musta. "Mustaa mustaa mustaa mustaa mustaa" ja sitä toistelin päässäni väsymykseen asti. Niin sain blokattua pelkoni, ja rauhotuin. Opin hallitsemaan sitä. Myös nukkumaanmenoajan vaihtaminen monesti viikossa auttoi minua.

Ennen kaikkea suosittelen vaikeasti pimeänpelosta kärsiville harjoittelemaan pelon hallitsemista, sekä on olemassa myös monia oikeita Uniterapeutteja, jotka osaavat auttaa hallitsemaan pelkoja. Pimeän pelkäämisessä ei ole minusta mitään hävettävää. Mielestäni kyse on tahdonvoimasta. Pelot voittaa kohtaamalla ne.

Minulla on vielä yksi traumaperäinen pelko, liittyen nukkumaanmenemiseen ja pimeään, pelkään nukkua huoneen perällä, jossa on mataleneva katto. Siinä matalimmassa seinällä tai nurkassa - en vain pysty nukkumaan. Alan melkein itkemään pelosta, ei vain pysty, ei edes valot päällä. Minulla oli lapsuudessani omassa huoneessani kalteva katto, minkä alla sänkyni oli. Johtanee ehkä siitä.

Nukkumaija kirjoitti:

Itse opin myös tietämättäni olemaan pelkäämättä pimeää (mörköjä, yksinäisyyttä, sokkopimeää). Vaikka olen 20v pelkään yhä sokkopimeää, joka saa minut paniikkikohtauksen partaalle joka kerta. Opin rentoutumaan jotakuinkin 16-vuotiaana. Vanhemmat eivät osanneet auttaa pimeänpelkoani, ja joka kerta kun yöllä heräsin paniikkiin, minun piti itse rauhoitella itseni - ellen sitten päässyt vanhempien viereen nukkumaan. Nukuin vielä toisinaan 17-vuotiaanakin vanhempien vieressä, jos näin painajaista.

Olen nähnyt aina painajaisia ja pelännyt pimeää. Minulla oli monta monta vuotta (loppui 17v) traumaperäinen painajaisuni, joka toistui monta kertaa viikossa vuosien ajan. Lisäksi näin usein valveunia, eli aloin nähdä ympärilläni unta, vaikka olin mielestäni hereillä. Nämä toistuivat etenkin kun nukuin vieraassa ympäristössä tai mökillä, missä oli aina säkkipimeää. Näin niitä jopa valot päällä.

Blokkasin itseltäni kauhuelokuvat yms jotka saivat MINUN mielikuvitukseni laukkaamaan. Petiin mentäessä ajattelin että ne kauheat jutut todella tapahtuvat, piru kurkkaa peilistä, tai joku murhaaja tulee murhaamaan minut yöllä.

En saanut koskaan mitään neuvoja miten päästä pimeän pelosta, mutta asennoiduin niin, että minun tulee hallita pelkoani. Aloitin itsekseni "uniterapian" nukkumaan mentäessä: jos mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan, tai minua alkoi pelottaa, aloin ajatella jotain passiivista, tylsää, tyhjää asiaa, tai iloisia asioita, mitkä saivat minut rauhoitttumaan, tai yritin aina väkisin ajatella kaikkea muuta. Minun taikasanani on: musta. "Mustaa mustaa mustaa mustaa mustaa" ja sitä toistelin päässäni väsymykseen asti. Niin sain blokattua pelkoni, ja rauhotuin. Opin hallitsemaan sitä. Myös nukkumaanmenoajan vaihtaminen monesti viikossa auttoi minua.

Ennen kaikkea suosittelen vaikeasti pimeänpelosta kärsiville harjoittelemaan pelon hallitsemista, sekä on olemassa myös monia oikeita Uniterapeutteja, jotka osaavat auttaa hallitsemaan pelkoja. Pimeän pelkäämisessä ei ole minusta mitään hävettävää. Mielestäni kyse on tahdonvoimasta. Pelot voittaa kohtaamalla ne.

Minulla on vielä yksi traumaperäinen pelko, liittyen nukkumaanmenemiseen ja pimeään, pelkään nukkua huoneen perällä, jossa on mataleneva katto. Siinä matalimmassa seinällä tai nurkassa - en vain pysty nukkumaan. Alan melkein itkemään pelosta, ei vain pysty, ei edes valot päällä. Minulla oli lapsuudessani omassa huoneessani kalteva katto, minkä alla sänkyni oli. Johtanee ehkä siitä.

Lue lisää

Miespuolinen täällä joka pelkää pimeätä?!

Kaverininki pelkää muuten pimeää.Eli aina kun ollaan jossain pimeässä paikassa niin kumpikaan ei voi oikein lohdutella toista.Kummmatkin nähdään omia ja kuullaan muttaa tuntuu että hän ei ole kuitekaa yhtä pelokas pimeää kohtaan kun mä..

tässä olikin osa nuorempia vastaajia. Pimeänpelko helpottaa vanhemmiten. Että kyllä se siitä. Ja eihän tuo nyt niin kovinkaan paha asia ole. Monilla on vielä paljon suurempia pelkoja kuitenkin kuin valot päällä nukkuminen on ihan ok. Kannattaa käväistä juttelemassa mikäli ajatus vaivaa. Apua saa aina!

Kolmisen vuotta sitten kotona kun vielä asuin, pelkäsin ihan samallatavalla järjettömästi pimeää ja yksin nukkumista. Ahistuin jo ajatuksesta että pitää käydä nukkumaan. Pelkäsin joskus jopa päivällä sitä mitä en voi nähdä. Pelko oli jo niin kova, että en uskaltanut nukkua edes silloin vaikka poikaystäväni oli ihan minussa kiinni.

Lopulta sitten äippä soitti kouluterveydenhoitajalle tuosta, menin juttelemaan, tuli siihen tulokseen että lievää masennusta. Tosiaan olen masentunut. Oliko tuo sittten joku oire en tiedä. Nyt käyttänyt kolme vuotta lääkkeitä ja en pelkää enää todellakaan samalla tavalla.

Mul on myös pimeän pelko mut hyvä ratkaisu siihen on koira tai joku muu eläin (siis jos asuu yksin). Jos yöllä kuulet jotain ääntä tai näet jonkun pimeessä nii kato koiraas koska sillä on varmaa monta kertaa paremmat aistit ku ihmisellä. Jos koiras vaa jatkaa lepäämistä ihan rauhassa nii luultavasti kaikki on sun oman mielikuvituksesi syytä. Meillä ainaki kun ulkoota kuuluu illalla jotain ihmisen puhetta vaikka naapurin pihalta nii koira on jo ovella kattomas mitä tapahtuu. Toivottavast tää autto teitä:D

jatkoa arinaan

nii ziis kuunteen isac elliottii juutubest itseaissias kuunntteken jokapv stä ja kaokkii robonin biisei..mä tunnen oom hyyväs ka itteni mös jo kuntelen joai räväkä bbiisii.nojop en ny aina kuuntwele mut melkee n itseasias aian.mää olin keerran kävin vessa ku mun frendi tulli meille yöks nii se ji mun huneessee ja mä menin ysi vesssaa jaq mä pelkäs et kjka tue ja syö mut ja mä pelkään it sillä kial o terbävät hapaad..en tttä mirten pääsen eroon äsdtäkin åpelosta ku on jo iha tarrpeeks pelkoi.azuttakaa!!!!

viiivvi kirjoitti:

jatkoa arinaan

nii ziis kuunteen isac elliottii juutubest itseaissias kuunntteken jokapv stä ja kaokkii robonin biisei..mä tunnen oom hyyväs ka itteni mös jo kuntelen joai räväkä bbiisii.nojop en ny aina kuuntwele mut melkee n itseasias aian.mää olin keerran kävin vessa ku mun frendi tulli meille yöks nii se ji mun huneessee ja mä menin ysi vesssaa jaq mä pelkäs et kjka tue ja syö mut ja mä pelkään it sillä kial o terbävät hapaad..en tttä mirten pääsen eroon äsdtäkin åpelosta ku on jo iha tarrpeeks pelkoi.azuttakaa!!!!

Lue lisää

voisin auttaa sua jos vaan saisin selvää kirjotuksestas joten voisikko kirjottaa nii et sitä ymmärtää?:)