Miksi ryynipaketissa useammin lukee 'suurimoita'vaikka siinä voisi yhtä hyvin lukea 'suurimoja' tai 'suurimia'?
Kumpikohan lienee se alkuperäisempi muoto tuosta ryyniä tarkoittavasta sanasta: 'suurimo' vai 'suurima'? Nykyään tuntuu ainakin asemansa vakiinnuttaneen paremmin tuo 'suurimo' -muoto.
Itse kuitenkin pidän 'suurima' muotoa vanhempana ja alkuperäisempänä. Mitäs arvelette aateveljet, sisaret?
Kumpikohan lienee se alkuperäisempi muoto tuosta ryyniä tarkoittavasta sanasta: 'suurimo' vai 'suurima'? Nykyään tuntuu ainakin asemansa vakiinnuttaneen paremmin tuo 'suurimo' -muoto.
Itse kuitenkin pidän 'suurima' muotoa vanhempana ja alkuperäisempänä. Mitäs arvelette aateveljet, sisaret?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vai pitäisikö kirjoittaa peräti "rimat suuta myöden" kuten niin monet nykyisin sanovat? Ei sentään – on se niin järkyttävänkamala tuo "myöden"-muoto!
Minulla nuo suurima- ja suurin-muodot eivät ole käväisseet mielessäkään. Suurimot ovat olleet aina suurimoita eivätkä ne ole edes kiinnostaneet pahemmin. En ole oikein puuroihmisiä – vaimoni keittää puuroa yleensä vain itselleen.
>on se niin järkyttävänkamala tuo "myöden"-muoto!
Vielä kamalampi - vai pitäisikö sanoa kamalempi - on mielestäni joidenkin fiksujen radiotoimittajien toivotus "Kuin myös!" merkityksessä 'sitä samaa sinullekin' tai 'kiitos samoin'. Yäk.
Mistähän tuo "kuin myös" -hirvitys on peräisin?
Eivätkös nuo ole partikkeleita, vai mitä pikkuosasia ne ovatkaan?
Kamalempi? Kamalempi asia, jos roinarakkaus roihahtaa! Koti alkaa muistuttaa kaatopaikkaa. Kielien kääntelijäkin on kuullut nalkutusta siitä, että nurkkiin kertyy aivan liiaksi kamaa.
Eikös muuten yksi kielellinen tehokeino ole nimeltään ellipsi? Kun jotain halutaan tehostaa, se jätetäänkin lausumatta. Niukennettuun lauseeseen jää joskus jäljelle pelkkä laasti. (Sanovat, että hyvä muurari muistaa käyttää sekä tiiliä että laastia.)
Että sikäli.
Onko se siis sama asia kuin törkylempi? ;o)
Mten se menikään se muuan pangrammi? ;o)
Kyllä se on ellipsi, en tiedä onko siitä ihan tehokeinoksi. Eikös tuossa aikaisemmin ollut tavallaan kysymys olla-verbin ellipsistä tapauksessa "Olen Liisa ja seurassanne"?
Miksi muuten tiilien väliin pannaan laastia?
Eipäs välttämäti laitetakaan. Annetaan ikiteekkari h.c. Ossi Törrösen kertoa:
http://www.tky.hut.fi/Ossi85/lassy40.html
(Ossi T. on teekkareiden keskuudessa legendaarinen hahmo – Otaniemen Teekkarikylän sielu vuosikymmenien ajan. Isännöitsijäkö lienee ollut titteliltään?)
Äkkinäinen sitä luulisi, että laastia pannan tiiliien välii, että se pitäisi tiili kiinni toisissaan. Mutta eipäs vain pidäkään. Laasti nimenomaan pitää ne tiilit / tiilet (?) ERILLÄÄN toisistaan! Painovoima pitää ne sitten seinässä.
Muurarille on eduksi jos hänellä on hyvä muisti: silloin muistaaa panna laastia joka väliin.
Onko analogioista malleiksi:
tiili - hiiri - hiili - viini - kaali
Miten ne pitäisi taivuttaa oikein ja miten ei?
Tiilenpunaisen ja hiilenmustan hiiren voi nähdä kenties kaalin kimpussa, kunnes metsämies ottaa viinestään nuolia ja ampuu hiiret jousellaan pois kuleksimasta. Mutta juovatko kaaleet mielellään valkolaisten valkoviiniä, onkin jo eri juttu.
Tiilien ja hiilien taivuttelua kannattaa yleisen elämänkokemuksen nojalla välttää, hauraita ovat. Haureudesta ei sentään taida olla kymysys.
Kaivelin ja löysin lisätietoa. Maija Länsimäki kirjoitti Helsingin Sanomissa 22.10.2002 mm. seuraavaa:
"Esimerkiksi suuri-sanan superlatiivimuotoja ovat suurin, suurimman, suurinta, suurimpana jne. Sama sarja kuului alkuaan ”suurima”, ”suuriman”, ”suurimata”, ”suurimana”, mistä on yhä jälkiä murteissa. Tunnus oli siis kaikissa muodoissa ma. Kantasuomessa – joskus pari tuhatta vuotta sitten – ma- tunnus muuttui erilaisten äänteenmuutosten jälkeen sanan lopussa n:ksi (suurin), samoin tavun lopussa t:n edellä (suurinta). Se, että nykyisin ei sanota ”suuriman”, ”suurimana”, vaan suurimman, suurimpana, johtuu komparatiivimuotojen (suuremman, suurempana) mallista.
"Suurin-superlatiivin alkumuoto ”suurima” ei ole vain historiallinen sanarakennelma. Suurima tarkoittaa nykykielessä ryyniä, samaa kuin yleisempi suurimo. Suurimat on alkuaan tarkoittanut jauhettaessa karkeiksi jääneitä rouheita, ja on mahdollista, että sana onkin vanha superlatiivimuoto."
Katariina Rouvala toteaa Helsingin Sanomissa 25.4.2000 "suuriman" esiintyneen jo Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuodelta 1874!
Artikkelit löytyvät esim. tuolta:
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2000/kielii2000_35.shtml
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2002/kielii2002_41.shtml
Taidanpa kallistua SUURIMAN kannalle! - Huom! ei suu-rima ;o)
Kun kerran tollasia löysit, niin ehdotetaan niille, että monikon partitiiviksi vois pussin kylkeen laittaa "suurimpia"!
Niitähän ne. Siistiä. =)
Niin, tarkoittaako suurimo/suurima ryyniä vai hiutaletta? Mikä ero ryynillä ja hiutaleella itse asiassa on?
Olen nykyisin niin kiireinen, että en muista koskaan tehdä kotona ostoslistaa kauppaa varten. Onneksi olen löytänyt eräästä internet-sivustosta AUTOMAATTISEN OSTOSLISTAN. Sen voi tulostaa sieltä vaivattomasti mukaansa kauppaan töistä lähtiessään. Lista vaihtuu kerrasta toiseen ja sen voi vaikka päivittää toisenlaiseksi ennen tulostamista, ellei ensimmäisenä avautuva versio miellytä. Mainio keksintö!
Tuon automaattisen ostoslistan ahkeran käytön seurauksena kaappini kuitenkin pursuaa nyt kaikenlaisia viljatuotteita, joille löytyy käyttöä vain aniharvoin (koska puurot ja vellit tahtovat mennä minulla sekaisin ja pyrin niitä parhaani mukaan välttämään). On kauraa, riisiä, ohraa, ruista ja maissia hiutaleina; suurimoiden muodossa olen onnistunut saamaan hirssiä ja tattaria. Milloinkahan löytyy spelttiä ja missä muodossa – jännittävää nähdä ja maistaa!
Ryynimakkaroilla olen päässyt herkuttelemaan silloin tällöin. Suurimo- tai hiutalemakkaraan en ole vielä törmännyt.
Jostain vuosikymmenien takaa on mieleni lokeroihin jäänyt juttu miekkosesta, joka ei pitänyt tapanaan kiroilla yhtenään. Kun sitten tuli oikein tiukka paikka, hänen huuliltaan pääsi "Voihan helevetin monta tuhatta vaununlastillista mannaryynin kokoisia perkeleitä!" Ilmeisesti niitä pääsi kerralla ilmoille ihan tarpeeksi.